Sitruunaruoho (Teekauppa Veiström)

Ostin sitruunaruohoa Teekauppa Veiströmistä jo muutama viikko sitten, mutta elämäni otti hetkeksi hektisen käänteen, joten unohdin koko jutun joksikin aikaa. Nyt on kuitenkin tullut oikea hetki: aurinko paistaa ja sitruunaruoho tuntuu keväältä.

Yrttihauduke on sataprosenttisesti sitruunaruohoa. Tutustuin tähän yrttiin joitakin vuosia sitten ja pidin siitä kovasti. Paluu sen pariin on luontevaa ja kotoisaa.

Haudutin sitruunaruohoa lähes 100-asteisessa vedessä viiden minuutin ajan. Lopputulos on äärimmäiaen kauniin värinen, ohuen vihreä juoma, joka tuoksuu kevyesti sitruunalta.

Pidän sitruunaruohosta siksi, että se on sitruunan makuista ilman sitruunan happamuutta. Se siis ikään kuin paljastaa sitruunasta enemmän kuin sitruuna itse.

Juoman maku on voimakas mutta lempeä, ei yhtään hapan tai kirpeä. Vähän siinä tuntuu jopa saippuaisuutta, mutta ei häiritsevästi.

Sitruunaruoho on lempiyrttejäni. Se on vahvasti itsensä makuista, raikasta ja keväistä. Kaiken lisäksi ruohonkorret ovat kevyitä ja kauniita ottaa pakkauksesta.

Toinen haudutus on yhtä voimakas kuin ensimmäinenkin.

PS: Vaikken ollut teekauppaan sidonnainen silloin kun sitruunaruohoa ostin, niin nyt kirjoittaessani olen Teekauppa Veiströmissä töissä.

Japan Buddha Ama Cha (Take T)

Kävin jyväskyläläisessä Take T:ssä tänään ensimmäistä kertaa. Kerron teekaupasta enemmän seuraavassa päivityksessäni. Ostin kahta teetä, joista ensimmäisestä nyt:

Myyjä kehui Japan Buddha Ama Cha -teetä anismaiseksi, makeaksi ja todella erikoiseksi. Tee oli niin hintavaa, että ostin sitä vain 25 grammaa (sekin maksoi yli kympin). Odotukset olivat korkealla.

Tee neuvotaan hauduttamaan 70-80-asteessa, 2 minuuttia. Annostusohje on “kaksi lehteä kuppia kohden”. Näin tein.

Tee ei tuoksu juuri miltään. Se on hyvin vaaleaa, vähän kellertävää. Mutta maku: se on täysin yllättävä, potkaisevan makea ja vähän puunlehtimäinen.

Maistettuani teetä sain kauhumuiston Sara Hildenin taidemuseon kahvilasta, jossa olen juonut hortensianlehdistä haudutettua, ylimakeaa juomaa. Googlailin sitten tätä Ama Chata ja kas, tämä on sitä samaa. Ja todellakin: pakkauksessa lukee “yrttitee”.

Olen nyt siis mennyt ostamaan juuri sitä hirveän makeaa hortensiaa, jota välttelen kuin ruttoa aina siellä museon kahvilassa. Huippuhienoa. Kunpa pakkauksessa olisi ollut taikasana “hortensia”. Tee oli maustamattomien teiden hyllyssä, joten en tajunnut, ettei se ole teepensaan lehdistä tehtyä ollenkaan.

No, enpä luovuta. Haudutan lehtiä toisen kerran, nyt vain minuutin. Maku on edelleen tosi sokerinen, mutta sentään vähemmän ällöttävä. Kun teetä siemailee vähitellen, eikä yritä juoda sitä nopeasti, sen makuun jopa vähän tottuu. Ja se aniskin siellä tosiaan vivahtaa, kun liiallinen makeus jäi siihen ensimmäiseen haudutukseen.

Ehkä saan nämä 25 grammaa kulumaan, kunhan haudutan maltilla. Ensi kerralla laitan kyllä kupilliseen vain yhden lehden ja senkin varovasti.

Siniherne (Teekauppa Veiström)

IMG_20170310_205300
Sain Teekauppa Veiströmistä pari viikkoa sitten maistiaisiksi siniherneen kukkia. Suhteeni tähän yrttihaudukkeeseen on ollut vähän kaksijakoinen, minkä vuoksi kirjoitankin siitä vasta nyt. Yritän sanallistaa kokemukseni. Kas näin:

Siniherneen kukista haudutettu (ohje on 100 °C, 5 min.) juoma on sinistä. Sellaista oikein kirkkaan ja syvän sinistä. Hauduketta on vaikea juoda ajatellen puhtaasti sen makua. Väri on niin oleellinen osa sitä, miltä jokin maistuu.

Mutta. Olen juonut tätä hauduketta sinisestä mukista, jolloin sen väri katoaa silmistä. Maistellut sitä valkoisesta kupista, oikein sinisen hohtavana. Juonut sitä silmät kiinni.

Ja herneeltähän se vähän maistuu! Juoma on mietoa, lempeää, eikä oikeastaan yhtään yrttistä (sillä tavalla kuin yrttihauduke joskus on vähän turhankin yrttistä, suorastaan niittyistä).

IMG_20170310_210220

Jos en tietäisi tuotteen olevan sinihernettä, maistuisiko se herneeltä? Vaikea sanoa. Maku on joka tapauksessa jopa vähän jauhoinen (syön usein kikhernejauhoista paistettuja lättyjä, ja sen lättytaikinan herneinen tuoksu tuo mieleen tämän juoman maun). Maku on kuitenkin todella hienovarainen. Mitään hernekeittoa ei siis tarvitse pelätä saavansa.

Haudukkeen väriin liittyy myös temppu. En koskaan muista ostaa sitruunaa, joten hedelmäkiposta löytynyt hapan veriappelsiini saa nyt demonstroida tätä happamuuden aiheuttamaa värimuutosta. Muutama pisara veriappelsiinimehua ja kas! tee on violettia. (Sitruunalla olen saanut siitä jopa lähes pinkkiä.)

Ja täytyihän sitä veriappelsiinistakin versiota maistaa. Maku oli hyvä, suorastaan yllättävän hyvä. Siniherne taittaa vähän sitä happamuutta, mutta antaa appelsiinin kuitenkin maistua raikkaana. Pidän tästä juomasta oikeastaan enemmän näin sitruksella höystettynä.

Vaikken oikein osaa elää siniherneen kanssa vielä (en tartu siihen mitenkään päivittäin), se saa kyllä pohtimaan värin mahdollisuuksia. Esimerkiksi viime viikolla olin ystäväni lapsen synttäreillä, joilla tarjolla oli sinistä kakkua ja sinistä sinihernejuomaa. Myös kattaus oli pääsääntöisesti sininen.

17142516_10212450638561429_1445326330_o

Väri herättää kiinnostusta ja tavallaan myös vastustusta. Juomaa on ihanaa maistella kuumana, mutta kylmänä se alkaa puistattaa minua, koska sininen vesi näyttää akvarellisiveltimen pesuvedeltä. (Tämä on vähän naurettavaa, ja yritän opetella pelosta eroon.)

Veriappelsiini oli tämän haudukkeen maustamisessa oikeasti iloinen yllätys! Sitruunalla maustettuun haudukkeeseen verrattuna appelsiini tuo juomaan vähän enemmän makeutta, ja lopputulos on mehumainen mutta ei liian makea.

Siniherneestä on lähiaikoina kirjoittanut myös Uuttaja-blogi.

Ja sitten ne sidonnaisuudet: Sen lisäksi, että sain siniherneen kukat Teekauppa Veiströmistä, olen kaupassa nykyään myös töissä. Näiden tosiasioiden kautta tätä bloggausta tulee siis lukea.

Refreshing Mint (Ronnefeldt)

img_20170222_085618

Sain lahjaksi paketillisen Ronnefeldtin Refreshing Mint -yrttihauduketta. Hauduke sisältää piparminttua ja sitruunaruohoa.

Tuntui omituiselta tarttua pussiteehen pitkästä aikaa. Nämä pussit ovat kaiken lisäksi varsin erikoisia. Ne on yksittäispakattu muoviin (!), joka pitää osata avata oikealla tavalla. Ja teepussi on pitkä puikula, jonka päässä ei ole narua vaan koukku, joka kiinnitetään teekupin korvaan.

Yrtistä kun on kyse, haudutusaika on pitkä: 5-8 minuuttia. Menin tuolla kahdeksalla saman tien. img_20170222_085657

Olen tottunut hauduttamaan mintunlehtiä helposti kymmenenkin minuuttia. Siihen verraten tämä piparminttu on mietoa, mutta hyvin, hyvin minttuista kuitenkin. Tosi pehmeää. Sitruunaruohoa en oikeastaan tästä osaa maistaa erikseen, vaikka se teen tuoksussa tuntuukin.

Pakkauksessa on 15 pussia. Luulenpa, että juon ne kofeiinittomana iltajuomana parin viikon sisällä. Juon usein iltaisin mintunlehtihauduketta, ja tämä ajaa hyvin saman asian (sitä paitsi: on vähemmän teesihtejä tiskattavana aamuisin, jos illalla juo minttunsa pussiteenä).

img_20170222_085812

Damiana-yrttihauduke (Teekauppa Veiström)

img_20161016_170823

Nyt heti alkuun varoitan, että Teekauppa Veiström tullee runsaasti edustetuksi tässä blogissa, koska se sattuu olemaan samassa kaupungissa, jossa itse sijaitsen. Ja onhan se myös loistava kauppa, jossa riittää valikoimaa teebloggaamiseen!

Tänään uskaltaudun juomaan Damiana-yrttihauduketta. Damiana on mm. Etelä-Amerikassa kasvava yrtti, jossa on keltaiset (kuulemma kamomillalta tuoksuvat) kukat. Sitä käytetään esimerkiksi rentouttavana ja mielialaa parantavana aineena sekä lemmenrohtona. Itse olen juonut sitä muutaman kerran, ja vaikutus on ollut unettava; olen nukkunut hyvinkin yhdentoista tunnin yöunia illan damiana-kupillisen jälkeen. Vaikutukset ovat varmaankin hyvin yksilöllisiä. img_20161016_170855

Valitsin damianan Veiströmin yrttihaudukkeiden joukosta sen tuoksun takia. Nuuhkin kaupassa tarjolla olevia yrttejä, ja tätä halusin nuuhkia monta kertaa. Damiana tuoksuu todella voimakkaalta, herkulliselta ja jopa vähän pistävän pippuriselta. Siitä haudutettu juoma on samaan tapaan vahvan makuista. Maku on syvä ja monipuolinen, vertaisin sitä ehkä jopa johonkin mausteiseen kasviskeittoon.

Olen hauduttanut damianaa aina kaksi kertaa, ja toinen haudutus on ollut ihan yhtä hyvä kuin ensimmäinenkin. Kolmatta en ole kokeillut (nukahdan aina ennen kolmatta haudutusta).

Tämä yrttihauduke sopii ihmiselle, joka pelkää yrittihaudukkeiden maistuvan ruohomaisilta tai jotenkin omituisen ojanpientareisilta (sellaisiakin ihmisiä on, uskokaa pois). Vähän heinäallergikko saattaa joutua varomaan – tiedän yhden ihmisen saaneen pelkästä damianan haistamisesta allergisen kohtauksen.

Vaikkei voimakkaanmakuista damianaa ehkä tee mieli juoda monta kupillista kerralla, jo yksi kupillinen palkitsee. (Miksi pussissa teen vahvuudeksi on osoitettu vain yksi lehti kolmesta, sitä en tiedä.) Sitä paitsi ei se välttämättä kaikkia saa heti nukahtamaan (täytyykin tässä lopetella ennen kuin zzzzzzz…)

PS Teesihti kannattaa oikeasti pestä kaksi kertaa damianan jäljiltä. Muuten seuraava tee maistuu häiritsevästi damianalta.