Huang Shan Mao Feng (Teepolku)

 

Turun Teepolusta viime vuonna ostamani Huang Shan Mao Feng 2016 AA -niminen vihreä tee on odotellut kaapissa avaamattomana tähän juhannukseen asti. Nyt sen hetki koitti.

Pakkauksen haudutusohje on kiehtova. Teetä mitataan “reipas ruokalusikallinen” kannun koosta riippumatta. Haudutusaika alle puolen litran kannulle on 2 min. ja sitä suuremmalle 3 min.

Uteliaana valitsin sitten 8 desilitran valurautapannuni (viimeviikkoinen löytö kirpputorilta, muuten! oikein mainio, käytännöllinen ja kaunis pannu). Halusin selvitää, eikö teestä tule laihaa, jos teenlehtien määrää ei lisää pannun koon kasvaessa.

Teenlehdet ovat uskomattoman kauniin ruohonvihreitä ja hiukan hedelmäisen tuoksuisia. Reipas ruokalusikallinen siivilään, siis, ja kolmen minuutin haudutus.

Valmis tee on ohuen keltaista. Tuoksu on mieto.

Maultaan tee on jännittävä: makea ja hedelmäinen. Ruohoisuutta on hyvin vähän.

Teestä ei siis tullut mitenkään laihaa. Lopputulos on mitä mainioin, vivahteikas vihreä tee, jolle on ilo antaa aikaa. Ensi kerralla tosin haudutan teen ohjeen mukaan pieneen pannuun ja kokeilen, kumpi lopputulos miellyttää minua enemmän.

Punainen Mandariini Vihreä Tee (Teekauppa Veiström)

Olen vihreän appelsiiniteen suuri ystävä, mutta joskus sitä kaipaa vaihtelua elämäänsä. Teekauppa Veiströmin sitruksisten vihreiden teiden joukosta valitsin sen, joka kuulosti hauskimmalta: Punainen Mandariini Vihreä Tee.

Teenlehtien tuoksu on makea ja voimakas, ei yhtään kirpeä. Olen juonut tätä teetä jo useamman viikon ajan, ja hauduttanut teen joka kerta pannussa pussin ohjeen mukaan.

Valmis tee on väriltään keltaista ja tuoksuu hieman makealta. Makua on enemmän kuin tuoksua: teessä on sellaisen kypsän mandariinin maku, joka on lähellä veriappelsiinia (mutta ilman kirpeyttä).

Vaikkei tämä tee ole lainkaan sellaista överimakeaa karkkia kuin esimerkiksi pu erhit, joista eilen kirjoitin, minulle tämäkin on vähän turhan makeaa yksinään juotavaksi. Ensimmäinen kupillinen on ihana ja herkullinen, toisen jälkeen alan jo vähän kaivata jotakin raikkaampaa. Maku tuo mieleen jonkin mandariinilimsan tuoksun.

Tee sopiikin erityisesti sellaisiin hetkiin, kun sen kanssa on tarjolla jotakin maun kanssa yhteensopivaa.

Teenlehdet voi hyvin hauduttaa 2-3 kertaa, ja teessä on edelleen huomattava mandariinin maku.

Sidonnaisuus: olen töissä Teekauppa Veiströmissä, josta olen tämän teen ostanut.

Kiss me Kate (Nanda)


Mansikka, vanilja ja pippuri! Tällä yhdistelmällä maustettu vihreä tee Kiss me Kate on nyt pannussani mikkeliläisen kahvila Nandan pöydässä.

Nandan keltaiset valurautapannut innoittivat minut viime kesänä ostamaan itselleni samanlaisen. Niin söpöjä ja pirteitä pikkupannuja.

Tee sitten? Teenlehtien mausteena on nähtävästi ainakin mansikanpaloja. Mansikka tosin tuoksuu enemmän kuin maistuu haudutetussa teessä. Vanilja tuo teen makuun pehmeyttä. Pippuria en löytäisi, ellen osaisi etsiä, mutta luulen maistavani senkin, kun keskityn. Ehkä ajatus pippurista on tärkeämpi kuin itse pippuri teessä olisi.

Minua vähän etukäteen varoiteltiin, että Nandassa on toisinaan riskinä saada liian kuumaan veteen haudutettua, kitkerää teetä. Minun teessäni ei ole mitään vikaa, joten leikkaan huhulta siivet oman kokemukseni osalta.

Nanda on minulle rauhoittumispaikka silloin, kun käyn Mikkelissä. Kahvilassa on kirjoja ja nojatuoleja ja teepannuun saa hakea täyttövettä, kun ensimmäinen kolmen desilitran haudutus on juotu. Teevalikoimakin on yllättävän laaja. On mustaa, vihreää ja valkoista, mausteilla ja ilman.

Täällä olen istuskellut lukemassa tai kirjoittamassa toistuvasti. On aina kuva tietää, mistä kaupungissa kyläillessään saa teetä, kun tarve iskee.

Korea sencha (Teeleidi)


Olen nähnyt niin monta lehtijuttua ja mainintaa Teeleidin (Jyväskylä) muutosta, että luulin sen jo muuttaneen. Mutta ei – siellä se on Lutakossa vielä kuukauden. Menin siis sinne kirjoittamaan, kun kaipasin jäätävän päivän lämmikkeeksi paria kupillista maustamatonta vihreää teetä. 

Teeleidissä on erikseen paremmat (kalliimmat) haudutetut teet ja normaalihintaiset teet. Koska ajattelin, että teen kuitenkin kirjoitustöitä samalla kun juon, pitäydyin niissä normaaleissa ja otin pannullisen Korea senchaa.

Sitten viime käynnin teehuoneella oli siirrytty pienempiin kuppeihin (tai sitten se johtui teevalinnastani). Tervehdin pientä kuppia ilolla. Se oli kaunis ja pienen kupin kanssa aina tuntuu, että teehetki kestää pidempään.

Entä tee? Se oli yllättävää. Maku oli hyvin lähellä kiinalaista senchaa, mutta vailla makeutta. Tee oli selvästi kirpeää, ja ehkä vähän yksioikoista. 

Vähän makukokemus jäi litteäksi. Toisaalta tee oli perushyvää ja hyvin virkistävää.

Toista haudusta en tullut pyytäneeksi, teehuone oli niin kiireisen tuntuinen ja hälyisä. Sain työni tehdyksi ja jatkoin matkaa (ja kävin varsin luultavasti viimeistä kertaa leidin Lutakon tiloissa).

China Kukicha (Teekauppa Veiström)

IMG_20170422_103838

Olin kaivannut kukichaa jo jonkin aikaa (se on tämä kevät, kuulkaa!) ja eilen sitten ostin sitä, vihdoin, teehyllyni ilopilleriksi. Teekauppa Veiströmin China Kukicha kehotetaan hauduttamaan 80 °C:ssa 2 minuuttia, ja niin tein.

Kukicha eli tikkutee valmistetaan lehtien ruodeista ja muista osista. Se ei siis sisällä lainkaan teepensaan lehtiä siinä muodossa kuin tee yleensä sisältää. Keltaiset tikut ovat kuin heinänkorsia: ne kelluvat teesiivilässä ja tuoksuvatkin raikkaan heinäsiltä.

Haudutettu tee on kirpeää ja vähän hapantakin. Siitä tulee mieleen raparperi ja muut alkukesän kirpeät tuoksut sateen jälkeen. 20170422_104928733

Olen viime aikoina nauttinut muutenkin kirpeydestä teessä. Olen juonut huomattavan usein White Monkey High Grown -vihreää teetä. Sen kirpeys on todella erilaista kuin kukichan. White Monkey on enemmänkin sellaista marjamaista, pehmeää ja lempeää.

Valmistin nyt näitä kahta teetä rinnakkain ihan vertailumielessä (niiden väriero ei ole ihan noin suuri kuin kuvassa, jossa kukicha näyttää huomattavasti tummemmalta). Makuja ei oikein voi asettaa rinnakkain, koska toinen tee on haudutettu lehdistä ja toinen muista teepensaan osista. Suhteessa White Monkeyyn kukicha kyllä tuntuu erityisen terävältä ja voimakkaalta. Myös kitalaki täyttyy kukichan mausta.

Kukicha kuuluu niiihin teelaatuihin, joista olen ensin ollut vähän ihmeissäni ja sitten innoissani. Sen makuun tottuu ja sitten sitä alkaakin jo kaivata. Sen valmistamisen kanssa kannattaa kyllä olla tarkka; kiehuvassa vedessä hauduttamalla siitä saa aika työlästä juotavaa.

PS Ilmoitan taas tämän sidonnaisuuteni, eli olen töissä Teekauppa Veiströmissä.

 

 

Organic Premium Matcha-iri Genmaicha (Take T)

 

Tutustuin eilen jyväskyläläiseen Take T -teekauppaan. Palvelu oli iloista heti, kun astuin sisään – minulle tuotiin pieni maistelukupillinen päivän teetä. Tee oli sekoitus valkoista teetä ja vaikka mitä. Muistaakeni siinä oli ainakin banaania, sokeroitua kookosta ja pitkä lista hedelmiä. Ehkä omenaa? En oikein ole tällaisten sekoitusten ystävä, mutta maistoin kuitenkin. Se maistui sokeroidulta.

Noh, kysyin, löytyisikö kaupasta ihan vain teetä, vailla hedelmiä, sokeria, mausteita. Minut ohjattiin maustamattomien teiden hyllylle, josta mukaani tarttui huomaamattani hortensiaa. Löytyi sieltä toki teetäkin, kiinnostavimpana matcha-genmaicha-yhdistelmä Matcha-iri Genmaicha. Olen parin viikon sisällä juonut kaksi kertaa matchaa (matcha on hienoksi jauhettua vihreää teetä), ja ihastunut sen makuun (se tosin piristää vähän liikaakin).

Teen luvattiin kestävän useamman haudutuksen. Pussissa on ohjeena yksi lusikallinen teetä (mutta mihin määrään vettä? sitä ei sanota) 90-asteiseen veteen, haudutusaika 30-60 sekuntia.

En yöpynyt kotona, mutta tätä teetähän oli pakko kokeilla heti. Minulla ei siis ollut lämpömittaria, mutta parhaani mukaan noudatin ohjetta. Laitoin lusikallisen teenlehtiä kupilliseen vettä, haudutin 45 sekuntia.

Ensimmäinen haudutus tuotti kirkkaan omenanvihreää teetä. Juomassa on ihana matchamainen kirpeys, joka tuntuu kitalaessa. Yhdistettynä paahdetun riisin karvauteen maku on erittäin hyvä.

Toinen haudutus tuotti lopputuloksenaan puhdasta genmaichaa. Kaikki matchajauhe jäi odotetusti ensimmäiseen kupilliseen. Tässä teessä tosin on huomattavan paljon riisiä suhteessa teenlehtiin, mikä on aina erinomaista.

Take T -kaupasta saa ostaa teetä joko 50 gramman tai 100 gramman pakkauksessa (kalliimpia saa ottaa myös 25 grammaa). Teitä saa haistella tuoksubaarissa, mutta se jäi minulle vähän epäselväksi, koska purkeissa oli numerokoodeja, enkä tajunnut, mikä purkki on mitäkin teetä. Palvelu oli kyllä tosi avuliasta.

Take T myy take away -teetä (liikkeessä teetä ei voi juoda). Pöydässä on runsaasti makusokeri- ja -hunajavaihtoehtoja, joilla teensä voi maustaa.

Jotenkin minulle on tullut tunne, että tämä runsas maustaminen on jyväskyläläinen juttu; myös Teeleidistä on usein tarttunut mukaan todella maustettua teetä, esimerkiksi suorastaan alkoholintuoksuinen Creme Brulee. Voin olla väärässäkin. Jatkan Jyväskylän teeskeneen perehtymistä tulevilla kaupunkivierailuilla.

Japanilainen sencha (Turun Tee ja Mauste)

IMG_20170314_151606

Kävin alkutalvella pari kertaa Turun Tee ja Mausteessa, ja niiltä reissuilta on edelleen teepakkauksia aukikirjoittamatta. Tänään tartuin japanilaiseen senchaan, joka on luomua (muuta infoa pakkauksessa ei olekaan).

Muistelen myyjän todenneen, että tässä teessä on hyvä hinta-laatu-suhde. En muista hintaa, joten en nyt tiedä, mihin laatuun sillä hinnalla pitäisi tähdätä.

Hauduttelin teetä n. 80-asteiseen veteen kaksi minuuttia. Jos juon teetä yksikseni, tartun useimmiten 3,2 dl:n kokoiseen valurautapannuun. Tämä lähinnä siksi, että olen tottunut siihen; osaan mitata siihen teetä luonnostaan oikean määrän. Niinpä aika harvoin pääsen testaamaan, miltä mikäkin tee maistuisi jäähtyessään, koska juon pannullisen saman tien.

Tämän teen kanssa lähdin liikkeelle vailla odotuksia. Se tarkoittaa, että otin sellaisen ei-maisteluasenteen, että luenpa samalla sähköpostit kun juon teetä (kauhea asenne!) Niinpä tee olikin iloinen yllättäjä. Tee on oikein hyvää – lopetin sähköpostien lukemisen ja aloin maistella, mitä juon.

Tässä senchassa on varsin voimakas ruohoinen maku. Se sopii hyvin tällaiseen mielentilaan, kevään odottamiseen. Voisin juoda tätä ruoan päälle jälkiruokateenä. Maku on herkullinen ja voimakas.