Kiss me Kate (Nanda)


Mansikka, vanilja ja pippuri! Tällä yhdistelmällä maustettu vihreä tee Kiss me Kate on nyt pannussani mikkeliläisen kahvila Nandan pöydässä.

Nandan keltaiset valurautapannut innoittivat minut viime kesänä ostamaan itselleni samanlaisen. Niin söpöjä ja pirteitä pikkupannuja.

Tee sitten? Teenlehtien mausteena on nähtävästi ainakin mansikanpaloja. Mansikka tosin tuoksuu enemmän kuin maistuu haudutetussa teessä. Vanilja tuo teen makuun pehmeyttä. Pippuria en löytäisi, ellen osaisi etsiä, mutta luulen maistavani senkin, kun keskityn. Ehkä ajatus pippurista on tärkeämpi kuin itse pippuri teessä olisi.

Minua vähän etukäteen varoiteltiin, että Nandassa on toisinaan riskinä saada liian kuumaan veteen haudutettua, kitkerää teetä. Minun teessäni ei ole mitään vikaa, joten leikkaan huhulta siivet oman kokemukseni osalta.

Nanda on minulle rauhoittumispaikka silloin, kun käyn Mikkelissä. Kahvilassa on kirjoja ja nojatuoleja ja teepannuun saa hakea täyttövettä, kun ensimmäinen kolmen desilitran haudutus on juotu. Teevalikoimakin on yllättävän laaja. On mustaa, vihreää ja valkoista, mausteilla ja ilman.

Täällä olen istuskellut lukemassa tai kirjoittamassa toistuvasti. On aina kuva tietää, mistä kaupungissa kyläillessään saa teetä, kun tarve iskee.

Green Grey Cream (Turun Tee ja Mauste)

img_20170301_110133

Teen nimi on äkkiseltään yhtä hankala kuin ‘mustan kissan paksut posket’: Green Grey Cream. Ostin tätä Teen päivänä Turun Tee ja Mausteesta (teetä oli houkuttelevasti tiskillä tyrkyllä). Minulla ei ole hetkeen ollut vihreää earl greytä, joten vähän siihen tarpeeseen ajattelin tätä kokeilla.

Oletan teen olevan tätä Forsmanin Kerma Green Greytä. Ostamani tee on nimittäin myös gunpowderia ja siinä on bergamottia, kermaa ja sitruunaa.

Kun haudutin teetä ensimmäisen kerran (80 °C, kaksi minuuttia), sain kuulla, että keittiössä tuoksuu ihan karkilta ja vaniljalta. Niinpä: tuolta Forsmanin sivuilta selviää, että teessä tosiaan on vaniljakermaa.

Miltä tee sitten maistuu? Vähemmän vaniljalta ja sitruunalta kuin tuoksusta voisi päätellä. Jos teetä nimittäin vain haistaa pakkauksesta, saattaa jättää ostamisen väliin, mikäli kammoaa makeita teelaatuja. Mutta ei: lopulta tämä on kuitenkin sellainen hyvä perus- earl grey, jossa on lisänä kermainen loppumaku. Kyllä se vaniljakin siellä vähän kummittelee, ja ehkä tuo sitruuna lisää karvautta sen verran, että bergamotin maku on todella tuntuva.

Toisesta haudutuksesta kerma on kadonnut, joten tee on aina vain enemmän earlgreymäistä. Se on oikeastaan aika mukavaa. Ja vaikka yleensä kammoan vihreää gunpowderia, tässä maustekimarassa sekään ei pääse liian voimakkaasti esille.

Lopputulos: ihan hyvä arkitee. Tällaiselle “yksi maku per tee”-ihmiselle makujen määrä on runsas, mutta tasapainoinen kuitenkin.