Maukas Puolukka Vanilja (Teekauppa Veiström)

IMG_20180517_140518

Mustat, maustetut teet kaapissani ovat lähinnä vieraita varten. En itse juo juuri koskaan mustaa teetä.

Valmistin tätä Maukas Puolukka Vanilja -teetä (Teekauppa Veiström) juuri parille ei-teenjuoja-ystävälleni. Reaktiot olivat myönteisiä: “jos tee maistuisi aina tältä, joisin useammin teetä!”

Tee maistuu aina tältä, jos sen valmistuksessa muistaa pari asiaa. Ensinnäkin valmistan mustan(kin) teen aina 80-asteiseen veteen. Vaikka musta tee yleensä kestää lähes kiehuvan veden, haluan välttää kaikkea karvautta sen maussa ja suosin vähän viileämpää vettä. Toiseksi mustaa teetä mitataan sihtiin 4 tl/litra vettä. Kolmanneksi haudutusaika: pääni osaa jo aika omatoimisesti laskea kahden minuutin haudutusajan, mutta kelloa sopii ajan mittaamiseen myös käyttää.

Maukas Puolukka Vanilja -luomutee sisältää mustan teen lisäksi puolukkaa, vaniljaa ja appelsiinia. Olen erityisen iloinen aidosta vaniljasta, sillä vanilja-aromi on usein eläinperäistä ja ällöttävää.

Olen juonut tätä teetä toistuvasti usean vuoden aikana. Sitä on yleensä kotonani jemmassa juurikin vierasvarana.

Tee on siten helppoa, että lähes kaikki pitävät siitä. Se on pehmeää ja vähän makeaa (vanilja) ja pikkuisen marjaisaa (puolukka). Se toimisi varmaan oikein hyvin porttina teemaailmaan sellaselle ihmiselle, joka “ei tykkää teestä”. (Itselleni iskee toisinaan puolukka-vanilja-himo, ja juon teetä runsaat määrät sitruunamuffinssien seurana.)

 

 

 

 

Advertisements

Kiss me Kate (Nanda)


Mansikka, vanilja ja pippuri! Tällä yhdistelmällä maustettu vihreä tee Kiss me Kate on nyt pannussani mikkeliläisen kahvila Nandan pöydässä.

Nandan keltaiset valurautapannut innoittivat minut viime kesänä ostamaan itselleni samanlaisen. Niin söpöjä ja pirteitä pikkupannuja.

Tee sitten? Teenlehtien mausteena on nähtävästi ainakin mansikanpaloja. Mansikka tosin tuoksuu enemmän kuin maistuu haudutetussa teessä. Vanilja tuo teen makuun pehmeyttä. Pippuria en löytäisi, ellen osaisi etsiä, mutta luulen maistavani senkin, kun keskityn. Ehkä ajatus pippurista on tärkeämpi kuin itse pippuri teessä olisi.

Minua vähän etukäteen varoiteltiin, että Nandassa on toisinaan riskinä saada liian kuumaan veteen haudutettua, kitkerää teetä. Minun teessäni ei ole mitään vikaa, joten leikkaan huhulta siivet oman kokemukseni osalta.

Nanda on minulle rauhoittumispaikka silloin, kun käyn Mikkelissä. Kahvilassa on kirjoja ja nojatuoleja ja teepannuun saa hakea täyttövettä, kun ensimmäinen kolmen desilitran haudutus on juotu. Teevalikoimakin on yllättävän laaja. On mustaa, vihreää ja valkoista, mausteilla ja ilman.

Täällä olen istuskellut lukemassa tai kirjoittamassa toistuvasti. On aina kuva tietää, mistä kaupungissa kyläillessään saa teetä, kun tarve iskee.

Green Grey Cream (Turun Tee ja Mauste)

img_20170301_110133

Teen nimi on äkkiseltään yhtä hankala kuin ‘mustan kissan paksut posket’: Green Grey Cream. Ostin tätä Teen päivänä Turun Tee ja Mausteesta (teetä oli houkuttelevasti tiskillä tyrkyllä). Minulla ei ole hetkeen ollut vihreää earl greytä, joten vähän siihen tarpeeseen ajattelin tätä kokeilla.

Oletan teen olevan tätä Forsmanin Kerma Green Greytä. Ostamani tee on nimittäin myös gunpowderia ja siinä on bergamottia, kermaa ja sitruunaa.

Kun haudutin teetä ensimmäisen kerran (80 °C, kaksi minuuttia), sain kuulla, että keittiössä tuoksuu ihan karkilta ja vaniljalta. Niinpä: tuolta Forsmanin sivuilta selviää, että teessä tosiaan on vaniljakermaa.

Miltä tee sitten maistuu? Vähemmän vaniljalta ja sitruunalta kuin tuoksusta voisi päätellä. Jos teetä nimittäin vain haistaa pakkauksesta, saattaa jättää ostamisen väliin, mikäli kammoaa makeita teelaatuja. Mutta ei: lopulta tämä on kuitenkin sellainen hyvä perus- earl grey, jossa on lisänä kermainen loppumaku. Kyllä se vaniljakin siellä vähän kummittelee, ja ehkä tuo sitruuna lisää karvautta sen verran, että bergamotin maku on todella tuntuva.

Toisesta haudutuksesta kerma on kadonnut, joten tee on aina vain enemmän earlgreymäistä. Se on oikeastaan aika mukavaa. Ja vaikka yleensä kammoan vihreää gunpowderia, tässä maustekimarassa sekään ei pääse liian voimakkaasti esille.

Lopputulos: ihan hyvä arkitee. Tällaiselle “yksi maku per tee”-ihmiselle makujen määrä on runsas, mutta tasapainoinen kuitenkin.