Valkoinen Ruusu Tee (Teekauppa Veiström)

Valkoisen ruusuteen tarve on selvä kevään merkki. Teekauppa Veiströmin Valkoinen Ruusu Tee sisältää vain valkoista teetä ja ruusunterälehtiä.

Tykkään pitää näitä teenlehtiä lasipurkissa, ruusunterälehdet teen seassa ovat niin kauniita. Tee näyttää juuri siltä, miltä tuoksuukin: ihanalta. En ole mikään varaukseton ruusun ystävä, mutta erityisesti aurinkoisina kevätaamuina se tuntuu tuovan tuulahduksen kesästä.

Teetä haudutetaan 2 minuuttia 70-asteiseen veteen. Lopputulos on keltainen, maultaan yllättävän vahva tee, jossa ruusua enemmän kuin etukäteen uskoisi. Kukkaisuus ei ole ällöttävää vaan maku on tasapainossa valkoisen teen vähän tunkkaisen ominaismaun kanssa.

Tänään valmistin teetä niin suuren kannullisen, että yksi haudutus riittää hyvin. Lehdet kuitenkin kannattaa hauduttaa myös toisen kerran. Joskus jopa tuntuu, että tässä teessä toinen haudutus on ensimmäistä parempi, kun sekä ruusu että tee ovat luovuttaneet äkäisimmät makunsa siihen ensimmäiseen.

Advertisements

Tea with the Angels (Les Jardins de Gaïa)

img_0417

Auringonvalon lisääntyessä kaipaan elämääni kukkia. Bongasin Tampereen Ruohonjuuressa Les Jardins de Gaïan valkoisen teen, jolla on houkutteleva nimi Tea with the Angels. Tee sisältää valkoista teetä, kukkien terälehtiä (ruiskaunokki, ruusu, malva, laventeli, kehäkukka ja auringonkukka), vaniljaa ja ruusua. Kaikki ainesosat ovat luomua.

Tee on pakattu paperipussiin, joten pelkäsin, että vanilja- ja ruusuöljyt ovat haihtuneet paperin läpi pois. Olen yleensä näissä tosi tarkka, enkä osta paperiin pakattua teetä koskaan. Vaikka paperi onkin näennäisesti muovia ympäristöystävällisempää, se ei oikein toimi – paperipussin sisäpuolella on kuitenkin (yleensä liian ohut) kerros muovia ja toisaalta, jos tee menee hukkaan, ei sekään kovin ekologista ole. fullsizerender

Joskus pitää kuitenkin ottaa riskejä elämässä, joten ostin teepakkauksen. Se on kuitenkin vain 50 gramman pakkaus, joten hurjasti teetä ei menisi hukkaan, vaikka sen kelvottomaksi toteaisinkin.

Haudutin teen ohjeen mukaan: 80 asteessa, kolme minuuttia. Valmis juoma tuoksuu kukilta: vähän makealta ja kirpeältä.

Teen maku on mieto ja lempeä. Ja tosiaan, en haista tai maista teessä vaniljaa ollenkaan. Sen sijaan se maistuu ruusulta ja muilta kukilta. Maku on hyvä ja kesäinen, sellainen oikein kukkivan niityn maku, jos nyt kukkivaa niittyä lähtisi maistelemaan. Mikään tietty kukka ei puske muiden läpi vaan lopputulos on aika tasapainoinen kukkakimppu kaikkea.

En ehkä kaipaisi teehen vaniljanmakua, ellen tietäisi, että siitä puuttuu sitä. Juoma on kevyttä ja tuo elämääni auringonpaistetta. Nyt kuitenkin jään janoamaan sitä pientä lempeää makeutta, jonka uskoisin vaniljasta löytyvän.

Ostin tänään toistakin valkoista teetä, jossa on ruusua. Palaan sen kanssa pariinne pian.

Valkoinen & Vihreä Puolukkametsä, Kiina (Teeletti)

Kaipasin kevyttä, talvista teetä, ja siihen janoon ostin Lahdessa käydessäni Teeletistä tätä: Valkoinen & Vihreä Puolukkametsä, Kiina. Teenlehdet tuoksuvat niin huumaavan marjaisilta, etten tiedä, kuka tätä pystyisi olemaan ostamattakaan.

Tee sisältää nimensä mukaisesti sekä valkoista että vihreää teetä. Tee on maustettu luontaisella puolukka- ja vaniljaöljyllä. Esteettisenä lisänä on lootuksenkukkia. Tee suositellaan haudutettavaksi 70-80-asteiseen veteen, 2-3 minuuttia.

Lopputulos on todella kevyt ja raikas. Tee on marjaisaa, muttei hapanta. Vanilja tuntuu teessä kevyenä, makeana jälkimakuna, ja kun tee hiukan jäähtyy, vihreän teen ruohoisa maku putkahtaa kaiken alta esiin.

Tämä on sukua mustalle puolukka-vaniljateelle, jota olen juonut vuosien mittaan paljon. Vihreän ja valkoisen teen perusmaku vain on miedompi, joten lopputulos on sellainen talvinen mutta kevyt, metsäinen mutta raikas, jollaista juuri nyt kaipaan.

 

 

Kullannuppu (Teeleidi)

20180822_104845862

Sain keväällä teekaappini lähes tyhjäksi, joten olen ylikompensoinut tilannetta ostamalla ihan hirveästi teetä kesän mittaan. Eilen käväisin Jyväskylässä, ja ostin Teeleidistä Kullannuppu-nimistä bambuteetä. Söpön pakkauksen kuvassa panda juo teetä.

Kullannuppu sisältää vihreää ja valkoista teetä, bambunlehtiä, kaakaopapua ja ruusunnuppuja. Kaakaopavun tuoksu on mahtava, se tunkeutuu teepakkauksen läpi niin että koko reppuni tuoksui kaakaolta, kun kannoin teetä kotiini.

Tänään pääsin sitten maistamiseen asti. Teen haudutusohje on kolme minuuttia 70-80-asteisessa vedessä. Suunnilleen näin teen valmistinkin ja siitä tuli tuoksuvaa ja suloista.

Teessä maistuu kaakaopapu. Se on ihana, karvas ja lämmin maku, ja tiesin pitäväni siitä. Ruusunnuput tuovat teehen kukkaista makeutta, joka istuu hyvin suklaaseen. En oikein tiedä, miltä bambun pitäisi maistua, mutta ehkä vielä joskus maistan senkin.

Olen vuosien mittaan vähän moittinut Teeleidiä siitä, että siellä juomani maustetut teet ovat aina todella hyökkäävän makuisia. Tässä on nyt kuitenkin tee, jossa maut saavat elää rauhaisaa yhteiseloa. Teehuoneiden valikoimat muuttuvat toki vuosien mittaan, joten ehkä tällaisia makuja löytyy Teeleidistä nykyään enemmänkin. Jatkan maistelua seuraavalla visiitillä.

 

Berry Mary (T-House)

IMG_20180506_100737

Kyllä, eilen oli erikoinen päivä: ostin jyväskyläläisestä T-Housesta pelkästään maustettuja teelaatuja. (Heillä on hyvä valikoima myös maustamattomia, ja niitä testailinkin vuodenvaihteessa.)

Minulla on aina haussa maustettuja vihreitä teitä, jotka eivät ole ällöttäviä. Niinpä aina välillä pitää uskaltaa kokeilla uusia. T-Housen Berry Mary kuulosti raikkaalta. Siinä on vihreän teen lisäksi valkoista teetä, sitrushedelmien viipaleita, sitruunaruohoa, piparminttua, mansikkaa ja auringonkukan terälehtiä. Ai niin, ja “aromia”, josta nyt en sitten tiedä, mitä se on.

Haudutin teen siten kuin aina vihreän teen haudutan, eli 6 tl/l, 80-asteinen vesi, 2 minuuttia. Tee tuoksuu hyvältä heti, kun vesi osuu teenlehtiin.

Valmis tee on marjaisaa, oikeastaan tosi mansikkaista. Piparminttua en mausta erota, mutta sitrushedelmät ja mansikka tuottavat varsin kesäisen yhdistelmän. Tee on kevyttä ja makeaa, ei mitenkään tukkoon maustettua.

Vähän jään kaipaamaan jotakin potkua, ehkä sitä piparminttua, koska tiedän sitä teessä olevan. Kaiken kaikkiaan kuitenkin keskivertoa parempaa maustettua teetä tämä on.

Pai Mu Tan Chaicha (Teekauppa Veiström)

20180110_095656344

Hyllystäni on puuttunut isolehtisiä teitä, joita hauduttaa itselleni joululahjaksi ostamassani gaiwanissa. Eilen sitten bongasin töissä Teekauppa Veiströmin uutuuden: Pai Mu Tan Chaichan, valkoisen luomuteen, joka on kuivattu auringossa. Suurilehtinen, suorastaan rapea tee houkutteli välittömästi ottamaan gaiwanin kaapista.

Olen vähän rentoutunut gaiwanin kanssa, enkä enää yritä mitata teetä millilleen (se ei onnistu koskaan). Niinpä heitin haudutusastian pohjalle kolmisen teelusikallista teenlehtiä ja päälle n. 80-asteista vettä. Ensimmäinen haudutus oli pelkkä huuhtelu, ja vasta toisen kaadoin maljaan ja join (haudutusaika n. 8 sekuntia).IMG_20180110_095948

Ja mitä ihanuutta: tässäpä todella gaiwaniin sopiva tee. Tee on makeaa ja raikasta, ja siitä puuttuu lähes kokonaan se vähän tunkkainen, viljamainen maku, jonka yhdistän valkoiseen teehen. Tee maistuu tuoreelta ja keväiseltä, pikkuisen kitkerältä, lehtivihreältä.

Maistelin teetä ensimmäisen kerran eilen illalla, ja juotuani kuusi haudutusta jouduin luovuttamaan, koska teenlehdet olivat edelleen ihan priimakuntoisia ja jokainen haudutus yhtä voimakas ja herkullinen. Joskus vähän pelottaa juoda teetä, joka ei tunnu koskaan kuluvan loppuun. (Tiedättehän: kaapit täyttyvät teestä, jota voi hauduttaa ikuisesti, eikä yksikään pakkaus koskaan tyhjene.)

PS Sidonnaisuuteni yms.

 

 

China Anji White Tea sekä muuta (T-House)

IMG_20171215_203814

 

Olen haaveillut, että pääsen käymään uudella jyväskyläläisellä teehuoneella. T-House on avautunut syksyllä ja eilen, vihdoin, kävin kaupungissa ja samalla teellä.

Odotin teehuoneelta jotenkin enemmän kiinalaisuutta (koska esim. teehuoneen Facebook-sivujen mukaan kyseessä on nimenomaan kiinalainen teehuone). Sen sijaan paikan teevalikoima oli jyväskyläläisittäin tuttua: paljon maustettuja teelaatuja, joissa on teen mukana mm. suklaata tai pippuria tai aromeja tai mitä milloinkin. Teen kanssa myytiin myös kakkupaloja ja keksejä.

Valitsin teeseinältä valkoisen teen, jonka mausteena oli kirsikkaa ja erilaisten kukkien terälehtiä. Tee tuotiin pöytään litran teepannussa, josta ensimmäinen kupillinen oli mukavan pehmeää, hieman marjaisen makuista teetä. Kun toinen kupillinen osoittautui karvaaksi, tajusin katsoa pannun sisäpuolelle: teenlehdet olivat pannussa edelleen. Nostin sihdin lehtineen pois, mutta vahinko oli jo tapahtunut.

Pannun hintaan kuuluu myös toinen haudutus, joten pyysin sellaisen. Sen kanssa olin tarkempi ja poistin sihdin teenlehtineen välittömästi, mutta tee ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisesti mieleeni. Mausteena oleva kirsikka oli mietoa, ja sen maku katosi teen oman maun alle. Seuralaiseni söi teen kanssa kakkua, joka kuulemma oli aivan todella hyvää.

IMG_20171215_203859

Teetä juodessani harhailin ihastelemaan teevälinehyllyjä, joista löytyi erilaisia gaiwaneita, pannuja, gongfu-maljoja ja teepurkkeja. Löysin juuri sellaisen easy gaiwanin, jollaista olen kaivannut, eli sellaisen, jossa haudutusastian mukana tuleva malja on samankokoinen kuin itse gaiwan. (Tosi monessa mallissa teemalja on litteä ja pieni, ja gaiwan suuri. Minne se loppu tee pitäisi kaataa, kun maljaan mahtuu siitä alle puolet?)

Samalla löysin myös kaupan “erikoisteet” eli valikoiman maustamatonta teetä. Kertoo ehkä asiakaskunnasta, että valitessani haudutettavaa teetä minulle ei kerrottu maustamattomista teelaaduista mitään. Olisin kyllä mieluummin maistanut jotakin niistä, sillä kaupan valikoima on kiinnostava.

Nuuhkin tuoksupurkit läpi ja mukaan tarttui sen easy gaiwanin lisäksi neljää eri teetä: yhtä valkoista, yhtä vihreää, yhtä oolongia sekä yhtä pu erhia. (Onnekkaan sattuman vuoksi kaupassa on parhaillaan jouluale, joten sain kaikesta ostamastani 20 % alennuksen.) Kerron näistä kaikista lähitulevaisuudessa.

Ensimmäisen teen otin haudutettavakseni tänään. Taianomaisen tuoksun (tuore, vähän lakritsinen, makeakin) perusteella ostamani China Anji White Tea on niin vihreälehtistä, että sitä voisi äkkiseltään pitää vihreänä teenä. Se kuuluu kaupan kalleimpiin teelaatuihin, joten sitä myytiin 30 gramman annoksina (edullisemmista laaduista 50 grammaa oli pienin mahdollinen kertaostos).

Haudutusohjeita teepakkauksessa ei ole, joten tartuin tietämykseeni gaiwaneista ja tein näin:

  • Mittasin uuden gaiwanini koon: 1 dl.
  • Lämmitin gaiwanin.
  • Mittasin teenlehtiä n. 2,5 suurta teelusikallista gaiwaniin.
  • Kaadoin päälle noin 75-asteisen veden.
  • Huuhtelin lehdet nopeasti ja kaadoin veden pois.
  • Kaadoin teenlehtien päälle uuden veden.
  • Haudutin alle 10 sekuntia.
  • Kaadoin teen maljaan.
  • Join.
  • Haudutin yhä uudelleen.

Juoma on lähes kirkasta ja maultaan hyvin pehmeää ja hiukan makeaa. Maku muistuttaa vihreää teetä, itse asiassa hyvin paljon Huang Shan Mao Feng -teetä. Teessä on ihanaa keveyttä ja syvyyttä, ja se tuoksuu tuoreelta, kuin vastapoimitulta.

Valkoisessa teessä on usein jotakin sellaista tunkkaisuutta, josta en pidä, mutta tämä tee ei ole lainkaan tunkkaista. Tämä on kuin superhyvää vettä, jossa maistuu vuoristo ja puron matkallaan ohittamat teepensaat.

 

 

 

 

Kofeiinista

Olen viime päivinä kiinnostunut teen kofeiinipitoisuudesta ja siihen vaikuttavista asioista. Aihe on sekava, koska välillä luen jostakin, että mustassa teessä on eniten kofeiinia ja valkoisessa vähiten ja sitten löydän toisen lähteen, joka kertoo, että koska teepensaan kärkisilmuissa on eniten kofeiinia, valkoinen tee on kofeiinipitoisempaa kuin musta.

Tässä listaa asioista, joita olen löytänyt muutamasta lähteestä (eli ajattelen niiden edes lähentelevän totuutta):

  • Jos haluaa mahdollisimman vähäkofeiinista teetä, kannattaa valita paahdettu tee (hojicha) tai tee, jossa on muita teepensaan osia kuin lehtiä (kukicha).
  • Siemenestä kasvaneessa teepensaassa on vähemmän kofeiinia kuin pistokkaana istutetussa (esim. Intiassa ja Afrikassa kasvatetaan paljon pistokkaana istutettuja pensaita).
  • Assamica-teelajissa on enemmän kofeiinia kuin sinensis-lajissa.
  • Japanilaisissa banchassa ja genmaichassa on vähemmän kofeiinia kuin muissa vihreissä teissä.
  • Näivettäminen nostaa teenlehtien kofeiinitasoa.
  • Hapettaminen vähentää teenlehtien kofeiinimäärää.
  • Teepensaan ylimissä lehdissä ja nupuissa on eniten kofeiinia.
  • Kesän sato sisältää enemmän kofeiinia kuin hitaamman kasvukauden sato.
  • Matchassa on runsaasti kofeiinia, samoin gyokurossa (se johtuu mm. varjossa kasvattamisesta, käsittääkseni).
  • Kofeiinia voidaan poistaa teenlehdistä. Se tehdään kuumassa ja paineistetussa hiilidioksidissa uuttamalla (näin jopa 99 % kofeiinista poistuu lehdistä).

Toisaalta. Vaikka sanotaan, että matchassa on enemmän kofeiinia kuin kahvissa, kuka juo kahvia saman verran kuin matchaa (muutaman kulauksen)? Tai vaikka teen kofeiinimäärää sinänsä voisi verrata kahvin kofeiinimäärään, teessä on vastapainoksi rauhoittavia aineita, kuten teaniinia – se tasoittaa kofeiinin vaikutusta. Kofeiini myös imeytyy ihmiseen teestä hitaammin kuin kahvista.

Kahvin ja teen vertaaminen on siis vähän keinotekoista. Ne vaikuttavat eri tavoin, vaikka niissä olisi prikulleen saman verran kofeiinia.

Tulossa: Aion kirjoittaa maistelukokemuksia teestä josta kofeiini on poistettu. Pysykää hollilla.

Lähteitä esim.

http://everyonestea.blogspot.fi/2011/12/which-drink-has-most-caffeine-green-tea.html

http://www.teekauppa.fi/fi/teetietoa/teen-terveysvaikutukset/tee-ja-kofeiini

http://www.chaya.fi/fi/tee-kofeiini-ja-terveys

Valkoinen Lime Tee (Teekauppa Veiström)

Olen jemmannut mökille vain työpaikkani Teekauppa Veiströmin teetä, joten maisteluni täällä on siltä osin yksipuolista. Makumaailmaltaan ei niinkään; nyt pannussa hautuu Valkoinen Lime Tee.


Huomaan juoneeni tämän teen niin nopeaan tahtiin, että siitä kirjoittaminen on melkein jäänyt. Vielä ehtii kuitenkin, sillä pussista irtoaa lehtiä vielä yhteen pieneen pannulliseen.

Lime tuoksuu teenlehdissä niin ihanan raikkaasti, että tein ostopäätöksen ihan sen perusteella. Lime on makeampi ja hedelmäisempi kuin teemausteena tutumpi sitruuna.

Tämän teen hauduttamisessa olen tarkkaillut veden lämpötilaa (70 astetta) ihan erityisesti. Liian kuuma vesi nimittäin nostaa valkoisesta teestä karvauden tehokkaasti esiin. Karvaus ja lime eivät sovi yhteen. Pari kertaa olen saanut viskata teen viemäriin, kun olen lipsuillut veden lämpötilan kanssa.

Lempeällä hauduttelulla teestä tulee hyvin vaaleaa, sellaisen vaalean omenan väristä. Lime maistuu makealta ja sitruksiselta. Erityisesti ensimmäinen haudutus on hyvä, mutta olen hauduttanut lehdet aina toisenkin kerran. Limen osuus on silloin pienempi, ja valkoisen teen oma maku pääsee esiin.

Tämä tee on kulunut arjessani samaan (hurjaan) tahtiin kuin vihreä päärynätee, jota saatan juoda litran pannullisen yhteen menoon kirjoittaessani jotakin. Raikkaat, ei-makeat teet ovat hyviä työntekoon, sillä ne pitävät mielen virkeänä, mutteivät vaadi juojalta (tai juomishetkeltä) mitään erityistä.

Pai Mu Tan (kahvila Mimosa, Tampere)

Kahvila Mimosa (Tampere) on edistynyt teevalikoimissaan. Kun taannoin kahvilasta sai teepannuun vain pussiteetä hautumaan, nyt listalla on irtoteevaihtoehtoja. Rooiboksen, mustan ja vihreän lisäksi listalla on myös valkoinen tee. Tilasin sitä pannullisen, korvasin aamiaisen maapähkinäleivoksella, ja istuin pöytään.

Mimosassa tarjottava valkoinen tee on Pai Mu Tan -teetä. Tee oli haudutettu miellyttävästi. Se oli oikein hyvää. Maapähkinäleivos tosin arvattavasti tukki makuaistin niin, että teen maistamista piti sen syömisen jälkeen vähän odotella.

Kun tee jäähtyi, se alkoi yllättäen maistua vetiseltä. Katsoin pallosihtiä, jossa teenlehdet olivat ja kas, teetä oli annosteltu palloon aika vähän (pallosihti on ylipäätään aika huono idea suurilehtisen teen hauduttamiseen). Valkoista teetä saa puolen litran pannua kohden mitata sen kuutisen teelusikallista, ja pallosihdissäni lehtiä oli ehkä kolmasosa tästä.

Teevalikoimissa on siis edistytty hyvin. Teen hauduttamiseen voisi vielä vähän kiinnittää huomiota, ja lopputuloksena olisi ihan hyvä haudutetun teen peruslista. Perustarpeisiin.