Japanilainen sencha (Turun Tee ja Mauste)

IMG_20170314_151606

Kävin alkutalvella pari kertaa Turun Tee ja Mausteessa, ja niiltä reissuilta on edelleen teepakkauksia aukikirjoittamatta. Tänään tartuin japanilaiseen senchaan, joka on luomua (muuta infoa pakkauksessa ei olekaan).

Muistelen myyjän todenneen, että tässä teessä on hyvä hinta-laatu-suhde. En muista hintaa, joten en nyt tiedä, mihin laatuun sillä hinnalla pitäisi tähdätä.

Hauduttelin teetä n. 80-asteiseen veteen kaksi minuuttia. Jos juon teetä yksikseni, tartun useimmiten 3,2 dl:n kokoiseen valurautapannuun. Tämä lähinnä siksi, että olen tottunut siihen; osaan mitata siihen teetä luonnostaan oikean määrän. Niinpä aika harvoin pääsen testaamaan, miltä mikäkin tee maistuisi jäähtyessään, koska juon pannullisen saman tien.

Tämän teen kanssa lähdin liikkeelle vailla odotuksia. Se tarkoittaa, että otin sellaisen ei-maisteluasenteen, että luenpa samalla sähköpostit kun juon teetä (kauhea asenne!) Niinpä tee olikin iloinen yllättäjä. Tee on oikein hyvää – lopetin sähköpostien lukemisen ja aloin maistella, mitä juon.

Tässä senchassa on varsin voimakas ruohoinen maku. Se sopii hyvin tällaiseen mielentilaan, kevään odottamiseen. Voisin juoda tätä ruoan päälle jälkiruokateenä. Maku on herkullinen ja voimakas.

 

 

 

 

Advertisements

Green Grey Cream (Turun Tee ja Mauste)

img_20170301_110133

Teen nimi on äkkiseltään yhtä hankala kuin ‘mustan kissan paksut posket’: Green Grey Cream. Ostin tätä Teen päivänä Turun Tee ja Mausteesta (teetä oli houkuttelevasti tiskillä tyrkyllä). Minulla ei ole hetkeen ollut vihreää earl greytä, joten vähän siihen tarpeeseen ajattelin tätä kokeilla.

Oletan teen olevan tätä Forsmanin Kerma Green Greytä. Ostamani tee on nimittäin myös gunpowderia ja siinä on bergamottia, kermaa ja sitruunaa.

Kun haudutin teetä ensimmäisen kerran (80 °C, kaksi minuuttia), sain kuulla, että keittiössä tuoksuu ihan karkilta ja vaniljalta. Niinpä: tuolta Forsmanin sivuilta selviää, että teessä tosiaan on vaniljakermaa.

Miltä tee sitten maistuu? Vähemmän vaniljalta ja sitruunalta kuin tuoksusta voisi päätellä. Jos teetä nimittäin vain haistaa pakkauksesta, saattaa jättää ostamisen väliin, mikäli kammoaa makeita teelaatuja. Mutta ei: lopulta tämä on kuitenkin sellainen hyvä perus- earl grey, jossa on lisänä kermainen loppumaku. Kyllä se vaniljakin siellä vähän kummittelee, ja ehkä tuo sitruuna lisää karvautta sen verran, että bergamotin maku on todella tuntuva.

Toisesta haudutuksesta kerma on kadonnut, joten tee on aina vain enemmän earlgreymäistä. Se on oikeastaan aika mukavaa. Ja vaikka yleensä kammoan vihreää gunpowderia, tässä maustekimarassa sekään ei pääse liian voimakkaasti esille.

Lopputulos: ihan hyvä arkitee. Tällaiselle “yksi maku per tee”-ihmiselle makujen määrä on runsas, mutta tasapainoinen kuitenkin.

 

Valkoinen pu erh (Turun Tee ja Mauste)

20170208_094348174

Maanantaina oli teen päivä, joten, koska satuin olemaan Turussa, kävin kauppahallissa hankkimassa vähän teetä Turun Tee ja Mausteesta. Pysyttelin lähinnä maustamattomissa teelaaduissa, koska olen kyllästynyt kaikkiin liian makeisiin tai muuten päällekäyviin makuihin. Tänään tartuin maanantaisista ostoksista kutkuttelevimpaan, valkoiseen pu erhiin.

Koska en yhtään tiennyt, miten valkoista pu erhia pitää valmistaa, googlailin asiaa. (On vähän ongelmallista, kun myyntipakkauksessa ei ole haudutusohjetta.) Löysin hyvin runollisen ohjeen Forsmanin sivuilta. Ohjeessa kerrotaan, että “Hauduta n. 80 asteessa 4-10 min vapaasti ulkoilmassa”. En mennyt tuonne raikkaaseen pakkassäähän kuitenkaan vaan pysyttelin sisällä. 20170208_094251293

Kävin kärsimättömäksi, kun tajusin, että haudutusaika on noin pitkä. Halusin kuitenkin tästä teestä kirjoitusseuraa, ja halusin alkaa kirjoittaa heti! Kaappasin siis hyllystä gaiwanin ja ajattelin tutustua teehen sen kanssa. Hauduttelin teetä aina puolisen minuuttia kerrallaan.

Ja mitä tapahtui? Teestä tuli loistavaa. Kevyen maanläheinen pu erhin maku yllätti, koska lähes vedenvärinen tee ei näytä edes etäisesti pu erhin sukulaiselta. Tuoksukin on todella voimakas.

Maku on kuitenkin niin kevyt, ettei se alkanut tökkiä ollenkaan, vaan join teetä kupillisen toisensa jälkeen. Olin koko ajan paremmalla tuulella ja täynnä energiaa (se voi toki johtua myös tämänpäiväisestä auringonpaisteesta).

Kaiken lisäksi ostamani 50 gramman pakkaus on todella suuri. Siitä riittää vaikka koko kevääksi.

 

Ruususuklaa (Turun Tee ja Mauste)

img_20161213_103746

Olisi pitänyt käyttää tiheämpää siivilää.

Ostin ystävälle lahjaksi mustaa Ruususuklaa-teetä (Turun Tee ja Mauste). Kun sanoin, että vien teen lahjaksi, sain pienen maistiaisen sitä mukaan myös itselleni. Olen sitä säästellyt muutaman viikon, mutta nyt uskalsin hauduttaa teen.

Ja miten loistavaa: tämähän on ihanaa teetä! Musta tee on tässä hyvin lempeää, ja sen pohjalla tuntuu tumman suklaan hieman karvas vivahde (sellainen hyvä, ei yhtään makea suklaan maku). Se ruusuisuus tässä on jokin hedelmäinen pirskahdus lähinnä ensimmäisissä kulauksissa. (Ruususta tulee mieleen ätläkkä hajuvedenmaku, mutta se on onneksi väärä mielikuva.) Mitä syvemmälle pääsen pannussa kohti pohjaa, sitä enemmän tee maistuu suklaalta.

Tästä tulee nyt mieleen jokin chai-tyyppinen tee, jota olen joskus juonut. Siinä oli mausteena kaakaopapua. Muutenhan Ruususuklaa ei ole mausteinen tee, mutta suklaan maku on siihen kyllä saatu hyvin ujutetuksi.

Pakkaspäivinä pidän siitä, että voin juodaa oikeasti kuumaa teetä. Sellaiset 60-asteiset teet eivät tunnu lämmittävän niin kuin musta tee, jonka saa hauduttaa paljon kuumemmassa.

Ruususuklaan toinen haudutus ei ole enää yhtään niin suklainen. Nyyh.

Sherry-lime (Turun Tee ja Mauste)

img_20161129_122719

Olen ajautunut omituiseen rinnakkaistodellisuuteen, jossa eteeni tulee jatkuvasti eri tavoin maustettuja teelaatuja. Tämä on hurjaa! Olen niin tottunut juomaan maustamattomia.

Toisaalta podin juuri muutaman päivän flunssan. Kun mikään ei maistu miltään, on hyvä kaivaa kaapista ne kaikkein maustetuimmat teet tuottamaan edes vähän iloa. Nyt olen tervehtynyt, joten maistan taas mitä juon.

Siispä: tartun rohkeasti Turun Tee ja Mausteen myymään Sherry-lime-nimiseen vihreään teehen. Pakkauksessa ei lue mitään, mutta muistelen, että liikkeessä sanottiin teen sisältävän sherry-ja limeöljyjen lisäksi myös aprikoosia. Mukana on kauniin ulkonäön vuoksi myös ruusun terälehtiä.

img_20161129_120113

Teenlehdet tuoksuvat vahvan makeilta. On kuin haistaisi viinikumikarkkeja, sellaisia oikein kirkkaanvärisiä ja kirpakoita.

Vihreä tee on rullattua ja värikkäät kukan terälehdet saavat teen näyttämään samalta kuin se tuoksuu: pirteältä. Kovin kaunista haudutuskuvaa ei tästä teestä saa, koska mikään siinä ei kellu (kuvan erinomainen haudutussiivilä on muuten Teekauppa Veiströmistä, enkä tulisi toimeen ilman sitä).

Ensimmäisellä kerralla sain tästä teestä niin vahvaa, etten pystynyt juomaan sitä. Sittemmin opin mittamaan teenlehtiä vähän hillitymmin.img_20161129_120151

Limen maku puskee pintaan kyllä sen verran vahvasti, etten maista sherryä (tai ehkä en vain osaa erottaa sherryä tästä makujen tulvasta erilleen). Aprikoosi sen sijaan tuo mukavaa hedelmäisyyttä.

Teenlehdet kestävät varsin hyvin kaksi haudutusta. Maku muuttuu lempeämmäksi, mutta mautonta tästä teestä ei saa millään.

Ei tästä lemppariteeksi ole – tämä on liian päällekäyväksi maustettua – mutta uskon, että saan 50 gramman pussillisen juoduksi talven mittaan.

PS Tämän teen ei pidä antaa jäähtyä. Viileässä teessä maistuu vain kimara makeita makuöljyjä.

Edit maaliskuu 2017: En saanut teetä juoduksi talven mittaan. Annoin sen ystävälle, joka on ehkä enemmän teen kohderyhmää.

Pu Erh Oolong (Turun Tee ja Mauste)

img_20161121_144628

Tykkään käydä Turun kauppahallissa Turun Tee ja Mausteessa. Huonoja puolia on, että monet sieltä ostamani teet ovat ätläkän makeiksi maustettuja ja että ihmiset saavat haistella myytäviä tuotteita (tästä olen ennenkin tainnut mainita, se nyt vain ällöttää). Hyviä puolia sen sijaan on, että kauppahalli on ihana paikka, myyjät ovat mukavia ja palvelu hyvää, olen ostanut tuolta teetä jo joskus 15 vuotta sitten ekan kerran (nostalgiasyyt) ja että joskus tekee mieli maustettuakin teetä. Ai niin, ja irtomyynnistä on helppo ostaa vain pieniä määriä teetä kerralla (yritän vältellä sadan gramman teepakkauksia jonkin aikaa ja juoda teetä samaa tahtia kuin ostan sitä kotiin).

Koska kaupan pakkauksissa ei lue muuta kuin teen nimi, en ole ennen tajunnut, että kauppa myy Forsmanin teetä. Nyt ostin kolmea lajia, joiden nimet googlasin, ja ne olivat kaikki Forsmanin makuja. img_20161121_144832

Nyt voin siis kertoa, että Pu Erh Oolong, jota juon, sisältää pu erhia, vihreää oolongia, matea ja luontaista sitruunaöljyä. Teelehtien tuoksu onkin varsin sitruunainen, ei yhtään pu erhinen.

Haudutin teetä kaksi minuuttia noin 80-asteisessa vedessä. Tee maistuu sitruunalta ja joltain toiselta, raikkaalta asialta. Luulen, että se on maten maku, joka tuntuu sitruunaöljyn alta. Oolongia en erota, mutta pu erh tuntuu maanläheisenä jälkimakuna.

Toinen haudutus on pehmeämpi ja lempeämpi kuin ensimmäinen. Pu erh saa enemmän tilaa, kun sitruunaöljyn määrä vähenee. Tuoksukin on toisessa haudutuksessa voimakkaan pu erhin tuoksu, eikä pelkän sitruunan. Pu erhiin tottuneelle juojalle tämän teen mietous saattaa olla pieni pettymys, mutta toisaalta on kiva juoda joskus kevyemmänkin makumaailman teetä. img_20161121_144607

Voisin kuvitella hauduttelevani tätä teetä savisessa pannussa, koska pieni maanläheisyyden lisä ei tekisi tälle pahaa. Siitä huolimatta tee on iloinen yllätys – myös teen ominaismaku pääsee (varsinkin toisessa haudutuksessa) esiin, vaikka maustetusta teestä onkin kyse. Ja tätä uskaltanee haudutella vielä monta kertaa. Ovathan sekä pu erh että oolong hyvin haudutusta kestäviä teelaatuja.

Olen juonut jotakin tämäntapaista teetä monta kertaa Café Alvarissa Jyväskylässä, jossa minulla oli pari vuotta sitten tapana käydä kerran viikossa istuskelemassa, kun ajauduin säännöllisesti Jyväskylään. Valitsin joka kerta tiskillä sen saman pu erh -sekoituksen, ja ihastuin sen makuun.

(Marraskuu on pimeimmillään ja teekuvatkin näyttävät hämäriltä. Vaatii joko valoa tai vähän enemmän kärsivällisyyttä saada teen värejä esiin tässä kuussa.)

 

Pieni Milky Oolong -testi

img_20161023_113226

Kaappiini on kertynyt milky oolongeja, joista tänä aamuna päätin hauduttaa kolmea rinnakkain ja maistella niitä vertailumielessä. Lähdin gaiwan-linjalle, koska olen löytänyt syyskuussa Teepolusta ostamani rinnalle toisen, klassisen mallin Teeleidistä. Kolmantena (ja oikeasti yllättävän pätevänä) haudutusastiana käytin hyvänmuotoista teekuppia ja rikkoutuneen teepannun kantta.

Noniin. Haistetaanpas ensin teenlehtiä, jotta saan esitellyksi valitut teet:

Mae Salong Jin Xuan Oolong (Teekauppa Veiström): Varsin mieto ja raikas tuoksu.

Nai Xiang Wulong (Théhuone): Karkkimaisen herkullinen, makea tuoksu.

Milky Oolong (Turun Tee ja Mauste): Pistävän makea ja terävä tuoksu. Tämä tee on tässä mukana nyt lähinnä vertailun vuoksi – hinnaltaan varsin edullinen milky oolong, joka on laadultaan vähän muuta kuin nuo kaksi hintavampaa. Kokeilen kuitenkin, miten se pärjää.

Haudutin teitä ensin 30 sekuntia. Se tuntui pitkältä, mutta toisaalta lehdet eivät ehtineet vielä edes avautua. Vasemmalla ylhäällä Théhuoneen teen, oikella ylhäällä Veiströmin, alla Turun tee ja mausteen.

Mae Salong Jin Xuan Oolong (Teekauppa Veiström): Pehmeä, kermainen ja lempeä tee. Kaunis, vaalea väri.

Nai Xiang Wulong (Théhuone): Edellistä voimakkaampi maku, tässä on happamuutta (ehkä se on se ajatus vuohenmaidosta, joka milkyyn liitetään). Maussa on myös vähän makeutta. Teen väri on todella kaunis ja vaalea.

Milky Oolong (Turun Tee ja Mauste): Hunajainen, äkkimakea maku, jonka jälkeen ei hetkeen maista mitään lempeämpää teetä.

Haudutin toiset 30 sekuntia.

Mae Salong Jin Xuan Oolong (Teekauppa Veiström): Teenlehdet alkavat olla miltei avautuneet. Maku on mieto ja herkullinen, kermainen ja ehkä jopa vähän toffeinen. Tämä on näistä kolmesta vähiten hapan ja vähiten makea, ja alan lämmetä tälle teelle sitä enemmän mitä enemmän tätä maistelen.

Nai Xiang Wulong (Théhuone): Teenlehdet ovat edelleen melko lailla rullalla. Väri on näistä kolmesta kaunein. Tee muuttui tässä haudutuksessa edellistä makeammaksi.

Milky Oolong (Turun Tee ja Mauste): Teenlehdet ovat kokonaan auki. Äkkimakeus on vähentynyt ensimmäisestä haudutuksesta, ja tuoksukin on parempi (ei niin pistävä enää). Vihreän teen maku tuntuu makeuden alta.

Haudutin seuraavaksi 20 sekuntia.

Mae Salong Jin Xuan Oolong (Teekauppa Veiström): Kermainen ja lämmin maku. Ei terävä mihinkään suuntaan. Kun gaiwanin kannen avaa, lämpimien teenlehtien tuoksu on miellyttävä (noista kahdesta muusta ei voi sanoa samaa). Hauduttamista voisi hyvin jatkaa edelleen – makua riittää, eivätkä lehdet näytä mitenkään läpikulutetuilta.

(Ymmärrän tätä teetä nyt paremmin kuin ennen. Olen aiemmin hauduttanut tätä pannuun (2 minuuttia), minkä jälkeen seuraavat haudutukset ovat olleet kovin, kovin mietoja. Gaiwan antaa aromeille ihan eri tavalla tilaa.)

Nai Xiang Wulong (Théhuone): Teessä on hapan maidon maku, nyt jo varsin voimakas, koska lahdet ovat avautuneet kokonaan. Lyhempikin haudutus riittäisi (ja näitä lehtiä voi varmasti hyvin haudutella vielä useita kertoja). Jäähtyneeseen teehen tulee jännittävä terävä makeus.

Milky Oolong (Turun Tee ja Mauste): Tee paranee haudutusten myötä, koska sen makeus vähenee. Kahteen muuhun verrattuna tämä on silti yhä kovin äitelää. Lehdet alkavat näyttää liotetuilta ja käytetyiltä. (Tässä vaiheessa testiä join edelleen mieluusti nuo kaksi muuta teetä loppuun, mutta tämä turkulainen jäi maistamisen jälkeen juomatta. Liian makeaa.)

Edit: Jouduin muutaman viikon sinnikkään yrittämisen jälkeen kippaamaan loput Turun Tee ja Mausteesta ostamani Milky oolongit roskikseen. Sen makea, päällekäyvä maku alkoi ällöttää liikaa.

img_20161023_113410

White Monkey High Grown (Teekauppa Veiström)

monkey

Päätin eilen testata toistakin teetä tällä uudella gaiwanillani. Valitsin White Monkey High Grown -vihreän, jota myy Teekauppa Veiström. Olen ostanut tämän teen lähinnä ajatellen haltuuni päätynyttä savipannua, mutta rehellisesti sanottuna en ehkä jaksa savipannun elämää – pannussa tulisi hauduttaa ikuisesti vain yhtä ja samaa teetä, ja lopulta pannun ja teen harmonia on täydellinen.

Tein sitten netistä löytämieni gaiwan-ohjeiden rohkaisemana teetä siten, että laitoin gaiwaniin reilun ruokalusikallisen teenlehtiä ja kaadoin n. 80-asteista vettä päälle. Haudutin useimmin ihan lyhyitä, vain 10-15 sekunnin haudutuksia, vaikka testailin vähän haudutusaikoja illan mittaan.

monkey2
Suuri teepannu hoitaa vesikannun tehtävää.

Ja mitä tapahtui? Tee oli täydellistä. Tee oli niin hyvää, että hihkuin koko ajan ääneen, miten hyvää teetä join. Siis ihan mahtavaa. Ja kuumat lehdet tuoksuvat todella hyvältä, kun gaiwanin kantta raottaa.

Join samasta teemäärästä haudutuksia pitkin iltaa, varmasti yli kymmenen, todennäköisesti 15. Teen maku alkoi vasta ihan loppupuolella ohentua, mutta oli edelleen herkullista. Jossain vaiheessa vain raja tulee vastaan, ja on pakko lopettaa juominen.

Tänään olen uskaltanut astua oolongiin, ja gaiwanissa on Turun tee ja mausteen Dong Ding vihreä oolong. Noin viidennen 15-sekuntisen haudutuksen jälkeen siirryin puoleen minuuttiin, mutta teen maku lähestyy vihreää teetä hyvin nopeasti. Olen edelleen aivan ihastunut teelehtien tuoksuun sen jälkeen, kun vesi on kaadettu gaiwanista kuppiin.

dongding

Gaiwan on nopeasti muuttanut suhtautumistani kahteen asiaan: 1) kosteat teenlehdet ovat nyt minusta suoranainen aarre, joka löytyy haudutusastian sisäpuolelta (en halua eristää niitä enää omaan sihtiinsä) ja 2) aukinaisten teenlehtien katseleminen kirkastaa jotenkin sitä ajatusta, että tee on monivaiheisen ja monen ihmisen tekemän työn lopputulos; että ihmiset ovat poimineet nämä lehdet puista ja matka on alkanut (ja olen kaikille niille ihmisille kiitollinen).

(On hauskaa, että astiat voivat muuttaa suhtautumista teehen. Viimeksi näin kävi viime vuoden lokakuussa, kun sain lahjaksi laakean, maljamaisen teekupin. Se on niin leveä, että siitä on pidettävä kiinni kahdella kädellä. Sen saatuani olen juonut lähestulkoon pelkkää oolongia, koska oolong maistuu siitä kupista mielettömän hyvältä. Olen sittemmin kuullut, että oolongin maku voimistuu (ja makeus kasvaa), kun oolong hapettuu laakeassa astiassa. Elämykseni on siis ollut todellinen.)

Milky oolong (Turun Tee ja Mauste) + kiinalainen vihreä tee

20160926_185443141

Ennen kuin aloin harrastaa vaihtelua teessä, join vuosia samaa kiinalaista vihreää teetä. Sitä sai ainakin aikoinaan etnisistä kaupoista, ja sen nimi oli Double Dragon. Sitten aloin harrastaa vaihtelua, ja valtavan pussin loppu jäi kaappiin odottamaan aikaa parempaa.

Nyt se on tullut: Turun Tee ja Mausteen milky oolong on niin makeaa, että sain ajatuksen taittaa sen makua vihreällä teellä. Tähän tarkoitukseen kaivoin tuplalohikäärmeen kaapista.

Ensimmäinen kokeilu on yksinkertainen: puolet milkyä, puolet vihreää teetä, haudutusaika 1,5 minuuttia. Jo tässä vaiheessa tajusin, että äkkimakea milky ehtii tuossa ajassa uuttua vähän liikaakin, mutta oli jo liian myöhäistä katua. 20160926_185733065

Lopputulos on yllättävän sopusuhtainen, vaikka tosiaan edelleen liian makea minulle. Tee on kuitenkin ainakin jonkinverran kevyttä ja raikasta, toisin kuin tämä turkulaisen kaupan milky yksinään.

Yksinään tämä milky oolong on kuin joisi hunajavettä, ja toinen haudutus on ihan yhtä kitalakeen käyvä ja tunkkaisen makea kuin ensimmäinenkin. Huumaava tuoksu milkyssä kyllä on, ja joskus se makeuskin kieltämättä on herkullinen. Sitä ei vain paria desilitraa enempää pysty juomaan ennen kuin makuaisti on aivan tukossa.

Ensi kerralla taidan kokeilla teesuhdetta 1/3 milky oolongia + 2/3 vihreää teetä. (Ja luulen, että kun tämä Double Dragon joskus viimeinkin loppuu, jään kaipaamaan sitä.)

Edit: Muutaman viikon join Turun Tee ja Mausteen Milky oolongia milloin yksikseen, milloin vihreän teen mausteena. Lopulta luovutin ja heitin teen pois. Miksi juoda väkisin, jos ei yhtään tykkää?

Suuri genmaicha-testi

IMG_20160314_195343

Testasin maaliskuussa kuutta testiä varten hankkimaani genmaichaa eli vihreää teetä, jossa on paahdettua riisiä. Palaan muistiinpanoihini nyt, koska minulla ei enää tietenkään ole niitä teitä jäljellä. Pahoittelen tekstini mahdollista huojuntaa jo etukäteen.

Testattavat genmaichat:

  1. Tampereella sijaitsevan kiinalaisia tuotteita myyvän kaupan ganmaicha, jonka pakkauksessa ei lue mitään nimeä tai merkkiä. (Tämän teelaadun katoaminen kaupan valikoimista johti koko testin järjestämiseen, sillä tämä oli pitkään juuri se genmaicha, jota rakastin.)
  2. Teepolun japanilainen genmaicha (2014)
  3. Teekauppa Veiströmin japanilainen genmaicha
  4. Turun tee ja mausteen (kiinalainen? ei mitään mainintaa pussissa) genmaicha
  5. Forsmanin “japanilaistyyppinen” genmaicha
  6. Teekauppa Veiströmin kiinalainen genmaicha.

Koska pidän kovinkin paahteisesta riisinmausta teessä, oletin jo vähän etukäteen, että japanilaiset lyövät tässä kiinalaiset teet. Testissä kävi seuraavasti:

  1. Kiinalaisen kaupan nimetön tee voitti (toisaalta ehkä siksikin, että olin juonut sitä pitkään ja tykkäsin siitä jo valmiiksi). Teessä on vahva paahteinen maku, eikä pidempikään haudutus tee teestä kitkerää. Tuoksu on mieto.
  2. Teekauppa Veiströmin japanilainen genmaicha. Mahtava tuoksu, paahteinen ja vähän makea. Maku jotenkin ruokaisa, merileväinenkin.
  3. Teekauppa Veiströmin kiinalainen genmaicha JA Teepolun japanilainen genmaicha. Veiströmin kiinalaisessa on hyvä vihreän teen maku ja todella hyvä tuoksu. Teepolun teen maku on enemmän levämäinen kuin paahteinen, mutta myös vihreän teen maku on voimakas.
  4. Turun tee ja mausteen tee JA Forsmanin japanilaistyyppinen. Turun tee ja mausteen teen väri on vahva ja tuoksu samoin. Maku kasvaa hitaasti. Teestä tulee helposti kitkerää, jos haudutus venähtää. Forsmanin teessä ei ole paljon riisinmakua eikä -tuoksua, mutta tee on raikas, eikä siitä tule helposti vahingossa liian vahvaa tai kitkerää.

Se siitä.

PS Olen sittemmin hankkinut enemmän samanlaisia pieniä teekuppeja, joten jatkossa voin vakioida maistatuksissani myös käytetyn kupin koon ja muodon. Vähänkö mahtavaa.