Pari sanaa gaiwanista

Toisinaan joku teenjuontia aloitteleva tuttava kysyy, millainen sihti kannattaisi teen hauduttamista varten hankkia. Yhä useammin huomaan ajattelevani, että joo, hyvä sihti kannattaa toki olla, mutta miten olisi gaiwan? Sillä voi hauduttaa melkein minkä tahansa teen, kunhan oppii pari niksiä.

Ostin ensimmäisen gaiwanini syyskuun lopussa Turun Teepolusta. Se on niin sanottu easy gaiwan. Siinä on nokka, josta kaataa ja sihti. Sen käyttäminen on siis aika samanlaista kuin sihdin käyttäminen muutenkin: mittaan teenlehdet sihtiin, täytän gaiwanin kuumalla vedellä, haudutan, kaadan.

Seuraavaksi ostin desilitran kokoisen perusvalkoisen gaiwanin Jyväskylän Teeleidistä. Sen kanssa sitten opettelin kaatamaan teetä kannen raosta niin, ettei teenlehtiä livahda kuppiin. Se on yllättävän helppoa, kunhan gaiwan ei ole niin kuuma, että sormia polttaa.

Tänään kotiini päätyi sitten jo suurempi, puolentoista desin gaiwan (vuoristokuvioista gaiwania myy tamperelainen Teekauppa Veiström). En ole sen kanssa vielä tuttu, mutta uskon sen löytävän paikkansa nopeasti.

Gaiwanin kanssa voi toteuttaa teenjuonnin seremoniallisia puolia. Itse ihan arkisesti teen näin:

Lämmitän gaiwanin kuumalla vedellä.

Laitan teenlehdet gaiwaniin (yleensä oolongia tai kiinalaista vihreää teetä – japanilaisen vihreän teen kanssa olen todennut pannuhaudutuksen toimivan paremmin). Niitä saa mitata ihan reilusti (teestä riippuen, mutta usein noin pari teelusikallista), vaikka vettä tuleekin yhtä haudutusta kohti vain noin desilitra.

Tässä vaiheessa lämpimät teenlehdet tuoksuvat jo huumaavasti.

Sitten noin 80-asteista vettä sen verran, että kansi yhä menee kiinni niin, ettei vettä tursu kannen välistä yli. (Oolongin kanssa kaadan tämän veden pois ja juon vasta seuraavan haudutuksen.)

Haudutusaika vaihtelee teen ja haudutusten määrän mukaan. Siihen oppii kyllä. Aloitukseksi voi kokeilla esim. puolta minuuttia ja edetä siitä maun mukaan lyhempään tai pidempään.

Tee kaadetaan kannen välistä kuppiin ja nautitaan.

(PS: Gaiwan on mahtavan helppo puhdistaa sihtiin verrattuna.)

Gaiwanin ihanuus on sen moniaistisuudessa. Teenlehdet avautuvat hautuessaan. Tee tuoksuu voimakkaasti. Käsillä on tekemistä. Pienen gaiwanin kanssa on helppo juoda useita haudutuksia samasta teestä ja tutkailla, miten teen maku muuttuu.IMG_20170424_143721

Tänään otin uuden gaiwanin käyttöön oolongilla, jota olen saanut tuliaisena Kiinasta. Lehdet ovat pienissä, karkkimaisissa pakkauksissa. Kaadoin yhden pikkupussillisen gaiwaniin ja haudutin. Ja niin uusi gaiwan-kumppanuus on syntynyt.

Netistä löytyy läjäpäin videoita gaiwanin käyttämisestä, ohjeita, keskusteluja, vinkkejä. Esimerkiksi tässä on englanninkieliselle katsojalle helppo matalan kynnyksen ohjevideo ilman sen kummempia krumeluureja (kylläkin ärsyttävällä taustamusiikilla).

Advertisements

Japanilainen sencha (Turun Tee ja Mauste)

IMG_20170314_151606

Kävin alkutalvella pari kertaa Turun Tee ja Mausteessa, ja niiltä reissuilta on edelleen teepakkauksia aukikirjoittamatta. Tänään tartuin japanilaiseen senchaan, joka on luomua (muuta infoa pakkauksessa ei olekaan).

Muistelen myyjän todenneen, että tässä teessä on hyvä hinta-laatu-suhde. En muista hintaa, joten en nyt tiedä, mihin laatuun sillä hinnalla pitäisi tähdätä.

Hauduttelin teetä n. 80-asteiseen veteen kaksi minuuttia. Jos juon teetä yksikseni, tartun useimmiten 3,2 dl:n kokoiseen valurautapannuun. Tämä lähinnä siksi, että olen tottunut siihen; osaan mitata siihen teetä luonnostaan oikean määrän. Niinpä aika harvoin pääsen testaamaan, miltä mikäkin tee maistuisi jäähtyessään, koska juon pannullisen saman tien.

Tämän teen kanssa lähdin liikkeelle vailla odotuksia. Se tarkoittaa, että otin sellaisen ei-maisteluasenteen, että luenpa samalla sähköpostit kun juon teetä (kauhea asenne!) Niinpä tee olikin iloinen yllättäjä. Tee on oikein hyvää – lopetin sähköpostien lukemisen ja aloin maistella, mitä juon.

Tässä senchassa on varsin voimakas ruohoinen maku. Se sopii hyvin tällaiseen mielentilaan, kevään odottamiseen. Voisin juoda tätä ruoan päälle jälkiruokateenä. Maku on herkullinen ja voimakas.

 

 

 

 

Green Grey Cream (Turun Tee ja Mauste)

img_20170301_110133

Teen nimi on äkkiseltään yhtä hankala kuin ‘mustan kissan paksut posket’: Green Grey Cream. Ostin tätä Teen päivänä Turun Tee ja Mausteesta (teetä oli houkuttelevasti tiskillä tyrkyllä). Minulla ei ole hetkeen ollut vihreää earl greytä, joten vähän siihen tarpeeseen ajattelin tätä kokeilla.

Oletan teen olevan tätä Forsmanin Kerma Green Greytä. Ostamani tee on nimittäin myös gunpowderia ja siinä on bergamottia, kermaa ja sitruunaa.

Kun haudutin teetä ensimmäisen kerran (80 °C, kaksi minuuttia), sain kuulla, että keittiössä tuoksuu ihan karkilta ja vaniljalta. Niinpä: tuolta Forsmanin sivuilta selviää, että teessä tosiaan on vaniljakermaa.

Miltä tee sitten maistuu? Vähemmän vaniljalta ja sitruunalta kuin tuoksusta voisi päätellä. Jos teetä nimittäin vain haistaa pakkauksesta, saattaa jättää ostamisen väliin, mikäli kammoaa makeita teelaatuja. Mutta ei: lopulta tämä on kuitenkin sellainen hyvä perus- earl grey, jossa on lisänä kermainen loppumaku. Kyllä se vaniljakin siellä vähän kummittelee, ja ehkä tuo sitruuna lisää karvautta sen verran, että bergamotin maku on todella tuntuva.

Toisesta haudutuksesta kerma on kadonnut, joten tee on aina vain enemmän earlgreymäistä. Se on oikeastaan aika mukavaa. Ja vaikka yleensä kammoan vihreää gunpowderia, tässä maustekimarassa sekään ei pääse liian voimakkaasti esille.

Lopputulos: ihan hyvä arkitee. Tällaiselle “yksi maku per tee”-ihmiselle makujen määrä on runsas, mutta tasapainoinen kuitenkin.

 

Valkoinen pu erh (Turun Tee ja Mauste)

20170208_094348174

Maanantaina oli teen päivä, joten, koska satuin olemaan Turussa, kävin kauppahallissa hankkimassa vähän teetä Turun Tee ja Mausteesta. Pysyttelin lähinnä maustamattomissa teelaaduissa, koska olen kyllästynyt kaikkiin liian makeisiin tai muuten päällekäyviin makuihin. Tänään tartuin maanantaisista ostoksista kutkuttelevimpaan, valkoiseen pu erhiin.

Koska en yhtään tiennyt, miten valkoista pu erhia pitää valmistaa, googlailin asiaa. (On vähän ongelmallista, kun myyntipakkauksessa ei ole haudutusohjetta.) Löysin hyvin runollisen ohjeen Forsmanin sivuilta. Ohjeessa kerrotaan, että “Hauduta n. 80 asteessa 4-10 min vapaasti ulkoilmassa”. En mennyt tuonne raikkaaseen pakkassäähän kuitenkaan vaan pysyttelin sisällä. 20170208_094251293

Kävin kärsimättömäksi, kun tajusin, että haudutusaika on noin pitkä. Halusin kuitenkin tästä teestä kirjoitusseuraa, ja halusin alkaa kirjoittaa heti! Kaappasin siis hyllystä gaiwanin ja ajattelin tutustua teehen sen kanssa. Hauduttelin teetä aina puolisen minuuttia kerrallaan.

Ja mitä tapahtui? Teestä tuli loistavaa. Kevyen maanläheinen pu erhin maku yllätti, koska lähes vedenvärinen tee ei näytä edes etäisesti pu erhin sukulaiselta. Tuoksukin on todella voimakas.

Maku on kuitenkin niin kevyt, ettei se alkanut tökkiä ollenkaan, vaan join teetä kupillisen toisensa jälkeen. Olin koko ajan paremmalla tuulella ja täynnä energiaa (se voi toki johtua myös tämänpäiväisestä auringonpaisteesta).

Kaiken lisäksi ostamani 50 gramman pakkaus on todella suuri. Siitä riittää vaikka koko kevääksi.

 

Ruususuklaa (Turun Tee ja Mauste)

img_20161213_103746

Olisi pitänyt käyttää tiheämpää siivilää.

Ostin ystävälle lahjaksi mustaa Ruususuklaa-teetä (Turun Tee ja Mauste). Kun sanoin, että vien teen lahjaksi, sain pienen maistiaisen sitä mukaan myös itselleni. Olen sitä säästellyt muutaman viikon, mutta nyt uskalsin hauduttaa teen.

Ja miten loistavaa: tämähän on ihanaa teetä! Musta tee on tässä hyvin lempeää, ja sen pohjalla tuntuu tumman suklaan hieman karvas vivahde (sellainen hyvä, ei yhtään makea suklaan maku). Se ruusuisuus tässä on jokin hedelmäinen pirskahdus lähinnä ensimmäisissä kulauksissa. (Ruususta tulee mieleen ätläkkä hajuvedenmaku, mutta se on onneksi väärä mielikuva.) Mitä syvemmälle pääsen pannussa kohti pohjaa, sitä enemmän tee maistuu suklaalta.

Tästä tulee nyt mieleen jokin chai-tyyppinen tee, jota olen joskus juonut. Siinä oli mausteena kaakaopapua. Muutenhan Ruususuklaa ei ole mausteinen tee, mutta suklaan maku on siihen kyllä saatu hyvin ujutetuksi.

Pakkaspäivinä pidän siitä, että voin juodaa oikeasti kuumaa teetä. Sellaiset 60-asteiset teet eivät tunnu lämmittävän niin kuin musta tee, jonka saa hauduttaa paljon kuumemmassa.

Ruususuklaan toinen haudutus ei ole enää yhtään niin suklainen. Nyyh.

Sherry-lime (Turun Tee ja Mauste)

img_20161129_122719

Olen ajautunut omituiseen rinnakkaistodellisuuteen, jossa eteeni tulee jatkuvasti eri tavoin maustettuja teelaatuja. Tämä on hurjaa! Olen niin tottunut juomaan maustamattomia.

Toisaalta podin juuri muutaman päivän flunssan. Kun mikään ei maistu miltään, on hyvä kaivaa kaapista ne kaikkein maustetuimmat teet tuottamaan edes vähän iloa. Nyt olen tervehtynyt, joten maistan taas mitä juon.

Siispä: tartun rohkeasti Turun Tee ja Mausteen myymään Sherry-lime-nimiseen vihreään teehen. Pakkauksessa ei lue mitään, mutta muistelen, että liikkeessä sanottiin teen sisältävän sherry-ja limeöljyjen lisäksi myös aprikoosia. Mukana on kauniin ulkonäön vuoksi myös ruusun terälehtiä.

img_20161129_120113

Teenlehdet tuoksuvat vahvan makeilta. On kuin haistaisi viinikumikarkkeja, sellaisia oikein kirkkaanvärisiä ja kirpakoita.

Vihreä tee on rullattua ja värikkäät kukan terälehdet saavat teen näyttämään samalta kuin se tuoksuu: pirteältä. Kovin kaunista haudutuskuvaa ei tästä teestä saa, koska mikään siinä ei kellu (kuvan erinomainen haudutussiivilä on muuten Teekauppa Veiströmistä, enkä tulisi toimeen ilman sitä).

Ensimmäisellä kerralla sain tästä teestä niin vahvaa, etten pystynyt juomaan sitä. Sittemmin opin mittamaan teenlehtiä vähän hillitymmin.img_20161129_120151

Limen maku puskee pintaan kyllä sen verran vahvasti, etten maista sherryä (tai ehkä en vain osaa erottaa sherryä tästä makujen tulvasta erilleen). Aprikoosi sen sijaan tuo mukavaa hedelmäisyyttä.

Teenlehdet kestävät varsin hyvin kaksi haudutusta. Maku muuttuu lempeämmäksi, mutta mautonta tästä teestä ei saa millään.

Ei tästä lemppariteeksi ole – tämä on liian päällekäyväksi maustettua – mutta uskon, että saan 50 gramman pussillisen juoduksi talven mittaan.

PS Tämän teen ei pidä antaa jäähtyä. Viileässä teessä maistuu vain kimara makeita makuöljyjä.

Edit maaliskuu 2017: En saanut teetä juoduksi talven mittaan. Annoin sen ystävälle, joka on ehkä enemmän teen kohderyhmää.

Pu Erh Oolong (Turun Tee ja Mauste)

img_20161121_144628

Tykkään käydä Turun kauppahallissa Turun Tee ja Mausteessa. Huonoja puolia on, että monet sieltä ostamani teet ovat ätläkän makeiksi maustettuja ja että ihmiset saavat haistella myytäviä tuotteita (tästä olen ennenkin tainnut mainita, se nyt vain ällöttää). Hyviä puolia sen sijaan on, että kauppahalli on ihana paikka, myyjät ovat mukavia ja palvelu hyvää, olen ostanut tuolta teetä jo joskus 15 vuotta sitten ekan kerran (nostalgiasyyt) ja että joskus tekee mieli maustettuakin teetä. Ai niin, ja irtomyynnistä on helppo ostaa vain pieniä määriä teetä kerralla (yritän vältellä sadan gramman teepakkauksia jonkin aikaa ja juoda teetä samaa tahtia kuin ostan sitä kotiin).

Koska kaupan pakkauksissa ei lue muuta kuin teen nimi, en ole ennen tajunnut, että kauppa myy Forsmanin teetä. Nyt ostin kolmea lajia, joiden nimet googlasin, ja ne olivat kaikki Forsmanin makuja. img_20161121_144832

Nyt voin siis kertoa, että Pu Erh Oolong, jota juon, sisältää pu erhia, vihreää oolongia, matea ja luontaista sitruunaöljyä. Teelehtien tuoksu onkin varsin sitruunainen, ei yhtään pu erhinen.

Haudutin teetä kaksi minuuttia noin 80-asteisessa vedessä. Tee maistuu sitruunalta ja joltain toiselta, raikkaalta asialta. Luulen, että se on maten maku, joka tuntuu sitruunaöljyn alta. Oolongia en erota, mutta pu erh tuntuu maanläheisenä jälkimakuna.

Toinen haudutus on pehmeämpi ja lempeämpi kuin ensimmäinen. Pu erh saa enemmän tilaa, kun sitruunaöljyn määrä vähenee. Tuoksukin on toisessa haudutuksessa voimakkaan pu erhin tuoksu, eikä pelkän sitruunan. Pu erhiin tottuneelle juojalle tämän teen mietous saattaa olla pieni pettymys, mutta toisaalta on kiva juoda joskus kevyemmänkin makumaailman teetä. img_20161121_144607

Voisin kuvitella hauduttelevani tätä teetä savisessa pannussa, koska pieni maanläheisyyden lisä ei tekisi tälle pahaa. Siitä huolimatta tee on iloinen yllätys – myös teen ominaismaku pääsee (varsinkin toisessa haudutuksessa) esiin, vaikka maustetusta teestä onkin kyse. Ja tätä uskaltanee haudutella vielä monta kertaa. Ovathan sekä pu erh että oolong hyvin haudutusta kestäviä teelaatuja.

Olen juonut jotakin tämäntapaista teetä monta kertaa Café Alvarissa Jyväskylässä, jossa minulla oli pari vuotta sitten tapana käydä kerran viikossa istuskelemassa, kun ajauduin säännöllisesti Jyväskylään. Valitsin joka kerta tiskillä sen saman pu erh -sekoituksen, ja ihastuin sen makuun.

(Marraskuu on pimeimmillään ja teekuvatkin näyttävät hämäriltä. Vaatii joko valoa tai vähän enemmän kärsivällisyyttä saada teen värejä esiin tässä kuussa.)

 

Genmaicha 2014 (Teepolku)

img_20161114_100325

 

Turun Teepolussa kerrottiin (ostin tämän Genmaichan alkuvuodesta), että edellisvuoden tee on säilytetty pakastimessa, joten se ei ole ikääntynyt samaa tahtia kuin muuten olisi. En usko, että maistaisin teen vuosikertaa millään ilveellä, mutta eipähän tullut vähäisimpiäkään epäilyksiä ostaa vuoden 2014 teetä sitten.

Paahdetulla riisillä maustettu vihreä tee on ehdottomia lemppareitani. Välillä join pelkästään sitä viikkokausia, mutta nyt olen pitänyt keväästä asti taukoa. Palaan genmaichan maailmaan nyt tällä Teepolun tuotteella (kaapissani on vielä muutamia muitakin genmaichoja jäljellä). img_20161114_101818

Teepolun pakkauksessa on hauska haudutusohje: teenlehtiä kehotetaan mittamaan kannuun aina 1 rkl, ja vain haudutusaika muuttuu kannun koon mukaan. Alle puoli litraa? Hauduta 2 minuuttia. Yli puoli litraa? Hauduta 3 minuuttia. Vesi on 80-asteista.

En ole koskaan testannut isommalla kannulla ja pidemmällä haudutuksella. Menin taas tällä tutulla 3,2 dl:n valurautapannulla ja haudutin 2 minuuttia. (Pitääkin yrittää hankkia vähän variaatiota blogin kuvitukseen ja käyttää muitakin pannuja välillä.) Pienimmät teehituset menevät pannun siivilästä läpi, koska se ei ole kauhean tiuha. Ei haittaa, teenlehtien kupinpohjaan jättämistä kuvioista voi ennustaa tulevaisuutta!

Ihana paahdetun riisin tuoksu hulmahtaa teenlehdistä heti, kun niiden päälle kaataa kuumaa vettä. Tee maistuu tutun paahteiselta – japanilainen genmaicha onkin mielestäni parempaa kuin miedompi kiinalainen sisarensa. Genmaicha kuivaa suuta, mutta se ei haittaa. Mukavan lämmin maku saa juomaan teetä useita kupillisia yhteen menoon.

Pakkauksessa kehotetaan hauduttamaan samoja teenlehtiä useita kertoja. Täytyy kyllä sanoa, että ihan laiskuuttani olen jättänyt haudutusten määrän kahteen. Paahdetut riisit menevät ällöksi limaksi usean haudutuksen jälkeen, ja niiden putsaaminen siivilästä on ärsyttävää hommaa.

img_20161114_100611

Kun tutustuin genmaichaan, pilasin sen usein vahingossa liian kuumalla vedellä. Maistettuani muutaman kerran pilaamaani genmaichaa en ole koskaan uskaltanut testata tuota yli kahden minuutin haudutusta edes suuressa pannussa. Pelkään, että teestä tulee karvasta ja kitkerää ja pohjaanpalaneen makuista. Ei varmastikaan tule, mutta ihminen ei ole niin looginen, että uskaltaisi kokeilla.

Paahdettu riisi kyllä jakaa mielipiteitä. Tiedän ihmisiä, jotka eivät kestä edes genmachan (ihanaa!) tuoksua, koska se tuo mieleen palaneenkäryn. Teen maistamisen tuloksena voi olla lausahdus “muuten hyvää, mutta palaneen makuista”. Minulle genmaicha on ollut rakkautta ensi siemauksella, toiset eivät totu siihen millään. Onneksi ei tarvitsekaan. Teemakuja riittää.

PS: Plussaa 50 gramman pakkauskoosta! Vaikka tee on suosikkejani, sadan gramman pussin kanssa tulee aina runsaudenpula (on niin paljon muutakin teetä, mitä maistaa).

Pieni Milky Oolong -testi

img_20161023_113226

Kaappiini on kertynyt milky oolongeja, joista tänä aamuna päätin hauduttaa kolmea rinnakkain ja maistella niitä vertailumielessä. Lähdin gaiwan-linjalle, koska olen löytänyt syyskuussa Teepolusta ostamani rinnalle toisen, klassisen mallin Teeleidistä. Kolmantena (ja oikeasti yllättävän pätevänä) haudutusastiana käytin hyvänmuotoista teekuppia ja rikkoutuneen teepannun kantta.

Noniin. Haistetaanpas ensin teenlehtiä, jotta saan esitellyksi valitut teet:

Mae Salong Jin Xuan Oolong (Teekauppa Veiström): Varsin mieto ja raikas tuoksu.

Nai Xiang Wulong (Théhuone): Karkkimaisen herkullinen, makea tuoksu.

Milky Oolong (Turun Tee ja Mauste): Pistävän makea ja terävä tuoksu. Tämä tee on tässä mukana nyt lähinnä vertailun vuoksi – hinnaltaan varsin edullinen milky oolong, joka on laadultaan vähän muuta kuin nuo kaksi hintavampaa. Kokeilen kuitenkin, miten se pärjää.

Haudutin teitä ensin 30 sekuntia. Se tuntui pitkältä, mutta toisaalta lehdet eivät ehtineet vielä edes avautua. Vasemmalla ylhäällä Théhuoneen teen, oikella ylhäällä Veiströmin, alla Turun tee ja mausteen.

Mae Salong Jin Xuan Oolong (Teekauppa Veiström): Pehmeä, kermainen ja lempeä tee. Kaunis, vaalea väri.

Nai Xiang Wulong (Théhuone): Edellistä voimakkaampi maku, tässä on happamuutta (ehkä se on se ajatus vuohenmaidosta, joka milkyyn liitetään). Maussa on myös vähän makeutta. Teen väri on todella kaunis ja vaalea.

Milky Oolong (Turun Tee ja Mauste): Hunajainen, äkkimakea maku, jonka jälkeen ei hetkeen maista mitään lempeämpää teetä.

Haudutin toiset 30 sekuntia.

Mae Salong Jin Xuan Oolong (Teekauppa Veiström): Teenlehdet alkavat olla miltei avautuneet. Maku on mieto ja herkullinen, kermainen ja ehkä jopa vähän toffeinen. Tämä on näistä kolmesta vähiten hapan ja vähiten makea, ja alan lämmetä tälle teelle sitä enemmän mitä enemmän tätä maistelen.

Nai Xiang Wulong (Théhuone): Teenlehdet ovat edelleen melko lailla rullalla. Väri on näistä kolmesta kaunein. Tee muuttui tässä haudutuksessa edellistä makeammaksi.

Milky Oolong (Turun Tee ja Mauste): Teenlehdet ovat kokonaan auki. Äkkimakeus on vähentynyt ensimmäisestä haudutuksesta, ja tuoksukin on parempi (ei niin pistävä enää). Vihreän teen maku tuntuu makeuden alta.

Haudutin seuraavaksi 20 sekuntia.

Mae Salong Jin Xuan Oolong (Teekauppa Veiström): Kermainen ja lämmin maku. Ei terävä mihinkään suuntaan. Kun gaiwanin kannen avaa, lämpimien teenlehtien tuoksu on miellyttävä (noista kahdesta muusta ei voi sanoa samaa). Hauduttamista voisi hyvin jatkaa edelleen – makua riittää, eivätkä lehdet näytä mitenkään läpikulutetuilta.

(Ymmärrän tätä teetä nyt paremmin kuin ennen. Olen aiemmin hauduttanut tätä pannuun (2 minuuttia), minkä jälkeen seuraavat haudutukset ovat olleet kovin, kovin mietoja. Gaiwan antaa aromeille ihan eri tavalla tilaa.)

Nai Xiang Wulong (Théhuone): Teessä on hapan maidon maku, nyt jo varsin voimakas, koska lahdet ovat avautuneet kokonaan. Lyhempikin haudutus riittäisi (ja näitä lehtiä voi varmasti hyvin haudutella vielä useita kertoja). Jäähtyneeseen teehen tulee jännittävä terävä makeus.

Milky Oolong (Turun Tee ja Mauste): Tee paranee haudutusten myötä, koska sen makeus vähenee. Kahteen muuhun verrattuna tämä on silti yhä kovin äitelää. Lehdet alkavat näyttää liotetuilta ja käytetyiltä. (Tässä vaiheessa testiä join edelleen mieluusti nuo kaksi muuta teetä loppuun, mutta tämä turkulainen jäi maistamisen jälkeen juomatta. Liian makeaa.)

Edit: Jouduin muutaman viikon sinnikkään yrittämisen jälkeen kippaamaan loput Turun Tee ja Mausteesta ostamani Milky oolongit roskikseen. Sen makea, päällekäyvä maku alkoi ällöttää liikaa.

img_20161023_113410

White Monkey High Grown (Teekauppa Veiström)

monkey

Päätin eilen testata toistakin teetä tällä uudella gaiwanillani. Valitsin White Monkey High Grown -vihreän, jota myy Teekauppa Veiström. Olen ostanut tämän teen lähinnä ajatellen haltuuni päätynyttä savipannua, mutta rehellisesti sanottuna en ehkä jaksa savipannun elämää – pannussa tulisi hauduttaa ikuisesti vain yhtä ja samaa teetä, ja lopulta pannun ja teen harmonia on täydellinen.

Tein sitten netistä löytämieni gaiwan-ohjeiden rohkaisemana teetä siten, että laitoin gaiwaniin reilun ruokalusikallisen teenlehtiä ja kaadoin n. 80-asteista vettä päälle. Haudutin useimmin ihan lyhyitä, vain 10-15 sekunnin haudutuksia, vaikka testailin vähän haudutusaikoja illan mittaan.

monkey2
Suuri teepannu hoitaa vesikannun tehtävää.

Ja mitä tapahtui? Tee oli täydellistä. Tee oli niin hyvää, että hihkuin koko ajan ääneen, miten hyvää teetä join. Siis ihan mahtavaa. Ja kuumat lehdet tuoksuvat todella hyvältä, kun gaiwanin kantta raottaa.

Join samasta teemäärästä haudutuksia pitkin iltaa, varmasti yli kymmenen, todennäköisesti 15. Teen maku alkoi vasta ihan loppupuolella ohentua, mutta oli edelleen herkullista. Jossain vaiheessa vain raja tulee vastaan, ja on pakko lopettaa juominen.

Tänään olen uskaltanut astua oolongiin, ja gaiwanissa on Turun tee ja mausteen Dong Ding vihreä oolong. Noin viidennen 15-sekuntisen haudutuksen jälkeen siirryin puoleen minuuttiin, mutta teen maku lähestyy vihreää teetä hyvin nopeasti. Olen edelleen aivan ihastunut teelehtien tuoksuun sen jälkeen, kun vesi on kaadettu gaiwanista kuppiin.

dongding

Gaiwan on nopeasti muuttanut suhtautumistani kahteen asiaan: 1) kosteat teenlehdet ovat nyt minusta suoranainen aarre, joka löytyy haudutusastian sisäpuolelta (en halua eristää niitä enää omaan sihtiinsä) ja 2) aukinaisten teenlehtien katseleminen kirkastaa jotenkin sitä ajatusta, että tee on monivaiheisen ja monen ihmisen tekemän työn lopputulos; että ihmiset ovat poimineet nämä lehdet puista ja matka on alkanut (ja olen kaikille niille ihmisille kiitollinen).

(On hauskaa, että astiat voivat muuttaa suhtautumista teehen. Viimeksi näin kävi viime vuoden lokakuussa, kun sain lahjaksi laakean, maljamaisen teekupin. Se on niin leveä, että siitä on pidettävä kiinni kahdella kädellä. Sen saatuani olen juonut lähestulkoon pelkkää oolongia, koska oolong maistuu siitä kupista mielettömän hyvältä. Olen sittemmin kuullut, että oolongin maku voimistuu (ja makeus kasvaa), kun oolong hapettuu laakeassa astiassa. Elämykseni on siis ollut todellinen.)