Huang Shan Mao Feng (Teepolku)

 

Turun Teepolusta viime vuonna ostamani Huang Shan Mao Feng 2016 AA -niminen vihreä tee on odotellut kaapissa avaamattomana tähän juhannukseen asti. Nyt sen hetki koitti.

Pakkauksen haudutusohje on kiehtova. Teetä mitataan “reipas ruokalusikallinen” kannun koosta riippumatta. Haudutusaika alle puolen litran kannulle on 2 min. ja sitä suuremmalle 3 min.

Uteliaana valitsin sitten 8 desilitran valurautapannuni (viimeviikkoinen löytö kirpputorilta, muuten! oikein mainio, käytännöllinen ja kaunis pannu). Halusin selvitää, eikö teestä tule laihaa, jos teenlehtien määrää ei lisää pannun koon kasvaessa.

Teenlehdet ovat uskomattoman kauniin ruohonvihreitä ja hiukan hedelmäisen tuoksuisia. Reipas ruokalusikallinen siivilään, siis, ja kolmen minuutin haudutus.

Valmis tee on ohuen keltaista. Tuoksu on mieto.

Maultaan tee on jännittävä: makea ja hedelmäinen. Ruohoisuutta on hyvin vähän.

Teestä ei siis tullut mitenkään laihaa. Lopputulos on mitä mainioin, vivahteikas vihreä tee, jolle on ilo antaa aikaa. Ensi kerralla tosin haudutan teen ohjeen mukaan pieneen pannuun ja kokeilen, kumpi lopputulos miellyttää minua enemmän.

Pari sanaa gaiwanista

Toisinaan joku teenjuontia aloitteleva tuttava kysyy, millainen sihti kannattaisi teen hauduttamista varten hankkia. Yhä useammin huomaan ajattelevani, että joo, hyvä sihti kannattaa toki olla, mutta miten olisi gaiwan? Sillä voi hauduttaa melkein minkä tahansa teen, kunhan oppii pari niksiä.

Ostin ensimmäisen gaiwanini syyskuun lopussa Turun Teepolusta. Se on niin sanottu easy gaiwan. Siinä on nokka, josta kaataa ja sihti. Sen käyttäminen on siis aika samanlaista kuin sihdin käyttäminen muutenkin: mittaan teenlehdet sihtiin, täytän gaiwanin kuumalla vedellä, haudutan, kaadan.

Seuraavaksi ostin desilitran kokoisen perusvalkoisen gaiwanin Jyväskylän Teeleidistä. Sen kanssa sitten opettelin kaatamaan teetä kannen raosta niin, ettei teenlehtiä livahda kuppiin. Se on yllättävän helppoa, kunhan gaiwan ei ole niin kuuma, että sormia polttaa.

Tänään kotiini päätyi sitten jo suurempi, puolentoista desin gaiwan (vuoristokuvioista gaiwania myy tamperelainen Teekauppa Veiström). En ole sen kanssa vielä tuttu, mutta uskon sen löytävän paikkansa nopeasti.

Gaiwanin kanssa voi toteuttaa teenjuonnin seremoniallisia puolia. Itse ihan arkisesti teen näin:

Lämmitän gaiwanin kuumalla vedellä.

Laitan teenlehdet gaiwaniin (yleensä oolongia tai kiinalaista vihreää teetä – japanilaisen vihreän teen kanssa olen todennut pannuhaudutuksen toimivan paremmin). Niitä saa mitata ihan reilusti (teestä riippuen, mutta usein noin pari teelusikallista), vaikka vettä tuleekin yhtä haudutusta kohti vain noin desilitra.

Tässä vaiheessa lämpimät teenlehdet tuoksuvat jo huumaavasti.

Sitten noin 80-asteista vettä sen verran, että kansi yhä menee kiinni niin, ettei vettä tursu kannen välistä yli. (Oolongin kanssa kaadan tämän veden pois ja juon vasta seuraavan haudutuksen.)

Haudutusaika vaihtelee teen ja haudutusten määrän mukaan. Siihen oppii kyllä. Aloitukseksi voi kokeilla esim. puolta minuuttia ja edetä siitä maun mukaan lyhempään tai pidempään.

Tee kaadetaan kannen välistä kuppiin ja nautitaan.

(PS: Gaiwan on mahtavan helppo puhdistaa sihtiin verrattuna.)

Gaiwanin ihanuus on sen moniaistisuudessa. Teenlehdet avautuvat hautuessaan. Tee tuoksuu voimakkaasti. Käsillä on tekemistä. Pienen gaiwanin kanssa on helppo juoda useita haudutuksia samasta teestä ja tutkailla, miten teen maku muuttuu.IMG_20170424_143721

Tänään otin uuden gaiwanin käyttöön oolongilla, jota olen saanut tuliaisena Kiinasta. Lehdet ovat pienissä, karkkimaisissa pakkauksissa. Kaadoin yhden pikkupussillisen gaiwaniin ja haudutin. Ja niin uusi gaiwan-kumppanuus on syntynyt.

Netistä löytyy läjäpäin videoita gaiwanin käyttämisestä, ohjeita, keskusteluja, vinkkejä. Esimerkiksi tässä on englanninkieliselle katsojalle helppo matalan kynnyksen ohjevideo ilman sen kummempia krumeluureja (kylläkin ärsyttävällä taustamusiikilla).

Genmaicha 2014 (Teepolku)

img_20161114_100325

 

Turun Teepolussa kerrottiin (ostin tämän Genmaichan alkuvuodesta), että edellisvuoden tee on säilytetty pakastimessa, joten se ei ole ikääntynyt samaa tahtia kuin muuten olisi. En usko, että maistaisin teen vuosikertaa millään ilveellä, mutta eipähän tullut vähäisimpiäkään epäilyksiä ostaa vuoden 2014 teetä sitten.

Paahdetulla riisillä maustettu vihreä tee on ehdottomia lemppareitani. Välillä join pelkästään sitä viikkokausia, mutta nyt olen pitänyt keväästä asti taukoa. Palaan genmaichan maailmaan nyt tällä Teepolun tuotteella (kaapissani on vielä muutamia muitakin genmaichoja jäljellä). img_20161114_101818

Teepolun pakkauksessa on hauska haudutusohje: teenlehtiä kehotetaan mittamaan kannuun aina 1 rkl, ja vain haudutusaika muuttuu kannun koon mukaan. Alle puoli litraa? Hauduta 2 minuuttia. Yli puoli litraa? Hauduta 3 minuuttia. Vesi on 80-asteista.

En ole koskaan testannut isommalla kannulla ja pidemmällä haudutuksella. Menin taas tällä tutulla 3,2 dl:n valurautapannulla ja haudutin 2 minuuttia. (Pitääkin yrittää hankkia vähän variaatiota blogin kuvitukseen ja käyttää muitakin pannuja välillä.) Pienimmät teehituset menevät pannun siivilästä läpi, koska se ei ole kauhean tiuha. Ei haittaa, teenlehtien kupinpohjaan jättämistä kuvioista voi ennustaa tulevaisuutta!

Ihana paahdetun riisin tuoksu hulmahtaa teenlehdistä heti, kun niiden päälle kaataa kuumaa vettä. Tee maistuu tutun paahteiselta – japanilainen genmaicha onkin mielestäni parempaa kuin miedompi kiinalainen sisarensa. Genmaicha kuivaa suuta, mutta se ei haittaa. Mukavan lämmin maku saa juomaan teetä useita kupillisia yhteen menoon.

Pakkauksessa kehotetaan hauduttamaan samoja teenlehtiä useita kertoja. Täytyy kyllä sanoa, että ihan laiskuuttani olen jättänyt haudutusten määrän kahteen. Paahdetut riisit menevät ällöksi limaksi usean haudutuksen jälkeen, ja niiden putsaaminen siivilästä on ärsyttävää hommaa.

img_20161114_100611

Kun tutustuin genmaichaan, pilasin sen usein vahingossa liian kuumalla vedellä. Maistettuani muutaman kerran pilaamaani genmaichaa en ole koskaan uskaltanut testata tuota yli kahden minuutin haudutusta edes suuressa pannussa. Pelkään, että teestä tulee karvasta ja kitkerää ja pohjaanpalaneen makuista. Ei varmastikaan tule, mutta ihminen ei ole niin looginen, että uskaltaisi kokeilla.

Paahdettu riisi kyllä jakaa mielipiteitä. Tiedän ihmisiä, jotka eivät kestä edes genmachan (ihanaa!) tuoksua, koska se tuo mieleen palaneenkäryn. Teen maistamisen tuloksena voi olla lausahdus “muuten hyvää, mutta palaneen makuista”. Minulle genmaicha on ollut rakkautta ensi siemauksella, toiset eivät totu siihen millään. Onneksi ei tarvitsekaan. Teemakuja riittää.

PS: Plussaa 50 gramman pakkauskoosta! Vaikka tee on suosikkejani, sadan gramman pussin kanssa tulee aina runsaudenpula (on niin paljon muutakin teetä, mitä maistaa).

Pieni Milky Oolong -testi

img_20161023_113226

Kaappiini on kertynyt milky oolongeja, joista tänä aamuna päätin hauduttaa kolmea rinnakkain ja maistella niitä vertailumielessä. Lähdin gaiwan-linjalle, koska olen löytänyt syyskuussa Teepolusta ostamani rinnalle toisen, klassisen mallin Teeleidistä. Kolmantena (ja oikeasti yllättävän pätevänä) haudutusastiana käytin hyvänmuotoista teekuppia ja rikkoutuneen teepannun kantta.

Noniin. Haistetaanpas ensin teenlehtiä, jotta saan esitellyksi valitut teet:

Mae Salong Jin Xuan Oolong (Teekauppa Veiström): Varsin mieto ja raikas tuoksu.

Nai Xiang Wulong (Théhuone): Karkkimaisen herkullinen, makea tuoksu.

Milky Oolong (Turun Tee ja Mauste): Pistävän makea ja terävä tuoksu. Tämä tee on tässä mukana nyt lähinnä vertailun vuoksi – hinnaltaan varsin edullinen milky oolong, joka on laadultaan vähän muuta kuin nuo kaksi hintavampaa. Kokeilen kuitenkin, miten se pärjää.

Haudutin teitä ensin 30 sekuntia. Se tuntui pitkältä, mutta toisaalta lehdet eivät ehtineet vielä edes avautua. Vasemmalla ylhäällä Théhuoneen teen, oikella ylhäällä Veiströmin, alla Turun tee ja mausteen.

Mae Salong Jin Xuan Oolong (Teekauppa Veiström): Pehmeä, kermainen ja lempeä tee. Kaunis, vaalea väri.

Nai Xiang Wulong (Théhuone): Edellistä voimakkaampi maku, tässä on happamuutta (ehkä se on se ajatus vuohenmaidosta, joka milkyyn liitetään). Maussa on myös vähän makeutta. Teen väri on todella kaunis ja vaalea.

Milky Oolong (Turun Tee ja Mauste): Hunajainen, äkkimakea maku, jonka jälkeen ei hetkeen maista mitään lempeämpää teetä.

Haudutin toiset 30 sekuntia.

Mae Salong Jin Xuan Oolong (Teekauppa Veiström): Teenlehdet alkavat olla miltei avautuneet. Maku on mieto ja herkullinen, kermainen ja ehkä jopa vähän toffeinen. Tämä on näistä kolmesta vähiten hapan ja vähiten makea, ja alan lämmetä tälle teelle sitä enemmän mitä enemmän tätä maistelen.

Nai Xiang Wulong (Théhuone): Teenlehdet ovat edelleen melko lailla rullalla. Väri on näistä kolmesta kaunein. Tee muuttui tässä haudutuksessa edellistä makeammaksi.

Milky Oolong (Turun Tee ja Mauste): Teenlehdet ovat kokonaan auki. Äkkimakeus on vähentynyt ensimmäisestä haudutuksesta, ja tuoksukin on parempi (ei niin pistävä enää). Vihreän teen maku tuntuu makeuden alta.

Haudutin seuraavaksi 20 sekuntia.

Mae Salong Jin Xuan Oolong (Teekauppa Veiström): Kermainen ja lämmin maku. Ei terävä mihinkään suuntaan. Kun gaiwanin kannen avaa, lämpimien teenlehtien tuoksu on miellyttävä (noista kahdesta muusta ei voi sanoa samaa). Hauduttamista voisi hyvin jatkaa edelleen – makua riittää, eivätkä lehdet näytä mitenkään läpikulutetuilta.

(Ymmärrän tätä teetä nyt paremmin kuin ennen. Olen aiemmin hauduttanut tätä pannuun (2 minuuttia), minkä jälkeen seuraavat haudutukset ovat olleet kovin, kovin mietoja. Gaiwan antaa aromeille ihan eri tavalla tilaa.)

Nai Xiang Wulong (Théhuone): Teessä on hapan maidon maku, nyt jo varsin voimakas, koska lahdet ovat avautuneet kokonaan. Lyhempikin haudutus riittäisi (ja näitä lehtiä voi varmasti hyvin haudutella vielä useita kertoja). Jäähtyneeseen teehen tulee jännittävä terävä makeus.

Milky Oolong (Turun Tee ja Mauste): Tee paranee haudutusten myötä, koska sen makeus vähenee. Kahteen muuhun verrattuna tämä on silti yhä kovin äitelää. Lehdet alkavat näyttää liotetuilta ja käytetyiltä. (Tässä vaiheessa testiä join edelleen mieluusti nuo kaksi muuta teetä loppuun, mutta tämä turkulainen jäi maistamisen jälkeen juomatta. Liian makeaa.)

Edit: Jouduin muutaman viikon sinnikkään yrittämisen jälkeen kippaamaan loput Turun Tee ja Mausteesta ostamani Milky oolongit roskikseen. Sen makea, päällekäyvä maku alkoi ällöttää liikaa.

img_20161023_113410

Sheng pu’er (Teepolku)

img_20161001_143852

Kävin Turussa Teepolussa eilen. Pelkään kauppoja, joissa on paljon kalliita pannuja kaikkialla, ja vähän epäonnisesti onnistuin jopa pudottamaan (nyt te luulette, että kalliin pannun, mutta onneksi ei!) hyllyltä metallisen hintatelinesysteemin. Kauhuni teekauppoja kohtaan vain kasvoi. Tuntuu, että olen reppu selässä ja pitkä takki päällä vain katastrofi, joka odottaa tapahtumistaan.

No, onnellisempiin asioihin: ostin viimein itselleni yhden desilitran vetävän haudutusastian. Onko tämä nyt sitten gaiwan, vaikka tässä onkin nokka (ja siinä on tuollainen sihti helpottamaan lehtien kanssa toimimista)? Sattumalta se sopii sinivalkoisiin pikkukuppeihini, joten saan varsin kauniita kuvia. Ja onpa siitä hyvä kaataa teetä! Täydellisen käytännöllinen muotoilu. (Olen haaveillut sellaisesta perinteisestä gaiwanista pitkään, mutta katsotaan, milloin olen valmis sellaiseen.)img_20161001_144506

Päätin testata Teepolusta ostamaani kiinalaista sheng pu’er-teetä. Kerrankin minulla on niin pieni haudutuskipponen, että voin juoda siitä useamman haudutuksen peräjälkeen joutumatta juomaan litroittain. Olen onnellinen! Teen ensimmäisen haudutuksen!

On kivaa, että teepaketissa on sanallisesti avattu makuja, joita teestä tulisi löytyä. Se helpottaa makujen luokittelua. Pakkauksessa mainitut savuinen ja nahkainen löytyivät heti tuoksusta. Tuoksu on myös yllättävän makea, sellainen makean savuinen. Eläimellinen nahantuoksukin tuntui välittömästi.img_20161001_144514

Tee on vaaleaa, mutten tiedä, annostelinko lehtiä väärin. 1 dl:n kuppiin pitää vähän totuttautua. En uskaltanut laittaa siihen ihan sitä reilua ruokalusikallista, joka on pussin tarjoama ohje myös alle 5 dl:n pannuihin. (Katselin sitten vähän opetusvideoita, ja alan uskoa, että kyllä vain, reilu ruokalusikallinen teenlehtiä tuollaiseen pikkuruiseen haudutusastiaan. Hurjaa. Ensi kerralla sitten!)

Maku on joka tapauksessa mainio, raikas (yllättävää pu’erille). Tuttua pu’erin navettamaisuutta en löytänyt lainkaan. Minusta maku muistuttaa mustaa teetä, savuista lapsang souchongia.

Toisen haudutuksen kohdalla makuun tuli mukaan tervaisuutta. Maku on yhä vienosti makea ja erinomainen. Teen väri on todella kaunis, eikä lainkaan haittaa tuijotella sitä odotellessa, että 100-asteinen tee vähän jäähtyy.

Kolmannen haudutuksen väri on vahvempi, se on toffeenväristä (toffeeta nyt on niin sataa erilaista, että luokitellaan tämä tarkemmin kermatoffeeksi). Savu korostuu maussa muiden vivahteiden yli haudutus haudutukselta. Makeus katoaa vähitellen.

Jatkan hauduttamista.

Suuri genmaicha-testi

IMG_20160314_195343

Testasin maaliskuussa kuutta testiä varten hankkimaani genmaichaa eli vihreää teetä, jossa on paahdettua riisiä. Palaan muistiinpanoihini nyt, koska minulla ei enää tietenkään ole niitä teitä jäljellä. Pahoittelen tekstini mahdollista huojuntaa jo etukäteen.

Testattavat genmaichat:

  1. Tampereella sijaitsevan kiinalaisia tuotteita myyvän kaupan ganmaicha, jonka pakkauksessa ei lue mitään nimeä tai merkkiä. (Tämän teelaadun katoaminen kaupan valikoimista johti koko testin järjestämiseen, sillä tämä oli pitkään juuri se genmaicha, jota rakastin.)
  2. Teepolun japanilainen genmaicha (2014)
  3. Teekauppa Veiströmin japanilainen genmaicha
  4. Turun tee ja mausteen (kiinalainen? ei mitään mainintaa pussissa) genmaicha
  5. Forsmanin “japanilaistyyppinen” genmaicha
  6. Teekauppa Veiströmin kiinalainen genmaicha.

Koska pidän kovinkin paahteisesta riisinmausta teessä, oletin jo vähän etukäteen, että japanilaiset lyövät tässä kiinalaiset teet. Testissä kävi seuraavasti:

  1. Kiinalaisen kaupan nimetön tee voitti (toisaalta ehkä siksikin, että olin juonut sitä pitkään ja tykkäsin siitä jo valmiiksi). Teessä on vahva paahteinen maku, eikä pidempikään haudutus tee teestä kitkerää. Tuoksu on mieto.
  2. Teekauppa Veiströmin japanilainen genmaicha. Mahtava tuoksu, paahteinen ja vähän makea. Maku jotenkin ruokaisa, merileväinenkin.
  3. Teekauppa Veiströmin kiinalainen genmaicha JA Teepolun japanilainen genmaicha. Veiströmin kiinalaisessa on hyvä vihreän teen maku ja todella hyvä tuoksu. Teepolun teen maku on enemmän levämäinen kuin paahteinen, mutta myös vihreän teen maku on voimakas.
  4. Turun tee ja mausteen tee JA Forsmanin japanilaistyyppinen. Turun tee ja mausteen teen väri on vahva ja tuoksu samoin. Maku kasvaa hitaasti. Teestä tulee helposti kitkerää, jos haudutus venähtää. Forsmanin teessä ei ole paljon riisinmakua eikä -tuoksua, mutta tee on raikas, eikä siitä tule helposti vahingossa liian vahvaa tai kitkerää.

Se siitä.

PS Olen sittemmin hankkinut enemmän samanlaisia pieniä teekuppeja, joten jatkossa voin vakioida maistatuksissani myös käytetyn kupin koon ja muodon. Vähänkö mahtavaa.