Daye Green Sheng Pu’er loose (Teekauppa Veiström)

Minulla on mökillä lasinen 3,5 dl:n pannu, jossa hauduttelen teetä pitkin päivää. Koska mökillä ei ole juoksevaa vettä, pannun sihti on hankala puhdistaa. Siksi pyrin nokkelana ihmisenä valitsemaan mukaan teelaatuja, joita voi hauduttaa mahdollisimman monta kertaa.

Tänään pannussa hautuu Teekauppa Veiströmin Daye Green Sheng Pu’er loose, vihreä pu’er. Sheng pu’er on niin sanottua raakaa pu’eria, eli se muotoillaan kakuksi ennen kuin sitä fermentoidaan. Ikäännyttäminen tapahtuu vasta kakkumuodossa. (Sen vastaparina on shu pu’er, jota fermentoidaan jo irtolehtinä ennen kakkumuotoon puristamista.)

Vihreä pu’er on siis ikääntymätöntä ja raakaa. Teenlehdet ovat edelleen silminnähden vihreitä.

Ja siltä tee maistuukin, raa’an hedelmän kaltaiselta. Valmis juoma on oranssia, kirpeää ja sadepäivän makuista. Pu’erille tuttua maanmakua ei teessä juuri ole. Teenlehtiä voi hauduttaa useita kertoja.

Olen valmistanut tätä teetä kotona myös gaiwanissa, mutta lopputulos oli helposti kitkerä. Pannuhaudutuksena maun raakuus miellyttää minua enemmän.

(Jep, olen yhä sidoksissa Teekauppa Veiströmiin työntekijän roolissa.)

Huang Shan Mao Feng (Teepolku)

 

Turun Teepolusta viime vuonna ostamani Huang Shan Mao Feng 2016 AA -niminen vihreä tee on odotellut kaapissa avaamattomana tähän juhannukseen asti. Nyt sen hetki koitti.

Pakkauksen haudutusohje on kiehtova. Teetä mitataan “reipas ruokalusikallinen” kannun koosta riippumatta. Haudutusaika alle puolen litran kannulle on 2 min. ja sitä suuremmalle 3 min.

Uteliaana valitsin sitten 8 desilitran valurautapannuni (viimeviikkoinen löytö kirpputorilta, muuten! oikein mainio, käytännöllinen ja kaunis pannu). Halusin selvitää, eikö teestä tule laihaa, jos teenlehtien määrää ei lisää pannun koon kasvaessa.

Teenlehdet ovat uskomattoman kauniin ruohonvihreitä ja hiukan hedelmäisen tuoksuisia. Reipas ruokalusikallinen siivilään, siis, ja kolmen minuutin haudutus.

Valmis tee on ohuen keltaista. Tuoksu on mieto.

Maultaan tee on jännittävä: makea ja hedelmäinen. Ruohoisuutta on hyvin vähän.

Teestä ei siis tullut mitenkään laihaa. Lopputulos on mitä mainioin, vivahteikas vihreä tee, jolle on ilo antaa aikaa. Ensi kerralla tosin haudutan teen ohjeen mukaan pieneen pannuun ja kokeilen, kumpi lopputulos miellyttää minua enemmän.

Posliinisen teepannun korjaaminen kotikonstein

20170311_095814766

Rikoin posliinisen teepannuni juuri siten kuin se eniten harmittaa: kolautin pannun nokasta palasen pois. Teen kaataminen pannusta muuttui mahdottomaksi. Sitä valui mihin sattui, vähän ehkä kuppiinkin, mutta sen kanssa ei voinut enää elää.

Muuten ehkä olisin istuttanut pannuun jonkin kasvin ja jatkanut elämääni, mutta pannu oli todella sopivan kokoinen. Litraisten pannujeni joukossa puolilitrainen oli ihanan kevyt ja juuri loistava kahden kupillisen hauduttamiseen.

En löytänyt säällisessä ajassa (noin vuosi) uutta sopivaa puolen litran pannua, joten tämä pannu sai nousta uuteen elämään. Se korjattiin ihan kotikonstein valkoisella askartelumassalla, jonka päälle tuli useampi kerros posliinilakkaa. Sitten vain pannu uuniin: asetin teepannun kylmään uuniin, lämmitin uunin 160-asteiseksi, annoin sen olla tässä lämpötilassa 90 minuuttia ja laitoin uunin nollalle. Pannu sai jäähtyä siellä uunissa pikku hiljaa.

Lopputuloksena nokka on kuin uusi, teen kaataminen sujuu loistavasti, ja korjauksesta muistuttaa vain se pikkuseikka, että valkoinen askartelumassa muuttui uunissa teenruskeaksi. (Jos valitsee massansa paremmin, saanee paremman värituloksenkin.)

Pannu on päässyt takaisin lähes päivittäiseen käyttöön. Ja onhan se varsin romantillinen ja söpö, korjauksineen kaikkineen. (Tuossa kuvassa se korjaus näkyy tummana, pienenä alueena nokan alaosassa.)

Pressopannu (Ramin konditoria)

17121713_10212439413800817_1044071354_o

Mikkeliläisessä Ramin konditoriassa törmäsin tuttuun ongelmaan: tee tarjoillaan pannussa, jossa se hautuu piloille. Pressopannuja teekäytössä tapaa usein kahviloissa – joskus jopa puolen litran pannuja. Tämänpäiväinen pannu oli sentään vain puolentoista kupillisen kokoinen.

Pressopannun ongelma on se, että teenlehtiä ei saa pannusta pois. Tee jatkaa hautumistaan pannussa koko sen ajan, joka menee ensimmäisen kupillisen juomiseen. Toinen kupillinen onkin sitten karvasta, parkkihapon makuista ja jää juomatta. Jos siis tilaa puolen litran pannullisen teetä, ja saa siitä yhden juomakelpoisen kupillisen, tulee melko pettynyt olo.

Karvas maku tulee terveellisisrä antioksidanteista. Tällä tiedolla voi itseään lohduttaa, kun kulauttelee karvasta juomaa väkisin.