Yixing-savipannu


Varoitus: nyt seuraa hifistelevää pohdintaa teen hauduttamisesta.

Vihreän teen hauduttaminen gaiwanissa on hankalaa. Teenlehtiä livahtaa kannen välistä kuppiin. En oikein edes osaa mitata vihreää teetä gaiwaniin – aina sitä on liikaa tai liian vähän, eikä teestä tule sopivan vahvuista.

Tähän auttaa luokseni eilen päätynyt yixing-savipannu. Olen katsellut videoita teen hauduttamisesta savipannussa ja lukenut aiheesta artikkeleita, joten vain lievää kauhua tuntien otin pannun käyttöön.

Olen löytänyt hurjia ohjeita pannun käyttöönotosta. Yhdessä jopa käskettiin harjata pannu hammasharjalla ja -tahnalla (jotta vahakäsittely saven pinnasta irtoaa). Lähdin kuitenkin liikkeelle vähemmällä tarmolla, ja harjasin pannun ihan tiskiharjalla. Desinfioin pannun kiehuvalla vedellä. Sitten vain hauduttamaan.

Pannun ensiteeksi valikoitui Huang Shan Mao Feng (Teepolku).

Lämmitin pannun kuumalla vedellä. Laitoin lehdet pannuun (pannuni on aika iso, n. 2 dl, joten mittasin lehtiä 4 suurta teelusikallista) ja huuhtelin ne kuumalla vedellä (vesi pannuun, vesi pois). Sitten haudutin teen.

Haudutuksen tulisi olla alle 10 sekunnin mittainen. Logistisista syistä haudutusaika vähän venyi. On nimittäin paljon ajateltavaa:

Ota kansi teepannun päältä

Kaada kuuma vesi pannuun.

Laske kansi takaisin.

Valele pannu ulkopuolelta kuumalla vedellä.

Laske vedenkeitin pöydälle.

Nosta teepannu pöydältä.

Kaada tee kuppiin tai lasikannuun. (Teepannun pienen nokan kautta kaatamiseenkin menee useita sekunteja.)

Nauti!

Teestä tuli heti erinomaista. Teen ominainen raikkaus yhdistyi pannun savisuuteen, ja lopputulos oli mahtava.

Join seuralaiseni kanssa teestä ainakin kuusi haudutusta. Teen maku kirkastui kerta kerralta, ja lopussa odotti aarre: makea, kutitteleva kupillinen. Tee tuntui myös erityisen piristävältä.

Gaiwanillakin hauduttaessa minulle käy usein niin, että yhtäkkiä se ties miten mones haudutus on aivan taivaallinen. Luulen, että ainakin osittain kyse on taitoni vähäisyydestä: olen liian hidas ensimmäisille haudutuksille, ja ne venyvät liian pitkiksi. Tahtini sopii täydellisesti vasta kuudennelle tai seitsemännelle haudutuskerralle.

Se, mikä tässä teepannussa yllätti eniten, on tuoksu. Kun on kaatanut teen pannusta, ja nostaa kantta, kohtaa huumaavan teentuoksun, jollaista en ole ennen kokenut.

Tänään testasin pannussa White Monkey High Grown -teetä (Teekauppa Veiström), ja sekin toimi hyvin. Tuoksu yllätti uudelleen: tämän teen kanssa pannu tuoksuu pähkinäiseltä, lähes suklaiselta.

Savipannussa tulee aina hauduttaa samaa tai samantyyppistä teetä juuri siksi, että teeöljy imeytyy saveen ja muokkaa pannun makua. Siksi mietinkin pitkään, mitä haluan pannussa valmistaa. Päädyin vihreään teehen, koska oolong toimii mielestäni hyvin gaiwanissakin, ja puerhille tämä savipannun intensiivisyys saattaisi olla vähän liikaa. Tai siis minulle; en osaisi hauduttaa puerhia niin nopeasti kuin se pitäisi.

Teepannun muoto vaikuttaa myös siihen, mitä sillä tulisi hauduttaa. Ajattelen kuitenkin realistisesti, että en ehkä huomaisi tässä suurta eroa. Vihreä tee vaatisi ihanteellisesti pienimmän mahdollisen kansiaukon, mutta isompi on helpompi puhdistaa.

(Puhdistaminen tapahtuu tyhjentämällä pannu teenlehdistä ja huuhtelemalla huolellisesti. Ei pesuaineita! Sitten pannun annetaan kuivua.)

Yhtä veden kanssa läträämistähän tämä on. Litra vettä hulahtaa huomaamatta astioiden lämmittämiseen ja teen huuhtelemiseen ja pannun valeluun hauduttamisen aikana. En lähtisi hommaan ilman gongfu-tarjotinta, jonka alla on vesisäiliö (onneksi sain hankituksi sellaisen kesällä).

Pannuni on vähän turhan iso yhdelle hengelle, mutta toisaalta tällaiseen hauduttamisoperaatioon ryhtyminenkin vaatii usein seuraa. Kokemus on kiva jakaa. Nautin kuitenkin erityisesti siitä, että pannuni on muotoa dragon egg, lohikäärmeenmuna.

Jatkoa varmasti seuraa.

Advertisements

Daye Green Sheng Pu’er loose (Teekauppa Veiström)

Minulla on mökillä lasinen 3,5 dl:n pannu, jossa hauduttelen teetä pitkin päivää. Koska mökillä ei ole juoksevaa vettä, pannun sihti on hankala puhdistaa. Siksi pyrin nokkelana ihmisenä valitsemaan mukaan teelaatuja, joita voi hauduttaa mahdollisimman monta kertaa.

Tänään pannussa hautuu Teekauppa Veiströmin Daye Green Sheng Pu’er loose, vihreä pu’er. Sheng pu’er on niin sanottua raakaa pu’eria, eli se muotoillaan kakuksi ennen kuin sitä fermentoidaan. Ikäännyttäminen tapahtuu vasta kakkumuodossa. (Sen vastaparina on shu pu’er, jota fermentoidaan jo irtolehtinä ennen kakkumuotoon puristamista.)

Vihreä pu’er on siis ikääntymätöntä ja raakaa. Teenlehdet ovat edelleen silminnähden vihreitä.

Ja siltä tee maistuukin, raa’an hedelmän kaltaiselta. Valmis juoma on oranssia, kirpeää ja sadepäivän makuista. Pu’erille tuttua maanmakua ei teessä juuri ole. Teenlehtiä voi hauduttaa useita kertoja.

Olen valmistanut tätä teetä kotona myös gaiwanissa, mutta lopputulos oli helposti kitkerä. Pannuhaudutuksena maun raakuus miellyttää minua enemmän.

(Jep, olen yhä sidoksissa Teekauppa Veiströmiin työntekijän roolissa.)

Huang Shan Mao Feng (Teepolku)

 

Turun Teepolusta viime vuonna ostamani Huang Shan Mao Feng 2016 AA -niminen vihreä tee on odotellut kaapissa avaamattomana tähän juhannukseen asti. Nyt sen hetki koitti.

Pakkauksen haudutusohje on kiehtova. Teetä mitataan “reipas ruokalusikallinen” kannun koosta riippumatta. Haudutusaika alle puolen litran kannulle on 2 min. ja sitä suuremmalle 3 min.

Uteliaana valitsin sitten 8 desilitran valurautapannuni (viimeviikkoinen löytö kirpputorilta, muuten! oikein mainio, käytännöllinen ja kaunis pannu). Halusin selvitää, eikö teestä tule laihaa, jos teenlehtien määrää ei lisää pannun koon kasvaessa.

Teenlehdet ovat uskomattoman kauniin ruohonvihreitä ja hiukan hedelmäisen tuoksuisia. Reipas ruokalusikallinen siivilään, siis, ja kolmen minuutin haudutus.

Valmis tee on ohuen keltaista. Tuoksu on mieto.

Maultaan tee on jännittävä: makea ja hedelmäinen. Ruohoisuutta on hyvin vähän.

Teestä ei siis tullut mitenkään laihaa. Lopputulos on mitä mainioin, vivahteikas vihreä tee, jolle on ilo antaa aikaa. Ensi kerralla tosin haudutan teen ohjeen mukaan pieneen pannuun ja kokeilen, kumpi lopputulos miellyttää minua enemmän.

Posliinisen teepannun korjaaminen kotikonstein

20170311_095814766

Rikoin posliinisen teepannuni juuri siten kuin se eniten harmittaa: kolautin pannun nokasta palasen pois. Teen kaataminen pannusta muuttui mahdottomaksi. Sitä valui mihin sattui, vähän ehkä kuppiinkin, mutta sen kanssa ei voinut enää elää.

Muuten ehkä olisin istuttanut pannuun jonkin kasvin ja jatkanut elämääni, mutta pannu oli todella sopivan kokoinen. Litraisten pannujeni joukossa puolilitrainen oli ihanan kevyt ja juuri loistava kahden kupillisen hauduttamiseen.

En löytänyt säällisessä ajassa (noin vuosi) uutta sopivaa puolen litran pannua, joten tämä pannu sai nousta uuteen elämään. Se korjattiin ihan kotikonstein valkoisella askartelumassalla, jonka päälle tuli useampi kerros posliinilakkaa. Sitten vain pannu uuniin: asetin teepannun kylmään uuniin, lämmitin uunin 160-asteiseksi, annoin sen olla tässä lämpötilassa 90 minuuttia ja laitoin uunin nollalle. Pannu sai jäähtyä siellä uunissa pikku hiljaa.

Lopputuloksena nokka on kuin uusi, teen kaataminen sujuu loistavasti, ja korjauksesta muistuttaa vain se pikkuseikka, että valkoinen askartelumassa muuttui uunissa teenruskeaksi. (Jos valitsee massansa paremmin, saanee paremman värituloksenkin.)

Pannu on päässyt takaisin lähes päivittäiseen käyttöön. Ja onhan se varsin romantillinen ja söpö, korjauksineen kaikkineen. (Tuossa kuvassa se korjaus näkyy tummana, pienenä alueena nokan alaosassa.)

Pressopannu (Ramin konditoria)

17121713_10212439413800817_1044071354_o

Mikkeliläisessä Ramin konditoriassa törmäsin tuttuun ongelmaan: tee tarjoillaan pannussa, jossa se hautuu piloille. Pressopannuja teekäytössä tapaa usein kahviloissa – joskus jopa puolen litran pannuja. Tämänpäiväinen pannu oli sentään vain puolentoista kupillisen kokoinen.

Pressopannun ongelma on se, että teenlehtiä ei saa pannusta pois. Tee jatkaa hautumistaan pannussa koko sen ajan, joka menee ensimmäisen kupillisen juomiseen. Toinen kupillinen onkin sitten karvasta, parkkihapon makuista ja jää juomatta. Jos siis tilaa puolen litran pannullisen teetä, ja saa siitä yhden juomakelpoisen kupillisen, tulee melko pettynyt olo.

Karvas maku tulee terveellisisrä antioksidanteista. Tällä tiedolla voi itseään lohduttaa, kun kulauttelee karvasta juomaa väkisin.