Valkoinen Ruusu Tee (Teekauppa Veiström)

Valkoisen ruusuteen tarve on selvä kevään merkki. Teekauppa Veiströmin Valkoinen Ruusu Tee sisältää vain valkoista teetä ja ruusunterälehtiä.

Tykkään pitää näitä teenlehtiä lasipurkissa, ruusunterälehdet teen seassa ovat niin kauniita. Tee näyttää juuri siltä, miltä tuoksuukin: ihanalta. En ole mikään varaukseton ruusun ystävä, mutta erityisesti aurinkoisina kevätaamuina se tuntuu tuovan tuulahduksen kesästä.

Teetä haudutetaan 2 minuuttia 70-asteiseen veteen. Lopputulos on keltainen, maultaan yllättävän vahva tee, jossa ruusua enemmän kuin etukäteen uskoisi. Kukkaisuus ei ole ällöttävää vaan maku on tasapainossa valkoisen teen vähän tunkkaisen ominaismaun kanssa.

Tänään valmistin teetä niin suuren kannullisen, että yksi haudutus riittää hyvin. Lehdet kuitenkin kannattaa hauduttaa myös toisen kerran. Joskus jopa tuntuu, että tässä teessä toinen haudutus on ensimmäistä parempi, kun sekä ruusu että tee ovat luovuttaneet äkäisimmät makunsa siihen ensimmäiseen.

Advertisements

Rooibos latte (Pala Café)

IMG_0851
Maaliskuun lopussa kävin tamperelaisessa Pala Caféssa runousaamiaisella. Aamu on loistava aika nauttia runoutta, joten pyrin runoaamiaisille aina, kun sellaisia on tarjolla.

Valitsin runouden seuraksi kahvilan valikoimista rooibos latten, koska en ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta. Kahveista latte on ehdoton suosikkini, sikäli kuin ikinä juon kahvia (en ole taas muutamaan vuoteen juonut ollenkaan). Ajattelin, että vahvan rooiboksen maku lattessa saattaisi yllättää iloisesti.

Lopputulos oli kuitenkin outo. Rooiboksen haudutusaika oli vain sekunteja, ja sitten iso mukini täyttyikin jo täysmaidolla ja maitovaahdolla. Litkin siis lähes silkkaa kuumaa maitoa, jossa oli ihan inanen rooiboksen makua, kun sitä tiesi siitä etsiä.

En ole maidonjuoja, joten pelkän kuumennetun maidon juominen oli vähän hirveää. Jätin puolet juomatta.

Ajatuksen tasolla kuitenkin pidän rooibos lattea yhä ihan hyvänä ideana. Rooibosta tulisi vain hauduttaa vähintään 5 minuuttia, ennen kuin se antaa riittävästi makua. Jos vielä joskus törmään tuotteeseen jossakin, kokeilen ehdottomasti uudestaan. Paitsi ehkä tästä viisastuneena joisin latteni kuitenkin kauramaidolla, koska se on sentään pelkiltäänkin hyvää (toisin kuin lehmänmaito).

 

 

Gun Powder Black (Teekauppa Veiström)

FullSizeRender

Musta gunpowder-tee on yllättäjä. Ensinnäkin olen alkanut vasta viime vuosina löytää hiukan tietäni mustan teen pariin, ja toiseksi vihreä gunpowder-tee ei todellakaan kuulu lemppareihini.

Nyt pannussani on Teekauppa Veiströmin Gun Powder Blackiä. Haudutin teen ohjeen mukaan (vain 3 tl/litra, 95-asteinen vesi). Pakkaus suosittelee vain yhtä haudutuskertaa samoista lehdistä, ja totta onkin, että toinen haudutus tuottaa turhan miedon lopputuloksen (onhan sitäkin pitänyt tietysti kokeilla).

Tee on ihanan pehmeää. Maku on voimakkaasti maltainen, minkä pitäisi jo sinällään vieraannuttaa minut (en tiedä mitään niin hirveää hajua tai makua kuin oluen maltainen maku), mutta jotenkin maku on täydellisessä tasapainossa. Ei liian mustateemäisen hapettunut. Ei liian karvas. Ei liian tasapaksu.

Vihreä gunpowder on minusta liian vahvaa, tervaisen ja joskus palaneenkin makuista. Sen vuoksi pelkäsin, että musta gunpowder on samaan tapaan todella vahvaa teetä. Tee on kuitenkin pehmeää ja lempeää, ihan muuta kuin odotin. Tykkään kovasti.

Tätä olen käynyt ihan erikseen ostamassa teekaappiini kaikkien vihreiden teiden joukkoon. Jännityksellä odotan, mihin tämä mustan teen reitti minut tulee vielä kuljettamaan.

 

 

Musta talvitee (Kulttuurikahvila Laikku)

FullSizeRender

Käyn usein Laikun kahvilassa teellä. Tarjolla on 4-5 irtoteetä purkeissa, joista teetä saa itse annostella siivilään.

Ongelmana on, että teepurkeissa on vain teen kauppanimi (kuten Kesätee tai Talvitee), eikä listaa teen sisältämistä ainesosista. Olen täten kerran erehtynyt valitsemaan kesäteetä vain huomatakseni, että se sisälsi runsaasti hibiskusta, ja päädyin hörppimään anilliininpunaista juomaa, jonka maku ei miellytä minua edes etäisesti.

No, tänään kysäisin, mitä teehyllyyn ilmestynyt Musta talvitee pitää sisällään. Työntekijä etsi minulle listan sen ainesosista, joista muistan nyt enää aniksen, mustaherukan, mustikan ja katajanmarjan. Se kuulosti ihan hyvältä, joten otin sitten tällä kertaa sitä.

Ja mikä ihmeellinen makuelämys tee olikaan! Mustasta teestä ei tullut kovin vahvaa makua vaan enimmäkseen tee maistui marjoilta. Maiston siinä hyvin mustaherukan ja mustikan, sekä jonkin, mitä pidin ensin vaniljana. Sitten muistin aniksen ja totesin, että siitähän tässä on nyt kyse.

Toinen haudutus oli vielä vähemmän mustan teen makuinen. Siitä tuli mieleen mustikkakeitto mustaherukoilla. Makeus tuntui vain lisääntyvän tässä haudutuksessa, jossa aniksen maku nousi erityisesti pintaan.

Googlailin teetä ja päättelin, että kyseessä on Poikain Parhaat -yrityksen Talvi-tee. Verkkosivuillakaan ei lue teen sisältämiä ainesosia, mutta teen jällenmyyjissä luetellaan Kulttuurikahvila Laikku, mistä sain tukea päätelmälleni.

Nyt toivon sydämeni pohjasta, ettei talvitee katoa kahvilan valikoimista kevään tullen. Juon tätä mielelläni kaikilla tulevilla Laikku-visiiteilläni.

 

 

 

Taiping Houkui (Teekauppa Veiström)

FullSizeRender(6)

Miten tätä teetä mitataan, mietin, kun katselen Taiping Houkui -teenlehtiä. Pitkät lehdet eivät mahdu mihinkään siivilään, mutteivät oikein pannuihinikaan. Lopulta pudottelen niitä lasipannuun, johon ne tavallaan mahtuvat.

Haudutin teetä pakkauksen ohjeen mukaan, eli kaksi minuuttia. Vesi oli 80-asteista. Lehtien määrää en kovin tarkkaan osannut mitata (miten mitataan kaksi lusikallista lehtiä, jotka eivät asetu minkäänlaiseen lusikkaan?) Valmiin teen kaadoin suoraan toiseen pannuun, jottei hautuminen jatku yli kahden minuutin.

Teen tuoksu on mahtava. Vihreä, raikas ja puunlehtimäinen. Kevään tuoksu! FullSizeRender(5)

Tee on hennon vihreää ja miedon makuista. Voi olla, että mittasin lehtiä pannuun liian vähän, mutta pidän tästä kuitenkin. Maku on moninainen: hiukan hedelmäinen, kevään ensimmäisten lehtien maku.

Tämä on sellainen vihreä tee, jota voin kuvitella juovani päivittäin pitkänkin aikaa. Kevyt ja tuttavallinen, lempeä ja kuiskaava. Teessä ei ole mitään hyökkäävää, eikä se vaadi minulta mitään.

Teetä voi hauduttaa useamman kerran. Toiseen haudutukseen mittasin vähän vähemmän vettä, ja lopputulos on voimakkaampi. Jostain syystä teehen tuli myös paahteinen vivahde, aivan kuin lehdet olisivat vasta nyt suostuneet luovuttamaan tällaisen tärkeän osan maustaan.

Jätin teenlehdet pannuun juomisen ajaksi, ja teestä tuli koko ajan vahvempaa, enemmän paahdetun makuista ja jopa mausteista. Tälle teelle sopii verkkainen hauduttelu ja hitaasti etenevä maistelu.

Hennossa teessä on se haittapuoli, että veden ominaismaku (joka on Tampereella toisinaan hyvinkin vahva) peittää teen makua alleen. Vahvempi haudutus tuo esiin vahvemmin teen oman luonteen.

Pluspisteitä tee saa kauneudestaan. Onhan se nyt tosi mahtavaa katsella, kun suuret lehdet muuttavat veden pannussa vähitellen teeksi.

Sain teetä maistiaisnäytteen verran Teekauppa Veiströmistä.

 

 

 

Teehuone Ko (Tampere)

fullsizerender(2)
Teekauppa Veiström muutti vuoden alussa Tampereen Kyttälänkadulle. Uusissa tiloissa on myös Teehuone Ko, jossa voi istahtaa nauttimaan teetä.

Olen kaivannut Tampereelle teehuonetta siitä lähtien, kun kyseinen teekauppa muutti naapurustostani Kissanmaalta keskustaan ja istuskelumahdollisuus poistui. Kissanmaalla vietin teehuoneella melkein omastakin mielestäni liikaa aikaa. Nyt olen päässyt taas hyvään putkeen: istuin teehuoneella eilen pari tuntia ja tänään kolmisen.

Teehuoneella on pienet pöydät, keltainen puusohva, muutama tuoli ja valtava teevalikoima. Haudutetun teen saa tilata käsittääkseni mistä tahansa kaupan teelaadusta.

Tänään join vihreää päärynäteetä. En ole juonut sitä aikoihin, mutta se on jokseenkin ainainen lempparini – makea ja hedelmäinen, muttei liian. Teehuoneella tulee tietysti helposti juoduksi hurjat määrät teetä. Toinen haudutus kuuluu teepannullisen hintaan.

Tee tarjoillaan keraamisista maljoista. Tämänpäiväisen maljani paino viehätti minua suuresti. Tuntui kuin olisin kannatellut kädessäni pientä, lämmintä kiveä.

Olen elänyt vailla teehuonetta jo muutaman vuoden, joten aion varmaankin istua siellä taas lähipäivinä pitkiä aikoja. Kauan eläköön teehuone, Tampere oli paljon tyhjempi ilman.

 

 

Tea with the Angels (Les Jardins de Gaïa)

img_0417

Auringonvalon lisääntyessä kaipaan elämääni kukkia. Bongasin Tampereen Ruohonjuuressa Les Jardins de Gaïan valkoisen teen, jolla on houkutteleva nimi Tea with the Angels. Tee sisältää valkoista teetä, kukkien terälehtiä (ruiskaunokki, ruusu, malva, laventeli, kehäkukka ja auringonkukka), vaniljaa ja ruusua. Kaikki ainesosat ovat luomua.

Tee on pakattu paperipussiin, joten pelkäsin, että vanilja- ja ruusuöljyt ovat haihtuneet paperin läpi pois. Olen yleensä näissä tosi tarkka, enkä osta paperiin pakattua teetä koskaan. Vaikka paperi onkin näennäisesti muovia ympäristöystävällisempää, se ei oikein toimi – paperipussin sisäpuolella on kuitenkin (yleensä liian ohut) kerros muovia ja toisaalta, jos tee menee hukkaan, ei sekään kovin ekologista ole. fullsizerender

Joskus pitää kuitenkin ottaa riskejä elämässä, joten ostin teepakkauksen. Se on kuitenkin vain 50 gramman pakkaus, joten hurjasti teetä ei menisi hukkaan, vaikka sen kelvottomaksi toteaisinkin.

Haudutin teen ohjeen mukaan: 80 asteessa, kolme minuuttia. Valmis juoma tuoksuu kukilta: vähän makealta ja kirpeältä.

Teen maku on mieto ja lempeä. Ja tosiaan, en haista tai maista teessä vaniljaa ollenkaan. Sen sijaan se maistuu ruusulta ja muilta kukilta. Maku on hyvä ja kesäinen, sellainen oikein kukkivan niityn maku, jos nyt kukkivaa niittyä lähtisi maistelemaan. Mikään tietty kukka ei puske muiden läpi vaan lopputulos on aika tasapainoinen kukkakimppu kaikkea.

En ehkä kaipaisi teehen vaniljanmakua, ellen tietäisi, että siitä puuttuu sitä. Juoma on kevyttä ja tuo elämääni auringonpaistetta. Nyt kuitenkin jään janoamaan sitä pientä lempeää makeutta, jonka uskoisin vaniljasta löytyvän.

Ostin tänään toistakin valkoista teetä, jossa on ruusua. Palaan sen kanssa pariinne pian.

Paratiisi (Puisto)

IMG_0017

Puisto on ollut Tampereen Koskipuistossa jo iät ja ajat, mutta olen vasta nyt käynyt siellä (jopa kaksi kertaa viikon sisällä). Kahvila-ravintola on suurine ikkunoineen kaunis ja avara, ja yllättävää kyllä, siellä ei kaiu. Vaikka tila on suuri, akustiikka on kunnossa.

Kahvilan sisääntulo on sekava, enkä ensimmäisellä kerralla tiennyt, missä siellä kuuluu asioida. Se johtuu siitä, että talossa on monta funktiota. Yhdellä tiskillä on kakkuja, toisella salaattipöytää, kolmannella jokin ravintolaosio ja sitten on hyllyriveittäin herkkukauppaa.

Kahvilassa on pieni teelista, jolta valitsin Paratiisi-nimisen vihreän teen. Siinä on mausteena granaattiomenaa ja magnoliaa. Sain teeveden varsin sopivan lämpöisenä, ja irtotee oli laitettu kertakäyttöhaudutinpussiin. Systeemi oli toimiva.

Itse tee oli hyvää. Se oli hedelmäistä ja ihan vähän makeaa. Tällainen kevyt maustaminen miellyttää minua aina. Tarkoitus ei kai olekaan peittää teen ominaismakua vaan ainoastaan maustaa sitä.

Puistossa on kauniit, isot teekupit ja mukava hämäryys. Isojen ikkunoiden vuoksi (kai) siellä oli ainakin tänä aamuna myös kylmä, joten hirmu pitkään istumiseen kahvila ei houkutellut. Kadun vilinän seuraaminenkin muuttuu miellyttävämmäksi, kunhan katutyöt vielä joskus päättyvät.

 

Kirsikkaa!

SAM_6348
Vasemmalla japanilainen, oikealla kiinalainen tee.

Olen vuosia etsinyt kirsikkateetä, joka täyttäisi odotukseni. Nyt minulla on kokeilussa kahta: japanilaista Sencha Sakuraa (Koskilinnan kahvikauppa, Tampere) ja kiinalaista Vihreää Sakuraa (Teeletti, Lahti). Haudutin näitä nyt yhtä aikaa tehdäkseni vähän vertailua.

Tuotteissa on hyvin samankaltaiset sisällöt. Sencha Sakura sisältää japanilaista senchaa, ruusun terälehtiä ja sakurakirsikka-aromia. Vihreässä Sakurassa on kiinalaista vihreää teetä, kirsikka-aromia ja ruusun terälehtiä.

Teenlehdet näytävät hyvin samanlaisilta: kummassakin on melko suurilehtistä vihreää teetä ja koristeena niitä ruusun terälehtiä. Japanilaisen teen lehtien tuoksu on hiukan pistävän marjainen, vähän hapan. Kiinalainen tuoksuu supermakealta ja hajuvesimäiseltä.

Haudutin molempia ohjeen mukaan 2,5 minuuttia. Vesi oli 75-asteista.

Haudutetun teen väreissä on eroja. Japanilainen on oranssihtavaa ja tummaa. Kiinalaisen väri on keltaisempi, kirkkaampi.

Japanilaisessa teessä kirsikan aromi on voimakas, mutta ei hyökkäävä. Juodessa maistuu myös vihreä tee, ei pelkkä kirsikka. Maku on sellainen kuin se on aidoissakin kirsikoissa, eli ei kovin makea vaan enemmänkin marjaisa, vähän hapan.

Kiinalainen tee on maultaan yhtenevä hajuvesimäisen tuoksun kanssa. Kirsikka-aromi on supervoimakas ja hyvin makea, enkä maista aromin alta vihreää teetä. Tee on mehumaista, hyvin hedelmäisen makuista.

Näistä kahdesta japanilainen Sencha Sakura on selvästi enemmän omaan makuuni. Kiinalaisen teen tuoksu on parempi, karkkimainen (hyvällä tavalla), mutta valmiissa teessä makeutta on aivan liikaa.

Tokihan nämä molemmat ovat tällaisia aromilla tuotettuja, hyökkääviä makuja. Lempikirsikkani on yhä Teemaan Sencha Sakura, mutta minulla on ollut tänä vuonna vaikeuksia juoda tuollaista vahvaa, japanilaista senchaa. Se ei jostain syystä sovi tällä hetkellä vatsalleni vaan tuottaa tuskia. Siksi olen jumissa näissä miedommissa laaduissa, ja samalla sitten aromien armoilla.

 

 

Longjing Dragon Well Tea (Teekauppa Veiström)

20181007_102153715

Minulla on vähän epäluuloinen suhde Longjing-teehen. Olen joskus ostanut Longjingiä ja todennut kotona, ettei se maistu miltään. Olen kyllä mietojen teiden ystävä, mutta jos teehen ei saa makua millään, sen juominen on vähän tylsää.

Tänä syksynä ostin Teekauppa Veiströmin luomu-Longjingiä, koska se tuoksui kaupan tuoksupurkissa vahvasti. Suurissa teenlehdissä on mausteinen, yrttinen tuoksu.

Ensimmäisen kerran haudutin teetä pannussa pakkauksen ohjeen mukaan (80-asteinen vesi, 2 minuuttia). Ja kyllä: tässä on makua! Tee on vahvan paahteisen makuista ja jopa vähän lakritsista.

Longjing kestää useita haudutuksia. Toinen haudutus oli jopa ensimmäistä parempi ja vivahteikkaampi. Sitä useampaa en ole ehtinyt vielä kokeilla – olen alkanut juoda teetä vähän aiempaa pienemmissä erissä, enkä saa enää kerralla alas yli kahta pientäkään pannullista.

Toisen testin tein hauduttamalla teen gaiwanissa. Olen vähän kaipaillut suurilehtistä vihreää teetä, jolla voisi harjoitella gaiwan-hauduttamista, ja tämä on juuri sellaista.

Tämän teen kanssa on tärkeää, että lehdet kastuvat kokonaan eivätkä vain kellu kuivina veden pinnalla. Niinpä huuhtelin lehdet siten, että kaadoin gaiwaniin ensin 80-asteista vettä, lisäsin sitten teenlehdet ja pyörittelin astiaa niin, että lehdet kastuivat. Sen jälkeen kaadoin astiaan vielä lisää vettä. Huuhteluvesi kaadetaan pois, sitä ei juoda. IMG_20181007_102454

Tällä tavalla teestä tulee vahvemman väristä kuin pannussa hauduttamalla. Tee on suorastaan kuin nestemäistä kultaa.

Teestä tuli muutenkin voimakasta. Maku on yhtä aikaa paahdettu, vähän pähkinäinen ja raikas, mikä on hauska yhdistelmä.

Nopeasti Longjingistä tuli minulle jokapäiväinen juoma. Tänään tajusin, että siitä on kirjoitettava nyt, tai käy (taas) niin, että juon pakkauksen tyhjäksi kirjaamatta kokemuksiani tänne lainkaan.