China Oolong Orange Blossom (TakeT)

Toinen eilisistä Jyväskylän TakeT:n löydöistäni on China Oolong Orange Blossom. Tee sisältää oolongin lisäksi appelsiinin kukkia ja luonnollista aromia.

Haudutin teetä heti eilen pannullisen. Tee oli hurjan appelsiinista, muttei liian makeaa. Maku tuo mieleen appelsiininkuoren palaset, joita on mausteena hedelmäkakuissa.

Teestä haudutti hyvin toisenkin pannullisen. Sen juomisen aikana tosin appelsiini alkoi jo vähän kyllästyttää. Maun hienouksia ei juuri erota, kun on kyseessä näin vahvasti maustettu tee.

Tänään testaan hauduttamista gaiwanissa. Teenlehdet tuoksuvat voimakkaasti appelsiinilta heti, kun ne on lämmitetty (kaadan aina ensimmäisen, lyhyen lämmityshaudutuksen pois).

Tee on kirkkaankeltaista. Se maistuu – ylläri – appelsiinilta. Mutta hedelmänmaku heikkenee jo toisella haudutuksella sen verran, ettei se ihan tyrmää. Kolmas haudutus on kuitenkin edelleen puhtaasti appelsiininen, eikä oolongin ominaismaku pääse lainkaan esiin.

Tämä on varmaankin ensimmäinen maustettu tee, jota haudutan gaiwanissa. Olen häkeltynyt siitä, miten vahvasti teenlehdet tuoksuvat, kun nostan gaiwanin kantta. Haudutusmalja on mahtava aromiastia.

Tällainen mausteisuus ei oikein istu käsitykseeni oolongista herkutteluteenä, jossa on loputtomasti vivahteita. Appelsiininkaipuuseen ihan kelpoa, mutten usko, että tästä tulee minulle mikään lemppari missään vaiheessa.

Advertisements

Taiwan Milk Oolong (TakeT)


Eilen ratkaisin TakeT:n (Jyväskylä) tuoksupurkkien koodit ja löysin haisteltavakseni kaupan oolongit. Taiwan Milk Oolong tuoksuu makean maitokaramelliselta, ja päädyin ostamaan sitä.

Pakkaus kertoo, että teen maku syntyy, kun säässä tapahtuu muutos juuri sadonkorjuun aikaan. Teessä ei siis ole aromeja tai mitään muuta kuin teenlehtien oma maku.

En osaa tulkita TakeT:n pakkausten haudutusohjeita (yksi lusikallinen -minkä kokoinen? mihin määrään vettä?), mutta haudutankin oolongit yleensä gaiwanissa, joten en pannuhaudutusohjetta kaipaakaan. (Gaiwanilla voi kätevästi hauduttaa samat lehdet monta kertaa joutumatta juomaan litroittain teetä.)

Tee on todella ihanan makeaa ja maitoista. Ensimmäinen haudutus on hurmaava ja yllättävän vahva. Toisessa makeus jo vähän tasoittuu, ja tuloksena on maitoinen, luonnollisen makuinen tee.

Lehdet kestävät vielä monta haudutusta. Makeus kuitenkin vähenee, ja teestä löytyy inanen karvautta.

Tee on hyvää ja laadukasta. Ensi kerralla uskallan ostaa sitä enemmän kuin nyt kokeeksi ostamani 50 grammaa (ja kyllä, tätä haluan toistekin).

Organic Premium Matcha-iri Genmaicha (Take T)

 

Tutustuin eilen jyväskyläläiseen Take T -teekauppaan. Palvelu oli iloista heti, kun astuin sisään – minulle tuotiin pieni maistelukupillinen päivän teetä. Tee oli sekoitus valkoista teetä ja vaikka mitä. Muistaakeni siinä oli ainakin banaania, sokeroitua kookosta ja pitkä lista hedelmiä. Ehkä omenaa? En oikein ole tällaisten sekoitusten ystävä, mutta maistoin kuitenkin. Se maistui sokeroidulta.

Noh, kysyin, löytyisikö kaupasta ihan vain teetä, vailla hedelmiä, sokeria, mausteita. Minut ohjattiin maustamattomien teiden hyllylle, josta mukaani tarttui huomaamattani hortensiaa. Löytyi sieltä toki teetäkin, kiinnostavimpana matcha-genmaicha-yhdistelmä Matcha-iri Genmaicha. Olen parin viikon sisällä juonut kaksi kertaa matchaa (matcha on hienoksi jauhettua vihreää teetä), ja ihastunut sen makuun (se tosin piristää vähän liikaakin).

Teen luvattiin kestävän useamman haudutuksen. Pussissa on ohjeena yksi lusikallinen teetä (mutta mihin määrään vettä? sitä ei sanota) 90-asteiseen veteen, haudutusaika 30-60 sekuntia.

En yöpynyt kotona, mutta tätä teetähän oli pakko kokeilla heti. Minulla ei siis ollut lämpömittaria, mutta parhaani mukaan noudatin ohjetta. Laitoin lusikallisen teenlehtiä kupilliseen vettä, haudutin 45 sekuntia.

Ensimmäinen haudutus tuotti kirkkaan omenanvihreää teetä. Juomassa on ihana matchamainen kirpeys, joka tuntuu kitalaessa. Yhdistettynä paahdetun riisin karvauteen maku on erittäin hyvä.

Toinen haudutus tuotti lopputuloksenaan puhdasta genmaichaa. Kaikki matchajauhe jäi odotetusti ensimmäiseen kupilliseen. Tässä teessä tosin on huomattavan paljon riisiä suhteessa teenlehtiin, mikä on aina erinomaista.

Take T -kaupasta saa ostaa teetä joko 50 gramman tai 100 gramman pakkauksessa (kalliimpia saa ottaa myös 25 grammaa). Teitä saa haistella tuoksubaarissa, mutta se jäi minulle vähän epäselväksi, koska purkeissa oli numerokoodeja, enkä tajunnut, mikä purkki on mitäkin teetä. Palvelu oli kyllä tosi avuliasta.

Take T myy take away -teetä (liikkeessä teetä ei voi juoda). Pöydässä on runsaasti makusokeri- ja -hunajavaihtoehtoja, joilla teensä voi maustaa.

Jotenkin minulle on tullut tunne, että tämä runsas maustaminen on jyväskyläläinen juttu; myös Teeleidistä on usein tarttunut mukaan todella maustettua teetä, esimerkiksi suorastaan alkoholintuoksuinen Creme Brulee. Voin olla väärässäkin. Jatkan Jyväskylän teeskeneen perehtymistä tulevilla kaupunkivierailuilla.

Japan Buddha Ama Cha (Take T)

Kävin jyväskyläläisessä Take T:ssä tänään ensimmäistä kertaa. Kerron teekaupasta enemmän seuraavassa päivityksessäni. Ostin kahta teetä, joista ensimmäisestä nyt:

Myyjä kehui Japan Buddha Ama Cha -teetä anismaiseksi, makeaksi ja todella erikoiseksi. Tee oli niin hintavaa, että ostin sitä vain 25 grammaa (sekin maksoi yli kympin). Odotukset olivat korkealla.

Tee neuvotaan hauduttamaan 70-80-asteessa, 2 minuuttia. Annostusohje on “kaksi lehteä kuppia kohden”. Näin tein.

Tee ei tuoksu juuri miltään. Se on hyvin vaaleaa, vähän kellertävää. Mutta maku: se on täysin yllättävä, potkaisevan makea ja vähän puunlehtimäinen.

Maistettuani teetä sain kauhumuiston Sara Hildenin taidemuseon kahvilasta, jossa olen juonut hortensianlehdistä haudutettua, ylimakeaa juomaa. Googlailin sitten tätä Ama Chata ja kas, tämä on sitä samaa. Ja todellakin: pakkauksessa lukee “yrttitee”.

Olen nyt siis mennyt ostamaan juuri sitä hirveän makeaa hortensiaa, jota välttelen kuin ruttoa aina siellä museon kahvilassa. Huippuhienoa. Kunpa pakkauksessa olisi ollut taikasana “hortensia”. Tee oli maustamattomien teiden hyllyssä, joten en tajunnut, ettei se ole teepensaan lehdistä tehtyä ollenkaan.

No, enpä luovuta. Haudutan lehtiä toisen kerran, nyt vain minuutin. Maku on edelleen tosi sokerinen, mutta sentään vähemmän ällöttävä. Kun teetä siemailee vähitellen, eikä yritä juoda sitä nopeasti, sen makuun jopa vähän tottuu. Ja se aniskin siellä tosiaan vivahtaa, kun liiallinen makeus jäi siihen ensimmäiseen haudutukseen.

Ehkä saan nämä 25 grammaa kulumaan, kunhan haudutan maltilla. Ensi kerralla laitan kyllä kupilliseen vain yhden lehden ja senkin varovasti.