Japanilainen Sencha p2 (Teekauppa Veiström)

IMG_20180616_083359

Muistattehan, kun hankin tetsubinin, valurautaisen pikkupannun? Olen täysin rakastunut sen teehen antamaan, hienoon metalliseen vivahteeseen. Minulta kuitenkin loppui kaikki maustamaton tee, joten lähdin Teekauppa Veiströmiin tsekkailemaan, mitä pannussa voisi seuraavaksi hauduttaa.

Pohdimme kauppiaan kanssa vaihtoehtoja, ja hän suositteli erityisesti Japanilaista Sencha p2:ta, joka tuntui jo tuoksupurkista nuuhkaistuna ihan mielettömän hyvältä valinnalta. Teenlehdet tuoksuvat voimakkaan makeilta ja ruohoisilta, vähän kuin sateen jälkeen astuisi jollekin satumaiselle niitylle.

Ja sitten vain hauduttamaan! Tetsubinin vetoisuus on 1 dl. Teenlehtiä tulisi ohjeen mukaan mitata 4 tl/l, joten kauhean eksaktia tämä mittaaminen ei ole, mutta yritin parhaani mukaan sen 0,4 teelusikallista sihtiin mittailla. Lämpötilasuositus on 70 astetta ja haudutusaika 2 minuuttia. IMG_20180616_083415

Huomasin heti, että tässäpä tee, joka sopii valurautaiseen pannuun. Haudutettu tee on vahvaa ja umamista (makua on vaikea kuvailla, se on kotoisaa ja pehmeää, muttei makeaa). Tee maistuu tutulta, japanilaiselta senchalta, mutta on voimakkaampaa ja syvempää – tekee mieli sanoa ‘tummempaa’, mutten tiedä, onko se mikään oikea maun määre. Minusta liian umaminen tee on helposti ällöttävää, mutta tästä teestä sitä tunnetta ei synny lainkaan. Teen ja metallin yhdistelmänä syntyy raikas, puhdas lopputulos.

Mutta mikä kummallisinta: viimeinen kulaus teetä on makea kuin karkki. Mistä se tietää olevansa viimeinen kulaus? (Ehkä maku on vain seurausta siitä, että tee on jäähtynyt maljassa.)

Teekauppias suositteli paria muutakin teetä tetsubiniin. Niihin palaan vielä. Jos tästä valinnasta on mitään pääteltävissä, odotettavissa on mahtavia makuja.

(Löysin vielä samalla reissulla tismalleen minipannuuni istuvan haudutuskorin Take T:stä, jolla on uusi liike Ratinassa. Tämä tulee helpottamaan elämääni, koska ainut pannuun sopiva sihtini on ollut superpieni, ja hauduttaminen sen kanssa on ollut puolittaista tuskaa.)

 

 

 

 

 

Advertisements

Vedenkeittimen puhdistaminen sitruunahapolla

Vedenkeittimeni on reilusti yli 10 vuotta vanha ja yhä salamannopea. Miksikö? No, koska puhdistan siitä kalkit pois joka kevät sitruunahapolla.

Sitruunahappoa löytyy apteekeista. Se on kätevää vaikka mihin, mutta pysytään nyt teemaailmassa. 

Vedenkeittimen puhdistaminen on näin helppoa:

Keitä keittimessä noin puoli litraa vettä.

Lisää veteen n. 2 rkl sitruunahappoa.

Anna veden ja hapon seistä keittimessä 15 minuuttia ja kaada pois.

Keitä keittimessä tämän jälkeen pelkkää vettä kolme kertaa, jotta kaikki happo poistuu.

Käytän sitruunahappovettä myös teesihtien puhdistamiseen. Kaadan sitruunahappoveden keittimestä mukiin ja laitan teräksisen sihdin sinne. Kun se on lionnut vedessä vartin verran, kaikki tummentumat saa pestyksi pois sienellä.

Sherry-lime (Turun Tee ja Mauste)

img_20161129_122719

Olen ajautunut omituiseen rinnakkaistodellisuuteen, jossa eteeni tulee jatkuvasti eri tavoin maustettuja teelaatuja. Tämä on hurjaa! Olen niin tottunut juomaan maustamattomia.

Toisaalta podin juuri muutaman päivän flunssan. Kun mikään ei maistu miltään, on hyvä kaivaa kaapista ne kaikkein maustetuimmat teet tuottamaan edes vähän iloa. Nyt olen tervehtynyt, joten maistan taas mitä juon.

Siispä: tartun rohkeasti Turun Tee ja Mausteen myymään Sherry-lime-nimiseen vihreään teehen. Pakkauksessa ei lue mitään, mutta muistelen, että liikkeessä sanottiin teen sisältävän sherry-ja limeöljyjen lisäksi myös aprikoosia. Mukana on kauniin ulkonäön vuoksi myös ruusun terälehtiä.

img_20161129_120113

Teenlehdet tuoksuvat vahvan makeilta. On kuin haistaisi viinikumikarkkeja, sellaisia oikein kirkkaanvärisiä ja kirpakoita.

Vihreä tee on rullattua ja värikkäät kukan terälehdet saavat teen näyttämään samalta kuin se tuoksuu: pirteältä. Kovin kaunista haudutuskuvaa ei tästä teestä saa, koska mikään siinä ei kellu (kuvan erinomainen haudutussiivilä on muuten Teekauppa Veiströmistä, enkä tulisi toimeen ilman sitä).

Ensimmäisellä kerralla sain tästä teestä niin vahvaa, etten pystynyt juomaan sitä. Sittemmin opin mittamaan teenlehtiä vähän hillitymmin.img_20161129_120151

Limen maku puskee pintaan kyllä sen verran vahvasti, etten maista sherryä (tai ehkä en vain osaa erottaa sherryä tästä makujen tulvasta erilleen). Aprikoosi sen sijaan tuo mukavaa hedelmäisyyttä.

Teenlehdet kestävät varsin hyvin kaksi haudutusta. Maku muuttuu lempeämmäksi, mutta mautonta tästä teestä ei saa millään.

Ei tästä lemppariteeksi ole – tämä on liian päällekäyväksi maustettua – mutta uskon, että saan 50 gramman pussillisen juoduksi talven mittaan.

PS Tämän teen ei pidä antaa jäähtyä. Viileässä teessä maistuu vain kimara makeita makuöljyjä.

Edit maaliskuu 2017: En saanut teetä juoduksi talven mittaan. Annoin sen ystävälle, joka on ehkä enemmän teen kohderyhmää.