Vähäkofeiinisten maistelu

20171101_115702301

Päivän teemaisteluni kohteena ovat vähäkofeiiniset (kofeiini poistettu teenlehdistä) musta ja vihreä tee. Assam First Flush TGFOP, vähäkofeiininen ja Kiinalainen Sencha, vähäkofeiininen löytyvät Teekauppa Veiströmistä.

Haudutin teet ohjeen mukaan. Ohje on molemmissa sama: 80-asteinen vesi, kahden minuutin haudutusaika.

Kofeiinin postaminen muuttaa teenlehtiä. Kummankin teelaadun lehdet ovat kuivia ja kevyitä, jotenkin paahdetun näköisiä (vaikkeivät ne paahdettuja olekaan).

Minulla ei ole teen kanssa mitään kofeiiniherkkyyttä, vaikken kahvia voikaan juoda lainkaan. Tee tuntuu luovuttavan kofeiininsa sen verran lempeämmin, etten ole ikinä saanut (vaikka joinakin päivinä teetä aika runsaasti juonkin) siitä kofeiinitärinöitä. Siitä huolimatta vähäkofeiiniselle teelle voi joskus olla tarvetta. Iltateenä, esimerkiksi, voisin kuvitella. IMG_20171101_115922

Näistä kahdesta musta tee yllätti minut täysin. Ensireaktioni oli vau! Tämä assam on hedelmäinen ja raikas tee, ei lainkaan sitä mitä odotin (odotin jotakin vahvaa ja hapanta). Tee on keveää ja tuoksuukin hedelmäiseltä, vähän makealta.

Jos nyt oikein lähden tiukasti analysoimaan teetä tietäen, että siitä puuttuu jotakin, löydän siitä pienen, tunkkaisen jälkimaun. Se voi tosin olla myös kuvitelmaa.

Myöskään vihreää teetä en pystynyt itselläni sokkomaistattamaan, joten tiesin sitä juodessani, että juon nyt teetä, josta kofeiini on poistettu. Tässä teessä huomaan selvemmin jonkin omituisuuden kuin mustassa (ehkä, koska juon yleensä aina vihreää teetä). Jo teenlehtien tuoksu on erikoisen kirpeä.

Valmis tee on voimakkaan oranssia. Siinä on pistävä tuoksu, mutta maku ei sitten olekaan kovin omituinen. Siinä on pientä merellisyyttä ja vähän kirpeyttä, mutta maku on selvästi teenlehtien tuoksua parempi. Jään kyllä kaipaamaan sitä pehmeää, hiukan makeaa ruohoisuutta, joka yleensä senchasta löytyy.

Lyhyesti siis: Mustaa teetä vähemmän juovana ihmisenä tykkäsin tästä mustasta erityisen paljon. Vihreän teen suurkuluttajalle tämä sencha jätti vähän laimean fiiliksen; ei pahaa, muttei mitään erityisherkkuakaan. On kuitenkin kivaa, että kofeiiniherkille löytyy vaihtoehtoja myös teen puolelta, ettei heidän ainoana mahdollisuutenaan ole juoda rooibosta tai yrttihaudukkeita.

Sain nämä maisteluteet Teekauppa Veiströmistä bloggaajan ominaisuudessa. Lisää minusta & mahdollisista sidonnaisuuksistani.

Advertisements

Kofeiinista

Olen viime päivinä kiinnostunut teen kofeiinipitoisuudesta ja siihen vaikuttavista asioista. Aihe on sekava, koska välillä luen jostakin, että mustassa teessä on eniten kofeiinia ja valkoisessa vähiten ja sitten löydän toisen lähteen, joka kertoo, että koska teepensaan kärkisilmuissa on eniten kofeiinia, valkoinen tee on kofeiinipitoisempaa kuin musta.

Tässä listaa asioista, joita olen löytänyt muutamasta lähteestä (eli ajattelen niiden edes lähentelevän totuutta):

  • Jos haluaa mahdollisimman vähäkofeiinista teetä, kannattaa valita paahdettu tee (hojicha) tai tee, jossa on muita teepensaan osia kuin lehtiä (kukicha).
  • Siemenestä kasvaneessa teepensaassa on vähemmän kofeiinia kuin pistokkaana istutetussa (esim. Intiassa ja Afrikassa kasvatetaan paljon pistokkaana istutettuja pensaita).
  • Assamica-teelajissa on enemmän kofeiinia kuin sinensis-lajissa.
  • Japanilaisissa banchassa ja genmaichassa on vähemmän kofeiinia kuin muissa vihreissä teissä.
  • Näivettäminen nostaa teenlehtien kofeiinitasoa.
  • Hapettaminen vähentää teenlehtien kofeiinimäärää.
  • Teepensaan ylimissä lehdissä ja nupuissa on eniten kofeiinia.
  • Kesän sato sisältää enemmän kofeiinia kuin hitaamman kasvukauden sato.
  • Matchassa on runsaasti kofeiinia, samoin gyokurossa (se johtuu mm. varjossa kasvattamisesta, käsittääkseni).
  • Kofeiinia voidaan poistaa teenlehdistä. Se tehdään kuumassa ja paineistetussa hiilidioksidissa uuttamalla (näin jopa 99 % kofeiinista poistuu lehdistä).

Toisaalta. Vaikka sanotaan, että matchassa on enemmän kofeiinia kuin kahvissa, kuka juo kahvia saman verran kuin matchaa (muutaman kulauksen)? Tai vaikka teen kofeiinimäärää sinänsä voisi verrata kahvin kofeiinimäärään, teessä on vastapainoksi rauhoittavia aineita, kuten teaniinia – se tasoittaa kofeiinin vaikutusta. Kofeiini myös imeytyy ihmiseen teestä hitaammin kuin kahvista.

Kahvin ja teen vertaaminen on siis vähän keinotekoista. Ne vaikuttavat eri tavoin, vaikka niissä olisi prikulleen saman verran kofeiinia.

Tulossa: Aion kirjoittaa maistelukokemuksia teestä josta kofeiini on poistettu. Pysykää hollilla.

Lähteitä esim.

http://everyonestea.blogspot.fi/2011/12/which-drink-has-most-caffeine-green-tea.html

http://www.teekauppa.fi/fi/teetietoa/teen-terveysvaikutukset/tee-ja-kofeiini

http://www.chaya.fi/fi/tee-kofeiini-ja-terveys

Korea sencha (Teeleidi)


Olen nähnyt niin monta lehtijuttua ja mainintaa Teeleidin (Jyväskylä) muutosta, että luulin sen jo muuttaneen. Mutta ei – siellä se on Lutakossa vielä kuukauden. Menin siis sinne kirjoittamaan, kun kaipasin jäätävän päivän lämmikkeeksi paria kupillista maustamatonta vihreää teetä. 

Teeleidissä on erikseen paremmat (kalliimmat) haudutetut teet ja normaalihintaiset teet. Koska ajattelin, että teen kuitenkin kirjoitustöitä samalla kun juon, pitäydyin niissä normaaleissa ja otin pannullisen Korea senchaa.

Sitten viime käynnin teehuoneella oli siirrytty pienempiin kuppeihin (tai sitten se johtui teevalinnastani). Tervehdin pientä kuppia ilolla. Se oli kaunis ja pienen kupin kanssa aina tuntuu, että teehetki kestää pidempään.

Entä tee? Se oli yllättävää. Maku oli hyvin lähellä kiinalaista senchaa, mutta vailla makeutta. Tee oli selvästi kirpeää, ja ehkä vähän yksioikoista. 

Vähän makukokemus jäi litteäksi. Toisaalta tee oli perushyvää ja hyvin virkistävää.

Toista haudusta en tullut pyytäneeksi, teehuone oli niin kiireisen tuntuinen ja hälyisä. Sain työni tehdyksi ja jatkoin matkaa (ja kävin varsin luultavasti viimeistä kertaa leidin Lutakon tiloissa).

Japanilainen sencha (Turun Tee ja Mauste)

IMG_20170314_151606

Kävin alkutalvella pari kertaa Turun Tee ja Mausteessa, ja niiltä reissuilta on edelleen teepakkauksia aukikirjoittamatta. Tänään tartuin japanilaiseen senchaan, joka on luomua (muuta infoa pakkauksessa ei olekaan).

Muistelen myyjän todenneen, että tässä teessä on hyvä hinta-laatu-suhde. En muista hintaa, joten en nyt tiedä, mihin laatuun sillä hinnalla pitäisi tähdätä.

Hauduttelin teetä n. 80-asteiseen veteen kaksi minuuttia. Jos juon teetä yksikseni, tartun useimmiten 3,2 dl:n kokoiseen valurautapannuun. Tämä lähinnä siksi, että olen tottunut siihen; osaan mitata siihen teetä luonnostaan oikean määrän. Niinpä aika harvoin pääsen testaamaan, miltä mikäkin tee maistuisi jäähtyessään, koska juon pannullisen saman tien.

Tämän teen kanssa lähdin liikkeelle vailla odotuksia. Se tarkoittaa, että otin sellaisen ei-maisteluasenteen, että luenpa samalla sähköpostit kun juon teetä (kauhea asenne!) Niinpä tee olikin iloinen yllättäjä. Tee on oikein hyvää – lopetin sähköpostien lukemisen ja aloin maistella, mitä juon.

Tässä senchassa on varsin voimakas ruohoinen maku. Se sopii hyvin tällaiseen mielentilaan, kevään odottamiseen. Voisin juoda tätä ruoan päälle jälkiruokateenä. Maku on herkullinen ja voimakas.

 

 

 

 

Sencha Oku-Kirishima (Théhuone)

img_20161004_142309

Ostin tämän Sencha Oku-Kirishiman Théhuoneelta jo viime syksynä, mutta olen ollut aika välinpitämätön vihreitä teitä kohtaan sen jälkeen. Olen juonut lähinnä oolongia (ja genmaichaa). Nyt, gaiwanin hankittuani, suhteeni vihreään teehen on muuttunut onnellisen uteliaaksi. Odotan innolla, millaisia tuoksuja ja makuja nämä lehdet minulle tarjoavat.

Jo pussin avaaminen on yllätys: teen tuoksu on mahtava, jopa jotenkin karkkimainen (miksi mieleeni tulee etäisesti lakritsi tai anis?) Pussin kyljessä lukee, että “Ensi sadon Oku-sencha muistuttaa täyteläisyydessään gyokuro teelaatua”, mikä on minulle ihan hepreaa, mutta uskon mukisematta.

Teenlehdet ovat syvän tummanvihreitä ja ruohomaisia tikkuja. Ensimmäinen ongelmani on taas annostelu gaiwaniin: laitan sen ruokalusikallisen, siitä on hyvä aloittaa.

img_20161004_144541Vaan eipä olekaan: tällä teenlehtien määrällä hetkenkin yli 10 sekunnin haudutuksella teestä tulee karvasta ja kitkerää. Kun pysyn alle kymmenessä sekunnissa, tee on maultaan tummaa ja syvän ruohoista, todella herkullista (ehkä tässä on nyt sitä umamia).

Veden lämpötilassa on myös oltava tarkka. Ohje kertoo, että haudutuslämpötilaksi optimaalisin on 60 °C. Jouduttuani viskaamaan pari haudutusta suoraan viemäriin totean taas, että ehkä lämpömittari olisi parempi keino olla lämmittämättä vettä liikaa kuin tämä minun “jos sormea pystyy juuri ja juuri pitämään veden alla, veden lämpö on 60 °C”-metodini. En vain ole yrityksistäni huolimatta löytänyt mistään kaunista vedenlämpömittaria (ja rumaa en huoli).

Tätä teetä en pidä helppona – valmistamiseen pitää keskittyä kunnolla. Yrityksen ja erehdyksen tekniikka on kuitenkin minusta ihan mukava. Siinä saa selville teen rajoja: tuo on liikaa, tuo on liian vähän, ai siitä tulee tällaista jos toimin näin.

Loppukevennyksenä myös sivukuva tästä täydellisestä teekupistani, josta kerroin taannoin. Se on loistava oolongille ja hyvä rauhoittumiseen: siitä on pidettävä kiinni kahdella kädellä, joten yhtä aikaa ei voi tehdä töitä ja hukata näin tilaisuutta nautiskeluun. (Se on jotakin vanhaa Arabian sarjaa, en ole nähnyt toista vastaavaa missään.)

 

img_20161004_142249

 

Sencha Sakura (Théhuone)

img_20160907_134317

En juuri koskaan juo maustettua teetä (mitä nyt joskus vihreää Earl Greytä). Poikkeuksen tekee kirsikkatee, jota aina hankin, kun edellinen loppuu. Tällä erää kaapissani on Théhuoneen teetä nimeltä Sencha Sakura. Tee sisältää vihreää senchaa, ruusunterälehtiä ja kirsikka-aromia (ei siis kirsikoita ollenkaan).

Tätä teetä kun hauduttaa 3 minuuttia, saa oikeasti kirsikanmakuisen lopputuloksen. Jopa niin voimakkaan, että teen kanssa voi syödä tummaa suklaata ja kuvitella syövänsä kirsikkatäytteistä suklaata, jollaista ei koskaan löydy mistään. Hyvää siis.

Yksi olennainen tapa nauttia kirsikkateetä on muuten haistella teenlehtiä ennen kuin hauduttaa niistä teetä. Tuoksu on huumaava.

Toinen makutee, jota säännöllisesti kaipailen, on luumu. Sen jälkeen kun Teekannen valkoinen luumutee (ihan teepusseina oli myynnissä mm. Prismassa) katosi, en ole löytänyt sille korvaajaa. Nyyh.