Semi-oxidized Yunnan White Tea (Teekauppa Veiström)

sam_5584

Nyt kuulkaa vaikuttaa siltä, että minut on huijattu juomaan keltaista teetä. Keltainen tee on anaerobisesti hapetettua teetä (kertoo Teen ystävät). Keltainen tee on suuri inhokkini, koska joskus ostin sitä (jonkin hienon nimen houkuttelemana) ison pussillisen, join sitä vuosia, enkä tykännyt siitä missään vaiheessa yhtään. Käytin loput paperin värjäämiseen.

Nyt kupissani on Semi-oxidized Yunnan White Tea (Teekauppa Veiström), joka muistuttaa maultaan tuota keltaista teetä, vaikka onkin valkoista. Tässä on sitä samaa mustan teen tuntua. Makua on vaikea määritellä sanoin. Se, mikä tekee mustasta teestä mustan teen makuista – sitä kitalakeen käyvää hiukan makeaan vivahtavaa karvautta. Se maku, joka tuntuu nenässä! Uh, siksi en tykkää mustasta teestä. sam_5592

Lapsena opin juomaan mustan teen kermalla. Opin sen tädiltäni, ja siinä oli jotain ylettömän hienoa: mustaa teetä ja loraus kermaa. Rasvainen kerma kumoaa hienosti sen mustan teen tiukan aromin. Joskus vieläkin tekee mieli juoda sellaista.

Minun heikolla kokemusellani tämä tee maistuu yllättävän paljon mustalta teeltä, toki miedommalta. Tässä on jotain paahteista ja jotain vähän makeaa. Ei tämän juominen nyt ihan kamalan tiukkaa tee kuitenkaan, mutta makumaailma ei sovi minulle. Tiedättehän sen tunteen, että vaikka ensimmäinen kupillinen olisi mielenkiintoinen ja hyvä, sen jälkeen alkaa tosi pian tökkiä. Tämä on minulle juuri sellainen tee.

(On jotenkin hauskaa, että jos en innostu teestä, kuvatkaan siitä eivät onnistu.)

 

Advertisements