Tesco Finest Green Tea

 

Nyt kuulkaa tartun teepussiin! Kylässä minulle tarjottiin vihreää pussiteetä, tuotenimeltään Tesco Finest Green Tea. Nappasin yhden pussin mukaani maistaakseni sitä uudestaan ihan rauhassa kotona.

Pyramidinmuotoisessa teepussissa on kaksi grammaa ainakin osittain lähes kokonaisen näköisiä vihreän teen lehtiä. Virkistävä poikkeus perinteiseen pussiteepuruun, ajattelen, ja uskallan hauduttaa teetä pakkauksen ohjeen mukaiset kolme minuuttia (lämpötilaan pakkaus ei ota kantaa, mutta pysyttelin tutussa 80 asteessa).

Teestä tulee rohkaisevan vaaleaa. Se tuoksuu hieman kirpeältä.

Tee on mietoa ja lempeää. Maku on hyvä vihreän teen perusmaku – vähän kirpeä ja raikas, ruohomainen.

Ei tämä nyt ole mitään luksusta tai erikoisen ihmeellistä, muttei myöskään karvasta, mautonta, esanssista tai muita pussiteen perinteisiä makukimaroita. Ei siis mikään pahin teenjuojan(kaan) kauhu.

Advertisements

Refreshing Mint (Ronnefeldt)

img_20170222_085618

Sain lahjaksi paketillisen Ronnefeldtin Refreshing Mint -yrttihauduketta. Hauduke sisältää piparminttua ja sitruunaruohoa.

Tuntui omituiselta tarttua pussiteehen pitkästä aikaa. Nämä pussit ovat kaiken lisäksi varsin erikoisia. Ne on yksittäispakattu muoviin (!), joka pitää osata avata oikealla tavalla. Ja teepussi on pitkä puikula, jonka päässä ei ole narua vaan koukku, joka kiinnitetään teekupin korvaan.

Yrtistä kun on kyse, haudutusaika on pitkä: 5-8 minuuttia. Menin tuolla kahdeksalla saman tien. img_20170222_085657

Olen tottunut hauduttamaan mintunlehtiä helposti kymmenenkin minuuttia. Siihen verraten tämä piparminttu on mietoa, mutta hyvin, hyvin minttuista kuitenkin. Tosi pehmeää. Sitruunaruohoa en oikeastaan tästä osaa maistaa erikseen, vaikka se teen tuoksussa tuntuukin.

Pakkauksessa on 15 pussia. Luulenpa, että juon ne kofeiinittomana iltajuomana parin viikon sisällä. Juon usein iltaisin mintunlehtihauduketta, ja tämä ajaa hyvin saman asian (sitä paitsi: on vähemmän teesihtejä tiskattavana aamuisin, jos illalla juo minttunsa pussiteenä).

img_20170222_085812

Mimosa

2016-09-15-2677

Tampereella, Itsenäisyydenkadulla, on kahvila Mimosa. Pidän sen valoisuudesta ja musiikista, joka siellä soi (jos on pakko olla taustamusiikkia, on parempi, ettei se ole mitään 2010-luvulta).

Teenjuojalle kahvila on hämmentävä. Siellä saa tilata teepannun, mutta se tarkoittaa pannullista kuumaa vettä ja teepussia. Kuinka selvitä tästä?

On otettava pari teepussia pannullista kohden, jotta teestä ei tule liian laihaa. Itse en juo mustaa teetä lähes koskaan, joten kartan sitä tässäkin tilanteessa, vaikka se todennäköisesti toimisi paremmin kuin vihreä. Vältän nimittäin myös vihreää pussiteetä, jos siitä tulisi hauduttaa pannullinen. Liian kuuma vesi + pitkä haudutus (kun ne pussit kuitenkin unohtuvat sinne pannuun) -> kamalaa teetä.

Valitsen siis aina yrttiteen tai muun haudukkeen. Kuuma vesi ei haittaa, pitkä haudustus on vain eduksi, ja pannullisen kuumaa vettä saa maistumaan joltakin. Viimeksi join jotakin sellaista, missä oli lakritsia, kanelia, ehkä inkivääriäkin ja muita mausteita.

Teen laatu on itselleni yleensä kynnyskysymys kahviloiden suosimisessa. Mimosaan olen kuitenkin päätynyt useamman kerran, koska siellä on aamuisin sopivan rauhallista, ja siellä kehtaa kirjoittaa pari tuntia sen teepannun äärellä ilman tunnetta, että on tiellä. Varsinaisesti en kyllä koe juovani siellä teetä – tulen sieltä kotiin hauduttamaan itselleni hyvän teen kirjoittamissession jälkeen.