Shu Pu’er 1976 (Teekauppa Veiström)


Kupissani on Teekauppa Veiströmin hyllystä löytyvää, vuoden 1976 shu puerhia. Miten tähän on tultu?

Aloitetaan kertomalla vähän shu puerhista. Perinteinen sheng puerh pakataan kakkumuotoon heti, kun teenlehdet on nuudutettu ja kuumennettu ja kuivattu. Tee fermentoituu kakkuna, kun teen luonnolliset bakteerit aloittavat toimintansa. Tee siis kypsyy vasta kakkumuodossa.

Shu puerhia sen sijaan kypsytetään jo irtolehtinä. Teen annetaan fermentoitua kasoissa, ja vasta sen jälkeen tee puristetaan kakuiksi. 

Tänään avaamani vuoden 1976 shu puerh on tiiliskivimuodossa. Kakku oli käärittu bambunlehtiin ja sen ympärille oli kiedottu (nyt jo melko ruostunutta) rautalankaa. 

Rautalangan ja lehtien sisältä paljastui kaunis teekakku. Suuret, kokonaiset teenlehdet erottuvat siitä selvästi.

Irrottelin lehtiä pyöreäpäisellä veitsellä. Se on tehtävä varovasti ja lehtiä rikkomatta, lohkaisten aina kerros kerrallaan lehtiä irti kakusta.

Olen viime aikoina mieltynyt easy gaiwaniin puerhin hauduttamisessa. Siinä on sihti, johon lehdet voi laittaa, ja sen muotoilu mahdollistaa tosi nopean hauduttamisen ja kaatamisen. Puerhistani ei sillä tule vahingossakaan liian vahvaa ja ylipitkään hautunutta.

Laitoin lehtiä sihtiin pari reilua teelusikallista. Käytin tosi kuumaa vettä, lähes kiehuvaa. Huuhtelin lehdet ensin, sitten haudutin niistä teen. Pidin haudutukset alle 10 sekunnin mittaisina.

Teestä tuli yllättävän punaista, lähes ruosteenväristä. Se on myös lempeää. Ei mitään sellaista navettamaista tunnelmaa, kuulkaa. 


Teessä on kuitenkin mukavaa tunkkaisuutta. Sellaista kuin parhaassa mahdollisessa maakellarissa – vähän pistävää, vähän multaista, muttei tukahduttavaa. 

Haudutin teetä ainakin 4 kertaa. Lopulta olisin saanut jo pidentää haudutuksia, teestä alkoi tulla laihaa. 

Märät teenlehdet ovat lähes mustia. Niissä on nostalginen tuoksu, menneen maailman tunnelma.

Kokemus: Kevyempi kuin odotin. Tuoksumuistoja täynnä.

PS Sain teen bloggaajan ominaisuudessa Teekauppa Veiströmistä.

Advertisements

Daye Green Sheng Pu’er loose (Teekauppa Veiström)

Minulla on mökillä lasinen 3,5 dl:n pannu, jossa hauduttelen teetä pitkin päivää. Koska mökillä ei ole juoksevaa vettä, pannun sihti on hankala puhdistaa. Siksi pyrin nokkelana ihmisenä valitsemaan mukaan teelaatuja, joita voi hauduttaa mahdollisimman monta kertaa.

Tänään pannussa hautuu Teekauppa Veiströmin Daye Green Sheng Pu’er loose, vihreä pu’er. Sheng pu’er on niin sanottua raakaa pu’eria, eli se muotoillaan kakuksi ennen kuin sitä fermentoidaan. Ikäännyttäminen tapahtuu vasta kakkumuodossa. (Sen vastaparina on shu pu’er, jota fermentoidaan jo irtolehtinä ennen kakkumuotoon puristamista.)

Vihreä pu’er on siis ikääntymätöntä ja raakaa. Teenlehdet ovat edelleen silminnähden vihreitä.

Ja siltä tee maistuukin, raa’an hedelmän kaltaiselta. Valmis juoma on oranssia, kirpeää ja sadepäivän makuista. Pu’erille tuttua maanmakua ei teessä juuri ole. Teenlehtiä voi hauduttaa useita kertoja.

Olen valmistanut tätä teetä kotona myös gaiwanissa, mutta lopputulos oli helposti kitkerä. Pannuhaudutuksena maun raakuus miellyttää minua enemmän.

(Jep, olen yhä sidoksissa Teekauppa Veiströmiin työntekijän roolissa.)

Appelsiini Pu’er & Pistaasi Pu’er (Teeleidi)


Usein Teeleidissä (Jyväskylä) tulee valitsemisen vaikeus. Olen vähemmän maustetun teen ystävä, ja Teeleidin valikoimat ovat melko maustetut. Nyt halusin kuitenkin kotiin paria maustettua pu erhia, ja koska olen jo aiemmin maistanut Appelsiinia, aloitan nyt siitä.

Teenlehtien mukana on sitruunankuoria ja appelsiininpaloja, mutta luulen, että suurin osa mausta tulee siitä, mikä on kirjattu pakkaukseen sanalla “aromia”. Teenlehdet tuoksuvat vahvasti jo pakkauksen läpi. Tuoksu tuo mieleen sitruunavohvelin.

Ja makua haudutetussa teessä tosiaan on. Valmis juoma on sitruunaista ja makeaa, suorastaan karkkista. Tee on hyvin tummaa ja kauniin oranssiin vivahtavaa.

Vahvasti maustetun teen luonteeseen kuuluu, että itse pu erh ei juomassa juuri maistu. Jälkimakukin on appelsiininen – kuin olisin syönyt hedelmäkarkkeja.

Teeleidin pakkauksista jään aina kaipaamaan vähän lisäinfoa. Esimerkiksi: Mistä tee tulee? Mitä ovat “aromit”?

Pistaasi Pu’eria join Teeleidissä teehuoneen puolella. Teestä kerrotaan tämä: “Puerh tee maustettuna pistaasilla sekä ruusulla.” Ajattelin saavani pähkinäistä juomaa, ja tilasin teetä pannullisen.

Teenlehtien joukossa tosiaan on pistaasipähkinän palasia ja ruusun terälehtiä. Tee tuoksuu voimakkaan kermaiselta.

Ja maku? Juoma on todella kermaisen, jopa voisen makuista. Lähinnä mieleen tulee vaalea toffee. Pohdin, muistuttaako maku jotenkin maapähkinävoita, ja etsin sitä pähkinäisyyttä tämän mielikuvan kautta. Ruusua ei vahvan, makean ja kermaisen teen mausta löydy.

Olisikin kiinnostavaa tietää, missä muodossa pistaasi on saatu maistumaan tältä. Ehkä teessä tosiaan on jonkinlainen pähkinävoin maku. (Pistaasipähkinöitähän syödään usein paahdettuna ja suolattuna, joten siihen teetä on vaikea verrata.)

Joskus tuntuu hyvältä juoda tällaista vahvan maustettua ja makeaa teetä. Siihen tarpeeseen nämä maustetut pu erhit sopivat (mutta vähän jään kyllä pu erhin omaa, pehmeää maanmakua kaipaamaan).

Edit. Pistaasi Pu’er kävi parin juomiskerran niin makeaksi (ja voin maku alkoi korostua suussani liikaa), että annoin loput siitä pois. Appelsiinisen version juomista olen vielä jatkanut.

Valkoinen pu erh (Turun Tee ja Mauste)

20170208_094348174

Maanantaina oli teen päivä, joten, koska satuin olemaan Turussa, kävin kauppahallissa hankkimassa vähän teetä Turun Tee ja Mausteesta. Pysyttelin lähinnä maustamattomissa teelaaduissa, koska olen kyllästynyt kaikkiin liian makeisiin tai muuten päällekäyviin makuihin. Tänään tartuin maanantaisista ostoksista kutkuttelevimpaan, valkoiseen pu erhiin.

Koska en yhtään tiennyt, miten valkoista pu erhia pitää valmistaa, googlailin asiaa. (On vähän ongelmallista, kun myyntipakkauksessa ei ole haudutusohjetta.) Löysin hyvin runollisen ohjeen Forsmanin sivuilta. Ohjeessa kerrotaan, että “Hauduta n. 80 asteessa 4-10 min vapaasti ulkoilmassa”. En mennyt tuonne raikkaaseen pakkassäähän kuitenkaan vaan pysyttelin sisällä. 20170208_094251293

Kävin kärsimättömäksi, kun tajusin, että haudutusaika on noin pitkä. Halusin kuitenkin tästä teestä kirjoitusseuraa, ja halusin alkaa kirjoittaa heti! Kaappasin siis hyllystä gaiwanin ja ajattelin tutustua teehen sen kanssa. Hauduttelin teetä aina puolisen minuuttia kerrallaan.

Ja mitä tapahtui? Teestä tuli loistavaa. Kevyen maanläheinen pu erhin maku yllätti, koska lähes vedenvärinen tee ei näytä edes etäisesti pu erhin sukulaiselta. Tuoksukin on todella voimakas.

Maku on kuitenkin niin kevyt, ettei se alkanut tökkiä ollenkaan, vaan join teetä kupillisen toisensa jälkeen. Olin koko ajan paremmalla tuulella ja täynnä energiaa (se voi toki johtua myös tämänpäiväisestä auringonpaisteesta).

Kaiken lisäksi ostamani 50 gramman pakkaus on todella suuri. Siitä riittää vaikka koko kevääksi.

 

Pu Erh Oolong (Turun Tee ja Mauste)

img_20161121_144628

Tykkään käydä Turun kauppahallissa Turun Tee ja Mausteessa. Huonoja puolia on, että monet sieltä ostamani teet ovat ätläkän makeiksi maustettuja ja että ihmiset saavat haistella myytäviä tuotteita (tästä olen ennenkin tainnut mainita, se nyt vain ällöttää). Hyviä puolia sen sijaan on, että kauppahalli on ihana paikka, myyjät ovat mukavia ja palvelu hyvää, olen ostanut tuolta teetä jo joskus 15 vuotta sitten ekan kerran (nostalgiasyyt) ja että joskus tekee mieli maustettuakin teetä. Ai niin, ja irtomyynnistä on helppo ostaa vain pieniä määriä teetä kerralla (yritän vältellä sadan gramman teepakkauksia jonkin aikaa ja juoda teetä samaa tahtia kuin ostan sitä kotiin).

Koska kaupan pakkauksissa ei lue muuta kuin teen nimi, en ole ennen tajunnut, että kauppa myy Forsmanin teetä. Nyt ostin kolmea lajia, joiden nimet googlasin, ja ne olivat kaikki Forsmanin makuja. img_20161121_144832

Nyt voin siis kertoa, että Pu Erh Oolong, jota juon, sisältää pu erhia, vihreää oolongia, matea ja luontaista sitruunaöljyä. Teelehtien tuoksu onkin varsin sitruunainen, ei yhtään pu erhinen.

Haudutin teetä kaksi minuuttia noin 80-asteisessa vedessä. Tee maistuu sitruunalta ja joltain toiselta, raikkaalta asialta. Luulen, että se on maten maku, joka tuntuu sitruunaöljyn alta. Oolongia en erota, mutta pu erh tuntuu maanläheisenä jälkimakuna.

Toinen haudutus on pehmeämpi ja lempeämpi kuin ensimmäinen. Pu erh saa enemmän tilaa, kun sitruunaöljyn määrä vähenee. Tuoksukin on toisessa haudutuksessa voimakkaan pu erhin tuoksu, eikä pelkän sitruunan. Pu erhiin tottuneelle juojalle tämän teen mietous saattaa olla pieni pettymys, mutta toisaalta on kiva juoda joskus kevyemmänkin makumaailman teetä. img_20161121_144607

Voisin kuvitella hauduttelevani tätä teetä savisessa pannussa, koska pieni maanläheisyyden lisä ei tekisi tälle pahaa. Siitä huolimatta tee on iloinen yllätys – myös teen ominaismaku pääsee (varsinkin toisessa haudutuksessa) esiin, vaikka maustetusta teestä onkin kyse. Ja tätä uskaltanee haudutella vielä monta kertaa. Ovathan sekä pu erh että oolong hyvin haudutusta kestäviä teelaatuja.

Olen juonut jotakin tämäntapaista teetä monta kertaa Café Alvarissa Jyväskylässä, jossa minulla oli pari vuotta sitten tapana käydä kerran viikossa istuskelemassa, kun ajauduin säännöllisesti Jyväskylään. Valitsin joka kerta tiskillä sen saman pu erh -sekoituksen, ja ihastuin sen makuun.

(Marraskuu on pimeimmillään ja teekuvatkin näyttävät hämäriltä. Vaatii joko valoa tai vähän enemmän kärsivällisyyttä saada teen värejä esiin tässä kuussa.)

 

Appelsiini Pu-erh (Teeleidi)

20161021_105902509

Perjantaina matkustin Jyväskylään, missä menin kuluttamaan ylimääräiset 40 minuuttia bussin saapumisen ja gallerian aukeamisen välissä Teeleidiin. Teeleidissä on tarjolla runsaasti maustettuja teelaatuja, joten valitsin rohkeasti jotakin mausteista. Ilma oli kirpakan kylmä (ja olin horrostanut bussissa koko kahden tunnin matkan), joten pu erh kuulosti sopivan lämmittävältä ja herättävältä teeltä.

En ollut koskaan juonut maustettua pu erhia, joten Appelsiini Pu-erh kiinnosti. Se sisältää pu erhin lisäksi sitruunankuorta, appelsiininsiivuja ja aromia. img_20161022_121927

Pu erh haudutetaan kuumana, joten kun pannullinen tulikuumaa teetä saapui pöytään, sain tosiaan sitä kaipaamani lämmikettä. Huonona puolena tietysti oli, että koska aikani oli rajattu, en ehtinyt testata hintaan kuuluvaa toista (puhumattakaan kolmannesta) haudutusta, koska kuuman pannullisen juomiseen kului yli puoli tuntia.

Miltä appelsiininen pu erh sitten maistui? Sitruunaiselta! Pu erh tuntui teen tuoksussa, mutta maussa ei ollut sellaista tuttua (ja toisille luotaantyöntävää) maanläheistä aromia. Tee oli lämmittävää, pehmeää ja raikasta. Jäähtyessään tee alkoi maistua enemmän siltä appelsiinilta, ja mukavan karvaalta.

Tee oli jotenkin talvisen makuista. Voin kuvitella juovani maustettua pu erhia toistekin. Pu erh on sitä paitsi mainio aamutee – siitä herää tehokkaasti, ja virkistyminen kestää pidempään kuin kahvikupillisen jälkeen (ainakin oman kokemukseni mukaan).

Sheng pu’er (Teepolku)

img_20161001_143852

Kävin Turussa Teepolussa eilen. Pelkään kauppoja, joissa on paljon kalliita pannuja kaikkialla, ja vähän epäonnisesti onnistuin jopa pudottamaan (nyt te luulette, että kalliin pannun, mutta onneksi ei!) hyllyltä metallisen hintatelinesysteemin. Kauhuni teekauppoja kohtaan vain kasvoi. Tuntuu, että olen reppu selässä ja pitkä takki päällä vain katastrofi, joka odottaa tapahtumistaan.

No, onnellisempiin asioihin: ostin viimein itselleni yhden desilitran vetävän haudutusastian. Onko tämä nyt sitten gaiwan, vaikka tässä onkin nokka (ja siinä on tuollainen sihti helpottamaan lehtien kanssa toimimista)? Sattumalta se sopii sinivalkoisiin pikkukuppeihini, joten saan varsin kauniita kuvia. Ja onpa siitä hyvä kaataa teetä! Täydellisen käytännöllinen muotoilu. (Olen haaveillut sellaisesta perinteisestä gaiwanista pitkään, mutta katsotaan, milloin olen valmis sellaiseen.)img_20161001_144506

Päätin testata Teepolusta ostamaani kiinalaista sheng pu’er-teetä. Kerrankin minulla on niin pieni haudutuskipponen, että voin juoda siitä useamman haudutuksen peräjälkeen joutumatta juomaan litroittain. Olen onnellinen! Teen ensimmäisen haudutuksen!

On kivaa, että teepaketissa on sanallisesti avattu makuja, joita teestä tulisi löytyä. Se helpottaa makujen luokittelua. Pakkauksessa mainitut savuinen ja nahkainen löytyivät heti tuoksusta. Tuoksu on myös yllättävän makea, sellainen makean savuinen. Eläimellinen nahantuoksukin tuntui välittömästi.img_20161001_144514

Tee on vaaleaa, mutten tiedä, annostelinko lehtiä väärin. 1 dl:n kuppiin pitää vähän totuttautua. En uskaltanut laittaa siihen ihan sitä reilua ruokalusikallista, joka on pussin tarjoama ohje myös alle 5 dl:n pannuihin. (Katselin sitten vähän opetusvideoita, ja alan uskoa, että kyllä vain, reilu ruokalusikallinen teenlehtiä tuollaiseen pikkuruiseen haudutusastiaan. Hurjaa. Ensi kerralla sitten!)

Maku on joka tapauksessa mainio, raikas (yllättävää pu’erille). Tuttua pu’erin navettamaisuutta en löytänyt lainkaan. Minusta maku muistuttaa mustaa teetä, savuista lapsang souchongia.

Toisen haudutuksen kohdalla makuun tuli mukaan tervaisuutta. Maku on yhä vienosti makea ja erinomainen. Teen väri on todella kaunis, eikä lainkaan haittaa tuijotella sitä odotellessa, että 100-asteinen tee vähän jäähtyy.

Kolmannen haudutuksen väri on vahvempi, se on toffeenväristä (toffeeta nyt on niin sataa erilaista, että luokitellaan tämä tarkemmin kermatoffeeksi). Savu korostuu maussa muiden vivahteiden yli haudutus haudutukselta. Makeus katoaa vähitellen.

Jatkan hauduttamista.

Pu erh

puerh1

Pidän pu erhista. Ensimmäisellä kerralla tee oli toki järkytys – se tuoksuu ja maistuu hyvin navettaiselta. Sitten siihen tottuu, ja sen maanläheisyydessä on jotain lämpimän turvallista.

Olen hankkinut kotiin lähinnä niitä pienimpiä pu erh -kakkuja. Ne ovat käteviä. Ei tarvitse lohkoa kakkua sen kummemmin, vaan voi hauduttaa aina sen puolen litran pannullisen yhdestä kakusta. Ja hauduttaa sen ainakin 5 kertaa.puerh2

(Tämä on muuten vähän ärsyttävää monta kertaa haudutettavissa teelaaduissa. Miten niitä voi juoda niin paljon, että kaikki haudutukset tulevat hyödynnetyiksi? Pu erhin tapauksessa olen ratkaissut ongelman laittamalla kosteat teenlehdet siivilässään minigrip-pussiin ja yöksi jääkaappiin. Näin voimakkaan makuisen teen kohdalla en ainakaan ole huomannut maussa mitään ihmeellistä seuraavanakaan päivänä, ja hauduttaminen voi jatkua.)

Pienten pu erh -kakkujen maku ei muuten ole mitenkään erityisen voimakas, kun siihen tottuu. Olenkin alkanut kaivata vahvempaa pu erhia. Ystävä toi minulle Kiinasta irto- pu erhia, jonka paketissa ei lukenut muuta kuin ”100 °C, wash first”. Jo teenlehtien tuoksu on niin tymäkkä, että tiesin saavani teestä totuttua vahvemman elämyksen.

En tiennyt, pitääkö teenlehdet pestä kuumassa vai kylmässä. Olen huuhdellut niitä kuumalla, ja hauduttanut sitten noin minuutin. Tee ei petä: tuoksunsa mukaisesti se maistuu todella multaiselta ja vahvalta. Juon tässä tämän päivän neljättä haudutusta, ja samaa tahtia kuin teen väri muuttuu punaisemmaksi, sen maku muuttuu pehmeämmän multaiseksi. Kaikki vähäinenkin kitkeryys poistuu haudutusten myötä.

Pu erh on minulle kyllä enemmän talven tee. Se alkaa lämmittää sisäisesti, kun sitä juo rauhassa pitkin päivää. Iltateeksi se ei ainakaan minulle sovi. Kerran kokeilin, ja valvoin (aivot ylikierroksilla) aamuneljään.