Tumma oolong (mysteeri)

Tuoksu: makea ja pistävä.

Olen juuri avannut salaperäisen, Kiinan-tuliaisena saamani nyssäkän, jonka sisällöstä ainoana vinkkinä ovat sanat “tumma oolong”. Lehdet näyttävät vihreiltä.

Olen odotellut nyytin kanssa pitkään. Olen siitä iloinen – nyt uskon osaavani lähestyä oolongia oikein. Annostelen teenlehdet gaiwaniin ja aloitan.

Haudutettu tee on todella maitoista. Se on makeaa ja hiukan kirpeää. Teenlehdet tuoksuvat vähän pökerryttäviltä, kirpeiltä ja tunkkaisilta.

Tee on haudutus haudutukselta keltaisempaa. Sen maku on hedelmäinen, kirpeä ja makea yhtä aikaa.

Tästä minä tykkään! Harmi, ettei minulla ole aavistustakaan, mitä oolongia tämä on.

Gaiwan on oiva väline teen sielun tutkailuun. Teenlehdet antavat itsestään niin paljon saadessaan avautua maljassa hiljalleen. Useamman haudutuksen juominen on kuin keskustelu. Tee reagoi minun tapaani hauduttaa se, ja minä reagoin teen tuoksuihin ja makuihin.

Olen melko valmis nimeämään tämän oolongin joksikin luonnollisen milky oolongin lajiksi. Tummaa tee ei ole, mutta mukava seikkailu kuitenkin, täynnä vastapuhkeavien puunlehtien keväistä kirpeyttä.

Classic China Oolong (Teekauppa Veiström)

Suhteeni Classic China Oolongiin (Teekauppa Veiström) on omituinen. Teen hauduttamistapa ja päivä ja mielentila ja mitkä lie ilimat vaikuttavat teen makuun niin paljon, etten koskaan tiedä, millaista teestä tulee. Se on seikkailu.

Kun olen hauduttanut tätä teetä pannussa (ihan pussin ohjeen mukaan), siitä on tullut miltei lakritsinmakuista, tummaa oolongia. Olen tehnyt sitä gaiwanissa monta kertaa ja lopputulos on joskus karvas ja kauhea, joskus lähes vihreän teen makuinen, vähän kirpeä juoma.

Olen todennut, että kahden desilitran gaiwan, jolla en osaa valmistaa oikein mitään muuta teetä (pidättäydyn pienemmissä gaiwaneissa tottumuksesta) sopii juuri tälle teelle. Sillä onnistun useimmin.

Siispä: mittasin veden lämpötilan tarkasti, laitoin gaiwaniin 3 pientä teelusikallista teenlehtiä, huuhtelin lehdet kuumalla vedellä, haudutin vähän alle 30 sekuntia. Lopputulos on vihreäteemäinen, ihanan kirpeä ja raikas tee, joka ei ole karvasta eikä liian mitään.

Mutta koska tämä ei ole niin helppo tee, jokainen haudutus voi yllättää uudelleen. Tee on kerta kerralta kitkerämpää, kun teenlehdet aukeavat gaiwanissa kokonaan. Lopulta luovutan.

Pannuhauduttaminen on tälle teelle selvästi helpompaa. En tiedä, miksen vain tyydy siihen.

Alanoottina bloggaajan paikkasidonnaisuus: olen töissä Teekauppa Veiströmissä, josta olen tämän teen ostanut.

Pähkinänsärkijä (Teeleidi)

20170113_135800452

Käyn kohtuu-usein Jyväskylässä töiden puolesta, ja etsin joka kerta sieltä paikkaa, jossa voisi rauhassa kirjoittaa vakka tunninkin bussia odotellessa. Tällaiseksi paikaksi on monesti valikoitunut Teeleidi, joka tosin on vähän väärässä suunnassa, mutta jos on tunti aikaa, siellä ehtii ihan rauhassa istahtaa.

Perjantaina menin Teeleidiin juomaan teetä ja kirjoittamaan näyttelykritiikkiä. Valikoin teen sen mukaan, etten keskittyisi pelkästään teen maisteluun vaan tekemään töitä – täten teen liian hienot hienoudet saattavat livahtaa huomion ulkopuolelle. Valitsin siis maustettua teetä.

Oolog-rivistä bongasin Pähkinänsärkijän, jossa on oolongia, hasselpähkinäkrokanttia ja ukontulikukkaa. En tiedä, miltä ukontulikukka maistuu, mutta tee ainakin maistui pähkinäiseltä. Kirjoitin muistikirjaan:

Pähkinä, makea, paahdettu. Vähän kuin pähkinäjäätelöä? Loppua kohden vähemmän makea, mutta tosi pähkinäinen. Hyvä työskentelytee, ei ätläkkä, ei mitätön. Kuin paahdettu pähkinäkakku. Turvallinen, lämmin maku.

 

Tieguanyin Iron Goddess AAA (Teekauppa Veiström)

20161228_105409808

Joulu on ohi ja kaiken sen jouluisan syömisen ja juomisen jälkeen kaipaan paluuta perusasioihin. Perusasia: hyvä oolong.

Aloitan arjen Teekauppa Veiströmin Tieguanyin Iron Goddess AAA -oolongilla. Teenlehdissä on ihanan raikas ja puhdas tuoksu, ihan inasen hapan.

Haudutin teen n. 80-asteiseen veteen, 2 minuuttia. Otin hyllyltä lempiteepannuni, pienen valurautapannun, jota sitäkin olen ikävöinyt joulunvietossani muualla (kumma juttu, miten jokapäiväisiin teevälineisiinsä kiintyy.)20161228_104941217

Tämä on hienostunut oolong. Sanon ‘hienostunut’, kun tarkoitan ‘maultaan kevyt ja mieto’. Tee kuitenkin maistuu oolongilta; sellainen tyypillinen vähän pistävä maku tuntuu kitalaessa. Ei ole vaaraa, että teenjuoja jäisi ihmettelemään, miltä teen pitäisi maistua.

Sen sijaan huomaan, että ei olisi pitänyt ottaa käyttöön juuri joululahjaksi saamaani lasia (kuvassa), jossa on silikoninen kaula. Se tuoksuu liikaa muovilta ja sekoittaa täten teen maun. Ei kun kaatamaan tee toiseen astiaan. (Joo, tiedän kyllä, että oolong tulisi muutenkin juoda laakeasta maljasta.)

Toisen haudutuksen aikana teenlehdet avautuvat kokonaan. Tee on kauniin väristä ja tuoksuu keväältä. Tee on edelleen selvästi oolongin makuista (juodessaan tietää kyllä, mitä teetä juo), mutta viehättävän hentoa, raikasta. Mitään tämän voimakkaampaa en tähän olotilaan kaipaisikaan. Sitä paitsi raikkaudessaan tee on suorastaan vähän hedelmäisen makuista. Hurmaavaa.

Kyllä tämän kautta kelpaa taas asettua. (Olen haudutellut tätä yleensä vielä kolmannen ja neljännenkin kerran, joten teenlehtiä ei kannata heittää pois liian pian.)

20161228_105113987

 

 

Pu Erh Oolong (Turun Tee ja Mauste)

img_20161121_144628

Tykkään käydä Turun kauppahallissa Turun Tee ja Mausteessa. Huonoja puolia on, että monet sieltä ostamani teet ovat ätläkän makeiksi maustettuja ja että ihmiset saavat haistella myytäviä tuotteita (tästä olen ennenkin tainnut mainita, se nyt vain ällöttää). Hyviä puolia sen sijaan on, että kauppahalli on ihana paikka, myyjät ovat mukavia ja palvelu hyvää, olen ostanut tuolta teetä jo joskus 15 vuotta sitten ekan kerran (nostalgiasyyt) ja että joskus tekee mieli maustettuakin teetä. Ai niin, ja irtomyynnistä on helppo ostaa vain pieniä määriä teetä kerralla (yritän vältellä sadan gramman teepakkauksia jonkin aikaa ja juoda teetä samaa tahtia kuin ostan sitä kotiin).

Koska kaupan pakkauksissa ei lue muuta kuin teen nimi, en ole ennen tajunnut, että kauppa myy Forsmanin teetä. Nyt ostin kolmea lajia, joiden nimet googlasin, ja ne olivat kaikki Forsmanin makuja. img_20161121_144832

Nyt voin siis kertoa, että Pu Erh Oolong, jota juon, sisältää pu erhia, vihreää oolongia, matea ja luontaista sitruunaöljyä. Teelehtien tuoksu onkin varsin sitruunainen, ei yhtään pu erhinen.

Haudutin teetä kaksi minuuttia noin 80-asteisessa vedessä. Tee maistuu sitruunalta ja joltain toiselta, raikkaalta asialta. Luulen, että se on maten maku, joka tuntuu sitruunaöljyn alta. Oolongia en erota, mutta pu erh tuntuu maanläheisenä jälkimakuna.

Toinen haudutus on pehmeämpi ja lempeämpi kuin ensimmäinen. Pu erh saa enemmän tilaa, kun sitruunaöljyn määrä vähenee. Tuoksukin on toisessa haudutuksessa voimakkaan pu erhin tuoksu, eikä pelkän sitruunan. Pu erhiin tottuneelle juojalle tämän teen mietous saattaa olla pieni pettymys, mutta toisaalta on kiva juoda joskus kevyemmänkin makumaailman teetä. img_20161121_144607

Voisin kuvitella hauduttelevani tätä teetä savisessa pannussa, koska pieni maanläheisyyden lisä ei tekisi tälle pahaa. Siitä huolimatta tee on iloinen yllätys – myös teen ominaismaku pääsee (varsinkin toisessa haudutuksessa) esiin, vaikka maustetusta teestä onkin kyse. Ja tätä uskaltanee haudutella vielä monta kertaa. Ovathan sekä pu erh että oolong hyvin haudutusta kestäviä teelaatuja.

Olen juonut jotakin tämäntapaista teetä monta kertaa Café Alvarissa Jyväskylässä, jossa minulla oli pari vuotta sitten tapana käydä kerran viikossa istuskelemassa, kun ajauduin säännöllisesti Jyväskylään. Valitsin joka kerta tiskillä sen saman pu erh -sekoituksen, ja ihastuin sen makuun.

(Marraskuu on pimeimmillään ja teekuvatkin näyttävät hämäriltä. Vaatii joko valoa tai vähän enemmän kärsivällisyyttä saada teen värejä esiin tässä kuussa.)

 

Pieni Milky Oolong -testi

img_20161023_113226

Kaappiini on kertynyt milky oolongeja, joista tänä aamuna päätin hauduttaa kolmea rinnakkain ja maistella niitä vertailumielessä. Lähdin gaiwan-linjalle, koska olen löytänyt syyskuussa Teepolusta ostamani rinnalle toisen, klassisen mallin Teeleidistä. Kolmantena (ja oikeasti yllättävän pätevänä) haudutusastiana käytin hyvänmuotoista teekuppia ja rikkoutuneen teepannun kantta.

Noniin. Haistetaanpas ensin teenlehtiä, jotta saan esitellyksi valitut teet:

Mae Salong Jin Xuan Oolong (Teekauppa Veiström): Varsin mieto ja raikas tuoksu.

Nai Xiang Wulong (Théhuone): Karkkimaisen herkullinen, makea tuoksu.

Milky Oolong (Turun Tee ja Mauste): Pistävän makea ja terävä tuoksu. Tämä tee on tässä mukana nyt lähinnä vertailun vuoksi – hinnaltaan varsin edullinen milky oolong, joka on laadultaan vähän muuta kuin nuo kaksi hintavampaa. Kokeilen kuitenkin, miten se pärjää.

Haudutin teitä ensin 30 sekuntia. Se tuntui pitkältä, mutta toisaalta lehdet eivät ehtineet vielä edes avautua. Vasemmalla ylhäällä Théhuoneen teen, oikella ylhäällä Veiströmin, alla Turun tee ja mausteen.

Mae Salong Jin Xuan Oolong (Teekauppa Veiström): Pehmeä, kermainen ja lempeä tee. Kaunis, vaalea väri.

Nai Xiang Wulong (Théhuone): Edellistä voimakkaampi maku, tässä on happamuutta (ehkä se on se ajatus vuohenmaidosta, joka milkyyn liitetään). Maussa on myös vähän makeutta. Teen väri on todella kaunis ja vaalea.

Milky Oolong (Turun Tee ja Mauste): Hunajainen, äkkimakea maku, jonka jälkeen ei hetkeen maista mitään lempeämpää teetä.

Haudutin toiset 30 sekuntia.

Mae Salong Jin Xuan Oolong (Teekauppa Veiström): Teenlehdet alkavat olla miltei avautuneet. Maku on mieto ja herkullinen, kermainen ja ehkä jopa vähän toffeinen. Tämä on näistä kolmesta vähiten hapan ja vähiten makea, ja alan lämmetä tälle teelle sitä enemmän mitä enemmän tätä maistelen.

Nai Xiang Wulong (Théhuone): Teenlehdet ovat edelleen melko lailla rullalla. Väri on näistä kolmesta kaunein. Tee muuttui tässä haudutuksessa edellistä makeammaksi.

Milky Oolong (Turun Tee ja Mauste): Teenlehdet ovat kokonaan auki. Äkkimakeus on vähentynyt ensimmäisestä haudutuksesta, ja tuoksukin on parempi (ei niin pistävä enää). Vihreän teen maku tuntuu makeuden alta.

Haudutin seuraavaksi 20 sekuntia.

Mae Salong Jin Xuan Oolong (Teekauppa Veiström): Kermainen ja lämmin maku. Ei terävä mihinkään suuntaan. Kun gaiwanin kannen avaa, lämpimien teenlehtien tuoksu on miellyttävä (noista kahdesta muusta ei voi sanoa samaa). Hauduttamista voisi hyvin jatkaa edelleen – makua riittää, eivätkä lehdet näytä mitenkään läpikulutetuilta.

(Ymmärrän tätä teetä nyt paremmin kuin ennen. Olen aiemmin hauduttanut tätä pannuun (2 minuuttia), minkä jälkeen seuraavat haudutukset ovat olleet kovin, kovin mietoja. Gaiwan antaa aromeille ihan eri tavalla tilaa.)

Nai Xiang Wulong (Théhuone): Teessä on hapan maidon maku, nyt jo varsin voimakas, koska lahdet ovat avautuneet kokonaan. Lyhempikin haudutus riittäisi (ja näitä lehtiä voi varmasti hyvin haudutella vielä useita kertoja). Jäähtyneeseen teehen tulee jännittävä terävä makeus.

Milky Oolong (Turun Tee ja Mauste): Tee paranee haudutusten myötä, koska sen makeus vähenee. Kahteen muuhun verrattuna tämä on silti yhä kovin äitelää. Lehdet alkavat näyttää liotetuilta ja käytetyiltä. (Tässä vaiheessa testiä join edelleen mieluusti nuo kaksi muuta teetä loppuun, mutta tämä turkulainen jäi maistamisen jälkeen juomatta. Liian makeaa.)

Edit: Jouduin muutaman viikon sinnikkään yrittämisen jälkeen kippaamaan loput Turun Tee ja Mausteesta ostamani Milky oolongit roskikseen. Sen makea, päällekäyvä maku alkoi ällöttää liikaa.

img_20161023_113410

White Monkey High Grown (Teekauppa Veiström)

monkey

Päätin eilen testata toistakin teetä tällä uudella gaiwanillani. Valitsin White Monkey High Grown -vihreän, jota myy Teekauppa Veiström. Olen ostanut tämän teen lähinnä ajatellen haltuuni päätynyttä savipannua, mutta rehellisesti sanottuna en ehkä jaksa savipannun elämää – pannussa tulisi hauduttaa ikuisesti vain yhtä ja samaa teetä, ja lopulta pannun ja teen harmonia on täydellinen.

Tein sitten netistä löytämieni gaiwan-ohjeiden rohkaisemana teetä siten, että laitoin gaiwaniin reilun ruokalusikallisen teenlehtiä ja kaadoin n. 80-asteista vettä päälle. Haudutin useimmin ihan lyhyitä, vain 10-15 sekunnin haudutuksia, vaikka testailin vähän haudutusaikoja illan mittaan.

monkey2
Suuri teepannu hoitaa vesikannun tehtävää.

Ja mitä tapahtui? Tee oli täydellistä. Tee oli niin hyvää, että hihkuin koko ajan ääneen, miten hyvää teetä join. Siis ihan mahtavaa. Ja kuumat lehdet tuoksuvat todella hyvältä, kun gaiwanin kantta raottaa.

Join samasta teemäärästä haudutuksia pitkin iltaa, varmasti yli kymmenen, todennäköisesti 15. Teen maku alkoi vasta ihan loppupuolella ohentua, mutta oli edelleen herkullista. Jossain vaiheessa vain raja tulee vastaan, ja on pakko lopettaa juominen.

Tänään olen uskaltanut astua oolongiin, ja gaiwanissa on Turun tee ja mausteen Dong Ding vihreä oolong. Noin viidennen 15-sekuntisen haudutuksen jälkeen siirryin puoleen minuuttiin, mutta teen maku lähestyy vihreää teetä hyvin nopeasti. Olen edelleen aivan ihastunut teelehtien tuoksuun sen jälkeen, kun vesi on kaadettu gaiwanista kuppiin.

dongding

Gaiwan on nopeasti muuttanut suhtautumistani kahteen asiaan: 1) kosteat teenlehdet ovat nyt minusta suoranainen aarre, joka löytyy haudutusastian sisäpuolelta (en halua eristää niitä enää omaan sihtiinsä) ja 2) aukinaisten teenlehtien katseleminen kirkastaa jotenkin sitä ajatusta, että tee on monivaiheisen ja monen ihmisen tekemän työn lopputulos; että ihmiset ovat poimineet nämä lehdet puista ja matka on alkanut (ja olen kaikille niille ihmisille kiitollinen).

(On hauskaa, että astiat voivat muuttaa suhtautumista teehen. Viimeksi näin kävi viime vuoden lokakuussa, kun sain lahjaksi laakean, maljamaisen teekupin. Se on niin leveä, että siitä on pidettävä kiinni kahdella kädellä. Sen saatuani olen juonut lähestulkoon pelkkää oolongia, koska oolong maistuu siitä kupista mielettömän hyvältä. Olen sittemmin kuullut, että oolongin maku voimistuu (ja makeus kasvaa), kun oolong hapettuu laakeassa astiassa. Elämykseni on siis ollut todellinen.)