Vietnam Oolong Oriental Beauty Light (Demmers Teehaus)

IMG_20180521_100700
Kävin Kemiönsaaressa kirjoittamassa runoutta, ja saaresta löytyi divari-kirjakauppa-teekauppa. Sieltä tein sitten sekä kirja- että teeostoksia, joista tänään kupissani on Demmers Teehausin Vietnam Oolong Oriental Beauty Light.

Teelehdet ovat suuria ja avoimia (eivät sellasia nyyttejä kuin oolong-teessä usein). Haudutin teen pussin ohjeen mukaisesti, eli lämmitin veden 80-asteiseksi, mittasin teenlehtiä suhteessa 4 tl/litra vettä ja haudutin 2 minuuttia. IMG_20180521_100112

Teen tuoksu on todella vahva ja ylikypsän hedelmäinen, tuttu tumman oolongin tuoksu. Maultaan tee on sen sijaan kevyttä: vaikka siinä toki vähän maistuu mustan teen hapettuneisuus, se on vain kevyt vivahde. Tee on nimensä mukaisesti hienostuneen kevyttä.

En ole koskaan ennen tainnutkaan juoda vietnamilaista oolongia. Olen tähän sika-säkissä-ostokseeni kyllä todella tyytyväinen (Kemiön kaupassa oli tuoksupurkkeja varmaan kaikesta muusta teestä paitsi tästä, ja silti valitsin tämän). Kun tee ei ole päällekäyvää, nautin siitä enemmän: se tuntuu kuiskaavan tärkeitä asioita sen sijaan että se yrittäisi saada huomioni huutamalla.

 

Advertisements

Mae Salong Jin Xuan Oolong + savipannu

IMG_20180322_122156

Pitkään, hartaasti, verkkaan ja hitaasti harkittuani ostin yixing-savisen teepannun (Teekauppa Veiströmistä, josta ostin pannuun myös teen). Valitsin sen sekä estetiikan että koon perusteella: yhden desilitran pannu on maksimikoko, jonka halusin, joten valitsin sen kokoisista mielestäni kauneimman.

Pannun käyttöönotto on monivaiheinen prosessi. Löysin yhdet ohjeet täältä. Tiivistetysti:

– Ensin teepannua keitetään puhtaassa vedessä 3-5 minuuttia. (Minua pelotti laittaa teepannua porisevaan kattilaan, joten oikaisin tässä niin, että täytin pannun kiehuvalla vedellä ja valelin sitä ulkopuolelta myös.)

– Sitten pannussa haudutetaan sitä teetä, jota siinä on tarkoitus aina ja ikuisesti hauduttaa. Tämä tee kaadetaan isompaan astiaan, ja hauduttamista jatketaan, kunnes astia on täynnä.

– Seuraavaksi pannu laitetaan teehen likoamaan. Sen annetaan olla teessä, kunnes tee on kokonaan viilennyt. Näin pannu imee itseensä sitä teetä, jota sen on tarkoitus tästedes imeä itseensä jokaisella haudutuskerralla. IMG_20180323_092048

Teen imeyttämisen ajatus on siinä, että huokoinen yixing-savi imee itseensä paljon teen makua. Täten teestä tulee pannussa aluksi aina laihaa, ellei pannua jo etukäteen käsitellä teellä.

Tänään sitten pääsin kaikkien näiden vaiheiden jälkeen teen juomiseen asti. Olen valinnut pannulle Mae Salong Jin Xuan -oolongin, joka on luontaisesti kermainen oolong (sitä ei ole höyrytetty vuohenmaidolla, kuten monet milky oolongit). Ajattelin, että pikkuhiljaa kermaistuva savipannu antaa vuosien mittaan ihanan aromin teehen. (Valinta voi aina mennä pieleenkin, mutta tässä nyt silti pysyn.)

Tämä oolong on vähän hassua haudutettavaa, koska lehdet aukeavat hyvin hitaasti. Näin ollen en saanut sellaista normaalia alle 10 sekunnin haudutusta toimimaan, koska lehdillä menee vähän pidempään aueta ja alkaa antaa makua. (Voi tosin myös hyvin olla, että teestä tosiaan tulee uudessa pannussa aluksi sen verran laihaa, että lehtiä vain yksinkertaisesti pitäisi annostella pannuun enemmän.)

Lehtien annosteleminen savipannuun on minulle edelleen vähän mysteeri. Desilitran pannuun mittasin 1,5 teelusikallista teenlehtiä, mutta on olen myös lukenut ohjeen, jonka mukaan lehtiä pitäisi laittaa 1,5 ruokalusikallista. Lähden tähän hommaan kokeilemisen kautta, eli jos omalla mitallani teestä tulee laihaa, laitan seuraavalla kerralla enemmän lehtiä. Kyllä se sopiva määrä sieltä löytyy.

Savipannussa haudutettaessa on muistettava, ettei pannua saa täyttää vedellä piripintaan. Pannuun pitää jättää vähän ilmaa, jotta tee voi hengittää. IMG_20180323_092034

Ai niin, ja se tee sitten? Tuntuu vähän omituiselta kirjoittaa siitä mitään tässä vaiheessa. Tee on pannun ja haudutuskertojen yhteistyötä, vähitellen syntyvä symbioosi.

Mutta nyt tämä tee on kevyttä, kermaista ja pehmeää. Ensimmäisissä haudutuksissa tuntuu savipannun maku, mutta luulen, että saven maku väistyy vähitellen viikkojen, kuukausien ja vuosien mittaan pannuun kertyvän teen maun alta.

Ensimmäisen yixing-pannuni kanssa en pysynyt järkkymättä valitsemassani teelaadussa vaan vaihdoin muutaman haudutuksen jälkeen vihreän teen tieguanyin-oolongiin. Nyt aion pysyä tässä teessä horjumatta. Yixing-savella on muisti, ja jokainen haudutus jättää sen huokosiin makua. Parhaan teen antaa pannu, johon on kerrytetty aina vain sitä samaa makua ja saman teen öljyjä.

Sidonnaisuuksistani yms. täällä.

 

 

 

Milky oolong (T-House)

IMG_20180201_134140

Olen milky oolongien ystävä, ja olenkin maistellut läpi eri teehuoneiden milkyjä oolongeja viime vuosien aikana. En ole ihastunut vuohenmaidossa höyrytettyihin milkyihin – jotenkin pelkkä ajatus vuohenmaitoteestä tuntuu ällöttävältä, minkä lisäksi inhoan vuohenmaidon makua. Sen sijaan luonnollisesti kermaisilta maistuvat oolongit ovat usein loistavan herkullisia. (Kerma-aromilla maustetuista en nyt edes viitsi puhua. Kerma-aromi! Hirveää.)

Tähänastinen lempparini on Jyväskylässä sijaitsevasta TakeT:stä ostamani Taiwan Milk Oolong. Lempparin löytäminen ei kuitenkaan estä maistelemasta lisää!

Nyt maljassani on jyväskyläläisen T-Housen Milky oolongia. Olen hauduttanut tätä myös gaiwanissa, mutta tämän teen ominaismakuun sopii mielestäni paremmin pannuhaudutus.

T-Housen teepakkauksissa ei ole haudutusohjeita, joten tein teen siten kuin vihreät oolongit yleensä, eli mittasin n. 1,5 tl teenlehtiä 3,2 dl:n pannuani varten, ja haudutin teetä kaksi minuuttia 80-asteiseen veteen.

Tee on maitoisaa, mutta ei kermaisaa. Maitoisuus ilmenee teessä happamuutena ja vähän pistävänä makeutena. Milky oolongit tuntuvat jakautuvan näihin leireihin: kermaisat – maitoisan happamat. Olen enemmän pehmeän ja kermaisan ystävä, muttei tässäkään mitään vikaa ole.

Näin voimakasarominen tee sopii hyvin vaikka suklaan kanssa nautittavaksi. (En yleensä syö teen kanssa mitään, koska haluan maistaa teen kunnolla.) Teen voi myös hauduttaa monta kertaa, joten siitä riittää isommallekin porukalle.

 

 

Tit Koon Yum 


Tämän Tit koon yum -oolongin olen ostanut jostakin kiinalaisten elintarvikkeiden kaupasta. Hintalapussa luki Iron Buddha, joten kuka voisi vastustaa? 

Teenlehdet ovat hiukan nahkeita ja tuoksuvat makean paahteisilta. Olen enimmäkseen hauduttanut tätä teetä pannussa (vesi: 80 astetta, aika: 2 minuuttia), ja sellaiseen varsin voimakkaan makuinen tee sopiikin hyvin. Tänään testaan teen gongfu-hauduttamista, jossa lopputulos on vielä paljon vahvemman makuinen.

Valmis tee on väriltään kuin sulaa kultaa. Se tuoksuu hieman karvaalta (luin jostakin määritelmän, että Tit koon yumin tuoksu on kuin kahvin ja teen sekoitus, ja siinä tosiaan on jotakin sellaista. Makeaa ja karvasta). 

Maku on nahkainen (ja niin selvästi, että näinkin huono makujen analysoija kuin minä huomaa sen heti). Tee on pikkuisen makeaa, vahvaa ja lähes syötävän tuntuista. Suuhun jää hedelmäinen jälkimaku.

Tit koon yum -purnukka on yksi niistä, joita on jäänyt teekaappiini pyörimään. Olen huono käyttämään teet loppuun. Kun pussin/purkin pohjalla on 1-2 cm teenlehtiä, kiinnostukseni päättyy ja tee katoaa kaapin perukoille.

Yritän nyt ryhdistäytyä tässä ja kunnioittaa teenlehtiä loppuun asti. Hauduttelen näitä viimeisiä nyt joka päivä, yksi kerrallaan pois. Tit koon yum on yllättäen varsin sopiva talvitee. Tällainen vahva, lähes mausteinen maku piristää marraskuuta. 

Tieguanyin Iron Goddess AAA (Teekauppa Veiström)

IMG_20171110_084219

Ostin Tieguanyin Iron Goddess AAA -oolongin Teekauppa Veiströmistä ehkä puolitoista vuotta sitten, mutta se jäi silloin hyllyssäni taka-alalle, enkä ole osannut palata sen ääreen uudestaan. Viime yönä, mahdollisimman epäsopivaan teenjuontiaikaan, sain kuitenkin idean hauduttaa teetä gongfu-tyyliin savipannulla.

(Tämä savipannuhomma on muuten ajanut minua kohti hulluutta. Yhdessä pannussa kun ei missään nimessä pitäisi hauduttaa kuin yhdenlaista teetä (jopa siinä määrin, että jos siinä hauduttaa Tieguanyin-oolongia, siinä ei pidä hauduttaa mitään muita oolongeja enää koskaan), ja kun sain pannuni, pohdin pitkään, mitä siinä pitäisi alkaa valmistaa. Päädyin vihreään teehen. Huono ratkaisu! Koska pannuni on melkein 2 dl kokoinen ja siinä on hyvin pieni nokka, pelkkään veden kaatamiseen ulos pannusta menee niin pitkä aika, että vihreä tee hautuu kaatamisen aikana aina liikaa. Se kitkeröityy.

Mutta koska olin alkanut hauduttaa vihreää teetä, päätöksessä oli pysyttävä. Kunnes sitten viime yönä totesin, että pah, alan hauduttaa pannussa vihreitä oolongeja. Otin kokeiluun tämän Tieguanyinin, ja siitä se alkoi, pannun uusi elämä.)

Olen siten käytännön ihminen, että minulle gongfu-haudutus on vain tapa tehdä teetä. Valmistan teetä gaiwanilla lähes päivittäin (kaiken oolongin, aina), enkä täten järjestä itselleni joka kerta mitään seremonioita. Kaadan teen gaiwanista suoraan kuppiin ja juon. IMG_20171109_224025

Savipannu on kuitenkin sen kokoinen, että tee on kaadettava siitä lasikannuun, koska se ei mahdu kerralla gongfu-kuppiin. Harkitsin koko lasikannun tarpeellisuutta pitkään, koska en halua tehdä teestä itselleni mitään välineurheilua. En halua teen varjolla täyttää kotiani tavaroilla, joita ilmankin voi elää.

Tästä syystä en myöskään kestä ajatusta siitä, että jokaiselle teelajille on oltava oma pannunsa. Mihin ne kaikki mahtuvat? Missä juon sitten enää nautinnollisesti teetä, kun kotini on täytetty teepannuilla?

Mutta on myönnettävä, että joskus lasikannulle on tarvetta. Kuten nyt.

Ja sitten siihen teehen.

Tieguanyin Iron Goddess AAA on erittäin hyvä gongfu-haudutettava oolong. Se antaa itsestään niin monta versiota: jokaisella haudutuksella on selvästi oma makunsa. Tee on raikasta, vähän makeaa ja ruohoista, kukkaistakin. Siihen tulee välitön himo (joten join sitä 4 pannullista yöllä juuri ennen nukkumaanmenoa. onneksi ei valvottanut).

Kaiken muun hyvän lisäksi tee on helppoa ja rentoa. En tarvitse sekuntikelloa. Haudutukset onnistuvat vähemmälläkin perfektionismilla.

(On mukavaa ajatella, etten ehkä olekaan maailman huonoin hauduttaja vaan että tee- ja pannuvalintani eivät vain tätä ennen välttämättä sopineet parhaimmalla tavalla yhteen.)

 

 

 

China Oolong Orange Blossom (TakeT)

Toinen eilisistä Jyväskylän TakeT:n löydöistäni on China Oolong Orange Blossom. Tee sisältää oolongin lisäksi appelsiinin kukkia ja luonnollista aromia.

Haudutin teetä heti eilen pannullisen. Tee oli hurjan appelsiinista, muttei liian makeaa. Maku tuo mieleen appelsiininkuoren palaset, joita on mausteena hedelmäkakuissa.

Teestä haudutti hyvin toisenkin pannullisen. Sen juomisen aikana tosin appelsiini alkoi jo vähän kyllästyttää. Maun hienouksia ei juuri erota, kun on kyseessä näin vahvasti maustettu tee.

Tänään testaan hauduttamista gaiwanissa. Teenlehdet tuoksuvat voimakkaasti appelsiinilta heti, kun ne on lämmitetty (kaadan aina ensimmäisen, lyhyen lämmityshaudutuksen pois).

Tee on kirkkaankeltaista. Se maistuu – ylläri – appelsiinilta. Mutta hedelmänmaku heikkenee jo toisella haudutuksella sen verran, ettei se ihan tyrmää. Kolmas haudutus on kuitenkin edelleen puhtaasti appelsiininen, eikä oolongin ominaismaku pääse lainkaan esiin.

Tämä on varmaankin ensimmäinen maustettu tee, jota haudutan gaiwanissa. Olen häkeltynyt siitä, miten vahvasti teenlehdet tuoksuvat, kun nostan gaiwanin kantta. Haudutusmalja on mahtava aromiastia.

Tällainen mausteisuus ei oikein istu käsitykseeni oolongista herkutteluteenä, jossa on loputtomasti vivahteita. Appelsiininkaipuuseen ihan kelpoa, mutten usko, että tästä tulee minulle mikään lemppari missään vaiheessa.

Taiwan Milk Oolong (TakeT)


Eilen ratkaisin TakeT:n (Jyväskylä) tuoksupurkkien koodit ja löysin haisteltavakseni kaupan oolongit. Taiwan Milk Oolong tuoksuu makean maitokaramelliselta, ja päädyin ostamaan sitä.

Pakkaus kertoo, että teen maku syntyy, kun säässä tapahtuu muutos juuri sadonkorjuun aikaan. Teessä ei siis ole aromeja tai mitään muuta kuin teenlehtien oma maku.

En osaa tulkita TakeT:n pakkausten haudutusohjeita (yksi lusikallinen -minkä kokoinen? mihin määrään vettä?), mutta haudutankin oolongit yleensä gaiwanissa, joten en pannuhaudutusohjetta kaipaakaan. (Gaiwanilla voi kätevästi hauduttaa samat lehdet monta kertaa joutumatta juomaan litroittain teetä.)

Tee on todella ihanan makeaa ja maitoista. Ensimmäinen haudutus on hurmaava ja yllättävän vahva. Toisessa makeus jo vähän tasoittuu, ja tuloksena on maitoinen, luonnollisen makuinen tee.

Lehdet kestävät vielä monta haudutusta. Makeus kuitenkin vähenee, ja teestä löytyy inanen karvautta.

Tee on hyvää ja laadukasta. Ensi kerralla uskallan ostaa sitä enemmän kuin nyt kokeeksi ostamani 50 grammaa (ja kyllä, tätä haluan toistekin).

Tea House of Wehmais

Tänään koitti päivä, jota olen odottanut: osuin Juvan suunnille, ja oli mahdollisuus vierailla Vehmaisilla, Tea House of Wehmaisissa. Englantilainen teehuone on keskellä suomalaista maalaismaisemaa lehmineen ja pihakoivuineen.

Paikka on tosi kaunis ja pöytiä on myös puutarhassa. Seurueeni sijoitettiin lasiterassille vähän pahinta porotusta pakoon. Asiakkaita oli tosi paljon, mutta pöydät olivat siistejä ja kauniisti katettuja.

Pöytään saatiin teelistat ja menut. Kanssaihmiseni valitsivat skonssit ja mustaa teetä sekä oolongia. Minä riemastuin listalla olleesta vietnamilaisesta vihreästä teestä (vuonna 2013 Prahassa ostin vietnamilaista vihreää teetä pienestä kortteliruokakaupasta, jonka myyjän kanssa en puhunut mitään yhteistä kieltä, mutta joka pystyi siitä huolimatta suosittelemaan teetä minulle. Se oli herkullista) ja tilasin sitä. Mitään syömisiä en tilannut.

Teet ja skonssit saapuivat pöytään. Skonssit olivat kuulemma erinomaisia, ja sekä musta (kello viiden) tee että appelsiinilla maustettu oolong olivat myös kuulemma hyviä. Valitsemani vietnamilainen FOP sen sijaan oli niin karvasta, etten saanut sitä yhtä kulausta enempää alas. (Maistatin sitä myös seuralaisillani, jotka irvistelivät.)

Olen aika nöyrä teenjuoja, ja vähän kitkerämpikin tee menee alas. Tämä oli kuitenkin sellaista, ettei juominen ollut mahdollista. Silkkaa parkkihappoa.

Pyysin toisen teen. Valitsin Milky oolongin, joka tuli pöytään nopeasti ja kuumana. Tämä tee oli tosi hyvää ja kermaista. Join sen ilolla.

Myyjä maistoi vietnamilaisen teeni ja totesi sen oikein tehdyksi. Hänestä siinä ei ollut vikaa. Sitten käytiin neuvottelu siitä, tuleeko minun maksaa teestä vai ei (lopulta en joutunut maksamaan).

Olin edelleen sitä mieltä, että teen saa juomakelvottoman karvaaksi vain liian kuumalla vedellä. Niinpä ostin samaa teetä teetalon kaupasta kotiin ja kas; kun sen hauduttelee 70-asteisessa vedessä, siitä ei tule lainkaan kitkerää, karvasta ja kirvelevää vaan pehmeää ja vähän hedelmäisen makuista. Luottamukseni vietnamilaiseen teehen ei horjunut.

Teehuoneen kauppa on täynnä kaikenlaista suklaasta juustoihin. Teetä sai sadan gramman pusseissa. Ostin paria maustamatonta vihreää, joista lisää myöhemmin.

Paikka on kaunis ja leivonnaiset ilmeisen hurmaavia. Teelistalta tilatut oolongit ja musta tee olivat hyviä ja milky oolongin juotuani tunnelma oli kesäisen mukava. Samoista teenlehdistä ei ole mahdollista saada toista haudutusta, eli jos haluaa toisen pannullisen, saa aina uusista lehdistä haudutetun teen.

En ole suuri englantilaisen teekulttuurin harrastaja, joten skonssit ja leivonnaiset eivät ole niin minua varten. Olen kuitenkin iloinen siitä, että Wehmais on vihdoin koettu.

Dark Pearl Oolong (Teeleidi)

Ostin Teeleidistä viimeksi Dark Pearl Oolong -nimistä taiwanilaista tummaa oolongia. Haudutin sitä heti kotona pannussa (pakkauksen ohjeen mukaan, 80 astetta, 3 minuuttia) ja nyt, paremmalla ajalla, maistelen teetä gaiwanilla.

Teenlehdet ovat tummia ja tuoksuvat vähän kirpeiltä. Mittasin niitä gaiwaniin sen verran, että sen pohja peittyi ja haudutin teetä 30 sekuntia. Tuoksu on ihana, sateiseen iltaan sopiva, voimakas ja vähän hedelmäinen märän maan tuoksu.

Valmis juoma on väriltään yllättävän vihreää (minulla ei ole taiteen sääntöjen mukaista lasikannua, mutta kaadoin teen ihailtavaksi lasiseen astiaan). Kuvassa jo vähän tummemman värinen kakkoshaudutus.

Kun pannuhaudutuksessa teestä tuli heti vahvaa, gaiwanilla maistan siitä enemmän vivahteita. Teessä maistuu jokin ylikypsä hedelmä, ei makea vaan maanläheinen maku, kuin märkä puu tai paahdettu pähkinä. Tämä on tosi hyvä tumma oolong, jonka makua on vaikea rajata sanoilla. 

Haudutus haudutukselta teestä tulee väriltään tummempaa. Välillä se on täysin kultaista. 

Pakkaus neuvoo muuten pannuhaudutuksessa pidentämään haudutusaikaa kerta kerralta. Se tuntuu hassulta – kun teenlehdet avautuvat, olen yleensä lyhentänyt haudutusaikaa. Ehkä testaan tämän ohjeen vielä tulevaisuudessa (jos teetä jää gaiwan-herkuttelusta yhtään jäljelle…)

Hifistelystä

Tykkään sanoa, että juon teetä, en hifistele. Lainaankin usein Kai Niemisen runoa, jossa hän kirjoittaa jotakin sellaista kuin “en harrasta teetä / juon sitä kolme litraa päivässä” (selasin nyt neljä Niemisen kirjaa läpi, enkä löytänyt runoa, mutta palaan oikean sitaatin kera, kun löydän).

Nyt viikonloppuna hankin itselleni kungfu-teetarjottimen. Se on sellainen kaksikerroksinen tarjotin, jossa on säiliö, jonne voi kaataa esim. gaiwanin lämmitykseen käytetyn veden. Onko nyt aika alkaa puhua hifistelystä?

Teen kanssa pyrin käytännöllisyyteen ja järkevyyteen. Onhan järkevää mitata teen määrä ja tehdä mahdollisimman hyvää teetä (selitin juuri eräälle “tee on niin vaikeaa tehdä oikein”-henkiselle kahvinjuojalle, että kyllähän kahvikin mitataan, kyllähän kahvikin pyritään tekemään oikein).

On myös järkevää omistaa säiliöllinen teetarjotin, jos vaihtoehtona on se, että (ainakin isoa gaiwania käyttäessäni) teetä on pitkin pöytää (kahden desin gaiwanini on jostain syystä erittäin hankala kaatamiseen).

Toisaalta olen esteetikko. On ihanaa, kun teehetki on kaunis.

Tänään juon toisesta gaiwanista Tieguanyin Iron Goddess AAA -oolongia (Teekauppa Veiström) ja toisesta Dong Ding vihreää oolongia (Turun tee ja mauste). Nautin siitä, että saan kaadella lämpimät vedet tarjottimelle.

Dong ding vihreä oolong on perusoolong, ihan hyvä ja maukas, muttei tarjoa suuria variaatioita haudutusten välillä. Tieguanyin Iron Goddess maistuu sen rinnalla tuoreen puunlehtimäiseltä ja yllättävän makealta.

Yritän maistella teetä ainakin toisinaan kahden satseissa, vertaillen. Joskus sitä kautta löytyy uusia keinoja kuvailla teen makua. (Mutta tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus olla näiden kahden teen maistelukuvaus.)

Tänään joku vinkkasi minulle töissä (Teekauppa Veiströmissä), että teen maisteluun löytyy myös makukarttoja. Sellainen löytyy esimerkiksi täältä.

En ole yhtään sillä tasolla, että erottaisin puoltakaan noista maun vivahteista (eikä tavoitteeni ole ollakaan). Koko tämän blogin lähtöajatuksena oli kuitenkin oppia kirjoittamaan mausta (en tunne osaavani), joten apu on tervetullut. (Kirjoitan työkseni taiteesta. Olen visuaalinen ihminen.)

Hifistelyn raja haalistuu elämässäni koko ajan. Toisaalta pyrin vain hyvään teehen. Välineurheilulle ei kaikessa ole tarvetta, sillä 700-luvulta peräisin oleva ohje siitä, milloin vesi on sopivan lämpöistä, toimii yhä. Veden lämpötilaa kuvaillaan näin:

pienet kuplat kuin kalan silmät uivat pintaan. (Kirjasta Kakuzo Okakura: Kirja teestä.)

Tällä kuvalla yleensä arvioin veden oikean lämpötilan. Joskus tartun lämpömittariin, joka kertoo, että lämpötila on 79,9 astetta, kun ne pienet kuplat nousevat (80 astetta on hyvä lämpötila useimpien vihreiden teelaatujen hauduttamiseen).

Hifistelyä tuokin saattaa silti olla. Jo se, että kiinnittää huomiota lämpötilaan, eikä keitä vettä, saattaa mennä jonkun mielestä hifistelyn puolelle.

Nyt innostuin kirjoittamaan tätä ja oolongini menivät pilalle. Ei hätää, ei tämä ole aina niin vakavaa. Minulla on aikaa uudelle yritykselle.