Musta Meigui Hongcha Ruusu Tee (Teekauppa Veiström)

IMG_20171015_110014

Tee tuoksuu hämmästyttävän ruusuiselta (kuin astuisi kukkakauppaan). Miksi tämä tuntuu niin nostalgiselta?

Kun maistoin Teekauppa Veiströmin Mustaa Meigui Hongcha Ruusu Teetä ensimmäisen kerran, palasin jonnekin kauas lapsuuteeni. Tuoksuiko silloin kaikkialla ruusu? Juotiinko silloin jossakin minulle tutussa paikassa ruusuteetä? Niin sen täytyy olla, sillä ruusuteen maku tuo todella mieleen jonkin niin kaukaisen, että sitä on vaikea sanoittaa.

Haudutin ruusuteen 80-asteiseen veteen, 2 minuuttia. Ensimmäisessä haudutuksessa mustan teen pieni karvaus tasapainottaa makua. Toinen haudutus on yhä hurjan ruusuinen, mutta samalla äitelämpi, kun pohjateen maku on ensimmäistä haudutusta miedompi. IMG_20171015_105948

Tee on tosiaan villin ruusuinen. Se houkuttelee minua käyttämään romanttisinta teepannuani. Säilytän teetä lasipurkissa samasta syystä: se on kaunista. Ruusunlehdet ovat kuin tähtiä mustan teen yötaivaalla.

Tämä tee tykkää siitä, että sen antaa seistä vähän aikaa pannussa. Se tuntuu rauhoittuvan. Maku laajenee kaikkialle kuin ruusuntuoksu kesäisen sateen jälkeen.

(Nyt menee liian korkealentoiseksi. Paras lopetella tähän.)

PS: sidonnaisuuteni alasivulla Mitä?

Advertisements

Keisarin morsian (Nordqvist)

Vietän aamua ystävän luona, ja valikoin hänen varsin kattavasta teehyllystään muistojen teen: Keisarin morsian (Nordqvist) kuuluu takuulla niihin teesekoituksiin, joita kaikki 90-luvun teenjuojat ovat juoneet.

Keisarin morsiamessa on mustaseljan ja kvittenin aromia sekä appelsiininkuoren ja ananaksen paloja sekä ohdakekukan terälehtiä. Pussin ohjeen mukaan teetä tulisi hauduttaa 4-5 minuuttia, mutta maltillisena ihmisenä haudutin tasan 2 minuuttia (enkä käyttänyt “kiehautettua” vettä vaan vähän viileämpää).

Maku on kuitenkin tunnistettava ja voimakas, suorastaan hunajainen. Itse tee jää aromien alle. Juoma on varsinainen hedelmä-ähky, josta on vaikea erottaa erillisiä mausteita tai mustan teen tyypillistä hapokkuutta. 

Toimii flasbackinä aikaan, jolloin juotiin vain markettiteetä. En innostu.

Yunnan Red Dragon Pearl (Teekauppa Veiström)

img_20170115_110018

Yunnan Red Dragon Pearl on sen verran komea nimi teelle, että onhan sitä kokeiltava. En ole mustan teen ihminen, mutta kanssa-asujani on, joten meillä on useampaa mustaa teetä hyllyssä. Yleensä tuijottelen niitä epäluuloisesti, ja kerran maistettuani hylkään ne takaisin hyllylle.

Nyt Teekauppa Veiströmistä löytyi tällainen helmen muotoon kieputeltu musta tee, josta minäkin innostuin (ensin nimen vuoksi, sitten esteettisistä syistä (katsokaa nyt, miten kauniita nuo helmet ovat!)). Tee on maustamatonta mustaa.

Teen mittaaminen sihtiin: ongelma. Ohje on lusikallisina/litra.Miten mitata lusikalla teetä, joka on palloina? Mittailin sitä lähinnä silmämääräisesti.

Hauduttaminen: tein ohjeen mukaan; 95 °C, 2 minuuttia. Kiinnostavaa kyllä, pakkauksessa luvataan teelle vain yksi haudutuskerta. (Tekee heti mieli hauduttaa sitä toisen kerran ja kokeilla, mitä tapahtuu.)

Juominen: miten musta tee voi olla näin pehmeää? Tästä puuttuu nyt ihan kokonaan se happoisuus, jonka vuoksi en useinkaan mustasta teestä tykkää. Tämä on pehmeää kuin unelma, vaikka maku onkin voimakas. Tee siis maistuu mustalta, mutta vain niiltä osin, kuin musta tee on miellyttävää, lempeää, lohdullista.

Tämä meni suoraan maistamieni mustien teelaatujen kärkeen.

img_20170115_110310

Ruususuklaa (Turun Tee ja Mauste)

img_20161213_103746

Olisi pitänyt käyttää tiheämpää siivilää.

Ostin ystävälle lahjaksi mustaa Ruususuklaa-teetä (Turun Tee ja Mauste). Kun sanoin, että vien teen lahjaksi, sain pienen maistiaisen sitä mukaan myös itselleni. Olen sitä säästellyt muutaman viikon, mutta nyt uskalsin hauduttaa teen.

Ja miten loistavaa: tämähän on ihanaa teetä! Musta tee on tässä hyvin lempeää, ja sen pohjalla tuntuu tumman suklaan hieman karvas vivahde (sellainen hyvä, ei yhtään makea suklaan maku). Se ruusuisuus tässä on jokin hedelmäinen pirskahdus lähinnä ensimmäisissä kulauksissa. (Ruususta tulee mieleen ätläkkä hajuvedenmaku, mutta se on onneksi väärä mielikuva.) Mitä syvemmälle pääsen pannussa kohti pohjaa, sitä enemmän tee maistuu suklaalta.

Tästä tulee nyt mieleen jokin chai-tyyppinen tee, jota olen joskus juonut. Siinä oli mausteena kaakaopapua. Muutenhan Ruususuklaa ei ole mausteinen tee, mutta suklaan maku on siihen kyllä saatu hyvin ujutetuksi.

Pakkaspäivinä pidän siitä, että voin juodaa oikeasti kuumaa teetä. Sellaiset 60-asteiset teet eivät tunnu lämmittävän niin kuin musta tee, jonka saa hauduttaa paljon kuumemmassa.

Ruususuklaan toinen haudutus ei ole enää yhtään niin suklainen. Nyyh.

Lakritsiteetä kahvilassa

2016-10-20-2692

Torstaina join Vammalan Pyymäen Konditoriassa Teetaikureiden mustaa lakritsiteetä. Sitä oli vamiiksi haudutettuna, joten otin sitä ihan laiskuuttani.

Eipä olisi pitänyt. Maultaan tee oli ihan kuin jotain lapsuuden yskänlääkettä. Voimakkaasti lakritsilta maistuva yskänlääke on hyvää vain siksi, että sitä otetaan yksi ruokalusikallinen. Mukillinen samaa tavaraa, ja oikeasti oli vaikeaa juoda sitä kokonaan.

Ehkä se olisi mennyt paremmin jonkin leivonnaisen seurana, mutta minä olen enemmän “tee teenä”-ihmisiä. Opinpahan taas, että vihreässä teessä pysyttely on paras selviytymiskeinoni kahviloissa.

(Kuvastakin tuli jotenkin ankea.)

Dirty Chai Tea (Celestial Seasonings)

img_20161007_080911

Eilen minulle kehuttiin kahviteetä. Siis teetä, jossa on kahvia. Ajattelin, miten joskus nuorena ja typeränä sain idean maustaa teetä kahvilla, ja miten karsea lopputulos oli. Mutta oikeasti; kahviteetä? Sitä myytiin lähi-Prismassa, joten nappasin paketin mukaan miettimättä sen pidempään, miten järkevältä yhdistelmä kuulosti.

Rikon tämän teen kanssa suunnilleen kaikkia periaatteitani. Mutta jos rikotaan, kannattaa rikkoa huolella. Periaatteeni ovat: img_20161007_080427

  1. En osta pussiteetä.
  2. En juo mustaa teetä (juuri koskaan).
  3. En osta maustettua mustaa teetä (koskaan).
  4. En laita teehen maitoa.
  5. En juo kahvia (ennen joulua; tämän syksyn periaate).

Tämä tee on chaita, maustettua mustaa teetä, joka pakkauksessa kehotetaan juomaan maidolla ja sokerilla. Harmittelen, ettei jääkaapissa ole kookosmaitoa (ei koskaan ole), sillä se voisi sopia tähän maustettuun makumaailmaan todella hyvin.

Teestä tulee neljän minuutin haudutuksella mustaa kuin kahvi. Se maistuu vähän makealta, etäisesti appelsiinilta (mikä on omituista, koska siinä ei ole appelsiinia). Löydän jääkaapista vain kermaa, jota lorautan sekaan pikkuisen. Sokeriin en sentään lähde, rajansa periaatteiden rikkomisellakin.

Tee on todella, todella kahvimaista, kuin maustettua kahvia. Maku on inkiväärin ja muskotin myötä myös hyvin jouluinen. Kammoamaani laihan kahvin fiilistä ei tule lainkaan.

En edes ole chai latten suuri ystävä, koska en pidä kovin makeasta teestä. Sen kanssa käy usein niin, että tuoksu on huumaava, lämmin ja kotoisa, mutta kun teetä juo, siihen kyllästyy muutaman kulauksen jälkeen. Tämä on silti omaa luokkaansa. Ehkä, koska en ole juonut kahvia pitkään aikaan, tässä on sitä ihanaa kahvin karvautta, jota olen kaipaillut. img_20161007_080350

Aamukahv… teenä toimii moitteetomasti: silmät aukeavat, tekee mieli sännätä maailmaan. Toista kupillista en uskalla ihan vielä juoda. Parempi katsoa kuin katua!

Tampereen Bakery Café

sam_5319

Kävin viikko sitten teellä Tampereen Bakery Caféssa. Menin sinne sillä ajatuksella, että tee on hyvää (koska sieltä saa Veiströmin teetä).

Samalla tuli syödyksi omituinen leivonnainen. Valitsin pähkinäpohjaisen mustikkaleivoksen. Sen päällä oli suklainen Tampereen siluetti.

Teen lisäksi otin toiseksi juomaksi paikan oman, kylmän inkiväärijuoman. Se oli aivan loistavaa.

Teevalinnan määräsikin tällä kertaa se leivos. Ei kannata juoda liian hienostuneen makuista teetä, jos tukkii makuaistinsa sokerilla ja rasvalla. Otin siis mustaa puolukka-vaniljateetä, jota olen haudutellut kotonakin, ja jonka tiesin tosi hyväksi. (Kotoa se on tällä hetkellä lopussa, joten sitä on vähän ikävä. Itse asiassa olen tullut siihen tulokseen, etten hanki maustettuja teitä kotiin juuri lainkaan. Niitä on kiva juoda kodin ulkopuolella, mutta jos niitä juo myös kotona, kyllästyn makuun helposti.)

Tee oli hyvin tehtyä. Ainut ongelma oli monesta kahvilasta tuttu: minne se teesihti pannusta pitäisi nostaa, kun tee on hautunut? Kipaisin tiskiltä kahvikupin, johon sihdin sai valumaan, eikä teestä tullut liian vahvaa.

Leivos hämmensi minua sen sijaan suuresti. Sen koostumus oli lähinnä vaahtokarkkimainen. Söin sen siitä huolimatta, enkä uskaltanut kysyä, mistä se oli tehty. Mielikuvat mustikkaisen vaahdon pureskelemisesta jäivät vaivaamaan.

sam_5317