Marjatee (Kupetz Eliseevs)

IMG_20171105_095027

Sain teetä tuliaisena Pietarista, liikkeestä nimeltä Kupetz Eliseevs! Ylläriteet ovat aina mukavia, ja tällä hetkellä erityisen mukavaa oli saada maustettua teetä. Maustettujen teiden peltirasiassani on tällä erää vain vihreää päärynäteetä ja appelsiinioolongia (ja toki sitä vihreää viherminttuteetä, jota juon pannukaupalla joka päivä). Makuvalikoima on siis käynyt vähiin.

Mutta nyt: teetä, jonka sisällys on kerrottu ainoastaan venäjäksi. Ihanaa, ajattelin, onhan minulla venäjä-suomi-sanakirja, ja mikäs se mukavampaa kuin maistella teetä samalla kun selvittää sen kryptistä reseptiä.

Selailin siis sanakirjaa, ja selvisi, että teessä on sekä mustaa että vihreää teetä (kiinnostavaa!) ja mausteena/koristeena kehäkukan ja ruskukan terälehtiä. Kukkien lisäksi teestä löytyy käsitykseni mukaan metsämarja-aromia (koska se tuskin oli metsämiesaromia, vaikka niin olin lukevinani) sekä ruusunmarjaa (nettisanakirja osasi jopa nimetä ruusulajin koiranruusuksi, joka onkin ihan oikea ruusu, jonka marjat ovat syötäviä).

Sitten vain hauduttamaan. Vailla ohjetta valitsin turvallisen tien, eli haudutin teen 80-asteiseen veteen. Mittasin teetä viisi isohkoa teelusikallista litraa kohti, ja haudutin teetä kaksi minuuttia.IMG_20171105_094812

Ensimmäiseksi teestä tulee mieleen puolukka. Mustan ja vihreän teen sekoitus on hämmentävän metsäinen (tai ehkä se on se metsämiesaromi) – sopivasti tumman teen, mutta yhtä aikaa myös vähän ruohoinen maku. Kukanterälehdet ovat teessä enemmän koriste kuin makuaine, joten se, mitä maistan, on marjoja. Makeutta ja kirpeyttä.

Pidän siitä, ettei tee ole liian tummaa ja vahvaa, vaikka siinä sekin puoli on (onhan venäläisen teen toisaalta oltava jossain määrin voimakasta). Pidän teen metsäisyydestä ja samalla jotenkin tutusta mausta. Hyvin suomalaista, ajattelen, vaikka me emme ehkä metsämarjateehen laittaisikaan kukkia koristeeksi.

Metsäteen kukista tulee satukirjamainen fiilis. Sain siitä hyvän syyn käyttää venäläishenkistä teepannuani, joka on ollut kovassa käytössä jo vuosia (mutta viime aikoina hiukkasen jäänyt valurautapannujeni varjoon). Sellainen pannu kuin tee, sen on oltava teenjuojan motto.

 

Advertisements

Vähäkofeiinisten maistelu

20171101_115702301

Päivän teemaisteluni kohteena ovat vähäkofeiiniset (kofeiini poistettu teenlehdistä) musta ja vihreä tee. Assam First Flush TGFOP, vähäkofeiininen ja Kiinalainen Sencha, vähäkofeiininen löytyvät Teekauppa Veiströmistä.

Haudutin teet ohjeen mukaan. Ohje on molemmissa sama: 80-asteinen vesi, kahden minuutin haudutusaika.

Kofeiinin postaminen muuttaa teenlehtiä. Kummankin teelaadun lehdet ovat kuivia ja kevyitä, jotenkin paahdetun näköisiä (vaikkeivät ne paahdettuja olekaan).

Minulla ei ole teen kanssa mitään kofeiiniherkkyyttä, vaikken kahvia voikaan juoda lainkaan. Tee tuntuu luovuttavan kofeiininsa sen verran lempeämmin, etten ole ikinä saanut (vaikka joinakin päivinä teetä aika runsaasti juonkin) siitä kofeiinitärinöitä. Siitä huolimatta vähäkofeiiniselle teelle voi joskus olla tarvetta. Iltateenä, esimerkiksi, voisin kuvitella. IMG_20171101_115922

Näistä kahdesta musta tee yllätti minut täysin. Ensireaktioni oli vau! Tämä assam on hedelmäinen ja raikas tee, ei lainkaan sitä mitä odotin (odotin jotakin vahvaa ja hapanta). Tee on keveää ja tuoksuukin hedelmäiseltä, vähän makealta.

Jos nyt oikein lähden tiukasti analysoimaan teetä tietäen, että siitä puuttuu jotakin, löydän siitä pienen, tunkkaisen jälkimaun. Se voi tosin olla myös kuvitelmaa.

Myöskään vihreää teetä en pystynyt itselläni sokkomaistattamaan, joten tiesin sitä juodessani, että juon nyt teetä, josta kofeiini on poistettu. Tässä teessä huomaan selvemmin jonkin omituisuuden kuin mustassa (ehkä, koska juon yleensä aina vihreää teetä). Jo teenlehtien tuoksu on erikoisen kirpeä.

Valmis tee on voimakkaan oranssia. Siinä on pistävä tuoksu, mutta maku ei sitten olekaan kovin omituinen. Siinä on pientä merellisyyttä ja vähän kirpeyttä, mutta maku on selvästi teenlehtien tuoksua parempi. Jään kyllä kaipaamaan sitä pehmeää, hiukan makeaa ruohoisuutta, joka yleensä senchasta löytyy.

Lyhyesti siis: Mustaa teetä vähemmän juovana ihmisenä tykkäsin tästä mustasta erityisen paljon. Vihreän teen suurkuluttajalle tämä sencha jätti vähän laimean fiiliksen; ei pahaa, muttei mitään erityisherkkuakaan. On kuitenkin kivaa, että kofeiiniherkille löytyy vaihtoehtoja myös teen puolelta, ettei heidän ainoana mahdollisuutenaan ole juoda rooibosta tai yrttihaudukkeita.

Sain nämä maisteluteet Teekauppa Veiströmistä bloggaajan ominaisuudessa. Lisää minusta & mahdollisista sidonnaisuuksistani.

Kofeiinista

Olen viime päivinä kiinnostunut teen kofeiinipitoisuudesta ja siihen vaikuttavista asioista. Aihe on sekava, koska välillä luen jostakin, että mustassa teessä on eniten kofeiinia ja valkoisessa vähiten ja sitten löydän toisen lähteen, joka kertoo, että koska teepensaan kärkisilmuissa on eniten kofeiinia, valkoinen tee on kofeiinipitoisempaa kuin musta.

Tässä listaa asioista, joita olen löytänyt muutamasta lähteestä (eli ajattelen niiden edes lähentelevän totuutta):

  • Jos haluaa mahdollisimman vähäkofeiinista teetä, kannattaa valita paahdettu tee (hojicha) tai tee, jossa on muita teepensaan osia kuin lehtiä (kukicha).
  • Siemenestä kasvaneessa teepensaassa on vähemmän kofeiinia kuin pistokkaana istutetussa (esim. Intiassa ja Afrikassa kasvatetaan paljon pistokkaana istutettuja pensaita).
  • Assamica-teelajissa on enemmän kofeiinia kuin sinensis-lajissa.
  • Japanilaisissa banchassa ja genmaichassa on vähemmän kofeiinia kuin muissa vihreissä teissä.
  • Näivettäminen nostaa teenlehtien kofeiinitasoa.
  • Hapettaminen vähentää teenlehtien kofeiinimäärää.
  • Teepensaan ylimissä lehdissä ja nupuissa on eniten kofeiinia.
  • Kesän sato sisältää enemmän kofeiinia kuin hitaamman kasvukauden sato.
  • Matchassa on runsaasti kofeiinia, samoin gyokurossa (se johtuu mm. varjossa kasvattamisesta, käsittääkseni).
  • Kofeiinia voidaan poistaa teenlehdistä. Se tehdään kuumassa ja paineistetussa hiilidioksidissa uuttamalla (näin jopa 99 % kofeiinista poistuu lehdistä).

Toisaalta. Vaikka sanotaan, että matchassa on enemmän kofeiinia kuin kahvissa, kuka juo kahvia saman verran kuin matchaa (muutaman kulauksen)? Tai vaikka teen kofeiinimäärää sinänsä voisi verrata kahvin kofeiinimäärään, teessä on vastapainoksi rauhoittavia aineita, kuten teaniinia – se tasoittaa kofeiinin vaikutusta. Kofeiini myös imeytyy ihmiseen teestä hitaammin kuin kahvista.

Kahvin ja teen vertaaminen on siis vähän keinotekoista. Ne vaikuttavat eri tavoin, vaikka niissä olisi prikulleen saman verran kofeiinia.

Tulossa: Aion kirjoittaa maistelukokemuksia teestä josta kofeiini on poistettu. Pysykää hollilla.

Lähteitä esim.

http://everyonestea.blogspot.fi/2011/12/which-drink-has-most-caffeine-green-tea.html

http://www.teekauppa.fi/fi/teetietoa/teen-terveysvaikutukset/tee-ja-kofeiini

http://www.chaya.fi/fi/tee-kofeiini-ja-terveys

Christmas Tea (Robert Paulig)


Mustan teen haudutusohjeet ovat usein hämmentäviä. Kuten nyt tämän Pauligin mustan jouluteen: “Kiehauta vesi, anna hautua 5 min”. Tein oman pääni mukaan ja haudutin teetä 2 minuuttia 80-asteisessa vedessä.

Tätä teetä kehuttiin minulle jo viime vuonna, mutta hankkimatta jäi. Nyt siis päädyin teen pariin jo vuoden ajan kertyneellä uteliaisuudella.

Teen tuoksu on mausteinen appelsiini. Teessä onkin appelsiinia monessa muodossa. Sen lisäksi makua tuovat kaneli ja neilikka.

Tee maistuu ensin appelsiinilta. Maku on sopivan sitruksinen, eikä liian makea. Sen jälkeen mausteet luovuttavat lempeän, lämmittävän makunsa.

Kuvittelisin, että kuuma vesi ja pitkä haudutusaika puskisivat mustan pohjateen maun vahvemmin läpi. Pidän kuitenkin siitä, että maistan mausteet ja itse tee jää taustalle. En ikävöi mustan teen happoisuutta yhtään.

Yksinään juotuna näin mausteinen tee käy raskaaksi, mutta kahvipöytään herkkujen seuraksi tee olisi mitä sopivin (muulloinkin kuin jouluna).

Musta Meigui Hongcha Ruusu Tee (Teekauppa Veiström)

IMG_20171015_110014

Tee tuoksuu hämmästyttävän ruusuiselta (kuin astuisi kukkakauppaan). Miksi tämä tuntuu niin nostalgiselta?

Kun maistoin Teekauppa Veiströmin Mustaa Meigui Hongcha Ruusu Teetä ensimmäisen kerran, palasin jonnekin kauas lapsuuteeni. Tuoksuiko silloin kaikkialla ruusu? Juotiinko silloin jossakin minulle tutussa paikassa ruusuteetä? Niin sen täytyy olla, sillä ruusuteen maku tuo todella mieleen jonkin niin kaukaisen, että sitä on vaikea sanoittaa.

Haudutin ruusuteen 80-asteiseen veteen, 2 minuuttia. Ensimmäisessä haudutuksessa mustan teen pieni karvaus tasapainottaa makua. Toinen haudutus on yhä hurjan ruusuinen, mutta samalla äitelämpi, kun pohjateen maku on ensimmäistä haudutusta miedompi. IMG_20171015_105948

Tee on tosiaan villin ruusuinen. Se houkuttelee minua käyttämään romanttisinta teepannuani. Säilytän teetä lasipurkissa samasta syystä: se on kaunista. Ruusunlehdet ovat kuin tähtiä mustan teen yötaivaalla.

Tämä tee tykkää siitä, että sen antaa seistä vähän aikaa pannussa. Se tuntuu rauhoittuvan. Maku laajenee kaikkialle kuin ruusuntuoksu kesäisen sateen jälkeen.

(Nyt menee liian korkealentoiseksi. Paras lopetella tähän.)

PS: sidonnaisuuteni alasivulla Mitä?

Keisarin morsian (Nordqvist)

Vietän aamua ystävän luona, ja valikoin hänen varsin kattavasta teehyllystään muistojen teen: Keisarin morsian (Nordqvist) kuuluu takuulla niihin teesekoituksiin, joita kaikki 90-luvun teenjuojat ovat juoneet.

Keisarin morsiamessa on mustaseljan ja kvittenin aromia sekä appelsiininkuoren ja ananaksen paloja sekä ohdakekukan terälehtiä. Pussin ohjeen mukaan teetä tulisi hauduttaa 4-5 minuuttia, mutta maltillisena ihmisenä haudutin tasan 2 minuuttia (enkä käyttänyt “kiehautettua” vettä vaan vähän viileämpää).

Maku on kuitenkin tunnistettava ja voimakas, suorastaan hunajainen. Itse tee jää aromien alle. Juoma on varsinainen hedelmä-ähky, josta on vaikea erottaa erillisiä mausteita tai mustan teen tyypillistä hapokkuutta. 

Toimii flasbackinä aikaan, jolloin juotiin vain markettiteetä. En innostu.

Yunnan Red Dragon Pearl (Teekauppa Veiström)

img_20170115_110018

Yunnan Red Dragon Pearl on sen verran komea nimi teelle, että onhan sitä kokeiltava. En ole mustan teen ihminen, mutta kanssa-asujani on, joten meillä on useampaa mustaa teetä hyllyssä. Yleensä tuijottelen niitä epäluuloisesti, ja kerran maistettuani hylkään ne takaisin hyllylle.

Nyt Teekauppa Veiströmistä löytyi tällainen helmen muotoon kieputeltu musta tee, josta minäkin innostuin (ensin nimen vuoksi, sitten esteettisistä syistä (katsokaa nyt, miten kauniita nuo helmet ovat!)). Tee on maustamatonta mustaa.

Teen mittaaminen sihtiin: ongelma. Ohje on lusikallisina/litra.Miten mitata lusikalla teetä, joka on palloina? Mittailin sitä lähinnä silmämääräisesti.

Hauduttaminen: tein ohjeen mukaan; 95 °C, 2 minuuttia. Kiinnostavaa kyllä, pakkauksessa luvataan teelle vain yksi haudutuskerta. (Tekee heti mieli hauduttaa sitä toisen kerran ja kokeilla, mitä tapahtuu.)

Juominen: miten musta tee voi olla näin pehmeää? Tästä puuttuu nyt ihan kokonaan se happoisuus, jonka vuoksi en useinkaan mustasta teestä tykkää. Tämä on pehmeää kuin unelma, vaikka maku onkin voimakas. Tee siis maistuu mustalta, mutta vain niiltä osin, kuin musta tee on miellyttävää, lempeää, lohdullista.

Tämä meni suoraan maistamieni mustien teelaatujen kärkeen.

img_20170115_110310

Ruususuklaa (Turun Tee ja Mauste)

img_20161213_103746

Olisi pitänyt käyttää tiheämpää siivilää.

Ostin ystävälle lahjaksi mustaa Ruususuklaa-teetä (Turun Tee ja Mauste). Kun sanoin, että vien teen lahjaksi, sain pienen maistiaisen sitä mukaan myös itselleni. Olen sitä säästellyt muutaman viikon, mutta nyt uskalsin hauduttaa teen.

Ja miten loistavaa: tämähän on ihanaa teetä! Musta tee on tässä hyvin lempeää, ja sen pohjalla tuntuu tumman suklaan hieman karvas vivahde (sellainen hyvä, ei yhtään makea suklaan maku). Se ruusuisuus tässä on jokin hedelmäinen pirskahdus lähinnä ensimmäisissä kulauksissa. (Ruususta tulee mieleen ätläkkä hajuvedenmaku, mutta se on onneksi väärä mielikuva.) Mitä syvemmälle pääsen pannussa kohti pohjaa, sitä enemmän tee maistuu suklaalta.

Tästä tulee nyt mieleen jokin chai-tyyppinen tee, jota olen joskus juonut. Siinä oli mausteena kaakaopapua. Muutenhan Ruususuklaa ei ole mausteinen tee, mutta suklaan maku on siihen kyllä saatu hyvin ujutetuksi.

Pakkaspäivinä pidän siitä, että voin juodaa oikeasti kuumaa teetä. Sellaiset 60-asteiset teet eivät tunnu lämmittävän niin kuin musta tee, jonka saa hauduttaa paljon kuumemmassa.

Ruususuklaan toinen haudutus ei ole enää yhtään niin suklainen. Nyyh.

Lakritsiteetä kahvilassa

2016-10-20-2692

Torstaina join Vammalan Pyymäen Konditoriassa Teetaikureiden mustaa lakritsiteetä. Sitä oli vamiiksi haudutettuna, joten otin sitä ihan laiskuuttani.

Eipä olisi pitänyt. Maultaan tee oli ihan kuin jotain lapsuuden yskänlääkettä. Voimakkaasti lakritsilta maistuva yskänlääke on hyvää vain siksi, että sitä otetaan yksi ruokalusikallinen. Mukillinen samaa tavaraa, ja oikeasti oli vaikeaa juoda sitä kokonaan.

Ehkä se olisi mennyt paremmin jonkin leivonnaisen seurana, mutta minä olen enemmän “tee teenä”-ihmisiä. Opinpahan taas, että vihreässä teessä pysyttely on paras selviytymiskeinoni kahviloissa.

(Kuvastakin tuli jotenkin ankea.)

Dirty Chai Tea (Celestial Seasonings)

img_20161007_080911

Eilen minulle kehuttiin kahviteetä. Siis teetä, jossa on kahvia. Ajattelin, miten joskus nuorena ja typeränä sain idean maustaa teetä kahvilla, ja miten karsea lopputulos oli. Mutta oikeasti; kahviteetä? Sitä myytiin lähi-Prismassa, joten nappasin paketin mukaan miettimättä sen pidempään, miten järkevältä yhdistelmä kuulosti.

Rikon tämän teen kanssa suunnilleen kaikkia periaatteitani. Mutta jos rikotaan, kannattaa rikkoa huolella. Periaatteeni ovat: img_20161007_080427

  1. En osta pussiteetä.
  2. En juo mustaa teetä (juuri koskaan).
  3. En osta maustettua mustaa teetä (koskaan).
  4. En laita teehen maitoa.
  5. En juo kahvia (ennen joulua; tämän syksyn periaate).

Tämä tee on chaita, maustettua mustaa teetä, joka pakkauksessa kehotetaan juomaan maidolla ja sokerilla. Harmittelen, ettei jääkaapissa ole kookosmaitoa (ei koskaan ole), sillä se voisi sopia tähän maustettuun makumaailmaan todella hyvin.

Teestä tulee neljän minuutin haudutuksella mustaa kuin kahvi. Se maistuu vähän makealta, etäisesti appelsiinilta (mikä on omituista, koska siinä ei ole appelsiinia). Löydän jääkaapista vain kermaa, jota lorautan sekaan pikkuisen. Sokeriin en sentään lähde, rajansa periaatteiden rikkomisellakin.

Tee on todella, todella kahvimaista, kuin maustettua kahvia. Maku on inkiväärin ja muskotin myötä myös hyvin jouluinen. Kammoamaani laihan kahvin fiilistä ei tule lainkaan.

En edes ole chai latten suuri ystävä, koska en pidä kovin makeasta teestä. Sen kanssa käy usein niin, että tuoksu on huumaava, lämmin ja kotoisa, mutta kun teetä juo, siihen kyllästyy muutaman kulauksen jälkeen. Tämä on silti omaa luokkaansa. Ehkä, koska en ole juonut kahvia pitkään aikaan, tässä on sitä ihanaa kahvin karvautta, jota olen kaipaillut. img_20161007_080350

Aamukahv… teenä toimii moitteetomasti: silmät aukeavat, tekee mieli sännätä maailmaan. Toista kupillista en uskalla ihan vielä juoda. Parempi katsoa kuin katua!