Pai Mu Tan (kahvila Mimosa, Tampere)

Kahvila Mimosa (Tampere) on edistynyt teevalikoimissaan. Kun taannoin kahvilasta sai teepannuun vain pussiteetä hautumaan, nyt listalla on irtoteevaihtoehtoja. Rooiboksen, mustan ja vihreän lisäksi listalla on myös valkoinen tee. Tilasin sitä pannullisen, korvasin aamiaisen maapähkinäleivoksella, ja istuin pöytään.

Mimosassa tarjottava valkoinen tee on Pai Mu Tan -teetä. Tee oli haudutettu miellyttävästi. Se oli oikein hyvää. Maapähkinäleivos tosin arvattavasti tukki makuaistin niin, että teen maistamista piti sen syömisen jälkeen vähän odotella.

Kun tee jäähtyi, se alkoi yllättäen maistua vetiseltä. Katsoin pallosihtiä, jossa teenlehdet olivat ja kas, teetä oli annosteltu palloon aika vähän (pallosihti on ylipäätään aika huono idea suurilehtisen teen hauduttamiseen). Valkoista teetä saa puolen litran pannua kohden mitata sen kuutisen teelusikallista, ja pallosihdissäni lehtiä oli ehkä kolmasosa tästä.

Teevalikoimissa on siis edistytty hyvin. Teen hauduttamiseen voisi vielä vähän kiinnittää huomiota, ja lopputuloksena olisi ihan hyvä haudutetun teen peruslista. Perustarpeisiin.

Advertisements

Mimosa

2016-09-15-2677

Tampereella, Itsenäisyydenkadulla, on kahvila Mimosa. Pidän sen valoisuudesta ja musiikista, joka siellä soi (jos on pakko olla taustamusiikkia, on parempi, ettei se ole mitään 2010-luvulta).

Teenjuojalle kahvila on hämmentävä. Siellä saa tilata teepannun, mutta se tarkoittaa pannullista kuumaa vettä ja teepussia. Kuinka selvitä tästä?

On otettava pari teepussia pannullista kohden, jotta teestä ei tule liian laihaa. Itse en juo mustaa teetä lähes koskaan, joten kartan sitä tässäkin tilanteessa, vaikka se todennäköisesti toimisi paremmin kuin vihreä. Vältän nimittäin myös vihreää pussiteetä, jos siitä tulisi hauduttaa pannullinen. Liian kuuma vesi + pitkä haudutus (kun ne pussit kuitenkin unohtuvat sinne pannuun) -> kamalaa teetä.

Valitsen siis aina yrttiteen tai muun haudukkeen. Kuuma vesi ei haittaa, pitkä haudustus on vain eduksi, ja pannullisen kuumaa vettä saa maistumaan joltakin. Viimeksi join jotakin sellaista, missä oli lakritsia, kanelia, ehkä inkivääriäkin ja muita mausteita.

Teen laatu on itselleni yleensä kynnyskysymys kahviloiden suosimisessa. Mimosaan olen kuitenkin päätynyt useamman kerran, koska siellä on aamuisin sopivan rauhallista, ja siellä kehtaa kirjoittaa pari tuntia sen teepannun äärellä ilman tunnetta, että on tiellä. Varsinaisesti en kyllä koe juovani siellä teetä – tulen sieltä kotiin hauduttamaan itselleni hyvän teen kirjoittamissession jälkeen.