Ouzbekistan Amande & Pistache (Terre d’Oc)

 

Minulle suositeltiin teenjanoon Seinäjoella Valkoinen puu -kahvilaa. Kävin siellä tänään, ja – mahtavan lounassalaatin lisäksi – löysin sieltä teelistan. Mikä ilo!

Listalta minua alkoi kiinnostaa uzbekistanilainen musta tee, jossa on pistaasipähkinää ja mantelia. Join sitä kupillisen lounaan kanssa, ja päädyin ostamaan teetä myös mukaan. (Ensin vähän epäröin, tuleeko musta tee juoduksi, mutta kun huomasin, että tee mausteineen on luomua, jotenkin tein päätöksen ja ostin sen mukaan.)

Tee on varsin nätissä peltirasiassa, ja ilokseni irtotee on purkissa ilman muovipakkausta. Purkki kertoo teen sisältävän kiinalaista mustaa teetä (mausteet tekevät sekoituksesta uzbekistanilaisen, ei teen alkuperämaa) ja mantelia, pistaasia sekä kehäkukan terälehtiä ja aromia. Haudutusohjeena on 95 astetta ja 5 minuuttia.

Valmistin teetä pannullisen kotona. Sen tuoksu on makea ja vähän maitoinen. Haistan myös paahdetun mantelin.

Maultaan tee on tosi pehmeää eikä yhtään hapettuneen oloista. Makea ja pähkinäinen tee miellyttää myös tällaista vähemmän mustaa teetä juovaa ihmistä. Pannullinen meni jälkiruoaksi että hujahti.

Jos osaat ranskaa, voit lukea lisää teestä sen valmistajan sivuilta.

Advertisements

Maukas Puolukka Vanilja (Teekauppa Veiström)

IMG_20180517_140518

Mustat, maustetut teet kaapissani ovat lähinnä vieraita varten. En itse juo juuri koskaan mustaa teetä.

Valmistin tätä Maukas Puolukka Vanilja -teetä (Teekauppa Veiström) juuri parille ei-teenjuoja-ystävälleni. Reaktiot olivat myönteisiä: “jos tee maistuisi aina tältä, joisin useammin teetä!”

Tee maistuu aina tältä, jos sen valmistuksessa muistaa pari asiaa. Ensinnäkin valmistan mustan(kin) teen aina 80-asteiseen veteen. Vaikka musta tee yleensä kestää lähes kiehuvan veden, haluan välttää kaikkea karvautta sen maussa ja suosin vähän viileämpää vettä. Toiseksi mustaa teetä mitataan sihtiin 4 tl/litra vettä. Kolmanneksi haudutusaika: pääni osaa jo aika omatoimisesti laskea kahden minuutin haudutusajan, mutta kelloa sopii ajan mittaamiseen myös käyttää.

Maukas Puolukka Vanilja -luomutee sisältää mustan teen lisäksi puolukkaa, vaniljaa ja appelsiinia. Olen erityisen iloinen aidosta vaniljasta, sillä vanilja-aromi on usein eläinperäistä ja ällöttävää.

Olen juonut tätä teetä toistuvasti usean vuoden aikana. Sitä on yleensä kotonani jemmassa juurikin vierasvarana.

Tee on siten helppoa, että lähes kaikki pitävät siitä. Se on pehmeää ja vähän makeaa (vanilja) ja pikkuisen marjaisaa (puolukka). Se toimisi varmaan oikein hyvin porttina teemaailmaan sellaselle ihmiselle, joka “ei tykkää teestä”. (Itselleni iskee toisinaan puolukka-vanilja-himo, ja juon teetä runsaat määrät sitruunamuffinssien seurana.)

 

 

 

 

Paratiisi Sen Cha (Forsman)

IMG_20180515_084839

Minulla on vuosia ollut yksi luottotee, jota on saanut suunnilleen jokaisesta ruokakaupasta: Forsmanin Päärynä-sencha. Se on pelastanut minut aina, kun on tullut yllättävä tarve saada vihreää irtoteetä. Se on hyvää ja kevyttä, ja sitä myydään joka paikassa.

Paitsi ettei enää. Vappuna kaipasin äkkiä mukaan napattavaa irtoteetä ruokaostosten yhteydessä, ja kyseinen ruokakauppa ei tarjonnut päärynäteetä. Sen sijaan valikoimissa oli Paratiisi-senchaa, jossa on useita eri hedelmiä. Tee tuoksui jo pussin läpi hedelmäiseltä, ja ajattelin, että meneehän tämä nyt varmaankin tässä tilanteessa.

Paratiisi-teessä on passionhedelmää, kiiviä ja ananasta sekä appelsiininpaloja ja ruusun terälehtiä. Teenlehdet näyttävät mukavilta, koska seassa on paljon hedelmänpaloja ja väriä. IMG_20180515_084707

Haudutettuna tee on hyvin vaaleankeltaista ja tuoksuu hedelmiltä. Se on makeaa, mitä nyt tietysti voi odottaa, kun siinä on ananasta ja ties mitä. Maku on melkein kuin hedelmämehussa.

Päärynäteen korvaajaa tästä ei missään tapauksessa minulle tule. Tämä on sellaista teetä, jota voi juoda yhden kupillisen ja sitten kaipaakin jo jotain vähän teemäisempää. Voin tosin kuvitella, että on paljonkin ihmisiä, joiden mielestä tämä olisi ihan herkkutee.

 

Vihreä limetee, Pella’s

Käyn Pella’s-kahvilassa (Tampere) noin kerran viikossa. Siellä on hyvä teelista, mutta varmaan vuoden ajan tilasin aina yhtä ja samaa oolongia, kunnes se poistui listalta. Olin uuden edessä.

Olen nyt muutaman kerran valinnut vihreän limeteen. Irtoteet tulevat tamperelaisesta Teekauppa Veiströmistä, myös tämä vihreä lime.

Tee on raikasta ja oikeaan lämpötilaan valmistettua. Vain haudutusajasta tulee itse pitää huolta. Yleensä teen kanssa saa myös palan tummaa suklaata.

Koska santsikannullinen vettä kuuluu hintaan, olen joskus kokeillut teestä myös toisen haudutuksen. Se toimii – maistuu lähes yhtä paljon limeltä kuin ensimmäinenkin.

Ainut, mikä hämmentää, on kupin koko suhteessa pannuun (lähes yhtä iso), mutta olen käsittänyt olevani vähemmistössä, kun haluan aina juoda teeni pienistä kupeista.

Pella’s on päivästä ja kellonajasta riippuen joko hiljainen tai täysi ja kaikuisa. Suosin arkiaamuja, jolloin äänimaailma on riittävän lempeä. Teen puolesta suosittelen kahvilaa surutta. Tee on aina hyvää, en ole pettynyt kertaakaan.

Berry Mary (T-House)

IMG_20180506_100737

Kyllä, eilen oli erikoinen päivä: ostin jyväskyläläisestä T-Housesta pelkästään maustettuja teelaatuja. (Heillä on hyvä valikoima myös maustamattomia, ja niitä testailinkin vuodenvaihteessa.)

Minulla on aina haussa maustettuja vihreitä teitä, jotka eivät ole ällöttäviä. Niinpä aina välillä pitää uskaltaa kokeilla uusia. T-Housen Berry Mary kuulosti raikkaalta. Siinä on vihreän teen lisäksi valkoista teetä, sitrushedelmien viipaleita, sitruunaruohoa, piparminttua, mansikkaa ja auringonkukan terälehtiä. Ai niin, ja “aromia”, josta nyt en sitten tiedä, mitä se on.

Haudutin teen siten kuin aina vihreän teen haudutan, eli 6 tl/l, 80-asteinen vesi, 2 minuuttia. Tee tuoksuu hyvältä heti, kun vesi osuu teenlehtiin.

Valmis tee on marjaisaa, oikeastaan tosi mansikkaista. Piparminttua en mausta erota, mutta sitrushedelmät ja mansikka tuottavat varsin kesäisen yhdistelmän. Tee on kevyttä ja makeaa, ei mitenkään tukkoon maustettua.

Vähän jään kaipaamaan jotakin potkua, ehkä sitä piparminttua, koska tiedän sitä teessä olevan. Kaiken kaikkiaan kuitenkin keskivertoa parempaa maustettua teetä tämä on.

Choco Orange (T-House)

IMG_20180505_181830

Vaikka minulla on vähän huonoja kokemuksia maustetusta pu erhista (tähän asti maistamani ovat olleet liian makeita tai muuten vain jotenkin hyökkääviä), ostin tänään Jyväskylän T-Housesta appelsiinisuklaista pu erhia. Se on se tuoksu, kuulkaa – myyjäkin sanoi, että tämä tuoksuu ihan Fazerinalta (ainoa maitosuklaa, jota suostun syömään).

Tee sisältää kiinalaista pu erhia, appelsiinin kuoria, kaakaota, aromia, murskattuja kaakaopapuja sekä suklaata ja appelsiinin paloja. Tällainen asinesosalista on heti jotenkin pelottava, koska, no, pelkään aina kaikken maustetun teen olevan tosi makeaa.

Haudustusohjeeksi sain kiehuvan veden ja viitisen minuuttia pitkän haudutusajan. En ihan kiehuvaksi asti vettä päästänyt, mutta hyvinkin sellaiset 95 astetta se hauduttamisen alkaessa oli. Mittasin teenlehtiä 4 tl/l.

Ja kuulkaa, tee ei ole hyökkäävää eikä ällöä tai esanssista. Mahtavaa.

Ensimmäinen haudutus on hyvin appelsiininen, ja suklaata pitää siitä vähän haeskella. Toinen haudus sen sijaan on suklaisempi (ja täten minusta jopa ensimmäistä parempi). Suklaan sijasta maku on oikeastaan kaakaopapu, joka on karvas eikä liian makea. Se toimii appelsiinin kanssa hyvin. Pohjateenä käytetty pu erh ei ole mitenkään vahvaa tai persoonallista, mikä toki ymmärrettävää onkin, koska sitä on lähdetty maustamaan. IMG_20180505_181306

Maustetut teet harvoin päätyvät lemppareikseni, mutta tätä juon varmaan ihan mielelläni 50 gramman pussillisen. 50 grammaa teetä maksoi 4,40 €.

T-Housen pakkaukset vähän epäilyttävät minua, koska niissä on ikkuna. Olen välittömästi varma, että teen maku väljähtyy pakkauksessa nopeasti (en ole testannut vaan olen siirtänyt teen kotona toiseen astiaan).

 

Sakura Sencha (Teemaa)

IMG_20180105_111735

Olen jo kuukausia kaivannut vihreää kirsikkateetä. Vuodenvaihteessa vihdoin ehdin helsinkiläiseen Teemaahan sitä ostamaan: Teemaa myy Sakura Senchaa, jossa on japanilaisen senchan mausteena sokerissa säilöttyjä kirsikanlehtiä ja terälehtiä. Tee on hiukkasen hintavaa (40 grammaa maksaa 13,90 €), mutta sen arvoista.

Jo teenlehdet tuoksuvat niin makean herkullisilta, että niitä tekisi mieli maistaa. Ehkä se johtuu siitä sokerista, mutta myös kirsikan ominaistuoksu on saatu säilymään hyvin. Haudutin teen n. 75-asteiseen veteen, kaksi minuuttia (pakkaus suosittelee haudutusajaksi 1-3 minuuttia, joten aloitin siitä puolivälistä ja vahvuus toimi minulle mainiosti). Kirsikantuoksu tulvii teestä ihanan karvaana ja makeana yhtä aikaa.

Teessä on oikeasti kirsikkainen maku. Kirsikka kuuluu lempimakuihini, mutta sitä on vaikea löytää ilman, että maku on teollisen makea tai hyökkäävän esanssinen. Sakura Senchassa kirsikka on sopivassa suhteessa vihreään teehen. Japanilaisen senchan vahva, umaminen ja hiukan karvas ominaismaku sopii kirsikkaan loistavasti.

Tätä teetä voi hyvin hauduttaa toisenkin kerran. Toisen haudutuksen väri on melkein epätodellisen kirkaan vihreä, ja kirsikanmakuakin löytyy teestä yhä.

Ainut huono puoli tässä teessä on sen kuivattava ominaisuus. Juotuani eilen teetä pari 3,2 dl pannullista aamupäivän aikana join koko loppupäivän vettä, litroittain, mutta mikään ei tuntunut auttavan teen tuottamaan kuivuudentunteeseen. Ehkä tänään jätän juomisen tähän yhteen pannulliseen.

 

Christmas Tea (Robert Paulig)


Mustan teen haudutusohjeet ovat usein hämmentäviä. Kuten nyt tämän Pauligin mustan jouluteen: “Kiehauta vesi, anna hautua 5 min”. Tein oman pääni mukaan ja haudutin teetä 2 minuuttia 80-asteisessa vedessä.

Tätä teetä kehuttiin minulle jo viime vuonna, mutta hankkimatta jäi. Nyt siis päädyin teen pariin jo vuoden ajan kertyneellä uteliaisuudella.

Teen tuoksu on mausteinen appelsiini. Teessä onkin appelsiinia monessa muodossa. Sen lisäksi makua tuovat kaneli ja neilikka.

Tee maistuu ensin appelsiinilta. Maku on sopivan sitruksinen, eikä liian makea. Sen jälkeen mausteet luovuttavat lempeän, lämmittävän makunsa.

Kuvittelisin, että kuuma vesi ja pitkä haudutusaika puskisivat mustan pohjateen maun vahvemmin läpi. Pidän kuitenkin siitä, että maistan mausteet ja itse tee jää taustalle. En ikävöi mustan teen happoisuutta yhtään.

Yksinään juotuna näin mausteinen tee käy raskaaksi, mutta kahvipöytään herkkujen seuraksi tee olisi mitä sopivin (muulloinkin kuin jouluna).

Musta Meigui Hongcha Ruusu Tee (Teekauppa Veiström)

IMG_20171015_110014

Tee tuoksuu hämmästyttävän ruusuiselta (kuin astuisi kukkakauppaan). Miksi tämä tuntuu niin nostalgiselta?

Kun maistoin Teekauppa Veiströmin Mustaa Meigui Hongcha Ruusu Teetä ensimmäisen kerran, palasin jonnekin kauas lapsuuteeni. Tuoksuiko silloin kaikkialla ruusu? Juotiinko silloin jossakin minulle tutussa paikassa ruusuteetä? Niin sen täytyy olla, sillä ruusuteen maku tuo todella mieleen jonkin niin kaukaisen, että sitä on vaikea sanoittaa.

Haudutin ruusuteen 80-asteiseen veteen, 2 minuuttia. Ensimmäisessä haudutuksessa mustan teen pieni karvaus tasapainottaa makua. Toinen haudutus on yhä hurjan ruusuinen, mutta samalla äitelämpi, kun pohjateen maku on ensimmäistä haudutusta miedompi. IMG_20171015_105948

Tee on tosiaan villin ruusuinen. Se houkuttelee minua käyttämään romanttisinta teepannuani. Säilytän teetä lasipurkissa samasta syystä: se on kaunista. Ruusunlehdet ovat kuin tähtiä mustan teen yötaivaalla.

Tämä tee tykkää siitä, että sen antaa seistä vähän aikaa pannussa. Se tuntuu rauhoittuvan. Maku laajenee kaikkialle kuin ruusuntuoksu kesäisen sateen jälkeen.

(Nyt menee liian korkealentoiseksi. Paras lopetella tähän.)

PS: sidonnaisuuteni alasivulla Mitä?

Matcha-iri Genmaicha (Teemaa)

IMG_20171011_105800

En voinut kuin huokailla ilosta, kun join ensimmäisen kerran Teemaan Matcha-iri Genmaichaa. Tässä japanilaisessa teessä on mausteena paahdettua riisiä ja matchajauhetta. Olen ennenkin juonut matcha-iri genmaichaa, mutta tämä on jotenkin paljon täyteläisempää, runsaampaa (uskon sen johtuvan siitä, että matcha ei hyökkää päälle vaan teen muutkin aromit saavat tilaa).

Aloitetaan alusta: pakkauksen ohjeen mukaan teetä mitataan 1 rkl/2 dl vettä ja haudutetaan n. 80 asteessa puolestatoista kolmeen minuuttia. Aloitin hauduttamisen puolestatoista minuutista, ja lopputulos oli niin sopiva, että siinä olen pysynyt sen koommin.

Matchajauhe tekee valmiista teestä sameaa ja sammaleisen vihreää. Sen lisäksi, että tee näyttää sakealta, se myös maistuu siltä. Kun paahdetun riisin hieman käryinen maku yhdistyy matchan virkistävään, pieneen kirpeyteen, tee maistuu niin monelta asialta yhtä aikaa, että se jopa tuntuu suussa paksulta. Juoma on ruokaisaa.

Olen viime aikoina ilahtunut japanilaisen vihreän teen toisinaan inasen suolaisesta mausta. Kuin teen mukana saisi hippusen meri-ilmaa. Tässä teessä on sellainen hurmaava pieni suolaisuus.

En ole hauduttanut tätä teetä kuin kertaalleen (koska matchajauhe päätyy siihen ensimmäiseen haudutukseen). Mutta harvoin juominen jää yhteen pikkupannulliseen – tätä on saatava lisää saman tien.

IMG_20171011_105811