Rocky Road (Teeleidi)

Teeleidin rooibos-sekoitus Rocky Road päätyi minulle vähän vahingossa. Se kuuluu sarjaan en uskaltaisi itse ostaa, mutta koska sain paketin lahjaksi, olen maistellut tätä rooibosta nyt viikon verran.

Rocky Road sisältää rooibosta, kaakaota, mantelia ja kermakaramellia (maitosokeri, glukoosisiirappi, voi, sorbitoli). Sain teen sen sisältämän maidon takia – sen ostanut ystäväni huomasi vasta teen ostettuaan, että siinä on laktoosia, jota hän ei voi käyttää. (Kaupan suuresta peltipurkista, josta tee pakattiin pussiin, ei tietoa löytynyt. Siitä siis virheostos.)

Siispä testaamaan! Kun pussin avaa, sieltä purkautuu voimakas, pähkinäinen tuoksu. Tuoksu ei ole niin makea kuin kuvittelin, lähinnä tummien jouluisten suklaakonvehtien tuoksu.

Haudutin rooiboksen ohjeen mukaan, eli 90-asteisessa vedessä viisi minuuttia. Juoma on oranssia ja sillä tavalla sameaa, että siinä voi tosiaan kuvitella olevan maitoa joukossa.

Juoma yllättää. Se on hyvällä tavalla karvasta, kaakaoista. Pelkäämäni kermakaramellisen makeuden sijasta saankin hieman suklaisen juoman, jossa tuntuu myös rooiboksen oma maku. Jälkimaku on tumman kaakaon, jopa ihan vähän karvasmantelin (niin kuin runebergintortussa). Maito maistuu myös.

Juoma on lempeää eikä yhtään hyökkäävää. Vahvan makunsa vuoksi se sopii myös makeiden jälkiruokien oheen. 

Punainen Mandariini Vihreä Tee (Teekauppa Veiström)

Olen vihreän appelsiiniteen suuri ystävä, mutta joskus sitä kaipaa vaihtelua elämäänsä. Teekauppa Veiströmin sitruksisten vihreiden teiden joukosta valitsin sen, joka kuulosti hauskimmalta: Punainen Mandariini Vihreä Tee.

Teenlehtien tuoksu on makea ja voimakas, ei yhtään kirpeä. Olen juonut tätä teetä jo useamman viikon ajan, ja hauduttanut teen joka kerta pannussa pussin ohjeen mukaan.

Valmis tee on väriltään keltaista ja tuoksuu hieman makealta. Makua on enemmän kuin tuoksua: teessä on sellaisen kypsän mandariinin maku, joka on lähellä veriappelsiinia (mutta ilman kirpeyttä).

Vaikkei tämä tee ole lainkaan sellaista överimakeaa karkkia kuin esimerkiksi pu erhit, joista eilen kirjoitin, minulle tämäkin on vähän turhan makeaa yksinään juotavaksi. Ensimmäinen kupillinen on ihana ja herkullinen, toisen jälkeen alan jo vähän kaivata jotakin raikkaampaa. Maku tuo mieleen jonkin mandariinilimsan tuoksun.

Tee sopiikin erityisesti sellaisiin hetkiin, kun sen kanssa on tarjolla jotakin maun kanssa yhteensopivaa.

Teenlehdet voi hyvin hauduttaa 2-3 kertaa, ja teessä on edelleen huomattava mandariinin maku.

Sidonnaisuus: olen töissä Teekauppa Veiströmissä, josta olen tämän teen ostanut.

Appelsiini Pu’er & Pistaasi Pu’er (Teeleidi)


Usein Teeleidissä (Jyväskylä) tulee valitsemisen vaikeus. Olen vähemmän maustetun teen ystävä, ja Teeleidin valikoimat ovat melko maustetut. Nyt halusin kuitenkin kotiin paria maustettua pu erhia, ja koska olen jo aiemmin maistanut Appelsiinia, aloitan nyt siitä.

Teenlehtien mukana on sitruunankuoria ja appelsiininpaloja, mutta luulen, että suurin osa mausta tulee siitä, mikä on kirjattu pakkaukseen sanalla “aromia”. Teenlehdet tuoksuvat vahvasti jo pakkauksen läpi. Tuoksu tuo mieleen sitruunavohvelin.

Ja makua haudutetussa teessä tosiaan on. Valmis juoma on sitruunaista ja makeaa, suorastaan karkkista. Tee on hyvin tummaa ja kauniin oranssiin vivahtavaa.

Vahvasti maustetun teen luonteeseen kuuluu, että itse pu erh ei juomassa juuri maistu. Jälkimakukin on appelsiininen – kuin olisin syönyt hedelmäkarkkeja.

Teeleidin pakkauksista jään aina kaipaamaan vähän lisäinfoa. Esimerkiksi: Mistä tee tulee? Mitä ovat “aromit”?

Pistaasi Pu’eria join Teeleidissä teehuoneen puolella. Teestä kerrotaan tämä: “Puerh tee maustettuna pistaasilla sekä ruusulla.” Ajattelin saavani pähkinäistä juomaa, ja tilasin teetä pannullisen.

Teenlehtien joukossa tosiaan on pistaasipähkinän palasia ja ruusun terälehtiä. Tee tuoksuu voimakkaan kermaiselta.

Ja maku? Juoma on todella kermaisen, jopa voisen makuista. Lähinnä mieleen tulee vaalea toffee. Pohdin, muistuttaako maku jotenkin maapähkinävoita, ja etsin sitä pähkinäisyyttä tämän mielikuvan kautta. Ruusua ei vahvan, makean ja kermaisen teen mausta löydy.

Olisikin kiinnostavaa tietää, missä muodossa pistaasi on saatu maistumaan tältä. Ehkä teessä tosiaan on jonkinlainen pähkinävoin maku. (Pistaasipähkinöitähän syödään usein paahdettuna ja suolattuna, joten siihen teetä on vaikea verrata.)

Joskus tuntuu hyvältä juoda tällaista vahvan maustettua ja makeaa teetä. Siihen tarpeeseen nämä maustetut pu erhit sopivat (mutta vähän jään kyllä pu erhin omaa, pehmeää maanmakua kaipaamaan).

Edit. Pistaasi Pu’er kävi parin juomiskerran niin makeaksi (ja voin maku alkoi korostua suussani liikaa), että annoin loput siitä pois. Appelsiinisen version juomista olen vielä jatkanut.

Rooibos Toffee (Niipperi)

Ystäväni teehyllyn löytönä tartuin Niipperin Rooibos Toffeeseen tavoitteenani saada siitä herkullinen iltajuoma. Hiukan tämän rooiboksen makea tuoksu hätkähdytti, mutta hauduttamaan vain! Haudutin juomaa 5 minuuttia lähes kiehuvassa vedessä.

Rooibossekoitus sisältää kaakaopavun kuorta, toffeen palasia, krokantin palasia ja aromeja. Kuulostaako överiltä? Rooiboksen seassa olleet toffeekuutiot sulivat juomaan, joten makeutta oli odotettavissa.

Valmis juoma maistui tosiaan makealta, mutta myös maitoiselta. Tämä on jälleen näitä haudukkeita, joissa mausteet menevät niin yli, ettei rooiboksen oma maku saa ollenkaan tilaa.

Lopulta juoma kuitenkin yllätti juotavuudellaan. En ole ätläkän makeuden ystävä, joten tuoksu toimi suorastaan varoituksena paeta paikalta. Juoma on kuitenkin ihan hyvää, kunhan sitä juo vain yhden kupillisen. Suuhun jäi varsin makea toffeen jälkimaku.

Hasselpähkinä (jota krokantissa on) sekä kaakaopapu sopivat ihanasti rooiboksen makuun. Ehkä ensi kerralla noukin toffeekuutiot pois ennen hauduttamista ja saan näin itselleni sopivamman makuista juomaa.

EDIT Tein juuri niin: poimin toffeekuutiot pois ja haudutin uuden pikkupannullisen. Juomasta tuli ihanan pähkinäistä ja kaakaon pieni karvaus täydentää maun. Tykkään.

Keisarin morsian (Nordqvist)

Vietän aamua ystävän luona, ja valikoin hänen varsin kattavasta teehyllystään muistojen teen: Keisarin morsian (Nordqvist) kuuluu takuulla niihin teesekoituksiin, joita kaikki 90-luvun teenjuojat ovat juoneet.

Keisarin morsiamessa on mustaseljan ja kvittenin aromia sekä appelsiininkuoren ja ananaksen paloja sekä ohdakekukan terälehtiä. Pussin ohjeen mukaan teetä tulisi hauduttaa 4-5 minuuttia, mutta maltillisena ihmisenä haudutin tasan 2 minuuttia (enkä käyttänyt “kiehautettua” vettä vaan vähän viileämpää).

Maku on kuitenkin tunnistettava ja voimakas, suorastaan hunajainen. Itse tee jää aromien alle. Juoma on varsinainen hedelmä-ähky, josta on vaikea erottaa erillisiä mausteita tai mustan teen tyypillistä hapokkuutta. 

Toimii flasbackinä aikaan, jolloin juotiin vain markettiteetä. En innostu.

Kiss me Kate (Nanda)


Mansikka, vanilja ja pippuri! Tällä yhdistelmällä maustettu vihreä tee Kiss me Kate on nyt pannussani mikkeliläisen kahvila Nandan pöydässä.

Nandan keltaiset valurautapannut innoittivat minut viime kesänä ostamaan itselleni samanlaisen. Niin söpöjä ja pirteitä pikkupannuja.

Tee sitten? Teenlehtien mausteena on nähtävästi ainakin mansikanpaloja. Mansikka tosin tuoksuu enemmän kuin maistuu haudutetussa teessä. Vanilja tuo teen makuun pehmeyttä. Pippuria en löytäisi, ellen osaisi etsiä, mutta luulen maistavani senkin, kun keskityn. Ehkä ajatus pippurista on tärkeämpi kuin itse pippuri teessä olisi.

Minua vähän etukäteen varoiteltiin, että Nandassa on toisinaan riskinä saada liian kuumaan veteen haudutettua, kitkerää teetä. Minun teessäni ei ole mitään vikaa, joten leikkaan huhulta siivet oman kokemukseni osalta.

Nanda on minulle rauhoittumispaikka silloin, kun käyn Mikkelissä. Kahvilassa on kirjoja ja nojatuoleja ja teepannuun saa hakea täyttövettä, kun ensimmäinen kolmen desilitran haudutus on juotu. Teevalikoimakin on yllättävän laaja. On mustaa, vihreää ja valkoista, mausteilla ja ilman.

Täällä olen istuskellut lukemassa tai kirjoittamassa toistuvasti. On aina kuva tietää, mistä kaupungissa kyläillessään saa teetä, kun tarve iskee.

Green Grey Cream (Turun Tee ja Mauste)

img_20170301_110133

Teen nimi on äkkiseltään yhtä hankala kuin ‘mustan kissan paksut posket’: Green Grey Cream. Ostin tätä Teen päivänä Turun Tee ja Mausteesta (teetä oli houkuttelevasti tiskillä tyrkyllä). Minulla ei ole hetkeen ollut vihreää earl greytä, joten vähän siihen tarpeeseen ajattelin tätä kokeilla.

Oletan teen olevan tätä Forsmanin Kerma Green Greytä. Ostamani tee on nimittäin myös gunpowderia ja siinä on bergamottia, kermaa ja sitruunaa.

Kun haudutin teetä ensimmäisen kerran (80 °C, kaksi minuuttia), sain kuulla, että keittiössä tuoksuu ihan karkilta ja vaniljalta. Niinpä: tuolta Forsmanin sivuilta selviää, että teessä tosiaan on vaniljakermaa.

Miltä tee sitten maistuu? Vähemmän vaniljalta ja sitruunalta kuin tuoksusta voisi päätellä. Jos teetä nimittäin vain haistaa pakkauksesta, saattaa jättää ostamisen väliin, mikäli kammoaa makeita teelaatuja. Mutta ei: lopulta tämä on kuitenkin sellainen hyvä perus- earl grey, jossa on lisänä kermainen loppumaku. Kyllä se vaniljakin siellä vähän kummittelee, ja ehkä tuo sitruuna lisää karvautta sen verran, että bergamotin maku on todella tuntuva.

Toisesta haudutuksesta kerma on kadonnut, joten tee on aina vain enemmän earlgreymäistä. Se on oikeastaan aika mukavaa. Ja vaikka yleensä kammoan vihreää gunpowderia, tässä maustekimarassa sekään ei pääse liian voimakkaasti esille.

Lopputulos: ihan hyvä arkitee. Tällaiselle “yksi maku per tee”-ihmiselle makujen määrä on runsas, mutta tasapainoinen kuitenkin.