Xue Ya Luminuppu (Teekauppa Veiström)

IMG_20180717_092706

 

Ystävä on tulossa kylään ja “haluaa oppia jotakin teestä”. Valmistauduin tähän tietysti ostamalla Teekauppa Veiströmistä entistäkin pienemmät gongfu-maljat ja kiinalaista vihreää teetä. (Pikkuruiset maljat perustelevat itsensä sillä, että voin maistattaa vaikka kymmentä teetä ilman, että maistaja joutuu juomaan litroittain.)

Nythän on (edelleen) niin, että olen aika huono gongfu-hauduttamaan vihreää teetä. Ajattelin, että tämä Xue Ya Luminuppu olisi sopivan mietoa, jotten tuhoa sitä heti kun yritän.

Ja tämähän toimii! Mittasin 1 dl:n gaiwaniin kolme teelusikallista teenlehtiä. Huuhtelin lehdet ensin n. 80-asteisella vedellä ja haudutin sitten alle 10 sekuntia.

Teenlehtien tuoksu on uskomattoman raikas ja tuore. Sellainen hedelmäinen ja vähän makea kuin teessä parhaimmillaan on. Itse tee on hyvin hauraan vihreää, ruohoisen ja lempeän makuista.

Toinen haudutus tuo lehdistä esiin hiukan karvaampia makuja. Tässä teessä on myös vahva umaminen tuntu, sellainen täyteläinen pehmeys. Kun tee jäähtyy, sen kitkeryys puskee pintaan (tämä saa minut taas miettimään, olenko tehnyt jotakin väärin vai onko tämä ihan tyypillistä, kun hauduttaa vihreää teetä gaiwanissa).

On mukavaa haudutella teetä, jonka luonne muuttuu selvästi jokaisen haudutuksen myötä. Olen nyt kolmannessa haudutuksessa ja aion (helteestä huolimatta) jatkaa vielä pari haudutusta eteenpäin. Onneksi gaiwan on pieni.

 

 

 

Advertisements

Mae Salong Jin Xuan Oolong + savipannu

IMG_20180322_122156

Pitkään, hartaasti, verkkaan ja hitaasti harkittuani ostin yixing-savisen teepannun (Teekauppa Veiströmistä, josta ostin pannuun myös teen). Valitsin sen sekä estetiikan että koon perusteella: yhden desilitran pannu on maksimikoko, jonka halusin, joten valitsin sen kokoisista mielestäni kauneimman.

Pannun käyttöönotto on monivaiheinen prosessi. Löysin yhdet ohjeet täältä. Tiivistetysti:

– Ensin teepannua keitetään puhtaassa vedessä 3-5 minuuttia. (Minua pelotti laittaa teepannua porisevaan kattilaan, joten oikaisin tässä niin, että täytin pannun kiehuvalla vedellä ja valelin sitä ulkopuolelta myös.)

– Sitten pannussa haudutetaan sitä teetä, jota siinä on tarkoitus aina ja ikuisesti hauduttaa. Tämä tee kaadetaan isompaan astiaan, ja hauduttamista jatketaan, kunnes astia on täynnä.

– Seuraavaksi pannu laitetaan teehen likoamaan. Sen annetaan olla teessä, kunnes tee on kokonaan viilennyt. Näin pannu imee itseensä sitä teetä, jota sen on tarkoitus tästedes imeä itseensä jokaisella haudutuskerralla. IMG_20180323_092048

Teen imeyttämisen ajatus on siinä, että huokoinen yixing-savi imee itseensä paljon teen makua. Täten teestä tulee pannussa aluksi aina laihaa, ellei pannua jo etukäteen käsitellä teellä.

Tänään sitten pääsin kaikkien näiden vaiheiden jälkeen teen juomiseen asti. Olen valinnut pannulle Mae Salong Jin Xuan -oolongin, joka on luontaisesti kermainen oolong (sitä ei ole höyrytetty vuohenmaidolla, kuten monet milky oolongit). Ajattelin, että pikkuhiljaa kermaistuva savipannu antaa vuosien mittaan ihanan aromin teehen. (Valinta voi aina mennä pieleenkin, mutta tässä nyt silti pysyn.)

Tämä oolong on vähän hassua haudutettavaa, koska lehdet aukeavat hyvin hitaasti. Näin ollen en saanut sellaista normaalia alle 10 sekunnin haudutusta toimimaan, koska lehdillä menee vähän pidempään aueta ja alkaa antaa makua. (Voi tosin myös hyvin olla, että teestä tosiaan tulee uudessa pannussa aluksi sen verran laihaa, että lehtiä vain yksinkertaisesti pitäisi annostella pannuun enemmän.)

Lehtien annosteleminen savipannuun on minulle edelleen vähän mysteeri. Desilitran pannuun mittasin 1,5 teelusikallista teenlehtiä, mutta on olen myös lukenut ohjeen, jonka mukaan lehtiä pitäisi laittaa 1,5 ruokalusikallista. Lähden tähän hommaan kokeilemisen kautta, eli jos omalla mitallani teestä tulee laihaa, laitan seuraavalla kerralla enemmän lehtiä. Kyllä se sopiva määrä sieltä löytyy.

Savipannussa haudutettaessa on muistettava, ettei pannua saa täyttää vedellä piripintaan. Pannuun pitää jättää vähän ilmaa, jotta tee voi hengittää. IMG_20180323_092034

Ai niin, ja se tee sitten? Tuntuu vähän omituiselta kirjoittaa siitä mitään tässä vaiheessa. Tee on pannun ja haudutuskertojen yhteistyötä, vähitellen syntyvä symbioosi.

Mutta nyt tämä tee on kevyttä, kermaista ja pehmeää. Ensimmäisissä haudutuksissa tuntuu savipannun maku, mutta luulen, että saven maku väistyy vähitellen viikkojen, kuukausien ja vuosien mittaan pannuun kertyvän teen maun alta.

Ensimmäisen yixing-pannuni kanssa en pysynyt järkkymättä valitsemassani teelaadussa vaan vaihdoin muutaman haudutuksen jälkeen vihreän teen tieguanyin-oolongiin. Nyt aion pysyä tässä teessä horjumatta. Yixing-savella on muisti, ja jokainen haudutus jättää sen huokosiin makua. Parhaan teen antaa pannu, johon on kerrytetty aina vain sitä samaa makua ja saman teen öljyjä.

Sidonnaisuuksistani yms. täällä.

 

 

 

Milky oolong (T-House)

IMG_20180201_134140

Olen milky oolongien ystävä, ja olenkin maistellut läpi eri teehuoneiden milkyjä oolongeja viime vuosien aikana. En ole ihastunut vuohenmaidossa höyrytettyihin milkyihin – jotenkin pelkkä ajatus vuohenmaitoteestä tuntuu ällöttävältä, minkä lisäksi inhoan vuohenmaidon makua. Sen sijaan luonnollisesti kermaisilta maistuvat oolongit ovat usein loistavan herkullisia. (Kerma-aromilla maustetuista en nyt edes viitsi puhua. Kerma-aromi! Hirveää.)

Tähänastinen lempparini on Jyväskylässä sijaitsevasta TakeT:stä ostamani Taiwan Milk Oolong. Lempparin löytäminen ei kuitenkaan estä maistelemasta lisää!

Nyt maljassani on jyväskyläläisen T-Housen Milky oolongia. Olen hauduttanut tätä myös gaiwanissa, mutta tämän teen ominaismakuun sopii mielestäni paremmin pannuhaudutus.

T-Housen teepakkauksissa ei ole haudutusohjeita, joten tein teen siten kuin vihreät oolongit yleensä, eli mittasin n. 1,5 tl teenlehtiä 3,2 dl:n pannuani varten, ja haudutin teetä kaksi minuuttia 80-asteiseen veteen.

Tee on maitoisaa, mutta ei kermaisaa. Maitoisuus ilmenee teessä happamuutena ja vähän pistävänä makeutena. Milky oolongit tuntuvat jakautuvan näihin leireihin: kermaisat – maitoisan happamat. Olen enemmän pehmeän ja kermaisan ystävä, muttei tässäkään mitään vikaa ole.

Näin voimakasarominen tee sopii hyvin vaikka suklaan kanssa nautittavaksi. (En yleensä syö teen kanssa mitään, koska haluan maistaa teen kunnolla.) Teen voi myös hauduttaa monta kertaa, joten siitä riittää isommallekin porukalle.

 

 

Pai Mu Tan Chaicha (Teekauppa Veiström)

20180110_095656344

Hyllystäni on puuttunut isolehtisiä teitä, joita hauduttaa itselleni joululahjaksi ostamassani gaiwanissa. Eilen sitten bongasin töissä Teekauppa Veiströmin uutuuden: Pai Mu Tan Chaichan, valkoisen luomuteen, joka on kuivattu auringossa. Suurilehtinen, suorastaan rapea tee houkutteli välittömästi ottamaan gaiwanin kaapista.

Olen vähän rentoutunut gaiwanin kanssa, enkä enää yritä mitata teetä millilleen (se ei onnistu koskaan). Niinpä heitin haudutusastian pohjalle kolmisen teelusikallista teenlehtiä ja päälle n. 80-asteista vettä. Ensimmäinen haudutus oli pelkkä huuhtelu, ja vasta toisen kaadoin maljaan ja join (haudutusaika n. 8 sekuntia).IMG_20180110_095948

Ja mitä ihanuutta: tässäpä todella gaiwaniin sopiva tee. Tee on makeaa ja raikasta, ja siitä puuttuu lähes kokonaan se vähän tunkkainen, viljamainen maku, jonka yhdistän valkoiseen teehen. Tee maistuu tuoreelta ja keväiseltä, pikkuisen kitkerältä, lehtivihreältä.

Maistelin teetä ensimmäisen kerran eilen illalla, ja juotuani kuusi haudutusta jouduin luovuttamaan, koska teenlehdet olivat edelleen ihan priimakuntoisia ja jokainen haudutus yhtä voimakas ja herkullinen. Joskus vähän pelottaa juoda teetä, joka ei tunnu koskaan kuluvan loppuun. (Tiedättehän: kaapit täyttyvät teestä, jota voi hauduttaa ikuisesti, eikä yksikään pakkaus koskaan tyhjene.)

PS Sidonnaisuuteni yms.

 

 

China Pi Lo Chun Bio (T-House)

IMG_20171222_100454

Jyväskyläläisen T-Housen teepakkauksissa ei ole haudustusohjeita, joten haudutin teehuoneelta ostamani China Pi Lo Chun Bio -teen tutulla “80 astetta, 2 minuuttia”-tyylillä. Koska ensimmäisestä haudutuksesta tuli makuuni vähän karvasta, mittasin toiseen vähemmän teenlehtiä. Laitoin niitä siis 3,2 dl:n pannuuni pikkuisen alle 2 teelusikallista.

Tätä Pi Lo Chunia piti vähän tsekkailla wikipediasta. Sieltähän teestä löytyykin tietoa: kyseessä on kuuluisa vihreä tee, jonka lehdet kääritään etanankaltaisiksi rulliksi. Tee tunnetaan hedelmäisestä maustaan.

Miltä tee sitten maistuu? Siinä on voimakas, vähän karvauteen kääntyvä maku, mutta samalla se tosiaan on kypsän hedelmän makuista: hiukan makeaa ja täyteläistä. Tee kuivattaa suuta. Ja kun tee jäähtyy, karvaus vain korostuu entisestään.

Pidän teen konstailemattomuudesta. Voi olla, että olen väärässä, mutta tuntuu, että tätä teetä voi juoda rauhassa, ilman tarvetta etsiä siitä aina uusia puolia ja vivahteita. Se on sitä, mitä se on: hyvää vihreää teetä.

 

 

China Anji White Tea sekä muuta (T-House)

IMG_20171215_203814

 

Olen haaveillut, että pääsen käymään uudella jyväskyläläisellä teehuoneella. T-House on avautunut syksyllä ja eilen, vihdoin, kävin kaupungissa ja samalla teellä.

Odotin teehuoneelta jotenkin enemmän kiinalaisuutta (koska esim. teehuoneen Facebook-sivujen mukaan kyseessä on nimenomaan kiinalainen teehuone). Sen sijaan paikan teevalikoima oli jyväskyläläisittäin tuttua: paljon maustettuja teelaatuja, joissa on teen mukana mm. suklaata tai pippuria tai aromeja tai mitä milloinkin. Teen kanssa myytiin myös kakkupaloja ja keksejä.

Valitsin teeseinältä valkoisen teen, jonka mausteena oli kirsikkaa ja erilaisten kukkien terälehtiä. Tee tuotiin pöytään litran teepannussa, josta ensimmäinen kupillinen oli mukavan pehmeää, hieman marjaisen makuista teetä. Kun toinen kupillinen osoittautui karvaaksi, tajusin katsoa pannun sisäpuolelle: teenlehdet olivat pannussa edelleen. Nostin sihdin lehtineen pois, mutta vahinko oli jo tapahtunut.

Pannun hintaan kuuluu myös toinen haudutus, joten pyysin sellaisen. Sen kanssa olin tarkempi ja poistin sihdin teenlehtineen välittömästi, mutta tee ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisesti mieleeni. Mausteena oleva kirsikka oli mietoa, ja sen maku katosi teen oman maun alle. Seuralaiseni söi teen kanssa kakkua, joka kuulemma oli aivan todella hyvää.

IMG_20171215_203859

Teetä juodessani harhailin ihastelemaan teevälinehyllyjä, joista löytyi erilaisia gaiwaneita, pannuja, gongfu-maljoja ja teepurkkeja. Löysin juuri sellaisen easy gaiwanin, jollaista olen kaivannut, eli sellaisen, jossa haudutusastian mukana tuleva malja on samankokoinen kuin itse gaiwan. (Tosi monessa mallissa teemalja on litteä ja pieni, ja gaiwan suuri. Minne se loppu tee pitäisi kaataa, kun maljaan mahtuu siitä alle puolet?)

Samalla löysin myös kaupan “erikoisteet” eli valikoiman maustamatonta teetä. Kertoo ehkä asiakaskunnasta, että valitessani haudutettavaa teetä minulle ei kerrottu maustamattomista teelaaduista mitään. Olisin kyllä mieluummin maistanut jotakin niistä, sillä kaupan valikoima on kiinnostava.

Nuuhkin tuoksupurkit läpi ja mukaan tarttui sen easy gaiwanin lisäksi neljää eri teetä: yhtä valkoista, yhtä vihreää, yhtä oolongia sekä yhtä pu erhia. (Onnekkaan sattuman vuoksi kaupassa on parhaillaan jouluale, joten sain kaikesta ostamastani 20 % alennuksen.) Kerron näistä kaikista lähitulevaisuudessa.

Ensimmäisen teen otin haudutettavakseni tänään. Taianomaisen tuoksun (tuore, vähän lakritsinen, makeakin) perusteella ostamani China Anji White Tea on niin vihreälehtistä, että sitä voisi äkkiseltään pitää vihreänä teenä. Se kuuluu kaupan kalleimpiin teelaatuihin, joten sitä myytiin 30 gramman annoksina (edullisemmista laaduista 50 grammaa oli pienin mahdollinen kertaostos).

Haudutusohjeita teepakkauksessa ei ole, joten tartuin tietämykseeni gaiwaneista ja tein näin:

  • Mittasin uuden gaiwanini koon: 1 dl.
  • Lämmitin gaiwanin.
  • Mittasin teenlehtiä n. 2,5 suurta teelusikallista gaiwaniin.
  • Kaadoin päälle noin 75-asteisen veden.
  • Huuhtelin lehdet nopeasti ja kaadoin veden pois.
  • Kaadoin teenlehtien päälle uuden veden.
  • Haudutin alle 10 sekuntia.
  • Kaadoin teen maljaan.
  • Join.
  • Haudutin yhä uudelleen.

Juoma on lähes kirkasta ja maultaan hyvin pehmeää ja hiukan makeaa. Maku muistuttaa vihreää teetä, itse asiassa hyvin paljon Huang Shan Mao Feng -teetä. Teessä on ihanaa keveyttä ja syvyyttä, ja se tuoksuu tuoreelta, kuin vastapoimitulta.

Valkoisessa teessä on usein jotakin sellaista tunkkaisuutta, josta en pidä, mutta tämä tee ei ole lainkaan tunkkaista. Tämä on kuin superhyvää vettä, jossa maistuu vuoristo ja puron matkallaan ohittamat teepensaat.

 

 

 

 

Tit Koon Yum 


Tämän Tit koon yum -oolongin olen ostanut jostakin kiinalaisten elintarvikkeiden kaupasta. Hintalapussa luki Iron Buddha, joten kuka voisi vastustaa? 

Teenlehdet ovat hiukan nahkeita ja tuoksuvat makean paahteisilta. Olen enimmäkseen hauduttanut tätä teetä pannussa (vesi: 80 astetta, aika: 2 minuuttia), ja sellaiseen varsin voimakkaan makuinen tee sopiikin hyvin. Tänään testaan teen gongfu-hauduttamista, jossa lopputulos on vielä paljon vahvemman makuinen.

Valmis tee on väriltään kuin sulaa kultaa. Se tuoksuu hieman karvaalta (luin jostakin määritelmän, että Tit koon yumin tuoksu on kuin kahvin ja teen sekoitus, ja siinä tosiaan on jotakin sellaista. Makeaa ja karvasta). 

Maku on nahkainen (ja niin selvästi, että näinkin huono makujen analysoija kuin minä huomaa sen heti). Tee on pikkuisen makeaa, vahvaa ja lähes syötävän tuntuista. Suuhun jää hedelmäinen jälkimaku.

Tit koon yum -purnukka on yksi niistä, joita on jäänyt teekaappiini pyörimään. Olen huono käyttämään teet loppuun. Kun pussin/purkin pohjalla on 1-2 cm teenlehtiä, kiinnostukseni päättyy ja tee katoaa kaapin perukoille.

Yritän nyt ryhdistäytyä tässä ja kunnioittaa teenlehtiä loppuun asti. Hauduttelen näitä viimeisiä nyt joka päivä, yksi kerrallaan pois. Tit koon yum on yllättäen varsin sopiva talvitee. Tällainen vahva, lähes mausteinen maku piristää marraskuuta. 

Vähäkofeiinisten maistelu

20171101_115702301

Päivän teemaisteluni kohteena ovat vähäkofeiiniset (kofeiini poistettu teenlehdistä) musta ja vihreä tee. Assam First Flush TGFOP, vähäkofeiininen ja Kiinalainen Sencha, vähäkofeiininen löytyvät Teekauppa Veiströmistä.

Haudutin teet ohjeen mukaan. Ohje on molemmissa sama: 80-asteinen vesi, kahden minuutin haudutusaika.

Kofeiinin postaminen muuttaa teenlehtiä. Kummankin teelaadun lehdet ovat kuivia ja kevyitä, jotenkin paahdetun näköisiä (vaikkeivät ne paahdettuja olekaan).

Minulla ei ole teen kanssa mitään kofeiiniherkkyyttä, vaikken kahvia voikaan juoda lainkaan. Tee tuntuu luovuttavan kofeiininsa sen verran lempeämmin, etten ole ikinä saanut (vaikka joinakin päivinä teetä aika runsaasti juonkin) siitä kofeiinitärinöitä. Siitä huolimatta vähäkofeiiniselle teelle voi joskus olla tarvetta. Iltateenä, esimerkiksi, voisin kuvitella. IMG_20171101_115922

Näistä kahdesta musta tee yllätti minut täysin. Ensireaktioni oli vau! Tämä assam on hedelmäinen ja raikas tee, ei lainkaan sitä mitä odotin (odotin jotakin vahvaa ja hapanta). Tee on keveää ja tuoksuukin hedelmäiseltä, vähän makealta.

Jos nyt oikein lähden tiukasti analysoimaan teetä tietäen, että siitä puuttuu jotakin, löydän siitä pienen, tunkkaisen jälkimaun. Se voi tosin olla myös kuvitelmaa.

Myöskään vihreää teetä en pystynyt itselläni sokkomaistattamaan, joten tiesin sitä juodessani, että juon nyt teetä, josta kofeiini on poistettu. Tässä teessä huomaan selvemmin jonkin omituisuuden kuin mustassa (ehkä, koska juon yleensä aina vihreää teetä). Jo teenlehtien tuoksu on erikoisen kirpeä.

Valmis tee on voimakkaan oranssia. Siinä on pistävä tuoksu, mutta maku ei sitten olekaan kovin omituinen. Siinä on pientä merellisyyttä ja vähän kirpeyttä, mutta maku on selvästi teenlehtien tuoksua parempi. Jään kyllä kaipaamaan sitä pehmeää, hiukan makeaa ruohoisuutta, joka yleensä senchasta löytyy.

Lyhyesti siis: Mustaa teetä vähemmän juovana ihmisenä tykkäsin tästä mustasta erityisen paljon. Vihreän teen suurkuluttajalle tämä sencha jätti vähän laimean fiiliksen; ei pahaa, muttei mitään erityisherkkuakaan. On kuitenkin kivaa, että kofeiiniherkille löytyy vaihtoehtoja myös teen puolelta, ettei heidän ainoana mahdollisuutenaan ole juoda rooibosta tai yrttihaudukkeita.

Sain nämä maisteluteet Teekauppa Veiströmistä bloggaajan ominaisuudessa. Lisää minusta & mahdollisista sidonnaisuuksistani.

Shu Pu’er 1976 (Teekauppa Veiström)


Kupissani on Teekauppa Veiströmin hyllystä löytyvää, vuoden 1976 shu puerhia. Miten tähän on tultu?

Aloitetaan kertomalla vähän shu puerhista. Perinteinen sheng puerh pakataan kakkumuotoon heti, kun teenlehdet on nuudutettu ja kuumennettu ja kuivattu. Tee fermentoituu kakkuna, kun teen luonnolliset bakteerit aloittavat toimintansa. Tee siis kypsyy vasta kakkumuodossa.

Shu puerhia sen sijaan kypsytetään jo irtolehtinä. Teen annetaan fermentoitua kasoissa, ja vasta sen jälkeen tee puristetaan kakuiksi. 

Tänään avaamani vuoden 1976 shu puerh on tiiliskivimuodossa. Kakku oli käärittu bambunlehtiin ja sen ympärille oli kiedottu (nyt jo melko ruostunutta) rautalankaa. 

Rautalangan ja lehtien sisältä paljastui kaunis teekakku. Suuret, kokonaiset teenlehdet erottuvat siitä selvästi.

Irrottelin lehtiä pyöreäpäisellä veitsellä. Se on tehtävä varovasti ja lehtiä rikkomatta, lohkaisten aina kerros kerrallaan lehtiä irti kakusta.

Olen viime aikoina mieltynyt easy gaiwaniin puerhin hauduttamisessa. Siinä on sihti, johon lehdet voi laittaa, ja sen muotoilu mahdollistaa tosi nopean hauduttamisen ja kaatamisen. Puerhistani ei sillä tule vahingossakaan liian vahvaa ja ylipitkään hautunutta.

Laitoin lehtiä sihtiin pari reilua teelusikallista. Käytin tosi kuumaa vettä, lähes kiehuvaa. Huuhtelin lehdet ensin, sitten haudutin niistä teen. Pidin haudutukset alle 10 sekunnin mittaisina.

Teestä tuli yllättävän punaista, lähes ruosteenväristä. Se on myös lempeää. Ei mitään sellaista navettamaista tunnelmaa, kuulkaa. 


Teessä on kuitenkin mukavaa tunkkaisuutta. Sellaista kuin parhaassa mahdollisessa maakellarissa – vähän pistävää, vähän multaista, muttei tukahduttavaa. 

Haudutin teetä ainakin 4 kertaa. Lopulta olisin saanut jo pidentää haudutuksia, teestä alkoi tulla laihaa. 

Märät teenlehdet ovat lähes mustia. Niissä on nostalginen tuoksu, menneen maailman tunnelma.

Kokemus: Kevyempi kuin odotin. Tuoksumuistoja täynnä.

PS Sain teen bloggaajan ominaisuudessa Teekauppa Veiströmistä.

Yixing-savipannu


Varoitus: nyt seuraa hifistelevää pohdintaa teen hauduttamisesta.

Vihreän teen hauduttaminen gaiwanissa on hankalaa. Teenlehtiä livahtaa kannen välistä kuppiin. En oikein edes osaa mitata vihreää teetä gaiwaniin – aina sitä on liikaa tai liian vähän, eikä teestä tule sopivan vahvuista.

Tähän auttaa luokseni eilen päätynyt yixing-savipannu. Olen katsellut videoita teen hauduttamisesta savipannussa ja lukenut aiheesta artikkeleita, joten vain lievää kauhua tuntien otin pannun käyttöön.

Olen löytänyt hurjia ohjeita pannun käyttöönotosta. Yhdessä jopa käskettiin harjata pannu hammasharjalla ja -tahnalla (jotta vahakäsittely saven pinnasta irtoaa). Lähdin kuitenkin liikkeelle vähemmällä tarmolla, ja harjasin pannun ihan tiskiharjalla. Desinfioin pannun kiehuvalla vedellä. Sitten vain hauduttamaan.

Pannun ensiteeksi valikoitui Huang Shan Mao Feng (Teepolku).

Lämmitin pannun kuumalla vedellä. Laitoin lehdet pannuun (pannuni on aika iso, n. 2 dl, joten mittasin lehtiä 4 suurta teelusikallista) ja huuhtelin ne kuumalla vedellä (vesi pannuun, vesi pois). Sitten haudutin teen.

Haudutuksen tulisi olla alle 10 sekunnin mittainen. Logistisista syistä haudutusaika vähän venyi. On nimittäin paljon ajateltavaa:

Ota kansi teepannun päältä

Kaada kuuma vesi pannuun.

Laske kansi takaisin.

Valele pannu ulkopuolelta kuumalla vedellä.

Laske vedenkeitin pöydälle.

Nosta teepannu pöydältä.

Kaada tee kuppiin tai lasikannuun. (Teepannun pienen nokan kautta kaatamiseenkin menee useita sekunteja.)

Nauti!

Teestä tuli heti erinomaista. Teen ominainen raikkaus yhdistyi pannun savisuuteen, ja lopputulos oli mahtava.

Join seuralaiseni kanssa teestä ainakin kuusi haudutusta. Teen maku kirkastui kerta kerralta, ja lopussa odotti aarre: makea, kutitteleva kupillinen. Tee tuntui myös erityisen piristävältä.

Gaiwanillakin hauduttaessa minulle käy usein niin, että yhtäkkiä se ties miten mones haudutus on aivan taivaallinen. Luulen, että ainakin osittain kyse on taitoni vähäisyydestä: olen liian hidas ensimmäisille haudutuksille, ja ne venyvät liian pitkiksi. Tahtini sopii täydellisesti vasta kuudennelle tai seitsemännelle haudutuskerralle.

Se, mikä tässä teepannussa yllätti eniten, on tuoksu. Kun on kaatanut teen pannusta, ja nostaa kantta, kohtaa huumaavan teentuoksun, jollaista en ole ennen kokenut.

Tänään testasin pannussa White Monkey High Grown -teetä (Teekauppa Veiström), ja sekin toimi hyvin. Tuoksu yllätti uudelleen: tämän teen kanssa pannu tuoksuu pähkinäiseltä, lähes suklaiselta.

Savipannussa tulee aina hauduttaa samaa tai samantyyppistä teetä juuri siksi, että teeöljy imeytyy saveen ja muokkaa pannun makua. Siksi mietinkin pitkään, mitä haluan pannussa valmistaa. Päädyin vihreään teehen, koska oolong toimii mielestäni hyvin gaiwanissakin, ja puerhille tämä savipannun intensiivisyys saattaisi olla vähän liikaa. Tai siis minulle; en osaisi hauduttaa puerhia niin nopeasti kuin se pitäisi.

Teepannun muoto vaikuttaa myös siihen, mitä sillä tulisi hauduttaa. Ajattelen kuitenkin realistisesti, että en ehkä huomaisi tässä suurta eroa. Vihreä tee vaatisi ihanteellisesti pienimmän mahdollisen kansiaukon, mutta isompi on helpompi puhdistaa.

(Puhdistaminen tapahtuu tyhjentämällä pannu teenlehdistä ja huuhtelemalla huolellisesti. Ei pesuaineita! Sitten pannun annetaan kuivua.)

Yhtä veden kanssa läträämistähän tämä on. Litra vettä hulahtaa huomaamatta astioiden lämmittämiseen ja teen huuhtelemiseen ja pannun valeluun hauduttamisen aikana. En lähtisi hommaan ilman gongfu-tarjotinta, jonka alla on vesisäiliö (onneksi sain hankituksi sellaisen kesällä).

Pannuni on vähän turhan iso yhdelle hengelle, mutta toisaalta tällaiseen hauduttamisoperaatioon ryhtyminenkin vaatii usein seuraa. Kokemus on kiva jakaa. Nautin kuitenkin erityisesti siitä, että pannuni on muotoa dragon egg, lohikäärmeenmuna.

Jatkoa varmasti seuraa.