Huang Shan Mao Feng (Teepolku)

 

Turun Teepolusta viime vuonna ostamani Huang Shan Mao Feng 2016 AA -niminen vihreä tee on odotellut kaapissa avaamattomana tähän juhannukseen asti. Nyt sen hetki koitti.

Pakkauksen haudutusohje on kiehtova. Teetä mitataan “reipas ruokalusikallinen” kannun koosta riippumatta. Haudutusaika alle puolen litran kannulle on 2 min. ja sitä suuremmalle 3 min.

Uteliaana valitsin sitten 8 desilitran valurautapannuni (viimeviikkoinen löytö kirpputorilta, muuten! oikein mainio, käytännöllinen ja kaunis pannu). Halusin selvitää, eikö teestä tule laihaa, jos teenlehtien määrää ei lisää pannun koon kasvaessa.

Teenlehdet ovat uskomattoman kauniin ruohonvihreitä ja hiukan hedelmäisen tuoksuisia. Reipas ruokalusikallinen siivilään, siis, ja kolmen minuutin haudutus.

Valmis tee on ohuen keltaista. Tuoksu on mieto.

Maultaan tee on jännittävä: makea ja hedelmäinen. Ruohoisuutta on hyvin vähän.

Teestä ei siis tullut mitenkään laihaa. Lopputulos on mitä mainioin, vivahteikas vihreä tee, jolle on ilo antaa aikaa. Ensi kerralla tosin haudutan teen ohjeen mukaan pieneen pannuun ja kokeilen, kumpi lopputulos miellyttää minua enemmän.

Tumma oolong (mysteeri)

Tuoksu: makea ja pistävä.

Olen juuri avannut salaperäisen, Kiinan-tuliaisena saamani nyssäkän, jonka sisällöstä ainoana vinkkinä ovat sanat “tumma oolong”. Lehdet näyttävät vihreiltä.

Olen odotellut nyytin kanssa pitkään. Olen siitä iloinen – nyt uskon osaavani lähestyä oolongia oikein. Annostelen teenlehdet gaiwaniin ja aloitan.

Haudutettu tee on todella maitoista. Se on makeaa ja hiukan kirpeää. Teenlehdet tuoksuvat vähän pökerryttäviltä, kirpeiltä ja tunkkaisilta.

Tee on haudutus haudutukselta keltaisempaa. Sen maku on hedelmäinen, kirpeä ja makea yhtä aikaa.

Tästä minä tykkään! Harmi, ettei minulla ole aavistustakaan, mitä oolongia tämä on.

Gaiwan on oiva väline teen sielun tutkailuun. Teenlehdet antavat itsestään niin paljon saadessaan avautua maljassa hiljalleen. Useamman haudutuksen juominen on kuin keskustelu. Tee reagoi minun tapaani hauduttaa se, ja minä reagoin teen tuoksuihin ja makuihin.

Olen melko valmis nimeämään tämän oolongin joksikin luonnollisen milky oolongin lajiksi. Tummaa tee ei ole, mutta mukava seikkailu kuitenkin, täynnä vastapuhkeavien puunlehtien keväistä kirpeyttä.

Classic China Oolong (Teekauppa Veiström)

Suhteeni Classic China Oolongiin (Teekauppa Veiström) on omituinen. Teen hauduttamistapa ja päivä ja mielentila ja mitkä lie ilimat vaikuttavat teen makuun niin paljon, etten koskaan tiedä, millaista teestä tulee. Se on seikkailu.

Kun olen hauduttanut tätä teetä pannussa (ihan pussin ohjeen mukaan), siitä on tullut miltei lakritsinmakuista, tummaa oolongia. Olen tehnyt sitä gaiwanissa monta kertaa ja lopputulos on joskus karvas ja kauhea, joskus lähes vihreän teen makuinen, vähän kirpeä juoma.

Olen todennut, että kahden desilitran gaiwan, jolla en osaa valmistaa oikein mitään muuta teetä (pidättäydyn pienemmissä gaiwaneissa tottumuksesta) sopii juuri tälle teelle. Sillä onnistun useimmin.

Siispä: mittasin veden lämpötilan tarkasti, laitoin gaiwaniin 3 pientä teelusikallista teenlehtiä, huuhtelin lehdet kuumalla vedellä, haudutin vähän alle 30 sekuntia. Lopputulos on vihreäteemäinen, ihanan kirpeä ja raikas tee, joka ei ole karvasta eikä liian mitään.

Mutta koska tämä ei ole niin helppo tee, jokainen haudutus voi yllättää uudelleen. Tee on kerta kerralta kitkerämpää, kun teenlehdet aukeavat gaiwanissa kokonaan. Lopulta luovutan.

Pannuhauduttaminen on tälle teelle selvästi helpompaa. En tiedä, miksen vain tyydy siihen.

Alanoottina bloggaajan paikkasidonnaisuus: olen töissä Teekauppa Veiströmissä, josta olen tämän teen ostanut.

Korea sencha (Teeleidi)


Olen nähnyt niin monta lehtijuttua ja mainintaa Teeleidin (Jyväskylä) muutosta, että luulin sen jo muuttaneen. Mutta ei – siellä se on Lutakossa vielä kuukauden. Menin siis sinne kirjoittamaan, kun kaipasin jäätävän päivän lämmikkeeksi paria kupillista maustamatonta vihreää teetä. 

Teeleidissä on erikseen paremmat (kalliimmat) haudutetut teet ja normaalihintaiset teet. Koska ajattelin, että teen kuitenkin kirjoitustöitä samalla kun juon, pitäydyin niissä normaaleissa ja otin pannullisen Korea senchaa.

Sitten viime käynnin teehuoneella oli siirrytty pienempiin kuppeihin (tai sitten se johtui teevalinnastani). Tervehdin pientä kuppia ilolla. Se oli kaunis ja pienen kupin kanssa aina tuntuu, että teehetki kestää pidempään.

Entä tee? Se oli yllättävää. Maku oli hyvin lähellä kiinalaista senchaa, mutta vailla makeutta. Tee oli selvästi kirpeää, ja ehkä vähän yksioikoista. 

Vähän makukokemus jäi litteäksi. Toisaalta tee oli perushyvää ja hyvin virkistävää.

Toista haudusta en tullut pyytäneeksi, teehuone oli niin kiireisen tuntuinen ja hälyisä. Sain työni tehdyksi ja jatkoin matkaa (ja kävin varsin luultavasti viimeistä kertaa leidin Lutakon tiloissa).

China Kukicha (Teekauppa Veiström)

IMG_20170422_103838

Olin kaivannut kukichaa jo jonkin aikaa (se on tämä kevät, kuulkaa!) ja eilen sitten ostin sitä, vihdoin, teehyllyni ilopilleriksi. Teekauppa Veiströmin China Kukicha kehotetaan hauduttamaan 80 °C:ssa 2 minuuttia, ja niin tein.

Kukicha eli tikkutee valmistetaan lehtien ruodeista ja muista osista. Se ei siis sisällä lainkaan teepensaan lehtiä siinä muodossa kuin tee yleensä sisältää. Keltaiset tikut ovat kuin heinänkorsia: ne kelluvat teesiivilässä ja tuoksuvatkin raikkaan heinäsiltä.

Haudutettu tee on kirpeää ja vähän hapantakin. Siitä tulee mieleen raparperi ja muut alkukesän kirpeät tuoksut sateen jälkeen. 20170422_104928733

Olen viime aikoina nauttinut muutenkin kirpeydestä teessä. Olen juonut huomattavan usein White Monkey High Grown -vihreää teetä. Sen kirpeys on todella erilaista kuin kukichan. White Monkey on enemmänkin sellaista marjamaista, pehmeää ja lempeää.

Valmistin nyt näitä kahta teetä rinnakkain ihan vertailumielessä (niiden väriero ei ole ihan noin suuri kuin kuvassa, jossa kukicha näyttää huomattavasti tummemmalta). Makuja ei oikein voi asettaa rinnakkain, koska toinen tee on haudutettu lehdistä ja toinen muista teepensaan osista. Suhteessa White Monkeyyn kukicha kyllä tuntuu erityisen terävältä ja voimakkaalta. Myös kitalaki täyttyy kukichan mausta.

Kukicha kuuluu niiihin teelaatuihin, joista olen ensin ollut vähän ihmeissäni ja sitten innoissani. Sen makuun tottuu ja sitten sitä alkaakin jo kaivata. Sen valmistamisen kanssa kannattaa kyllä olla tarkka; kiehuvassa vedessä hauduttamalla siitä saa aika työlästä juotavaa.

PS Ilmoitan taas tämän sidonnaisuuteni, eli olen töissä Teekauppa Veiströmissä.

 

 

Pai Mu Tan (kahvila Mimosa, Tampere)

Kahvila Mimosa (Tampere) on edistynyt teevalikoimissaan. Kun taannoin kahvilasta sai teepannuun vain pussiteetä hautumaan, nyt listalla on irtoteevaihtoehtoja. Rooiboksen, mustan ja vihreän lisäksi listalla on myös valkoinen tee. Tilasin sitä pannullisen, korvasin aamiaisen maapähkinäleivoksella, ja istuin pöytään.

Mimosassa tarjottava valkoinen tee on Pai Mu Tan -teetä. Tee oli haudutettu miellyttävästi. Se oli oikein hyvää. Maapähkinäleivos tosin arvattavasti tukki makuaistin niin, että teen maistamista piti sen syömisen jälkeen vähän odotella.

Kun tee jäähtyi, se alkoi yllättäen maistua vetiseltä. Katsoin pallosihtiä, jossa teenlehdet olivat ja kas, teetä oli annosteltu palloon aika vähän (pallosihti on ylipäätään aika huono idea suurilehtisen teen hauduttamiseen). Valkoista teetä saa puolen litran pannua kohden mitata sen kuutisen teelusikallista, ja pallosihdissäni lehtiä oli ehkä kolmasosa tästä.

Teevalikoimissa on siis edistytty hyvin. Teen hauduttamiseen voisi vielä vähän kiinnittää huomiota, ja lopputuloksena olisi ihan hyvä haudutetun teen peruslista. Perustarpeisiin.

Japanilainen sencha (Turun Tee ja Mauste)

IMG_20170314_151606

Kävin alkutalvella pari kertaa Turun Tee ja Mausteessa, ja niiltä reissuilta on edelleen teepakkauksia aukikirjoittamatta. Tänään tartuin japanilaiseen senchaan, joka on luomua (muuta infoa pakkauksessa ei olekaan).

Muistelen myyjän todenneen, että tässä teessä on hyvä hinta-laatu-suhde. En muista hintaa, joten en nyt tiedä, mihin laatuun sillä hinnalla pitäisi tähdätä.

Hauduttelin teetä n. 80-asteiseen veteen kaksi minuuttia. Jos juon teetä yksikseni, tartun useimmiten 3,2 dl:n kokoiseen valurautapannuun. Tämä lähinnä siksi, että olen tottunut siihen; osaan mitata siihen teetä luonnostaan oikean määrän. Niinpä aika harvoin pääsen testaamaan, miltä mikäkin tee maistuisi jäähtyessään, koska juon pannullisen saman tien.

Tämän teen kanssa lähdin liikkeelle vailla odotuksia. Se tarkoittaa, että otin sellaisen ei-maisteluasenteen, että luenpa samalla sähköpostit kun juon teetä (kauhea asenne!) Niinpä tee olikin iloinen yllättäjä. Tee on oikein hyvää – lopetin sähköpostien lukemisen ja aloin maistella, mitä juon.

Tässä senchassa on varsin voimakas ruohoinen maku. Se sopii hyvin tällaiseen mielentilaan, kevään odottamiseen. Voisin juoda tätä ruoan päälle jälkiruokateenä. Maku on herkullinen ja voimakas.