Valkoinen Lime Tee (Teekauppa Veiström)

Olen jemmannut mökille vain työpaikkani Teekauppa Veiströmin teetä, joten maisteluni täällä on siltä osin yksipuolista. Makumaailmaltaan ei niinkään; nyt pannussa hautuu Valkoinen Lime Tee.


Huomaan juoneeni tämän teen niin nopeaan tahtiin, että siitä kirjoittaminen on melkein jäänyt. Vielä ehtii kuitenkin, sillä pussista irtoaa lehtiä vielä yhteen pieneen pannulliseen.

Lime tuoksuu teenlehdissä niin ihanan raikkaasti, että tein ostopäätöksen ihan sen perusteella. Lime on makeampi ja hedelmäisempi kuin teemausteena tutumpi sitruuna.

Tämän teen hauduttamisessa olen tarkkaillut veden lämpötilaa (70 astetta) ihan erityisesti. Liian kuuma vesi nimittäin nostaa valkoisesta teestä karvauden tehokkaasti esiin. Karvaus ja lime eivät sovi yhteen. Pari kertaa olen saanut viskata teen viemäriin, kun olen lipsuillut veden lämpötilan kanssa.

Lempeällä hauduttelulla teestä tulee hyvin vaaleaa, sellaisen vaalean omenan väristä. Lime maistuu makealta ja sitruksiselta. Erityisesti ensimmäinen haudutus on hyvä, mutta olen hauduttanut lehdet aina toisenkin kerran. Limen osuus on silloin pienempi, ja valkoisen teen oma maku pääsee esiin.

Tämä tee on kulunut arjessani samaan (hurjaan) tahtiin kuin vihreä päärynätee, jota saatan juoda litran pannullisen yhteen menoon kirjoittaessani jotakin. Raikkaat, ei-makeat teet ovat hyviä työntekoon, sillä ne pitävät mielen virkeänä, mutteivät vaadi juojalta (tai juomishetkeltä) mitään erityistä.

Advertisements

Sherry-lime (Turun Tee ja Mauste)

img_20161129_122719

Olen ajautunut omituiseen rinnakkaistodellisuuteen, jossa eteeni tulee jatkuvasti eri tavoin maustettuja teelaatuja. Tämä on hurjaa! Olen niin tottunut juomaan maustamattomia.

Toisaalta podin juuri muutaman päivän flunssan. Kun mikään ei maistu miltään, on hyvä kaivaa kaapista ne kaikkein maustetuimmat teet tuottamaan edes vähän iloa. Nyt olen tervehtynyt, joten maistan taas mitä juon.

Siispä: tartun rohkeasti Turun Tee ja Mausteen myymään Sherry-lime-nimiseen vihreään teehen. Pakkauksessa ei lue mitään, mutta muistelen, että liikkeessä sanottiin teen sisältävän sherry-ja limeöljyjen lisäksi myös aprikoosia. Mukana on kauniin ulkonäön vuoksi myös ruusun terälehtiä.

img_20161129_120113

Teenlehdet tuoksuvat vahvan makeilta. On kuin haistaisi viinikumikarkkeja, sellaisia oikein kirkkaanvärisiä ja kirpakoita.

Vihreä tee on rullattua ja värikkäät kukan terälehdet saavat teen näyttämään samalta kuin se tuoksuu: pirteältä. Kovin kaunista haudutuskuvaa ei tästä teestä saa, koska mikään siinä ei kellu (kuvan erinomainen haudutussiivilä on muuten Teekauppa Veiströmistä, enkä tulisi toimeen ilman sitä).

Ensimmäisellä kerralla sain tästä teestä niin vahvaa, etten pystynyt juomaan sitä. Sittemmin opin mittamaan teenlehtiä vähän hillitymmin.img_20161129_120151

Limen maku puskee pintaan kyllä sen verran vahvasti, etten maista sherryä (tai ehkä en vain osaa erottaa sherryä tästä makujen tulvasta erilleen). Aprikoosi sen sijaan tuo mukavaa hedelmäisyyttä.

Teenlehdet kestävät varsin hyvin kaksi haudutusta. Maku muuttuu lempeämmäksi, mutta mautonta tästä teestä ei saa millään.

Ei tästä lemppariteeksi ole – tämä on liian päällekäyväksi maustettua – mutta uskon, että saan 50 gramman pussillisen juoduksi talven mittaan.

PS Tämän teen ei pidä antaa jäähtyä. Viileässä teessä maistuu vain kimara makeita makuöljyjä.

Edit maaliskuu 2017: En saanut teetä juoduksi talven mittaan. Annoin sen ystävälle, joka on ehkä enemmän teen kohderyhmää.