Jade Ring Single (Teeleidi)

52952685_10156581730139748_9027020185214648320_o

Eilen, tapani mukaan, menin Jyväskylään sijoittuvien töiden jälkeen Teeleidiin teelle. Teen valinnassa osoittauduin hankalaksi ihmiseksi, koska sanoin kaikkeen “join tuota just eilen” tai “ei, olen juonut liikaa tuota”. Mutta valikoimista löytyi uusi Jade Ring Single, jota haistoin (se tuoksui yllättävän voimakkaalta ja vähän kirpeältä), ja jonka valitsin pannuuni.

Teen kanssa otin palan mangokakkua, koska aina en pysty vastustamaan Teeleidin kakkutiskiä. Kakku olikin tosi pehmeää ja ihanaa.

Mutta se tee: sain pöytään arviolta 4 dl:n lasipannun, jonka pohjalla oli muutama teenlehti. Tavallisesti teenlehtiä mitataan noin gramma/1 dl vettä, ja tässä lehtiä oli todella paljon vähemmän. Tarjoilija kaatoi teetä maljaani, ja maistoin, eikä se maistunut muulta kuin vedeltä. Kaadoin sen takaisin pannuun ja haudutin lisää.

Tässä vaiheessa totean vielä, että jätin kakun syömisen vasta teenmaistelun jälkeiseen aikaan, joten en voi syyttää edes mangon makua siitä, että tee maistui niin laihalta. (Useinhan käy niin, että voimakkaan makuinen seuralainen syö teen makua tosi paljon. Siksi en yleensä syökään teen kanssa mitään.)

Kun olin 20 minuutin ajan toistanut tätä prosessia, jossa kaadan teetä maljaan, maistan, ja kaadan takaisin, kysyin työntekijältä, onko teenlehtiä pannussa nyt sen verran kuin kuuluukin. Minulle vastattiin, että tee vain on niin mietoa, ja että se on tehty aivan ohjeen mukaan.

Voi olla, etten vain ole riittävän hienostunut maistelemaan tätä teetä. Sain kuitenkin ystävällisesti uuden pannullisen, jossa lehtiä oli hiukan enemmän. Hauduttelin sitä vartin verran, ja sain veteen hiukan aistittavaa vihreän teen makua. Maistamatta jäi verkkosivujen lupaus: “raikas, aavistuksen makea ja siinä on pieni pähkinäinen maku”.

Katsoin kotona Teeleidin sivuilta teen valmistusohjetta, ja kyllä: sivuilla sanotaan, että “Kuppia (200ml) kohti tarvitset vain 3-4 rengasta.” Näin ollen 4 dl pannuun ohjeenmukainen määrä tosiaan oli 6-8 rengasta (jotka avautuivat teenlehdiksi).

Minun on vaikea ymmärtää tätä. Jos tee on jo lähtökohtaisesti miedon makuista, miksei lehtiä mitata pannuun saman verran kuin vahvempienkin laatujen lehtiä? En saanut tähän työntekijältä vastausta, joten en tiedä. Laiha tee on joka tapauksessa eri asia kuin miedon makuinen tee.

Melkein ostin teetä mukaani kotiin, jotta voisin kokeilla sen hauduttamista itse, mutten sitten kuitenkaan. Kakku oli tosi hyvää ja osaanpahan ensi kerralla kysyä jo teetä valitessani, minkä verran lehtiä pannua kohden annostellaan.

 

Advertisements

Mao Feng (Teeleidi)

FullSizeRender

Mao Feng -teen lehdet tuoksuvat miltei lakritsilta, kun avaan pakkauksen. Vahvan tummanvihreissä lehdissä on voimakas, vähän suolainen ja mausteinen tuoksu.

Teeleidin pahvipakkaus kertoo teen kuuluvan T-City-sarjaan. Sarjan pakkaukset näyttävät taloilta – Mao Fengin pakkaus on nimeltään T-kauppa.

Pahvipakkaus on sikäli kätevä, että kuljetin teetä repussani pari päivää, eivätkä lehdet murentuneet. Toisaalta kyllä mietin, kuinka aromitiivis pakkaus on, jos teetä säilyttää siinä pitkään (olen vähän neuroottinen näissä pakkausasioissa, katso edellinen päivitys). Sen sisällä tee on läpinäkyvässä muovipussissa. FullSizeRender (1)

Haudutettuna tee yllättää: maku on hedelmäinen ja ruohoinen. Tee on vahvan makuista, hiukan karvastakin, ja todella herkullista.

Vaikka päällimmäinen maku on kypsän hedelmäinen, teessä on myös pientä mineraalisuutta. Vähän kuin nuolaisisin kiveä. Myös sellainen umami, jota usein löytyy japanilaisesta teestä, tuntuu ohuena vivahteena. Pidän tästä, ehdottomasti.

(Myös tuo kahden desilitran valurautapannu on muuten Teeleidistä ostettu.)

 

 

Taiping Houkui (Teekauppa Veiström)

FullSizeRender(6)

Miten tätä teetä mitataan, mietin, kun katselen Taiping Houkui -teenlehtiä. Pitkät lehdet eivät mahdu mihinkään siivilään, mutteivät oikein pannuihinikaan. Lopulta pudottelen niitä lasipannuun, johon ne tavallaan mahtuvat.

Haudutin teetä pakkauksen ohjeen mukaan, eli kaksi minuuttia. Vesi oli 80-asteista. Lehtien määrää en kovin tarkkaan osannut mitata (miten mitataan kaksi lusikallista lehtiä, jotka eivät asetu minkäänlaiseen lusikkaan?) Valmiin teen kaadoin suoraan toiseen pannuun, jottei hautuminen jatku yli kahden minuutin.

Teen tuoksu on mahtava. Vihreä, raikas ja puunlehtimäinen. Kevään tuoksu! FullSizeRender(5)

Tee on hennon vihreää ja miedon makuista. Voi olla, että mittasin lehtiä pannuun liian vähän, mutta pidän tästä kuitenkin. Maku on moninainen: hiukan hedelmäinen, kevään ensimmäisten lehtien maku.

Tämä on sellainen vihreä tee, jota voin kuvitella juovani päivittäin pitkänkin aikaa. Kevyt ja tuttavallinen, lempeä ja kuiskaava. Teessä ei ole mitään hyökkäävää, eikä se vaadi minulta mitään.

Teetä voi hauduttaa useamman kerran. Toiseen haudutukseen mittasin vähän vähemmän vettä, ja lopputulos on voimakkaampi. Jostain syystä teehen tuli myös paahteinen vivahde, aivan kuin lehdet olisivat vasta nyt suostuneet luovuttamaan tällaisen tärkeän osan maustaan.

Jätin teenlehdet pannuun juomisen ajaksi, ja teestä tuli koko ajan vahvempaa, enemmän paahdetun makuista ja jopa mausteista. Tälle teelle sopii verkkainen hauduttelu ja hitaasti etenevä maistelu.

Hennossa teessä on se haittapuoli, että veden ominaismaku (joka on Tampereella toisinaan hyvinkin vahva) peittää teen makua alleen. Vahvempi haudutus tuo esiin vahvemmin teen oman luonteen.

Pluspisteitä tee saa kauneudestaan. Onhan se nyt tosi mahtavaa katsella, kun suuret lehdet muuttavat veden pannussa vähitellen teeksi.

Sain teetä maistiaisnäytteen verran Teekauppa Veiströmistä.

 

 

 

Valkoinen & Vihreä Puolukkametsä, Kiina (Teeletti)

Kaipasin kevyttä, talvista teetä, ja siihen janoon ostin Lahdessa käydessäni Teeletistä tätä: Valkoinen & Vihreä Puolukkametsä, Kiina. Teenlehdet tuoksuvat niin huumaavan marjaisilta, etten tiedä, kuka tätä pystyisi olemaan ostamattakaan.

Tee sisältää nimensä mukaisesti sekä valkoista että vihreää teetä. Tee on maustettu luontaisella puolukka- ja vaniljaöljyllä. Esteettisenä lisänä on lootuksenkukkia. Tee suositellaan haudutettavaksi 70-80-asteiseen veteen, 2-3 minuuttia.

Lopputulos on todella kevyt ja raikas. Tee on marjaisaa, muttei hapanta. Vanilja tuntuu teessä kevyenä, makeana jälkimakuna, ja kun tee hiukan jäähtyy, vihreän teen ruohoisa maku putkahtaa kaiken alta esiin.

Tämä on sukua mustalle puolukka-vaniljateelle, jota olen juonut vuosien mittaan paljon. Vihreän ja valkoisen teen perusmaku vain on miedompi, joten lopputulos on sellainen talvinen mutta kevyt, metsäinen mutta raikas, jollaista juuri nyt kaipaan.

 

 

Kirsikkaa!

SAM_6348
Vasemmalla japanilainen, oikealla kiinalainen tee.

Olen vuosia etsinyt kirsikkateetä, joka täyttäisi odotukseni. Nyt minulla on kokeilussa kahta: japanilaista Sencha Sakuraa (Koskilinnan kahvikauppa, Tampere) ja kiinalaista Vihreää Sakuraa (Teeletti, Lahti). Haudutin näitä nyt yhtä aikaa tehdäkseni vähän vertailua.

Tuotteissa on hyvin samankaltaiset sisällöt. Sencha Sakura sisältää japanilaista senchaa, ruusun terälehtiä ja sakurakirsikka-aromia. Vihreässä Sakurassa on kiinalaista vihreää teetä, kirsikka-aromia ja ruusun terälehtiä.

Teenlehdet näytävät hyvin samanlaisilta: kummassakin on melko suurilehtistä vihreää teetä ja koristeena niitä ruusun terälehtiä. Japanilaisen teen lehtien tuoksu on hiukan pistävän marjainen, vähän hapan. Kiinalainen tuoksuu supermakealta ja hajuvesimäiseltä.

Haudutin molempia ohjeen mukaan 2,5 minuuttia. Vesi oli 75-asteista.

Haudutetun teen väreissä on eroja. Japanilainen on oranssihtavaa ja tummaa. Kiinalaisen väri on keltaisempi, kirkkaampi.

Japanilaisessa teessä kirsikan aromi on voimakas, mutta ei hyökkäävä. Juodessa maistuu myös vihreä tee, ei pelkkä kirsikka. Maku on sellainen kuin se on aidoissakin kirsikoissa, eli ei kovin makea vaan enemmänkin marjaisa, vähän hapan.

Kiinalainen tee on maultaan yhtenevä hajuvesimäisen tuoksun kanssa. Kirsikka-aromi on supervoimakas ja hyvin makea, enkä maista aromin alta vihreää teetä. Tee on mehumaista, hyvin hedelmäisen makuista.

Näistä kahdesta japanilainen Sencha Sakura on selvästi enemmän omaan makuuni. Kiinalaisen teen tuoksu on parempi, karkkimainen (hyvällä tavalla), mutta valmiissa teessä makeutta on aivan liikaa.

Tokihan nämä molemmat ovat tällaisia aromilla tuotettuja, hyökkääviä makuja. Lempikirsikkani on yhä Teemaan Sencha Sakura, mutta minulla on ollut tänä vuonna vaikeuksia juoda tuollaista vahvaa, japanilaista senchaa. Se ei jostain syystä sovi tällä hetkellä vatsalleni vaan tuottaa tuskia. Siksi olen jumissa näissä miedommissa laaduissa, ja samalla sitten aromien armoilla.

 

 

White Monkey High Grown (Teekauppa Veiström)

monkey

Päätin eilen testata toistakin teetä tällä uudella gaiwanillani. Valitsin White Monkey High Grown -vihreän, jota myy Teekauppa Veiström. Olen ostanut tämän teen lähinnä ajatellen haltuuni päätynyttä savipannua, mutta rehellisesti sanottuna en ehkä jaksa savipannun elämää – pannussa tulisi hauduttaa ikuisesti vain yhtä ja samaa teetä, ja lopulta pannun ja teen harmonia on täydellinen.

Tein sitten netistä löytämieni gaiwan-ohjeiden rohkaisemana teetä siten, että laitoin gaiwaniin reilun ruokalusikallisen teenlehtiä ja kaadoin n. 80-asteista vettä päälle. Haudutin useimmin ihan lyhyitä, vain 10-15 sekunnin haudutuksia, vaikka testailin vähän haudutusaikoja illan mittaan.

monkey2
Suuri teepannu hoitaa vesikannun tehtävää.

Ja mitä tapahtui? Tee oli täydellistä. Tee oli niin hyvää, että hihkuin koko ajan ääneen, miten hyvää teetä join. Siis ihan mahtavaa. Ja kuumat lehdet tuoksuvat todella hyvältä, kun gaiwanin kantta raottaa.

Join samasta teemäärästä haudutuksia pitkin iltaa, varmasti yli kymmenen, todennäköisesti 15. Teen maku alkoi vasta ihan loppupuolella ohentua, mutta oli edelleen herkullista. Jossain vaiheessa vain raja tulee vastaan, ja on pakko lopettaa juominen.

Tänään olen uskaltanut astua oolongiin, ja gaiwanissa on Turun tee ja mausteen Dong Ding vihreä oolong. Noin viidennen 15-sekuntisen haudutuksen jälkeen siirryin puoleen minuuttiin, mutta teen maku lähestyy vihreää teetä hyvin nopeasti. Olen edelleen aivan ihastunut teelehtien tuoksuun sen jälkeen, kun vesi on kaadettu gaiwanista kuppiin.

dongding

Gaiwan on nopeasti muuttanut suhtautumistani kahteen asiaan: 1) kosteat teenlehdet ovat nyt minusta suoranainen aarre, joka löytyy haudutusastian sisäpuolelta (en halua eristää niitä enää omaan sihtiinsä) ja 2) aukinaisten teenlehtien katseleminen kirkastaa jotenkin sitä ajatusta, että tee on monivaiheisen ja monen ihmisen tekemän työn lopputulos; että ihmiset ovat poimineet nämä lehdet puista ja matka on alkanut (ja olen kaikille niille ihmisille kiitollinen).

(On hauskaa, että astiat voivat muuttaa suhtautumista teehen. Viimeksi näin kävi viime vuoden lokakuussa, kun sain lahjaksi laakean, maljamaisen teekupin. Se on niin leveä, että siitä on pidettävä kiinni kahdella kädellä. Sen saatuani olen juonut lähestulkoon pelkkää oolongia, koska oolong maistuu siitä kupista mielettömän hyvältä. Olen sittemmin kuullut, että oolongin maku voimistuu (ja makeus kasvaa), kun oolong hapettuu laakeassa astiassa. Elämykseni on siis ollut todellinen.)

Milky oolong (Turun Tee ja Mauste) + kiinalainen vihreä tee

20160926_185443141

Ennen kuin aloin harrastaa vaihtelua teessä, join vuosia samaa kiinalaista vihreää teetä. Sitä sai ainakin aikoinaan etnisistä kaupoista, ja sen nimi oli Double Dragon. Sitten aloin harrastaa vaihtelua, ja valtavan pussin loppu jäi kaappiin odottamaan aikaa parempaa.

Nyt se on tullut: Turun Tee ja Mausteen milky oolong on niin makeaa, että sain ajatuksen taittaa sen makua vihreällä teellä. Tähän tarkoitukseen kaivoin tuplalohikäärmeen kaapista.

Ensimmäinen kokeilu on yksinkertainen: puolet milkyä, puolet vihreää teetä, haudutusaika 1,5 minuuttia. Jo tässä vaiheessa tajusin, että äkkimakea milky ehtii tuossa ajassa uuttua vähän liikaakin, mutta oli jo liian myöhäistä katua. 20160926_185733065

Lopputulos on yllättävän sopusuhtainen, vaikka tosiaan edelleen liian makea minulle. Tee on kuitenkin ainakin jonkinverran kevyttä ja raikasta, toisin kuin tämä turkulaisen kaupan milky yksinään.

Yksinään tämä milky oolong on kuin joisi hunajavettä, ja toinen haudutus on ihan yhtä kitalakeen käyvä ja tunkkaisen makea kuin ensimmäinenkin. Huumaava tuoksu milkyssä kyllä on, ja joskus se makeuskin kieltämättä on herkullinen. Sitä ei vain paria desilitraa enempää pysty juomaan ennen kuin makuaisti on aivan tukossa.

Ensi kerralla taidan kokeilla teesuhdetta 1/3 milky oolongia + 2/3 vihreää teetä. (Ja luulen, että kun tämä Double Dragon joskus viimeinkin loppuu, jään kaipaamaan sitä.)

Edit: Muutaman viikon join Turun Tee ja Mausteen Milky oolongia milloin yksikseen, milloin vihreän teen mausteena. Lopulta luovutin ja heitin teen pois. Miksi juoda väkisin, jos ei yhtään tykkää?