Xue Ya Luminuppu (Teekauppa Veiström)

IMG_20180717_092706

 

Ystävä on tulossa kylään ja “haluaa oppia jotakin teestä”. Valmistauduin tähän tietysti ostamalla Teekauppa Veiströmistä entistäkin pienemmät gongfu-maljat ja kiinalaista vihreää teetä. (Pikkuruiset maljat perustelevat itsensä sillä, että voin maistattaa vaikka kymmentä teetä ilman, että maistaja joutuu juomaan litroittain.)

Nythän on (edelleen) niin, että olen aika huono gongfu-hauduttamaan vihreää teetä. Ajattelin, että tämä Xue Ya Luminuppu olisi sopivan mietoa, jotten tuhoa sitä heti kun yritän.

Ja tämähän toimii! Mittasin 1 dl:n gaiwaniin kolme teelusikallista teenlehtiä. Huuhtelin lehdet ensin n. 80-asteisella vedellä ja haudutin sitten alle 10 sekuntia.

Teenlehtien tuoksu on uskomattoman raikas ja tuore. Sellainen hedelmäinen ja vähän makea kuin teessä parhaimmillaan on. Itse tee on hyvin hauraan vihreää, ruohoisen ja lempeän makuista.

Toinen haudutus tuo lehdistä esiin hiukan karvaampia makuja. Tässä teessä on myös vahva umaminen tuntu, sellainen täyteläinen pehmeys. Kun tee jäähtyy, sen kitkeryys puskee pintaan (tämä saa minut taas miettimään, olenko tehnyt jotakin väärin vai onko tämä ihan tyypillistä, kun hauduttaa vihreää teetä gaiwanissa).

On mukavaa haudutella teetä, jonka luonne muuttuu selvästi jokaisen haudutuksen myötä. Olen nyt kolmannessa haudutuksessa ja aion (helteestä huolimatta) jatkaa vielä pari haudutusta eteenpäin. Onneksi gaiwan on pieni.

 

 

 

Advertisements

The Russe (Terre d’Oc)

IMG_20180711_195845_353

Muistatteko, kun ostin Seinäjoelta Terre d’Ocin mustaa teetä, jossa on mantelia ja pistaasia? Enkös sitten ihastunut siihen niin, että uskalsin ostaa saman vamistajan toisenkin mustan teen.

Ostin tämänkin Valkoinen puu -kahvilasta, eikä siellä (ymmärrettävästi) ole teestä tuoksunäytteitä, joten ostin sen, joka kuulosti herkullisimmalta. Ja sehän oli The Russe, joka sisältää mustaa luomuteetä (sekä kiinalaista että Ceylonin teetä), bergamottia, sitruunaa, appelsiinia ja mandariinia.

Kun purkin avaa, tee tuoksuu huumaavalta. Päällimmäinen tuoksu on bergamotti, mutta haistan myös muut sitrukset. Tuoksussa on vähän makeutta, mutta erityisesti kirpeyttä ja raikkautta.

En ymmärrä, miten nämä teet ovat niin pehmeitä. Haudutusohje pakkauksessa kuulostaa nimittäin siltä, että nyt tulee tervaa: 95-asteinen vesi, 5 minuuttia. Annosteluohjetta ei ole, joten laitoin puolen litran pannuun kaksi teelusikallista teenlehtiä.

Mutta niin vain kävi, että teestä tuli pehmeää. Olen pikkuisen lämmennyt mustalle teelle viime kuukausina, mutta juon sitä edelleen aika harvoin. Nämä Terre d’Ocin teet ovat kuitenkin sellaisia, että näitä juon joka päivä!

Teessä maistuu appelsiini ja sitruuna, ja jälkimaku on vahvan bergamottinen earl grey -teen turvallinen maku. Ja tämä lempeys! Tätä voi juoda vaikka kuinka, eikä kitalakeen tule ollenkaan sitä hapettuneen mustan teen makua, joka minua aina alkaa tökkiä.

Tämä on iloinen tee. Tästä tykkään.

(Samalla retkellä ostin itselleni hätätilanteen teemaljan, eli jonkin pienen, sopivanmuotoisen posliinikipon Halpa-Hallista. Tee muuttuu ihan toiseksi, kun sen juo laakeasta maljasta (verrattuna nyt vaikka kahvimukiin).)

 

 

Tumma oolong (mysteeri)

Tuoksu: makea ja pistävä.

Olen juuri avannut salaperäisen, Kiinan-tuliaisena saamani nyssäkän, jonka sisällöstä ainoana vinkkinä ovat sanat “tumma oolong”. Lehdet näyttävät vihreiltä.

Olen odotellut nyytin kanssa pitkään. Olen siitä iloinen – nyt uskon osaavani lähestyä oolongia oikein. Annostelen teenlehdet gaiwaniin ja aloitan.

Haudutettu tee on todella maitoista. Se on makeaa ja hiukan kirpeää. Teenlehdet tuoksuvat vähän pökerryttäviltä, kirpeiltä ja tunkkaisilta.

Tee on haudutus haudutukselta keltaisempaa. Sen maku on hedelmäinen, kirpeä ja makea yhtä aikaa.

Tästä minä tykkään! Harmi, ettei minulla ole aavistustakaan, mitä oolongia tämä on.

Gaiwan on oiva väline teen sielun tutkailuun. Teenlehdet antavat itsestään niin paljon saadessaan avautua maljassa hiljalleen. Useamman haudutuksen juominen on kuin keskustelu. Tee reagoi minun tapaani hauduttaa se, ja minä reagoin teen tuoksuihin ja makuihin.

Olen melko valmis nimeämään tämän oolongin joksikin luonnollisen milky oolongin lajiksi. Tummaa tee ei ole, mutta mukava seikkailu kuitenkin, täynnä vastapuhkeavien puunlehtien keväistä kirpeyttä.