Japanilainen vihreä tee (Cafe Alvar)

Jyväskylän teemaailmassa joitakin vuosia sitten kantapaikakseni muodostui Alvar Aalto -museon yhteydessä toimiva Cafe Alvar. Sittemmin olen käynyt kahvilassa harvemmin, mutta nyt sunnuntaina se oli oivallisesti auki, kun kaipasin paikkaa, jonne asettautua kirjoittamaan.

Cafe Alvarissa on tarjolla viisi irtoteevaihtoehtoa. Valitsin japanilaisen vihreän teen ja asetuin pöytään. Tee tuotiin pöytään mukissa, jossa oli pallosihti.

Teen mukana ei tullut tietoa haudutusajasta, joten teen pystyisi kyllä itse pilaamaan. Veden lämpötila oli kuitenkin sopiva ja teetä oli annosteltu sihtiin oikea määrä. Näin hauduttaminen oli tehty helpoksi – pari minuuttia, ja tempaisin sihdin pois mukista.


Tee oli todella hyvää. Se oli ruohoista ja voimakkaan makuista, vailla mitään turhuuksia. Vaikka söin teen kanssa tummaa suklaata, tee maistui vahvasti.

Cafe Alvarin hyvä puoli on se, että kuppi täyttyy kuumalla vedellä koko ajan, pyytämättä. Niinpä join teestä kolme haudutusta istuessani kirjoittamassa. Kokemus oli hyvä, teeihmiselle paljon peruskahvilaa miellyttävämpi.

Vähän jäi harmittamaan, etten ottanut teen etiketistä tiskillä kuvaa. Nyt en osaa sanoa, minkämerkkinen tee oli kyseessä.

Kiss me Kate (Nanda)


Mansikka, vanilja ja pippuri! Tällä yhdistelmällä maustettu vihreä tee Kiss me Kate on nyt pannussani mikkeliläisen kahvila Nandan pöydässä.

Nandan keltaiset valurautapannut innoittivat minut viime kesänä ostamaan itselleni samanlaisen. Niin söpöjä ja pirteitä pikkupannuja.

Tee sitten? Teenlehtien mausteena on nähtävästi ainakin mansikanpaloja. Mansikka tosin tuoksuu enemmän kuin maistuu haudutetussa teessä. Vanilja tuo teen makuun pehmeyttä. Pippuria en löytäisi, ellen osaisi etsiä, mutta luulen maistavani senkin, kun keskityn. Ehkä ajatus pippurista on tärkeämpi kuin itse pippuri teessä olisi.

Minua vähän etukäteen varoiteltiin, että Nandassa on toisinaan riskinä saada liian kuumaan veteen haudutettua, kitkerää teetä. Minun teessäni ei ole mitään vikaa, joten leikkaan huhulta siivet oman kokemukseni osalta.

Nanda on minulle rauhoittumispaikka silloin, kun käyn Mikkelissä. Kahvilassa on kirjoja ja nojatuoleja ja teepannuun saa hakea täyttövettä, kun ensimmäinen kolmen desilitran haudutus on juotu. Teevalikoimakin on yllättävän laaja. On mustaa, vihreää ja valkoista, mausteilla ja ilman.

Täällä olen istuskellut lukemassa tai kirjoittamassa toistuvasti. On aina kuva tietää, mistä kaupungissa kyläillessään saa teetä, kun tarve iskee.

Pai Mu Tan (kahvila Mimosa, Tampere)

Kahvila Mimosa (Tampere) on edistynyt teevalikoimissaan. Kun taannoin kahvilasta sai teepannuun vain pussiteetä hautumaan, nyt listalla on irtoteevaihtoehtoja. Rooiboksen, mustan ja vihreän lisäksi listalla on myös valkoinen tee. Tilasin sitä pannullisen, korvasin aamiaisen maapähkinäleivoksella, ja istuin pöytään.

Mimosassa tarjottava valkoinen tee on Pai Mu Tan -teetä. Tee oli haudutettu miellyttävästi. Se oli oikein hyvää. Maapähkinäleivos tosin arvattavasti tukki makuaistin niin, että teen maistamista piti sen syömisen jälkeen vähän odotella.

Kun tee jäähtyi, se alkoi yllättäen maistua vetiseltä. Katsoin pallosihtiä, jossa teenlehdet olivat ja kas, teetä oli annosteltu palloon aika vähän (pallosihti on ylipäätään aika huono idea suurilehtisen teen hauduttamiseen). Valkoista teetä saa puolen litran pannua kohden mitata sen kuutisen teelusikallista, ja pallosihdissäni lehtiä oli ehkä kolmasosa tästä.

Teevalikoimissa on siis edistytty hyvin. Teen hauduttamiseen voisi vielä vähän kiinnittää huomiota, ja lopputuloksena olisi ihan hyvä haudutetun teen peruslista. Perustarpeisiin.

Pressopannu (Ramin konditoria)

17121713_10212439413800817_1044071354_o

Mikkeliläisessä Ramin konditoriassa törmäsin tuttuun ongelmaan: tee tarjoillaan pannussa, jossa se hautuu piloille. Pressopannuja teekäytössä tapaa usein kahviloissa – joskus jopa puolen litran pannuja. Tämänpäiväinen pannu oli sentään vain puolentoista kupillisen kokoinen.

Pressopannun ongelma on se, että teenlehtiä ei saa pannusta pois. Tee jatkaa hautumistaan pannussa koko sen ajan, joka menee ensimmäisen kupillisen juomiseen. Toinen kupillinen onkin sitten karvasta, parkkihapon makuista ja jää juomatta. Jos siis tilaa puolen litran pannullisen teetä, ja saa siitä yhden juomakelpoisen kupillisen, tulee melko pettynyt olo.

Karvas maku tulee terveellisisrä antioksidanteista. Tällä tiedolla voi itseään lohduttaa, kun kulauttelee karvasta juomaa väkisin.

 

Tampereen Bakery Café

sam_5319

Kävin viikko sitten teellä Tampereen Bakery Caféssa. Menin sinne sillä ajatuksella, että tee on hyvää (koska sieltä saa Veiströmin teetä).

Samalla tuli syödyksi omituinen leivonnainen. Valitsin pähkinäpohjaisen mustikkaleivoksen. Sen päällä oli suklainen Tampereen siluetti.

Teen lisäksi otin toiseksi juomaksi paikan oman, kylmän inkiväärijuoman. Se oli aivan loistavaa.

Teevalinnan määräsikin tällä kertaa se leivos. Ei kannata juoda liian hienostuneen makuista teetä, jos tukkii makuaistinsa sokerilla ja rasvalla. Otin siis mustaa puolukka-vaniljateetä, jota olen haudutellut kotonakin, ja jonka tiesin tosi hyväksi. (Kotoa se on tällä hetkellä lopussa, joten sitä on vähän ikävä. Itse asiassa olen tullut siihen tulokseen, etten hanki maustettuja teitä kotiin juuri lainkaan. Niitä on kiva juoda kodin ulkopuolella, mutta jos niitä juo myös kotona, kyllästyn makuun helposti.)

Tee oli hyvin tehtyä. Ainut ongelma oli monesta kahvilasta tuttu: minne se teesihti pannusta pitäisi nostaa, kun tee on hautunut? Kipaisin tiskiltä kahvikupin, johon sihdin sai valumaan, eikä teestä tullut liian vahvaa.

Leivos hämmensi minua sen sijaan suuresti. Sen koostumus oli lähinnä vaahtokarkkimainen. Söin sen siitä huolimatta, enkä uskaltanut kysyä, mistä se oli tehty. Mielikuvat mustikkaisen vaahdon pureskelemisesta jäivät vaivaamaan.

sam_5317

 

Mimosa

2016-09-15-2677

Tampereella, Itsenäisyydenkadulla, on kahvila Mimosa. Pidän sen valoisuudesta ja musiikista, joka siellä soi (jos on pakko olla taustamusiikkia, on parempi, ettei se ole mitään 2010-luvulta).

Teenjuojalle kahvila on hämmentävä. Siellä saa tilata teepannun, mutta se tarkoittaa pannullista kuumaa vettä ja teepussia. Kuinka selvitä tästä?

On otettava pari teepussia pannullista kohden, jotta teestä ei tule liian laihaa. Itse en juo mustaa teetä lähes koskaan, joten kartan sitä tässäkin tilanteessa, vaikka se todennäköisesti toimisi paremmin kuin vihreä. Vältän nimittäin myös vihreää pussiteetä, jos siitä tulisi hauduttaa pannullinen. Liian kuuma vesi + pitkä haudutus (kun ne pussit kuitenkin unohtuvat sinne pannuun) -> kamalaa teetä.

Valitsen siis aina yrttiteen tai muun haudukkeen. Kuuma vesi ei haittaa, pitkä haudustus on vain eduksi, ja pannullisen kuumaa vettä saa maistumaan joltakin. Viimeksi join jotakin sellaista, missä oli lakritsia, kanelia, ehkä inkivääriäkin ja muita mausteita.

Teen laatu on itselleni yleensä kynnyskysymys kahviloiden suosimisessa. Mimosaan olen kuitenkin päätynyt useamman kerran, koska siellä on aamuisin sopivan rauhallista, ja siellä kehtaa kirjoittaa pari tuntia sen teepannun äärellä ilman tunnetta, että on tiellä. Varsinaisesti en kyllä koe juovani siellä teetä – tulen sieltä kotiin hauduttamaan itselleni hyvän teen kirjoittamissession jälkeen.