Berry Mary (T-House)

IMG_20180506_100737

Kyllä, eilen oli erikoinen päivä: ostin jyväskyläläisestä T-Housesta pelkästään maustettuja teelaatuja. (Heillä on hyvä valikoima myös maustamattomia, ja niitä testailinkin vuodenvaihteessa.)

Minulla on aina haussa maustettuja vihreitä teitä, jotka eivät ole ällöttäviä. Niinpä aina välillä pitää uskaltaa kokeilla uusia. T-Housen Berry Mary kuulosti raikkaalta. Siinä on vihreän teen lisäksi valkoista teetä, sitrushedelmien viipaleita, sitruunaruohoa, piparminttua, mansikkaa ja auringonkukan terälehtiä. Ai niin, ja “aromia”, josta nyt en sitten tiedä, mitä se on.

Haudutin teen siten kuin aina vihreän teen haudutan, eli 6 tl/l, 80-asteinen vesi, 2 minuuttia. Tee tuoksuu hyvältä heti, kun vesi osuu teenlehtiin.

Valmis tee on marjaisaa, oikeastaan tosi mansikkaista. Piparminttua en mausta erota, mutta sitrushedelmät ja mansikka tuottavat varsin kesäisen yhdistelmän. Tee on kevyttä ja makeaa, ei mitenkään tukkoon maustettua.

Vähän jään kaipaamaan jotakin potkua, ehkä sitä piparminttua, koska tiedän sitä teessä olevan. Kaiken kaikkiaan kuitenkin keskivertoa parempaa maustettua teetä tämä on.

Advertisements

Choco Orange (T-House)

IMG_20180505_181830

Vaikka minulla on vähän huonoja kokemuksia maustetusta pu erhista (tähän asti maistamani ovat olleet liian makeita tai muuten vain jotenkin hyökkääviä), ostin tänään Jyväskylän T-Housesta appelsiinisuklaista pu erhia. Se on se tuoksu, kuulkaa – myyjäkin sanoi, että tämä tuoksuu ihan Fazerinalta (ainoa maitosuklaa, jota suostun syömään).

Tee sisältää kiinalaista pu erhia, appelsiinin kuoria, kaakaota, aromia, murskattuja kaakaopapuja sekä suklaata ja appelsiinin paloja. Tällainen asinesosalista on heti jotenkin pelottava, koska, no, pelkään aina kaikken maustetun teen olevan tosi makeaa.

Haudustusohjeeksi sain kiehuvan veden ja viitisen minuuttia pitkän haudutusajan. En ihan kiehuvaksi asti vettä päästänyt, mutta hyvinkin sellaiset 95 astetta se hauduttamisen alkaessa oli. Mittasin teenlehtiä 4 tl/l.

Ja kuulkaa, tee ei ole hyökkäävää eikä ällöä tai esanssista. Mahtavaa.

Ensimmäinen haudutus on hyvin appelsiininen, ja suklaata pitää siitä vähän haeskella. Toinen haudus sen sijaan on suklaisempi (ja täten minusta jopa ensimmäistä parempi). Suklaan sijasta maku on oikeastaan kaakaopapu, joka on karvas eikä liian makea. Se toimii appelsiinin kanssa hyvin. Pohjateenä käytetty pu erh ei ole mitenkään vahvaa tai persoonallista, mikä toki ymmärrettävää onkin, koska sitä on lähdetty maustamaan. IMG_20180505_181306

Maustetut teet harvoin päätyvät lemppareikseni, mutta tätä juon varmaan ihan mielelläni 50 gramman pussillisen. 50 grammaa teetä maksoi 4,40 €.

T-Housen pakkaukset vähän epäilyttävät minua, koska niissä on ikkuna. Olen välittömästi varma, että teen maku väljähtyy pakkauksessa nopeasti (en ole testannut vaan olen siirtänyt teen kotona toiseen astiaan).

 

Milky oolong (T-House)

IMG_20180201_134140

Olen milky oolongien ystävä, ja olenkin maistellut läpi eri teehuoneiden milkyjä oolongeja viime vuosien aikana. En ole ihastunut vuohenmaidossa höyrytettyihin milkyihin – jotenkin pelkkä ajatus vuohenmaitoteestä tuntuu ällöttävältä, minkä lisäksi inhoan vuohenmaidon makua. Sen sijaan luonnollisesti kermaisilta maistuvat oolongit ovat usein loistavan herkullisia. (Kerma-aromilla maustetuista en nyt edes viitsi puhua. Kerma-aromi! Hirveää.)

Tähänastinen lempparini on Jyväskylässä sijaitsevasta TakeT:stä ostamani Taiwan Milk Oolong. Lempparin löytäminen ei kuitenkaan estä maistelemasta lisää!

Nyt maljassani on jyväskyläläisen T-Housen Milky oolongia. Olen hauduttanut tätä myös gaiwanissa, mutta tämän teen ominaismakuun sopii mielestäni paremmin pannuhaudutus.

T-Housen teepakkauksissa ei ole haudutusohjeita, joten tein teen siten kuin vihreät oolongit yleensä, eli mittasin n. 1,5 tl teenlehtiä 3,2 dl:n pannuani varten, ja haudutin teetä kaksi minuuttia 80-asteiseen veteen.

Tee on maitoisaa, mutta ei kermaisaa. Maitoisuus ilmenee teessä happamuutena ja vähän pistävänä makeutena. Milky oolongit tuntuvat jakautuvan näihin leireihin: kermaisat – maitoisan happamat. Olen enemmän pehmeän ja kermaisan ystävä, muttei tässäkään mitään vikaa ole.

Näin voimakasarominen tee sopii hyvin vaikka suklaan kanssa nautittavaksi. (En yleensä syö teen kanssa mitään, koska haluan maistaa teen kunnolla.) Teen voi myös hauduttaa monta kertaa, joten siitä riittää isommallekin porukalle.

 

 

Tiibetiläinen pu erh (T-House)

IMG_20180120_102349

Oletteko huomanneet, että tein blogin alasivulle Teekaapin? Se on elävä listaus teestä, jota kotonani on (mustat teet ja pu erhit ovat kummallisesti saaneet vallan, koska en juurikaan juo niitä – ne lisääntyvät, mutteivät vähene).

Tiibetiläinen pu erh ei enää löydy listalta, koska jyväskyläläinen T-House myy sitä kerta-annospusseissa. Haudutin kerta-annoksen tänään aamuteeksi.

Pu erh on minulle vähän hankala tee, koska se piristää niin paljon, etten voi juoda sitä muutoin kuin aamulla. Aamulla taas en yleensä juo teetä, koska jos lähden töihin kahdeksaksi, en viitsi herätä niin aikaisin, että ehtisin haudutella pu erhit kuuteen kertaan ja maistella teetä rauhassa.

Pu erh on siis viikonlopputeetä: aamuihin, jolloin saa jäädä kotiin.

Kun kävin T-Housessa joulukuussa, nuuhkin kaikki kaupan testeripurkit läpi. Jostain syystä purkeissa oli tosi vähän teenlehtiä, joten monen teen tuoksusta oli vaikea saada otetta. Tähän pu erhiin kuitenkin ihastuin.

Kullanväristen teenlehtien tuoksu on raikas ja kevyt. Ja koska teetä myydään tosiaan ihan pieninä annoksina, uskoin sen tulevan myös juoduksi. (Vaikka pu erh vain paranee ikääntyessään, ei toki ole mitään järkeä koota kotiin kuutta eri pu erhia ikääntymään, kuten olen jostain syystä tehnyt. (Okei, olen saanut niistä ainakin puolet lahjaksi, joten ihan oma vikani tilanne ei ole.))IMG_20180120_095922

Haudutusohjetta pussissa ei ollut, joten otin pu erhille omistamani 3,5 dl:n savipannun, kippasin pussillisen teenlehtiä siivilään, lämmitin veden lähes kiehuvaksi ja haudutin minuutin.

Lopputulos on hyvä. Tee on maultaan pehmeää, lähes kermaista. Siinä on pieni mustaan teehen vivahtava, hapettunut maku, muttei mitään päällekäyvää tai tunkkaista. Tätähän voi juoda vaikka miten paljon ilman, että pu erhille usein ominainen, voimakas ja maanläheinen maku alkaisi tökkiä.

Haudutin toisen pannullisen samalla tavalla. Teestä tuli nyt vahvempaa ja tummempaa, mutta yhä lempeän makuista. Nyt juomasta alkaa löytyä myös ylikypsän hedelmän aromeja.

Kaksi pannullista pu erhia on aika runsaasti, joten jätän kolmannen haudutuksen tekemättä. Teenlehdethän voi laittaa jääkaappiin odottamaan, jos haudutusten väli venyy moneksi tunniksi. Taidan tehdä juuri niin, ja testata lisää myöhemmin.

 

 

China Pi Lo Chun Bio (T-House)

IMG_20171222_100454

Jyväskyläläisen T-Housen teepakkauksissa ei ole haudustusohjeita, joten haudutin teehuoneelta ostamani China Pi Lo Chun Bio -teen tutulla “80 astetta, 2 minuuttia”-tyylillä. Koska ensimmäisestä haudutuksesta tuli makuuni vähän karvasta, mittasin toiseen vähemmän teenlehtiä. Laitoin niitä siis 3,2 dl:n pannuuni pikkuisen alle 2 teelusikallista.

Tätä Pi Lo Chunia piti vähän tsekkailla wikipediasta. Sieltähän teestä löytyykin tietoa: kyseessä on kuuluisa vihreä tee, jonka lehdet kääritään etanankaltaisiksi rulliksi. Tee tunnetaan hedelmäisestä maustaan.

Miltä tee sitten maistuu? Siinä on voimakas, vähän karvauteen kääntyvä maku, mutta samalla se tosiaan on kypsän hedelmän makuista: hiukan makeaa ja täyteläistä. Tee kuivattaa suuta. Ja kun tee jäähtyy, karvaus vain korostuu entisestään.

Pidän teen konstailemattomuudesta. Voi olla, että olen väärässä, mutta tuntuu, että tätä teetä voi juoda rauhassa, ilman tarvetta etsiä siitä aina uusia puolia ja vivahteita. Se on sitä, mitä se on: hyvää vihreää teetä.

 

 

China Anji White Tea sekä muuta (T-House)

IMG_20171215_203814

 

Olen haaveillut, että pääsen käymään uudella jyväskyläläisellä teehuoneella. T-House on avautunut syksyllä ja eilen, vihdoin, kävin kaupungissa ja samalla teellä.

Odotin teehuoneelta jotenkin enemmän kiinalaisuutta (koska esim. teehuoneen Facebook-sivujen mukaan kyseessä on nimenomaan kiinalainen teehuone). Sen sijaan paikan teevalikoima oli jyväskyläläisittäin tuttua: paljon maustettuja teelaatuja, joissa on teen mukana mm. suklaata tai pippuria tai aromeja tai mitä milloinkin. Teen kanssa myytiin myös kakkupaloja ja keksejä.

Valitsin teeseinältä valkoisen teen, jonka mausteena oli kirsikkaa ja erilaisten kukkien terälehtiä. Tee tuotiin pöytään litran teepannussa, josta ensimmäinen kupillinen oli mukavan pehmeää, hieman marjaisen makuista teetä. Kun toinen kupillinen osoittautui karvaaksi, tajusin katsoa pannun sisäpuolelle: teenlehdet olivat pannussa edelleen. Nostin sihdin lehtineen pois, mutta vahinko oli jo tapahtunut.

Pannun hintaan kuuluu myös toinen haudutus, joten pyysin sellaisen. Sen kanssa olin tarkempi ja poistin sihdin teenlehtineen välittömästi, mutta tee ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisesti mieleeni. Mausteena oleva kirsikka oli mietoa, ja sen maku katosi teen oman maun alle. Seuralaiseni söi teen kanssa kakkua, joka kuulemma oli aivan todella hyvää.

IMG_20171215_203859

Teetä juodessani harhailin ihastelemaan teevälinehyllyjä, joista löytyi erilaisia gaiwaneita, pannuja, gongfu-maljoja ja teepurkkeja. Löysin juuri sellaisen easy gaiwanin, jollaista olen kaivannut, eli sellaisen, jossa haudutusastian mukana tuleva malja on samankokoinen kuin itse gaiwan. (Tosi monessa mallissa teemalja on litteä ja pieni, ja gaiwan suuri. Minne se loppu tee pitäisi kaataa, kun maljaan mahtuu siitä alle puolet?)

Samalla löysin myös kaupan “erikoisteet” eli valikoiman maustamatonta teetä. Kertoo ehkä asiakaskunnasta, että valitessani haudutettavaa teetä minulle ei kerrottu maustamattomista teelaaduista mitään. Olisin kyllä mieluummin maistanut jotakin niistä, sillä kaupan valikoima on kiinnostava.

Nuuhkin tuoksupurkit läpi ja mukaan tarttui sen easy gaiwanin lisäksi neljää eri teetä: yhtä valkoista, yhtä vihreää, yhtä oolongia sekä yhtä pu erhia. (Onnekkaan sattuman vuoksi kaupassa on parhaillaan jouluale, joten sain kaikesta ostamastani 20 % alennuksen.) Kerron näistä kaikista lähitulevaisuudessa.

Ensimmäisen teen otin haudutettavakseni tänään. Taianomaisen tuoksun (tuore, vähän lakritsinen, makeakin) perusteella ostamani China Anji White Tea on niin vihreälehtistä, että sitä voisi äkkiseltään pitää vihreänä teenä. Se kuuluu kaupan kalleimpiin teelaatuihin, joten sitä myytiin 30 gramman annoksina (edullisemmista laaduista 50 grammaa oli pienin mahdollinen kertaostos).

Haudutusohjeita teepakkauksessa ei ole, joten tartuin tietämykseeni gaiwaneista ja tein näin:

  • Mittasin uuden gaiwanini koon: 1 dl.
  • Lämmitin gaiwanin.
  • Mittasin teenlehtiä n. 2,5 suurta teelusikallista gaiwaniin.
  • Kaadoin päälle noin 75-asteisen veden.
  • Huuhtelin lehdet nopeasti ja kaadoin veden pois.
  • Kaadoin teenlehtien päälle uuden veden.
  • Haudutin alle 10 sekuntia.
  • Kaadoin teen maljaan.
  • Join.
  • Haudutin yhä uudelleen.

Juoma on lähes kirkasta ja maultaan hyvin pehmeää ja hiukan makeaa. Maku muistuttaa vihreää teetä, itse asiassa hyvin paljon Huang Shan Mao Feng -teetä. Teessä on ihanaa keveyttä ja syvyyttä, ja se tuoksuu tuoreelta, kuin vastapoimitulta.

Valkoisessa teessä on usein jotakin sellaista tunkkaisuutta, josta en pidä, mutta tämä tee ei ole lainkaan tunkkaista. Tämä on kuin superhyvää vettä, jossa maistuu vuoristo ja puron matkallaan ohittamat teepensaat.

 

 

 

 

China Oolong Orange Blossom (TakeT)

Toinen eilisistä Jyväskylän TakeT:n löydöistäni on China Oolong Orange Blossom. Tee sisältää oolongin lisäksi appelsiinin kukkia ja luonnollista aromia.

Haudutin teetä heti eilen pannullisen. Tee oli hurjan appelsiinista, muttei liian makeaa. Maku tuo mieleen appelsiininkuoren palaset, joita on mausteena hedelmäkakuissa.

Teestä haudutti hyvin toisenkin pannullisen. Sen juomisen aikana tosin appelsiini alkoi jo vähän kyllästyttää. Maun hienouksia ei juuri erota, kun on kyseessä näin vahvasti maustettu tee.

Tänään testaan hauduttamista gaiwanissa. Teenlehdet tuoksuvat voimakkaasti appelsiinilta heti, kun ne on lämmitetty (kaadan aina ensimmäisen, lyhyen lämmityshaudutuksen pois).

Tee on kirkkaankeltaista. Se maistuu – ylläri – appelsiinilta. Mutta hedelmänmaku heikkenee jo toisella haudutuksella sen verran, ettei se ihan tyrmää. Kolmas haudutus on kuitenkin edelleen puhtaasti appelsiininen, eikä oolongin ominaismaku pääse lainkaan esiin.

Tämä on varmaankin ensimmäinen maustettu tee, jota haudutan gaiwanissa. Olen häkeltynyt siitä, miten vahvasti teenlehdet tuoksuvat, kun nostan gaiwanin kantta. Haudutusmalja on mahtava aromiastia.

Tällainen mausteisuus ei oikein istu käsitykseeni oolongista herkutteluteenä, jossa on loputtomasti vivahteita. Appelsiininkaipuuseen ihan kelpoa, mutten usko, että tästä tulee minulle mikään lemppari missään vaiheessa.

Taiwan Milk Oolong (TakeT)


Eilen ratkaisin TakeT:n (Jyväskylä) tuoksupurkkien koodit ja löysin haisteltavakseni kaupan oolongit. Taiwan Milk Oolong tuoksuu makean maitokaramelliselta, ja päädyin ostamaan sitä.

Pakkaus kertoo, että teen maku syntyy, kun säässä tapahtuu muutos juuri sadonkorjuun aikaan. Teessä ei siis ole aromeja tai mitään muuta kuin teenlehtien oma maku.

En osaa tulkita TakeT:n pakkausten haudutusohjeita (yksi lusikallinen -minkä kokoinen? mihin määrään vettä?), mutta haudutankin oolongit yleensä gaiwanissa, joten en pannuhaudutusohjetta kaipaakaan. (Gaiwanilla voi kätevästi hauduttaa samat lehdet monta kertaa joutumatta juomaan litroittain teetä.)

Tee on todella ihanan makeaa ja maitoista. Ensimmäinen haudutus on hurmaava ja yllättävän vahva. Toisessa makeus jo vähän tasoittuu, ja tuloksena on maitoinen, luonnollisen makuinen tee.

Lehdet kestävät vielä monta haudutusta. Makeus kuitenkin vähenee, ja teestä löytyy inanen karvautta.

Tee on hyvää ja laadukasta. Ensi kerralla uskallan ostaa sitä enemmän kuin nyt kokeeksi ostamani 50 grammaa (ja kyllä, tätä haluan toistekin).

Japanilainen vihreä tee (Cafe Alvar)

Jyväskylän teemaailmassa joitakin vuosia sitten kantapaikakseni muodostui Alvar Aalto -museon yhteydessä toimiva Cafe Alvar. Sittemmin olen käynyt kahvilassa harvemmin, mutta nyt sunnuntaina se oli oivallisesti auki, kun kaipasin paikkaa, jonne asettautua kirjoittamaan.

Cafe Alvarissa on tarjolla viisi irtoteevaihtoehtoa. Valitsin japanilaisen vihreän teen ja asetuin pöytään. Tee tuotiin pöytään mukissa, jossa oli pallosihti.

Teen mukana ei tullut tietoa haudutusajasta, joten teen pystyisi kyllä itse pilaamaan. Veden lämpötila oli kuitenkin sopiva ja teetä oli annosteltu sihtiin oikea määrä. Näin hauduttaminen oli tehty helpoksi – pari minuuttia, ja tempaisin sihdin pois mukista.


Tee oli todella hyvää. Se oli ruohoista ja voimakkaan makuista, vailla mitään turhuuksia. Vaikka söin teen kanssa tummaa suklaata, tee maistui vahvasti.

Cafe Alvarin hyvä puoli on se, että kuppi täyttyy kuumalla vedellä koko ajan, pyytämättä. Niinpä join teestä kolme haudutusta istuessani kirjoittamassa. Kokemus oli hyvä, teeihmiselle paljon peruskahvilaa miellyttävämpi.

Vähän jäi harmittamaan, etten ottanut teen etiketistä tiskillä kuvaa. Nyt en osaa sanoa, minkämerkkinen tee oli kyseessä.

Dark Pearl Oolong (Teeleidi)

Ostin Teeleidistä viimeksi Dark Pearl Oolong -nimistä taiwanilaista tummaa oolongia. Haudutin sitä heti kotona pannussa (pakkauksen ohjeen mukaan, 80 astetta, 3 minuuttia) ja nyt, paremmalla ajalla, maistelen teetä gaiwanilla.

Teenlehdet ovat tummia ja tuoksuvat vähän kirpeiltä. Mittasin niitä gaiwaniin sen verran, että sen pohja peittyi ja haudutin teetä 30 sekuntia. Tuoksu on ihana, sateiseen iltaan sopiva, voimakas ja vähän hedelmäinen märän maan tuoksu.

Valmis juoma on väriltään yllättävän vihreää (minulla ei ole taiteen sääntöjen mukaista lasikannua, mutta kaadoin teen ihailtavaksi lasiseen astiaan). Kuvassa jo vähän tummemman värinen kakkoshaudutus.

Kun pannuhaudutuksessa teestä tuli heti vahvaa, gaiwanilla maistan siitä enemmän vivahteita. Teessä maistuu jokin ylikypsä hedelmä, ei makea vaan maanläheinen maku, kuin märkä puu tai paahdettu pähkinä. Tämä on tosi hyvä tumma oolong, jonka makua on vaikea rajata sanoilla. 

Haudutus haudutukselta teestä tulee väriltään tummempaa. Välillä se on täysin kultaista. 

Pakkaus neuvoo muuten pannuhaudutuksessa pidentämään haudutusaikaa kerta kerralta. Se tuntuu hassulta – kun teenlehdet avautuvat, olen yleensä lyhentänyt haudutusaikaa. Ehkä testaan tämän ohjeen vielä tulevaisuudessa (jos teetä jää gaiwan-herkuttelusta yhtään jäljelle…)