Japanilainen Sencha p2 (Teekauppa Veiström)

IMG_20180616_083359

Muistattehan, kun hankin tetsubinin, valurautaisen pikkupannun? Olen täysin rakastunut sen teehen antamaan, hienoon metalliseen vivahteeseen. Minulta kuitenkin loppui kaikki maustamaton tee, joten lähdin Teekauppa Veiströmiin tsekkailemaan, mitä pannussa voisi seuraavaksi hauduttaa.

Pohdimme kauppiaan kanssa vaihtoehtoja, ja hän suositteli erityisesti Japanilaista Sencha p2:ta, joka tuntui jo tuoksupurkista nuuhkaistuna ihan mielettömän hyvältä valinnalta. Teenlehdet tuoksuvat voimakkaan makeilta ja ruohoisilta, vähän kuin sateen jälkeen astuisi jollekin satumaiselle niitylle.

Ja sitten vain hauduttamaan! Tetsubinin vetoisuus on 1 dl. Teenlehtiä tulisi ohjeen mukaan mitata 4 tl/l, joten kauhean eksaktia tämä mittaaminen ei ole, mutta yritin parhaani mukaan sen 0,4 teelusikallista sihtiin mittailla. Lämpötilasuositus on 70 astetta ja haudutusaika 2 minuuttia. IMG_20180616_083415

Huomasin heti, että tässäpä tee, joka sopii valurautaiseen pannuun. Haudutettu tee on vahvaa ja umamista (makua on vaikea kuvailla, se on kotoisaa ja pehmeää, muttei makeaa). Tee maistuu tutulta, japanilaiselta senchalta, mutta on voimakkaampaa ja syvempää – tekee mieli sanoa ‘tummempaa’, mutten tiedä, onko se mikään oikea maun määre. Minusta liian umaminen tee on helposti ällöttävää, mutta tästä teestä sitä tunnetta ei synny lainkaan. Teen ja metallin yhdistelmänä syntyy raikas, puhdas lopputulos.

Mutta mikä kummallisinta: viimeinen kulaus teetä on makea kuin karkki. Mistä se tietää olevansa viimeinen kulaus? (Ehkä maku on vain seurausta siitä, että tee on jäähtynyt maljassa.)

Teekauppias suositteli paria muutakin teetä tetsubiniin. Niihin palaan vielä. Jos tästä valinnasta on mitään pääteltävissä, odotettavissa on mahtavia makuja.

(Löysin vielä samalla reissulla tismalleen minipannuuni istuvan haudutuskorin Take T:stä, jolla on uusi liike Ratinassa. Tämä tulee helpottamaan elämääni, koska ainut pannuun sopiva sihtini on ollut superpieni, ja hauduttaminen sen kanssa on ollut puolittaista tuskaa.)

 

 

 

 

 

Advertisements

Sencha Oku-Kirishima (Thehuone), osa 2


Olen viime päivinä kaivannut japanilaisen vihreän teen ihanaa meristä ruohoisuutta. Siihen hätään otin kaapista uudelleen esiin Thehuoneen Sencha Oku-Kirishiman, jota en oikein ymmärtänyt silloin, kun sen ostin.

Nyt tiedän teestä vähän enemmän, ja vaikken vieläkään ole saanut juoda hyvää gyokuroa, tiedän, mitä odottaa, kun teepakkaus lupaa gyokuron kaltaista teetä.

Karttelen tällaisia teelaatuja, jotka eivät kestä yli 60-asteista vettä. Tampereen vesi (ainakin täällä, missä asun) on niin kloorista, että tuollainen vain jokseenkin lämmin vesi jättää teehen vahvan kloorin maun. Toimin sitten niin, että keitän veden, annan sen höyrytä rauhassa, ja haudutan teen, kun vesi on jäähtynyt tarpeeksi. Se parantaa makua (vaikkei teevettä tokikaan saisi keittää).

Haudutin teen siis pannussa: 60 astetta, 2 minuuttia. Lopputulos on voimakkaasti tuoksuva, keltainen tee, joka maistuu hurjan merelliseltä. Tee on jopa ihan pikkuisen suolaista, kuin muistona merivedestä.

Tässä teessä ei ole niin vahvaa kirpeyttä kuin matchassa, mutta jälkimaku on samankaltainen. Tee on jopa niin ruokaisaa, että kolmen desilitran pannullinen on vaikea juoda yhteen menoon.

Olen vähän vaivihkaa oppinut tykkäämään tästä teestä. On aina mukavaa huomata oppineensa uutta, pitämään asioista, jotka joskus olivat lähinnä omituisia.

Japanilainen vihreä tee (Cafe Alvar)

Jyväskylän teemaailmassa joitakin vuosia sitten kantapaikakseni muodostui Alvar Aalto -museon yhteydessä toimiva Cafe Alvar. Sittemmin olen käynyt kahvilassa harvemmin, mutta nyt sunnuntaina se oli oivallisesti auki, kun kaipasin paikkaa, jonne asettautua kirjoittamaan.

Cafe Alvarissa on tarjolla viisi irtoteevaihtoehtoa. Valitsin japanilaisen vihreän teen ja asetuin pöytään. Tee tuotiin pöytään mukissa, jossa oli pallosihti.

Teen mukana ei tullut tietoa haudutusajasta, joten teen pystyisi kyllä itse pilaamaan. Veden lämpötila oli kuitenkin sopiva ja teetä oli annosteltu sihtiin oikea määrä. Näin hauduttaminen oli tehty helpoksi – pari minuuttia, ja tempaisin sihdin pois mukista.


Tee oli todella hyvää. Se oli ruohoista ja voimakkaan makuista, vailla mitään turhuuksia. Vaikka söin teen kanssa tummaa suklaata, tee maistui vahvasti.

Cafe Alvarin hyvä puoli on se, että kuppi täyttyy kuumalla vedellä koko ajan, pyytämättä. Niinpä join teestä kolme haudutusta istuessani kirjoittamassa. Kokemus oli hyvä, teeihmiselle paljon peruskahvilaa miellyttävämpi.

Vähän jäi harmittamaan, etten ottanut teen etiketistä tiskillä kuvaa. Nyt en osaa sanoa, minkämerkkinen tee oli kyseessä.

Japanilainen sencha (Turun Tee ja Mauste)

IMG_20170314_151606

Kävin alkutalvella pari kertaa Turun Tee ja Mausteessa, ja niiltä reissuilta on edelleen teepakkauksia aukikirjoittamatta. Tänään tartuin japanilaiseen senchaan, joka on luomua (muuta infoa pakkauksessa ei olekaan).

Muistelen myyjän todenneen, että tässä teessä on hyvä hinta-laatu-suhde. En muista hintaa, joten en nyt tiedä, mihin laatuun sillä hinnalla pitäisi tähdätä.

Hauduttelin teetä n. 80-asteiseen veteen kaksi minuuttia. Jos juon teetä yksikseni, tartun useimmiten 3,2 dl:n kokoiseen valurautapannuun. Tämä lähinnä siksi, että olen tottunut siihen; osaan mitata siihen teetä luonnostaan oikean määrän. Niinpä aika harvoin pääsen testaamaan, miltä mikäkin tee maistuisi jäähtyessään, koska juon pannullisen saman tien.

Tämän teen kanssa lähdin liikkeelle vailla odotuksia. Se tarkoittaa, että otin sellaisen ei-maisteluasenteen, että luenpa samalla sähköpostit kun juon teetä (kauhea asenne!) Niinpä tee olikin iloinen yllättäjä. Tee on oikein hyvää – lopetin sähköpostien lukemisen ja aloin maistella, mitä juon.

Tässä senchassa on varsin voimakas ruohoinen maku. Se sopii hyvin tällaiseen mielentilaan, kevään odottamiseen. Voisin juoda tätä ruoan päälle jälkiruokateenä. Maku on herkullinen ja voimakas.