Kofeiinista

Olen viime päivinä kiinnostunut teen kofeiinipitoisuudesta ja siihen vaikuttavista asioista. Aihe on sekava, koska välillä luen jostakin, että mustassa teessä on eniten kofeiinia ja valkoisessa vähiten ja sitten löydän toisen lähteen, joka kertoo, että koska teepensaan kärkisilmuissa on eniten kofeiinia, valkoinen tee on kofeiinipitoisempaa kuin musta.

Tässä listaa asioista, joita olen löytänyt muutamasta lähteestä (eli ajattelen niiden edes lähentelevän totuutta):

  • Jos haluaa mahdollisimman vähäkofeiinista teetä, kannattaa valita paahdettu tee (hojicha) tai tee, jossa on muita teepensaan osia kuin lehtiä (kukicha).
  • Siemenestä kasvaneessa teepensaassa on vähemmän kofeiinia kuin pistokkaana istutetussa (esim. Intiassa ja Afrikassa kasvatetaan paljon pistokkaana istutettuja pensaita).
  • Assamica-teelajissa on enemmän kofeiinia kuin sinensis-lajissa.
  • Japanilaisissa banchassa ja genmaichassa on vähemmän kofeiinia kuin muissa vihreissä teissä.
  • Näivettäminen nostaa teenlehtien kofeiinitasoa.
  • Hapettaminen vähentää teenlehtien kofeiinimäärää.
  • Teepensaan ylimissä lehdissä ja nupuissa on eniten kofeiinia.
  • Kesän sato sisältää enemmän kofeiinia kuin hitaamman kasvukauden sato.
  • Matchassa on runsaasti kofeiinia, samoin gyokurossa (se johtuu mm. varjossa kasvattamisesta, käsittääkseni).
  • Kofeiinia voidaan poistaa teenlehdistä. Se tehdään kuumassa ja paineistetussa hiilidioksidissa uuttamalla (näin jopa 99 % kofeiinista poistuu lehdistä).

Toisaalta. Vaikka sanotaan, että matchassa on enemmän kofeiinia kuin kahvissa, kuka juo kahvia saman verran kuin matchaa (muutaman kulauksen)? Tai vaikka teen kofeiinimäärää sinänsä voisi verrata kahvin kofeiinimäärään, teessä on vastapainoksi rauhoittavia aineita, kuten teaniinia – se tasoittaa kofeiinin vaikutusta. Kofeiini myös imeytyy ihmiseen teestä hitaammin kuin kahvista.

Kahvin ja teen vertaaminen on siis vähän keinotekoista. Ne vaikuttavat eri tavoin, vaikka niissä olisi prikulleen saman verran kofeiinia.

Tulossa: Aion kirjoittaa maistelukokemuksia teestä josta kofeiini on poistettu. Pysykää hollilla.

Lähteitä esim.

http://everyonestea.blogspot.fi/2011/12/which-drink-has-most-caffeine-green-tea.html

http://www.teekauppa.fi/fi/teetietoa/teen-terveysvaikutukset/tee-ja-kofeiini

http://www.chaya.fi/fi/tee-kofeiini-ja-terveys

Advertisements

Japan Hojicha, Uji (Teekauppa Veiström)

img_20161206_093328

Hojicha! Tässäpä uudenlainen teetuttavuus. Hojicha on paahdettua vihreää teetä, joka tarinan mukaan syntyi 100 vuotta sitten siten, että teekauppiaan varasto oli vanhentumassa, ja hän päätti pidentää teen ikää paahtamalla sen. Tämän kertoo mm. Wikipedia.

Olen suuri genmaichan ystävä (paahdettua riisiä teen mausteena), joten teekauppias Veiström ehdotti eilen kokeilemaan myös hojichaa. Haistoin teenlehtiä ja totesin, että tätä on saatava. Tuoksu on huumaavaa sekoitus paahdettua pähkinää, merilevää ja jotain muutakin, ehkä jotain metsäistä, lähes sammaleista.

Teenlehdet ovat niin paahdettuja, että ne ovat ruskeita. Noudatin pakkauksen haudutusohjetta (80°C, 2 min.), vaikka esim. tuossa Wikipedian artikkelissa on ihan erilaiset ohjeet. img_20161206_094223

Lopputulos: Tee on yllättävän väristä, punertavan ruskeaa. Se tuoksuu miedosti palaneelta. Maku on hienon paahteinen (sanotaan taas että pähkinäinen), ja jälkimaku on hämmästyttävän salmiakkinen. Tiedättehän sellaiset ruskeat salmiakit, jotka maistuvat ihan pikkuisen lääkkeeltä? Juuri sellainen maku jää kitalakeen, kun teen on nielaissut.

(Maku on kyllä niin monisyinen, etten tee sille lainkaan kunniaa yrittämällä sanoittaa sitä näin. Jotain ihanaa on tässä paikoin melkein liian kärähtäneessä maussa.)

Eilisiltana tämä tuntui melko tuhdilta teeltä, ja hetken pelkäsin, että tämä on minulle liikaa. Nyt kun juon tätä uudestaan, ei tämä niin hurjaa olekaan. Ainut, mikä estää juomasta tätä monta kupillista kerralla, on teen kuivaava vaikutus: suuta kuivaa, pakko saada lasillinen-pari vettä.

(Haudutin teetä kaksi kertaa. Pakkauksen mukaan se kestää kolmekin haudutusta.)