Sencha Oku-Kirishima (Thehuone), osa 2


Olen viime päivinä kaivannut japanilaisen vihreän teen ihanaa meristä ruohoisuutta. Siihen hätään otin kaapista uudelleen esiin Thehuoneen Sencha Oku-Kirishiman, jota en oikein ymmärtänyt silloin, kun sen ostin

Nyt tiedän teestä vähän enemmän, ja vaikken vieläkään ole saanut juoda hyvää gyokuroa, tiedän, mitä odottaa, kun teepakkaus lupaa gyokuron kaltaista teetä. 

Karttelen tällaisia teelaatuja, jotka eivät kestä yli 60-asteista vettä. Tampereen vesi (ainakin täällä, missä asun) on niin kloorista, että tuollainen vain jokseenkin lämmin vesi jättää teehen vahvan kloorin maun. Toimin sitten niin, että keitän veden, annan sen höyrytä rauhassa, ja haudutan teen, kun vesi on jäähtynyt tarpeeksi. Se parantaa makua (vaikkei teevettä tokikaan saisi keittää).

Haudutin teen siis pannussa: 60 astetta, 2 minuuttia. Lopputulos on voimakkaasti tuoksuva, keltainen tee, joka maistuu hurjan merelliseltä. Tee on jopa ihan pikkuisen suolaista, kuin muistona merivedestä.

Tässä teessä ei ole niin vahvaa kirpeyttä kuin matchassa, mutta jälkimaku on samankaltainen. Tee on jopa niin ruokaisaa, että kolmen desilitran pannullinen on vaikea juoda yhteen menoon.

Olen vähän vaivihkaa oppinut tykkäämään tästä teestä. On aina mukavaa huomata oppineensa uutta, pitämään asioista, jotka joskus olivat lähinnä omituisia.

Sakura Sencha (TeeMaa)


Yritin eilen pistäytyä useammassakin Helsingin teekaupassa, mutta koska oli lauantai ja heinäkuu, päädyin kello neljän jälkeen vain rempomaan lukittuja ovia. Onneksi TeeMaa Annankadulla oli kuuteen asti auki, ja pääsin teen ääreen.

Valitsin monisivuiselta teelistalta Sakura Sencan. TeeMaa kertoo tästä japanilaisesta vihreästä teestä näin: “Aidoilla kirsikanlehdillä höystetty hyvälaatuinen vihreä tee. Tässä teessä ei ole teollisia kirsikka-aromeja, vaan aivan oma makeankuivakka makunsa.”

Tee tuotiin pöytään läpinäkyvässä kannussa, ja teenlehdet sen vieressä omassa pannussaan. Tee oli hyvin keltaista ja tuoksui ruohoiselta.

Kirsikanlehdet olivat sen verran vieno mauste, etten olisi osannut edes etsiä niitä teen mausta, ellen olisi tiennyt, mitä juon. Ehkä kukkien maku oli siinä kuivassa karvaudessa, joka jäi juomisen jälkimauksi.

Vihreä tee oli maultaan hyvin ruohoinen, sellainen lähes sietämättömän umaminen ja täyteläinen. Siitä löytyi myös matchamaista kirpeyttä. Tee oli ihanaa, ja oli ihanaa vain istua ja juoda sitä. 

Toinen haudutus, joka tuli pöytään erikseen pyytämättä, oli pehmeämpi. Teestä paljastui mukavaa lempeyttä. 

TeeMaa on kotoisa ja yllättävän edullinen teehuone ihan Helsingin keskustassa. Ostin sieltä paria teetä myös mukaan, eli palaan vielä asiaan.

Pieni Milky Oolong -testi

img_20161023_113226

Kaappiini on kertynyt milky oolongeja, joista tänä aamuna päätin hauduttaa kolmea rinnakkain ja maistella niitä vertailumielessä. Lähdin gaiwan-linjalle, koska olen löytänyt syyskuussa Teepolusta ostamani rinnalle toisen, klassisen mallin Teeleidistä. Kolmantena (ja oikeasti yllättävän pätevänä) haudutusastiana käytin hyvänmuotoista teekuppia ja rikkoutuneen teepannun kantta.

Noniin. Haistetaanpas ensin teenlehtiä, jotta saan esitellyksi valitut teet:

Mae Salong Jin Xuan Oolong (Teekauppa Veiström): Varsin mieto ja raikas tuoksu.

Nai Xiang Wulong (Théhuone): Karkkimaisen herkullinen, makea tuoksu.

Milky Oolong (Turun Tee ja Mauste): Pistävän makea ja terävä tuoksu. Tämä tee on tässä mukana nyt lähinnä vertailun vuoksi – hinnaltaan varsin edullinen milky oolong, joka on laadultaan vähän muuta kuin nuo kaksi hintavampaa. Kokeilen kuitenkin, miten se pärjää.

Haudutin teitä ensin 30 sekuntia. Se tuntui pitkältä, mutta toisaalta lehdet eivät ehtineet vielä edes avautua. Vasemmalla ylhäällä Théhuoneen teen, oikella ylhäällä Veiströmin, alla Turun tee ja mausteen.

Mae Salong Jin Xuan Oolong (Teekauppa Veiström): Pehmeä, kermainen ja lempeä tee. Kaunis, vaalea väri.

Nai Xiang Wulong (Théhuone): Edellistä voimakkaampi maku, tässä on happamuutta (ehkä se on se ajatus vuohenmaidosta, joka milkyyn liitetään). Maussa on myös vähän makeutta. Teen väri on todella kaunis ja vaalea.

Milky Oolong (Turun Tee ja Mauste): Hunajainen, äkkimakea maku, jonka jälkeen ei hetkeen maista mitään lempeämpää teetä.

Haudutin toiset 30 sekuntia.

Mae Salong Jin Xuan Oolong (Teekauppa Veiström): Teenlehdet alkavat olla miltei avautuneet. Maku on mieto ja herkullinen, kermainen ja ehkä jopa vähän toffeinen. Tämä on näistä kolmesta vähiten hapan ja vähiten makea, ja alan lämmetä tälle teelle sitä enemmän mitä enemmän tätä maistelen.

Nai Xiang Wulong (Théhuone): Teenlehdet ovat edelleen melko lailla rullalla. Väri on näistä kolmesta kaunein. Tee muuttui tässä haudutuksessa edellistä makeammaksi.

Milky Oolong (Turun Tee ja Mauste): Teenlehdet ovat kokonaan auki. Äkkimakeus on vähentynyt ensimmäisestä haudutuksesta, ja tuoksukin on parempi (ei niin pistävä enää). Vihreän teen maku tuntuu makeuden alta.

Haudutin seuraavaksi 20 sekuntia.

Mae Salong Jin Xuan Oolong (Teekauppa Veiström): Kermainen ja lämmin maku. Ei terävä mihinkään suuntaan. Kun gaiwanin kannen avaa, lämpimien teenlehtien tuoksu on miellyttävä (noista kahdesta muusta ei voi sanoa samaa). Hauduttamista voisi hyvin jatkaa edelleen – makua riittää, eivätkä lehdet näytä mitenkään läpikulutetuilta.

(Ymmärrän tätä teetä nyt paremmin kuin ennen. Olen aiemmin hauduttanut tätä pannuun (2 minuuttia), minkä jälkeen seuraavat haudutukset ovat olleet kovin, kovin mietoja. Gaiwan antaa aromeille ihan eri tavalla tilaa.)

Nai Xiang Wulong (Théhuone): Teessä on hapan maidon maku, nyt jo varsin voimakas, koska lahdet ovat avautuneet kokonaan. Lyhempikin haudutus riittäisi (ja näitä lehtiä voi varmasti hyvin haudutella vielä useita kertoja). Jäähtyneeseen teehen tulee jännittävä terävä makeus.

Milky Oolong (Turun Tee ja Mauste): Tee paranee haudutusten myötä, koska sen makeus vähenee. Kahteen muuhun verrattuna tämä on silti yhä kovin äitelää. Lehdet alkavat näyttää liotetuilta ja käytetyiltä. (Tässä vaiheessa testiä join edelleen mieluusti nuo kaksi muuta teetä loppuun, mutta tämä turkulainen jäi maistamisen jälkeen juomatta. Liian makeaa.)

Edit: Jouduin muutaman viikon sinnikkään yrittämisen jälkeen kippaamaan loput Turun Tee ja Mausteesta ostamani Milky oolongit roskikseen. Sen makea, päällekäyvä maku alkoi ällöttää liikaa.

img_20161023_113410

Sencha Oku-Kirishima (Théhuone)

img_20161004_142309

Ostin tämän Sencha Oku-Kirishiman Théhuoneelta jo viime syksynä, mutta olen ollut aika välinpitämätön vihreitä teitä kohtaan sen jälkeen. Olen juonut lähinnä oolongia (ja genmaichaa). Nyt, gaiwanin hankittuani, suhteeni vihreään teehen on muuttunut onnellisen uteliaaksi. Odotan innolla, millaisia tuoksuja ja makuja nämä lehdet minulle tarjoavat.

Jo pussin avaaminen on yllätys: teen tuoksu on mahtava, jopa jotenkin karkkimainen (miksi mieleeni tulee etäisesti lakritsi tai anis?) Pussin kyljessä lukee, että “Ensi sadon Oku-sencha muistuttaa täyteläisyydessään gyokuro teelaatua”, mikä on minulle ihan hepreaa, mutta uskon mukisematta.

Teenlehdet ovat syvän tummanvihreitä ja ruohomaisia tikkuja. Ensimmäinen ongelmani on taas annostelu gaiwaniin: laitan sen ruokalusikallisen, siitä on hyvä aloittaa.

img_20161004_144541Vaan eipä olekaan: tällä teenlehtien määrällä hetkenkin yli 10 sekunnin haudutuksella teestä tulee karvasta ja kitkerää. Kun pysyn alle kymmenessä sekunnissa, tee on maultaan tummaa ja syvän ruohoista, todella herkullista (ehkä tässä on nyt sitä umamia).

Veden lämpötilassa on myös oltava tarkka. Ohje kertoo, että haudutuslämpötilaksi optimaalisin on 60 °C. Jouduttuani viskaamaan pari haudutusta suoraan viemäriin totean taas, että ehkä lämpömittari olisi parempi keino olla lämmittämättä vettä liikaa kuin tämä minun “jos sormea pystyy juuri ja juuri pitämään veden alla, veden lämpö on 60 °C”-metodini. En vain ole yrityksistäni huolimatta löytänyt mistään kaunista vedenlämpömittaria (ja rumaa en huoli).

Tätä teetä en pidä helppona – valmistamiseen pitää keskittyä kunnolla. Yrityksen ja erehdyksen tekniikka on kuitenkin minusta ihan mukava. Siinä saa selville teen rajoja: tuo on liikaa, tuo on liian vähän, ai siitä tulee tällaista jos toimin näin.

Loppukevennyksenä myös sivukuva tästä täydellisestä teekupistani, josta kerroin taannoin. Se on loistava oolongille ja hyvä rauhoittumiseen: siitä on pidettävä kiinni kahdella kädellä, joten yhtä aikaa ei voi tehdä töitä ja hukata näin tilaisuutta nautiskeluun. (Se on jotakin vanhaa Arabian sarjaa, en ole nähnyt toista vastaavaa missään.)

 

img_20161004_142249

 

Sencha Sakura (Théhuone)

img_20160907_134317

En juuri koskaan juo maustettua teetä (mitä nyt joskus vihreää Earl Greytä). Poikkeuksen tekee kirsikkatee, jota aina hankin, kun edellinen loppuu. Tällä erää kaapissani on Théhuoneen teetä nimeltä Sencha Sakura. Tee sisältää vihreää senchaa, ruusunterälehtiä ja kirsikka-aromia (ei siis kirsikoita ollenkaan).

Tätä teetä kun hauduttaa 3 minuuttia, saa oikeasti kirsikanmakuisen lopputuloksen. Jopa niin voimakkaan, että teen kanssa voi syödä tummaa suklaata ja kuvitella syövänsä kirsikkatäytteistä suklaata, jollaista ei koskaan löydy mistään. Hyvää siis.

Yksi olennainen tapa nauttia kirsikkateetä on muuten haistella teenlehtiä ennen kuin hauduttaa niistä teetä. Tuoksu on huumaava.

Toinen makutee, jota säännöllisesti kaipailen, on luumu. Sen jälkeen kun Teekannen valkoinen luumutee (ihan teepusseina oli myynnissä mm. Prismassa) katosi, en ole löytänyt sille korvaajaa. Nyyh.

Formosa Oolong Si Ji Chuen, jäätee

SAM_5316

Testasin aiemmin mauttomaksi kritisoimaani Théhuoneen Formosa Oolong Si Ji Chuenia jääteenä. Toimin seuraavasti:

Mittasin pannuun 3 teelusikallista teenlehtiä ja vähän alle litran kylmää vettä. Laitoin pannun jääkaappiin kahdeksi tunniksi. Maistoin.

Ajattelin, ettei näin mieto tee kahdessa tunnissa ole millänsäkään, mutta hei: jäätee on maustunut ja oikein hyvää. Hämmästyttävää, miten hyvin tämä toimii jääteenä.

Väri on kaunis ja vaalea, tuoksu mieto. Maku on raikkaan ruohoinen. Varsin herkullista. Tämän teen tulen juomaan tästedes aina kylmänä.

Formosa Oolong Si Ji Chuen (Théhuone)

SAM_5313

Aloitan teeblogin suorastaan rikollisella tavalla: teellä, jota en ymmärrä. Olen suuri oolongin ystävä, ja saatan juoda viikkokausia vain erilaisia oolongeja muuta kaipaamatta. Tämä Théhuoneen Formosa Oolong Si Ji Chuen on kuitenkin oolong, jota en osaa juoda.

Pakkauksen haudutusohjeena on yksi minuutti. Kokeilin sitä toissapäivänä: tee ei maistunut miltään. Testasin tänään kahden minuutin haudutusta: tee ei maistu miltään. Ei mitään oolongmaista säväystä. Ei tuoksua. Ei jälkimakua. Ei mitään. SAM_5311

Tietenkään teen mietous ei sinänsä haittaa. Juon toisinaan ihan vain kuumaa vettä. Siitä huolimatta odotus oolongista johtaa pettymykseen.

Miten tätä pitäisi valmistaa ja juoda? Puuttuuko minulta juuri se makunystyrä, joka aistisi tämän teen hienot vivahteet?

Jään testailemaan. Kerron, jos jokin haudutustapa toimii paremmin. (Laitoin tästä juuri jääteetä hautumaan, joten palaan asiaan.)