Organic Premium Matcha-iri Genmaicha (Take T)

 

Tutustuin eilen jyväskyläläiseen Take T -teekauppaan. Palvelu oli iloista heti, kun astuin sisään – minulle tuotiin pieni maistelukupillinen päivän teetä. Tee oli sekoitus valkoista teetä ja vaikka mitä. Muistaakeni siinä oli ainakin banaania, sokeroitua kookosta ja pitkä lista hedelmiä. Ehkä omenaa? En oikein ole tällaisten sekoitusten ystävä, mutta maistoin kuitenkin. Se maistui sokeroidulta.

Noh, kysyin, löytyisikö kaupasta ihan vain teetä, vailla hedelmiä, sokeria, mausteita. Minut ohjattiin maustamattomien teiden hyllylle, josta mukaani tarttui huomaamattani hortensiaa. Löytyi sieltä toki teetäkin, kiinnostavimpana matcha-genmaicha-yhdistelmä Matcha-iri Genmaicha. Olen parin viikon sisällä juonut kaksi kertaa matchaa (matcha on hienoksi jauhettua vihreää teetä), ja ihastunut sen makuun (se tosin piristää vähän liikaakin).

Teen luvattiin kestävän useamman haudutuksen. Pussissa on ohjeena yksi lusikallinen teetä (mutta mihin määrään vettä? sitä ei sanota) 90-asteiseen veteen, haudutusaika 30-60 sekuntia.

En yöpynyt kotona, mutta tätä teetähän oli pakko kokeilla heti. Minulla ei siis ollut lämpömittaria, mutta parhaani mukaan noudatin ohjetta. Laitoin lusikallisen teenlehtiä kupilliseen vettä, haudutin 45 sekuntia.

Ensimmäinen haudutus tuotti kirkkaan omenanvihreää teetä. Juomassa on ihana matchamainen kirpeys, joka tuntuu kitalaessa. Yhdistettynä paahdetun riisin karvauteen maku on erittäin hyvä.

Toinen haudutus tuotti lopputuloksenaan puhdasta genmaichaa. Kaikki matchajauhe jäi odotetusti ensimmäiseen kupilliseen. Tässä teessä tosin on huomattavan paljon riisiä suhteessa teenlehtiin, mikä on aina erinomaista.

Take T -kaupasta saa ostaa teetä joko 50 gramman tai 100 gramman pakkauksessa (kalliimpia saa ottaa myös 25 grammaa). Teitä saa haistella tuoksubaarissa, mutta se jäi minulle vähän epäselväksi, koska purkeissa oli numerokoodeja, enkä tajunnut, mikä purkki on mitäkin teetä. Palvelu oli kyllä tosi avuliasta.

Take T myy take away -teetä (liikkeessä teetä ei voi juoda). Pöydässä on runsaasti makusokeri- ja -hunajavaihtoehtoja, joilla teensä voi maustaa.

Jotenkin minulle on tullut tunne, että tämä runsas maustaminen on jyväskyläläinen juttu; myös Teeleidistä on usein tarttunut mukaan todella maustettua teetä, esimerkiksi suorastaan alkoholintuoksuinen Creme Brulee. Voin olla väärässäkin. Jatkan Jyväskylän teeskeneen perehtymistä tulevilla kaupunkivierailuilla.

Genmaicha 2014 (Teepolku)

img_20161114_100325

 

Turun Teepolussa kerrottiin (ostin tämän Genmaichan alkuvuodesta), että edellisvuoden tee on säilytetty pakastimessa, joten se ei ole ikääntynyt samaa tahtia kuin muuten olisi. En usko, että maistaisin teen vuosikertaa millään ilveellä, mutta eipähän tullut vähäisimpiäkään epäilyksiä ostaa vuoden 2014 teetä sitten.

Paahdetulla riisillä maustettu vihreä tee on ehdottomia lemppareitani. Välillä join pelkästään sitä viikkokausia, mutta nyt olen pitänyt keväästä asti taukoa. Palaan genmaichan maailmaan nyt tällä Teepolun tuotteella (kaapissani on vielä muutamia muitakin genmaichoja jäljellä). img_20161114_101818

Teepolun pakkauksessa on hauska haudutusohje: teenlehtiä kehotetaan mittamaan kannuun aina 1 rkl, ja vain haudutusaika muuttuu kannun koon mukaan. Alle puoli litraa? Hauduta 2 minuuttia. Yli puoli litraa? Hauduta 3 minuuttia. Vesi on 80-asteista.

En ole koskaan testannut isommalla kannulla ja pidemmällä haudutuksella. Menin taas tällä tutulla 3,2 dl:n valurautapannulla ja haudutin 2 minuuttia. (Pitääkin yrittää hankkia vähän variaatiota blogin kuvitukseen ja käyttää muitakin pannuja välillä.) Pienimmät teehituset menevät pannun siivilästä läpi, koska se ei ole kauhean tiuha. Ei haittaa, teenlehtien kupinpohjaan jättämistä kuvioista voi ennustaa tulevaisuutta!

Ihana paahdetun riisin tuoksu hulmahtaa teenlehdistä heti, kun niiden päälle kaataa kuumaa vettä. Tee maistuu tutun paahteiselta – japanilainen genmaicha onkin mielestäni parempaa kuin miedompi kiinalainen sisarensa. Genmaicha kuivaa suuta, mutta se ei haittaa. Mukavan lämmin maku saa juomaan teetä useita kupillisia yhteen menoon.

Pakkauksessa kehotetaan hauduttamaan samoja teenlehtiä useita kertoja. Täytyy kyllä sanoa, että ihan laiskuuttani olen jättänyt haudutusten määrän kahteen. Paahdetut riisit menevät ällöksi limaksi usean haudutuksen jälkeen, ja niiden putsaaminen siivilästä on ärsyttävää hommaa.

img_20161114_100611

Kun tutustuin genmaichaan, pilasin sen usein vahingossa liian kuumalla vedellä. Maistettuani muutaman kerran pilaamaani genmaichaa en ole koskaan uskaltanut testata tuota yli kahden minuutin haudutusta edes suuressa pannussa. Pelkään, että teestä tulee karvasta ja kitkerää ja pohjaanpalaneen makuista. Ei varmastikaan tule, mutta ihminen ei ole niin looginen, että uskaltaisi kokeilla.

Paahdettu riisi kyllä jakaa mielipiteitä. Tiedän ihmisiä, jotka eivät kestä edes genmachan (ihanaa!) tuoksua, koska se tuo mieleen palaneenkäryn. Teen maistamisen tuloksena voi olla lausahdus “muuten hyvää, mutta palaneen makuista”. Minulle genmaicha on ollut rakkautta ensi siemauksella, toiset eivät totu siihen millään. Onneksi ei tarvitsekaan. Teemakuja riittää.

PS: Plussaa 50 gramman pakkauskoosta! Vaikka tee on suosikkejani, sadan gramman pussin kanssa tulee aina runsaudenpula (on niin paljon muutakin teetä, mitä maistaa).

Genmaichan paluu!

sam_5348Tampereella Tullintorin alakerrassa on kauppa, jonka nimeä en koskaan muista, mutta joka myy aasialaisia tuotteita. Nyt kaupan valikoimiin on palannut se genmaicha, jonka katoaminen maaliskuussa ajoi minut epätoivon partaalle. Ostin heti -> juon sitä parhaillaan -> aah.

(Tee ei ole ihan noin neonvihreää kuin tuossa kuvassa, vaikka olisihan se aika elämys, jos olisi.)

Suuri genmaicha-testi

IMG_20160314_195343

Testasin maaliskuussa kuutta testiä varten hankkimaani genmaichaa eli vihreää teetä, jossa on paahdettua riisiä. Palaan muistiinpanoihini nyt, koska minulla ei enää tietenkään ole niitä teitä jäljellä. Pahoittelen tekstini mahdollista huojuntaa jo etukäteen.

Testattavat genmaichat:

  1. Tampereella sijaitsevan kiinalaisia tuotteita myyvän kaupan ganmaicha, jonka pakkauksessa ei lue mitään nimeä tai merkkiä. (Tämän teelaadun katoaminen kaupan valikoimista johti koko testin järjestämiseen, sillä tämä oli pitkään juuri se genmaicha, jota rakastin.)
  2. Teepolun japanilainen genmaicha (2014)
  3. Teekauppa Veiströmin japanilainen genmaicha
  4. Turun tee ja mausteen (kiinalainen? ei mitään mainintaa pussissa) genmaicha
  5. Forsmanin “japanilaistyyppinen” genmaicha
  6. Teekauppa Veiströmin kiinalainen genmaicha.

Koska pidän kovinkin paahteisesta riisinmausta teessä, oletin jo vähän etukäteen, että japanilaiset lyövät tässä kiinalaiset teet. Testissä kävi seuraavasti:

  1. Kiinalaisen kaupan nimetön tee voitti (toisaalta ehkä siksikin, että olin juonut sitä pitkään ja tykkäsin siitä jo valmiiksi). Teessä on vahva paahteinen maku, eikä pidempikään haudutus tee teestä kitkerää. Tuoksu on mieto.
  2. Teekauppa Veiströmin japanilainen genmaicha. Mahtava tuoksu, paahteinen ja vähän makea. Maku jotenkin ruokaisa, merileväinenkin.
  3. Teekauppa Veiströmin kiinalainen genmaicha JA Teepolun japanilainen genmaicha. Veiströmin kiinalaisessa on hyvä vihreän teen maku ja todella hyvä tuoksu. Teepolun teen maku on enemmän levämäinen kuin paahteinen, mutta myös vihreän teen maku on voimakas.
  4. Turun tee ja mausteen tee JA Forsmanin japanilaistyyppinen. Turun tee ja mausteen teen väri on vahva ja tuoksu samoin. Maku kasvaa hitaasti. Teestä tulee helposti kitkerää, jos haudutus venähtää. Forsmanin teessä ei ole paljon riisinmakua eikä -tuoksua, mutta tee on raikas, eikä siitä tule helposti vahingossa liian vahvaa tai kitkerää.

Se siitä.

PS Olen sittemmin hankkinut enemmän samanlaisia pieniä teekuppeja, joten jatkossa voin vakioida maistatuksissani myös käytetyn kupin koon ja muodon. Vähänkö mahtavaa.