Xue Ya Luminuppu (Teekauppa Veiström)

IMG_20180717_092706

 

Ystävä on tulossa kylään ja “haluaa oppia jotakin teestä”. Valmistauduin tähän tietysti ostamalla Teekauppa Veiströmistä entistäkin pienemmät gongfu-maljat ja kiinalaista vihreää teetä. (Pikkuruiset maljat perustelevat itsensä sillä, että voin maistattaa vaikka kymmentä teetä ilman, että maistaja joutuu juomaan litroittain.)

Nythän on (edelleen) niin, että olen aika huono gongfu-hauduttamaan vihreää teetä. Ajattelin, että tämä Xue Ya Luminuppu olisi sopivan mietoa, jotten tuhoa sitä heti kun yritän.

Ja tämähän toimii! Mittasin 1 dl:n gaiwaniin kolme teelusikallista teenlehtiä. Huuhtelin lehdet ensin n. 80-asteisella vedellä ja haudutin sitten alle 10 sekuntia.

Teenlehtien tuoksu on uskomattoman raikas ja tuore. Sellainen hedelmäinen ja vähän makea kuin teessä parhaimmillaan on. Itse tee on hyvin hauraan vihreää, ruohoisen ja lempeän makuista.

Toinen haudutus tuo lehdistä esiin hiukan karvaampia makuja. Tässä teessä on myös vahva umaminen tuntu, sellainen täyteläinen pehmeys. Kun tee jäähtyy, sen kitkeryys puskee pintaan (tämä saa minut taas miettimään, olenko tehnyt jotakin väärin vai onko tämä ihan tyypillistä, kun hauduttaa vihreää teetä gaiwanissa).

On mukavaa haudutella teetä, jonka luonne muuttuu selvästi jokaisen haudutuksen myötä. Olen nyt kolmannessa haudutuksessa ja aion (helteestä huolimatta) jatkaa vielä pari haudutusta eteenpäin. Onneksi gaiwan on pieni.

 

 

 

Advertisements

Pai Mu Tan Chaicha (Teekauppa Veiström)

20180110_095656344

Hyllystäni on puuttunut isolehtisiä teitä, joita hauduttaa itselleni joululahjaksi ostamassani gaiwanissa. Eilen sitten bongasin töissä Teekauppa Veiströmin uutuuden: Pai Mu Tan Chaichan, valkoisen luomuteen, joka on kuivattu auringossa. Suurilehtinen, suorastaan rapea tee houkutteli välittömästi ottamaan gaiwanin kaapista.

Olen vähän rentoutunut gaiwanin kanssa, enkä enää yritä mitata teetä millilleen (se ei onnistu koskaan). Niinpä heitin haudutusastian pohjalle kolmisen teelusikallista teenlehtiä ja päälle n. 80-asteista vettä. Ensimmäinen haudutus oli pelkkä huuhtelu, ja vasta toisen kaadoin maljaan ja join (haudutusaika n. 8 sekuntia).IMG_20180110_095948

Ja mitä ihanuutta: tässäpä todella gaiwaniin sopiva tee. Tee on makeaa ja raikasta, ja siitä puuttuu lähes kokonaan se vähän tunkkainen, viljamainen maku, jonka yhdistän valkoiseen teehen. Tee maistuu tuoreelta ja keväiseltä, pikkuisen kitkerältä, lehtivihreältä.

Maistelin teetä ensimmäisen kerran eilen illalla, ja juotuani kuusi haudutusta jouduin luovuttamaan, koska teenlehdet olivat edelleen ihan priimakuntoisia ja jokainen haudutus yhtä voimakas ja herkullinen. Joskus vähän pelottaa juoda teetä, joka ei tunnu koskaan kuluvan loppuun. (Tiedättehän: kaapit täyttyvät teestä, jota voi hauduttaa ikuisesti, eikä yksikään pakkaus koskaan tyhjene.)

PS Sidonnaisuuteni yms.

 

 

China Anji White Tea sekä muuta (T-House)

IMG_20171215_203814

 

Olen haaveillut, että pääsen käymään uudella jyväskyläläisellä teehuoneella. T-House on avautunut syksyllä ja eilen, vihdoin, kävin kaupungissa ja samalla teellä.

Odotin teehuoneelta jotenkin enemmän kiinalaisuutta (koska esim. teehuoneen Facebook-sivujen mukaan kyseessä on nimenomaan kiinalainen teehuone). Sen sijaan paikan teevalikoima oli jyväskyläläisittäin tuttua: paljon maustettuja teelaatuja, joissa on teen mukana mm. suklaata tai pippuria tai aromeja tai mitä milloinkin. Teen kanssa myytiin myös kakkupaloja ja keksejä.

Valitsin teeseinältä valkoisen teen, jonka mausteena oli kirsikkaa ja erilaisten kukkien terälehtiä. Tee tuotiin pöytään litran teepannussa, josta ensimmäinen kupillinen oli mukavan pehmeää, hieman marjaisen makuista teetä. Kun toinen kupillinen osoittautui karvaaksi, tajusin katsoa pannun sisäpuolelle: teenlehdet olivat pannussa edelleen. Nostin sihdin lehtineen pois, mutta vahinko oli jo tapahtunut.

Pannun hintaan kuuluu myös toinen haudutus, joten pyysin sellaisen. Sen kanssa olin tarkempi ja poistin sihdin teenlehtineen välittömästi, mutta tee ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisesti mieleeni. Mausteena oleva kirsikka oli mietoa, ja sen maku katosi teen oman maun alle. Seuralaiseni söi teen kanssa kakkua, joka kuulemma oli aivan todella hyvää.

IMG_20171215_203859

Teetä juodessani harhailin ihastelemaan teevälinehyllyjä, joista löytyi erilaisia gaiwaneita, pannuja, gongfu-maljoja ja teepurkkeja. Löysin juuri sellaisen easy gaiwanin, jollaista olen kaivannut, eli sellaisen, jossa haudutusastian mukana tuleva malja on samankokoinen kuin itse gaiwan. (Tosi monessa mallissa teemalja on litteä ja pieni, ja gaiwan suuri. Minne se loppu tee pitäisi kaataa, kun maljaan mahtuu siitä alle puolet?)

Samalla löysin myös kaupan “erikoisteet” eli valikoiman maustamatonta teetä. Kertoo ehkä asiakaskunnasta, että valitessani haudutettavaa teetä minulle ei kerrottu maustamattomista teelaaduista mitään. Olisin kyllä mieluummin maistanut jotakin niistä, sillä kaupan valikoima on kiinnostava.

Nuuhkin tuoksupurkit läpi ja mukaan tarttui sen easy gaiwanin lisäksi neljää eri teetä: yhtä valkoista, yhtä vihreää, yhtä oolongia sekä yhtä pu erhia. (Onnekkaan sattuman vuoksi kaupassa on parhaillaan jouluale, joten sain kaikesta ostamastani 20 % alennuksen.) Kerron näistä kaikista lähitulevaisuudessa.

Ensimmäisen teen otin haudutettavakseni tänään. Taianomaisen tuoksun (tuore, vähän lakritsinen, makeakin) perusteella ostamani China Anji White Tea on niin vihreälehtistä, että sitä voisi äkkiseltään pitää vihreänä teenä. Se kuuluu kaupan kalleimpiin teelaatuihin, joten sitä myytiin 30 gramman annoksina (edullisemmista laaduista 50 grammaa oli pienin mahdollinen kertaostos).

Haudutusohjeita teepakkauksessa ei ole, joten tartuin tietämykseeni gaiwaneista ja tein näin:

  • Mittasin uuden gaiwanini koon: 1 dl.
  • Lämmitin gaiwanin.
  • Mittasin teenlehtiä n. 2,5 suurta teelusikallista gaiwaniin.
  • Kaadoin päälle noin 75-asteisen veden.
  • Huuhtelin lehdet nopeasti ja kaadoin veden pois.
  • Kaadoin teenlehtien päälle uuden veden.
  • Haudutin alle 10 sekuntia.
  • Kaadoin teen maljaan.
  • Join.
  • Haudutin yhä uudelleen.

Juoma on lähes kirkasta ja maultaan hyvin pehmeää ja hiukan makeaa. Maku muistuttaa vihreää teetä, itse asiassa hyvin paljon Huang Shan Mao Feng -teetä. Teessä on ihanaa keveyttä ja syvyyttä, ja se tuoksuu tuoreelta, kuin vastapoimitulta.

Valkoisessa teessä on usein jotakin sellaista tunkkaisuutta, josta en pidä, mutta tämä tee ei ole lainkaan tunkkaista. Tämä on kuin superhyvää vettä, jossa maistuu vuoristo ja puron matkallaan ohittamat teepensaat.

 

 

 

 

China Oolong Orange Blossom (TakeT)

Toinen eilisistä Jyväskylän TakeT:n löydöistäni on China Oolong Orange Blossom. Tee sisältää oolongin lisäksi appelsiinin kukkia ja luonnollista aromia.

Haudutin teetä heti eilen pannullisen. Tee oli hurjan appelsiinista, muttei liian makeaa. Maku tuo mieleen appelsiininkuoren palaset, joita on mausteena hedelmäkakuissa.

Teestä haudutti hyvin toisenkin pannullisen. Sen juomisen aikana tosin appelsiini alkoi jo vähän kyllästyttää. Maun hienouksia ei juuri erota, kun on kyseessä näin vahvasti maustettu tee.

Tänään testaan hauduttamista gaiwanissa. Teenlehdet tuoksuvat voimakkaasti appelsiinilta heti, kun ne on lämmitetty (kaadan aina ensimmäisen, lyhyen lämmityshaudutuksen pois).

Tee on kirkkaankeltaista. Se maistuu – ylläri – appelsiinilta. Mutta hedelmänmaku heikkenee jo toisella haudutuksella sen verran, ettei se ihan tyrmää. Kolmas haudutus on kuitenkin edelleen puhtaasti appelsiininen, eikä oolongin ominaismaku pääse lainkaan esiin.

Tämä on varmaankin ensimmäinen maustettu tee, jota haudutan gaiwanissa. Olen häkeltynyt siitä, miten vahvasti teenlehdet tuoksuvat, kun nostan gaiwanin kantta. Haudutusmalja on mahtava aromiastia.

Tällainen mausteisuus ei oikein istu käsitykseeni oolongista herkutteluteenä, jossa on loputtomasti vivahteita. Appelsiininkaipuuseen ihan kelpoa, mutten usko, että tästä tulee minulle mikään lemppari missään vaiheessa.

Taiwan Milk Oolong (TakeT)


Eilen ratkaisin TakeT:n (Jyväskylä) tuoksupurkkien koodit ja löysin haisteltavakseni kaupan oolongit. Taiwan Milk Oolong tuoksuu makean maitokaramelliselta, ja päädyin ostamaan sitä.

Pakkaus kertoo, että teen maku syntyy, kun säässä tapahtuu muutos juuri sadonkorjuun aikaan. Teessä ei siis ole aromeja tai mitään muuta kuin teenlehtien oma maku.

En osaa tulkita TakeT:n pakkausten haudutusohjeita (yksi lusikallinen -minkä kokoinen? mihin määrään vettä?), mutta haudutankin oolongit yleensä gaiwanissa, joten en pannuhaudutusohjetta kaipaakaan. (Gaiwanilla voi kätevästi hauduttaa samat lehdet monta kertaa joutumatta juomaan litroittain teetä.)

Tee on todella ihanan makeaa ja maitoista. Ensimmäinen haudutus on hurmaava ja yllättävän vahva. Toisessa makeus jo vähän tasoittuu, ja tuloksena on maitoinen, luonnollisen makuinen tee.

Lehdet kestävät vielä monta haudutusta. Makeus kuitenkin vähenee, ja teestä löytyy inanen karvautta.

Tee on hyvää ja laadukasta. Ensi kerralla uskallan ostaa sitä enemmän kuin nyt kokeeksi ostamani 50 grammaa (ja kyllä, tätä haluan toistekin).

Dark Pearl Oolong (Teeleidi)

Ostin Teeleidistä viimeksi Dark Pearl Oolong -nimistä taiwanilaista tummaa oolongia. Haudutin sitä heti kotona pannussa (pakkauksen ohjeen mukaan, 80 astetta, 3 minuuttia) ja nyt, paremmalla ajalla, maistelen teetä gaiwanilla.

Teenlehdet ovat tummia ja tuoksuvat vähän kirpeiltä. Mittasin niitä gaiwaniin sen verran, että sen pohja peittyi ja haudutin teetä 30 sekuntia. Tuoksu on ihana, sateiseen iltaan sopiva, voimakas ja vähän hedelmäinen märän maan tuoksu.

Valmis juoma on väriltään yllättävän vihreää (minulla ei ole taiteen sääntöjen mukaista lasikannua, mutta kaadoin teen ihailtavaksi lasiseen astiaan). Kuvassa jo vähän tummemman värinen kakkoshaudutus.

Kun pannuhaudutuksessa teestä tuli heti vahvaa, gaiwanilla maistan siitä enemmän vivahteita. Teessä maistuu jokin ylikypsä hedelmä, ei makea vaan maanläheinen maku, kuin märkä puu tai paahdettu pähkinä. Tämä on tosi hyvä tumma oolong, jonka makua on vaikea rajata sanoilla. 

Haudutus haudutukselta teestä tulee väriltään tummempaa. Välillä se on täysin kultaista. 

Pakkaus neuvoo muuten pannuhaudutuksessa pidentämään haudutusaikaa kerta kerralta. Se tuntuu hassulta – kun teenlehdet avautuvat, olen yleensä lyhentänyt haudutusaikaa. Ehkä testaan tämän ohjeen vielä tulevaisuudessa (jos teetä jää gaiwan-herkuttelusta yhtään jäljelle…)

Hifistelystä

Tykkään sanoa, että juon teetä, en hifistele. Lainaankin usein Kai Niemisen runoa, jossa hän kirjoittaa jotakin sellaista kuin “en harrasta teetä / juon sitä kolme litraa päivässä” (selasin nyt neljä Niemisen kirjaa läpi, enkä löytänyt runoa, mutta palaan oikean sitaatin kera, kun löydän).

Nyt viikonloppuna hankin itselleni kungfu-teetarjottimen. Se on sellainen kaksikerroksinen tarjotin, jossa on säiliö, jonne voi kaataa esim. gaiwanin lämmitykseen käytetyn veden. Onko nyt aika alkaa puhua hifistelystä?

Teen kanssa pyrin käytännöllisyyteen ja järkevyyteen. Onhan järkevää mitata teen määrä ja tehdä mahdollisimman hyvää teetä (selitin juuri eräälle “tee on niin vaikeaa tehdä oikein”-henkiselle kahvinjuojalle, että kyllähän kahvikin mitataan, kyllähän kahvikin pyritään tekemään oikein).

On myös järkevää omistaa säiliöllinen teetarjotin, jos vaihtoehtona on se, että (ainakin isoa gaiwania käyttäessäni) teetä on pitkin pöytää (kahden desin gaiwanini on jostain syystä erittäin hankala kaatamiseen).

Toisaalta olen esteetikko. On ihanaa, kun teehetki on kaunis.

Tänään juon toisesta gaiwanista Tieguanyin Iron Goddess AAA -oolongia (Teekauppa Veiström) ja toisesta Dong Ding vihreää oolongia (Turun tee ja mauste). Nautin siitä, että saan kaadella lämpimät vedet tarjottimelle.

Dong ding vihreä oolong on perusoolong, ihan hyvä ja maukas, muttei tarjoa suuria variaatioita haudutusten välillä. Tieguanyin Iron Goddess maistuu sen rinnalla tuoreen puunlehtimäiseltä ja yllättävän makealta.

Yritän maistella teetä ainakin toisinaan kahden satseissa, vertaillen. Joskus sitä kautta löytyy uusia keinoja kuvailla teen makua. (Mutta tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus olla näiden kahden teen maistelukuvaus.)

Tänään joku vinkkasi minulle töissä (Teekauppa Veiströmissä), että teen maisteluun löytyy myös makukarttoja. Sellainen löytyy esimerkiksi täältä.

En ole yhtään sillä tasolla, että erottaisin puoltakaan noista maun vivahteista (eikä tavoitteeni ole ollakaan). Koko tämän blogin lähtöajatuksena oli kuitenkin oppia kirjoittamaan mausta (en tunne osaavani), joten apu on tervetullut. (Kirjoitan työkseni taiteesta. Olen visuaalinen ihminen.)

Hifistelyn raja haalistuu elämässäni koko ajan. Toisaalta pyrin vain hyvään teehen. Välineurheilulle ei kaikessa ole tarvetta, sillä 700-luvulta peräisin oleva ohje siitä, milloin vesi on sopivan lämpöistä, toimii yhä. Veden lämpötilaa kuvaillaan näin:

pienet kuplat kuin kalan silmät uivat pintaan. (Kirjasta Kakuzo Okakura: Kirja teestä.)

Tällä kuvalla yleensä arvioin veden oikean lämpötilan. Joskus tartun lämpömittariin, joka kertoo, että lämpötila on 79,9 astetta, kun ne pienet kuplat nousevat (80 astetta on hyvä lämpötila useimpien vihreiden teelaatujen hauduttamiseen).

Hifistelyä tuokin saattaa silti olla. Jo se, että kiinnittää huomiota lämpötilaan, eikä keitä vettä, saattaa mennä jonkun mielestä hifistelyn puolelle.

Nyt innostuin kirjoittamaan tätä ja oolongini menivät pilalle. Ei hätää, ei tämä ole aina niin vakavaa. Minulla on aikaa uudelle yritykselle.

Classic China Oolong (Teekauppa Veiström)

Suhteeni Classic China Oolongiin (Teekauppa Veiström) on omituinen. Teen hauduttamistapa ja päivä ja mielentila ja mitkä lie ilimat vaikuttavat teen makuun niin paljon, etten koskaan tiedä, millaista teestä tulee. Se on seikkailu.

Kun olen hauduttanut tätä teetä pannussa (ihan pussin ohjeen mukaan), siitä on tullut miltei lakritsinmakuista, tummaa oolongia. Olen tehnyt sitä gaiwanissa monta kertaa ja lopputulos on joskus karvas ja kauhea, joskus lähes vihreän teen makuinen, vähän kirpeä juoma.

Olen todennut, että kahden desilitran gaiwan, jolla en osaa valmistaa oikein mitään muuta teetä (pidättäydyn pienemmissä gaiwaneissa tottumuksesta) sopii juuri tälle teelle. Sillä onnistun useimmin.

Siispä: mittasin veden lämpötilan tarkasti, laitoin gaiwaniin 3 pientä teelusikallista teenlehtiä, huuhtelin lehdet kuumalla vedellä, haudutin vähän alle 30 sekuntia. Lopputulos on vihreäteemäinen, ihanan kirpeä ja raikas tee, joka ei ole karvasta eikä liian mitään.

Mutta koska tämä ei ole niin helppo tee, jokainen haudutus voi yllättää uudelleen. Tee on kerta kerralta kitkerämpää, kun teenlehdet aukeavat gaiwanissa kokonaan. Lopulta luovutan.

Pannuhauduttaminen on tälle teelle selvästi helpompaa. En tiedä, miksen vain tyydy siihen.

Alanoottina bloggaajan paikkasidonnaisuus: olen töissä Teekauppa Veiströmissä, josta olen tämän teen ostanut.

Pari sanaa gaiwanista

Toisinaan joku teenjuontia aloitteleva tuttava kysyy, millainen sihti kannattaisi teen hauduttamista varten hankkia. Yhä useammin huomaan ajattelevani, että joo, hyvä sihti kannattaa toki olla, mutta miten olisi gaiwan? Sillä voi hauduttaa melkein minkä tahansa teen, kunhan oppii pari niksiä.

Ostin ensimmäisen gaiwanini syyskuun lopussa Turun Teepolusta. Se on niin sanottu easy gaiwan. Siinä on nokka, josta kaataa ja sihti. Sen käyttäminen on siis aika samanlaista kuin sihdin käyttäminen muutenkin: mittaan teenlehdet sihtiin, täytän gaiwanin kuumalla vedellä, haudutan, kaadan.

Seuraavaksi ostin desilitran kokoisen perusvalkoisen gaiwanin Jyväskylän Teeleidistä. Sen kanssa sitten opettelin kaatamaan teetä kannen raosta niin, ettei teenlehtiä livahda kuppiin. Se on yllättävän helppoa, kunhan gaiwan ei ole niin kuuma, että sormia polttaa.

Tänään kotiini päätyi sitten jo suurempi, puolentoista desin gaiwan (vuoristokuvioista gaiwania myy tamperelainen Teekauppa Veiström). En ole sen kanssa vielä tuttu, mutta uskon sen löytävän paikkansa nopeasti.

Gaiwanin kanssa voi toteuttaa teenjuonnin seremoniallisia puolia. Itse ihan arkisesti teen näin:

Lämmitän gaiwanin kuumalla vedellä.

Laitan teenlehdet gaiwaniin (yleensä oolongia tai kiinalaista vihreää teetä – japanilaisen vihreän teen kanssa olen todennut pannuhaudutuksen toimivan paremmin). Niitä saa mitata ihan reilusti (teestä riippuen, mutta usein noin pari teelusikallista), vaikka vettä tuleekin yhtä haudutusta kohti vain noin desilitra.

Tässä vaiheessa lämpimät teenlehdet tuoksuvat jo huumaavasti.

Sitten noin 80-asteista vettä sen verran, että kansi yhä menee kiinni niin, ettei vettä tursu kannen välistä yli. (Oolongin kanssa kaadan tämän veden pois ja juon vasta seuraavan haudutuksen.)

Haudutusaika vaihtelee teen ja haudutusten määrän mukaan. Siihen oppii kyllä. Aloitukseksi voi kokeilla esim. puolta minuuttia ja edetä siitä maun mukaan lyhempään tai pidempään.

Tee kaadetaan kannen välistä kuppiin ja nautitaan.

(PS: Gaiwan on mahtavan helppo puhdistaa sihtiin verrattuna.)

Gaiwanin ihanuus on sen moniaistisuudessa. Teenlehdet avautuvat hautuessaan. Tee tuoksuu voimakkaasti. Käsillä on tekemistä. Pienen gaiwanin kanssa on helppo juoda useita haudutuksia samasta teestä ja tutkailla, miten teen maku muuttuu.IMG_20170424_143721

Tänään otin uuden gaiwanin käyttöön oolongilla, jota olen saanut tuliaisena Kiinasta. Lehdet ovat pienissä, karkkimaisissa pakkauksissa. Kaadoin yhden pikkupussillisen gaiwaniin ja haudutin. Ja niin uusi gaiwan-kumppanuus on syntynyt.

Netistä löytyy läjäpäin videoita gaiwanin käyttämisestä, ohjeita, keskusteluja, vinkkejä. Esimerkiksi tässä on englanninkieliselle katsojalle helppo matalan kynnyksen ohjevideo ilman sen kummempia krumeluureja (kylläkin ärsyttävällä taustamusiikilla).

Valkoinen pu erh (Turun Tee ja Mauste)

20170208_094348174

Maanantaina oli teen päivä, joten, koska satuin olemaan Turussa, kävin kauppahallissa hankkimassa vähän teetä Turun Tee ja Mausteesta. Pysyttelin lähinnä maustamattomissa teelaaduissa, koska olen kyllästynyt kaikkiin liian makeisiin tai muuten päällekäyviin makuihin. Tänään tartuin maanantaisista ostoksista kutkuttelevimpaan, valkoiseen pu erhiin.

Koska en yhtään tiennyt, miten valkoista pu erhia pitää valmistaa, googlailin asiaa. (On vähän ongelmallista, kun myyntipakkauksessa ei ole haudutusohjetta.) Löysin hyvin runollisen ohjeen Forsmanin sivuilta. Ohjeessa kerrotaan, että “Hauduta n. 80 asteessa 4-10 min vapaasti ulkoilmassa”. En mennyt tuonne raikkaaseen pakkassäähän kuitenkaan vaan pysyttelin sisällä. 20170208_094251293

Kävin kärsimättömäksi, kun tajusin, että haudutusaika on noin pitkä. Halusin kuitenkin tästä teestä kirjoitusseuraa, ja halusin alkaa kirjoittaa heti! Kaappasin siis hyllystä gaiwanin ja ajattelin tutustua teehen sen kanssa. Hauduttelin teetä aina puolisen minuuttia kerrallaan.

Ja mitä tapahtui? Teestä tuli loistavaa. Kevyen maanläheinen pu erhin maku yllätti, koska lähes vedenvärinen tee ei näytä edes etäisesti pu erhin sukulaiselta. Tuoksukin on todella voimakas.

Maku on kuitenkin niin kevyt, ettei se alkanut tökkiä ollenkaan, vaan join teetä kupillisen toisensa jälkeen. Olin koko ajan paremmalla tuulella ja täynnä energiaa (se voi toki johtua myös tämänpäiväisestä auringonpaisteesta).

Kaiken lisäksi ostamani 50 gramman pakkaus on todella suuri. Siitä riittää vaikka koko kevääksi.