Päärynä Sen Cha (Forsman)

img_20170223_163351

Sain toisena päivänä peräkkäin teetä lahjaksi! Tällä kertaa kotiini saapui Päärynä Sen Chaa, Forsmanin vihreää päärynäteetä, joka on kaiken lisäksi luomua.

Olin lahjasta oikein iloinen, koska muistelin tykänneeni tästä teestä kovastikin, kun olen sitä viimeksi juonut. Teessä on mausteena luontaista päärynäöljyä ja jasmiininkukan nuppuja. img_20170223_163412

Haudustusohje pussissa on 2-5 minuuttia, josta olen testannut nyt sekä kahta että kolmea minuuttia. Kolmen minuutin haudutusaika on selvästi parempi, päärynän maku tulee selvemmin esiin. (Viittä minuuttia en ole uskaltanut vihreää teetä koskaan hauduttaa. Ehkä pitäisi joskus kokeilla sitäkin.)

Ja kyllähän minä tästä teestä pidän! Päärynä on sopivan kevyt mauste, ja teestä tulee raikas olo. Tämä on sellaista päivittäin juotavaa teetä, joka menee helposti missä tahansa tilanteessa.

Toiseen haudutukseen tuo päärynäöljy ei oikein riitä. Tuloksena on kyllä ihan kyvä kupillinen vihreää teetä, mutta päärynän aromia siitä saa hakea. Mutta sekään ei niin haittaa – joskus on kiva hauduttaa yhtä teetä kerran ja vaihtaa sitten toiseen. Aina ei tarvitse sitoutua koko päiväksi samaan teelaatuun.

 

 

Pu Erh Oolong (Turun Tee ja Mauste)

img_20161121_144628

Tykkään käydä Turun kauppahallissa Turun Tee ja Mausteessa. Huonoja puolia on, että monet sieltä ostamani teet ovat ätläkän makeiksi maustettuja ja että ihmiset saavat haistella myytäviä tuotteita (tästä olen ennenkin tainnut mainita, se nyt vain ällöttää). Hyviä puolia sen sijaan on, että kauppahalli on ihana paikka, myyjät ovat mukavia ja palvelu hyvää, olen ostanut tuolta teetä jo joskus 15 vuotta sitten ekan kerran (nostalgiasyyt) ja että joskus tekee mieli maustettuakin teetä. Ai niin, ja irtomyynnistä on helppo ostaa vain pieniä määriä teetä kerralla (yritän vältellä sadan gramman teepakkauksia jonkin aikaa ja juoda teetä samaa tahtia kuin ostan sitä kotiin).

Koska kaupan pakkauksissa ei lue muuta kuin teen nimi, en ole ennen tajunnut, että kauppa myy Forsmanin teetä. Nyt ostin kolmea lajia, joiden nimet googlasin, ja ne olivat kaikki Forsmanin makuja. img_20161121_144832

Nyt voin siis kertoa, että Pu Erh Oolong, jota juon, sisältää pu erhia, vihreää oolongia, matea ja luontaista sitruunaöljyä. Teelehtien tuoksu onkin varsin sitruunainen, ei yhtään pu erhinen.

Haudutin teetä kaksi minuuttia noin 80-asteisessa vedessä. Tee maistuu sitruunalta ja joltain toiselta, raikkaalta asialta. Luulen, että se on maten maku, joka tuntuu sitruunaöljyn alta. Oolongia en erota, mutta pu erh tuntuu maanläheisenä jälkimakuna.

Toinen haudutus on pehmeämpi ja lempeämpi kuin ensimmäinen. Pu erh saa enemmän tilaa, kun sitruunaöljyn määrä vähenee. Tuoksukin on toisessa haudutuksessa voimakkaan pu erhin tuoksu, eikä pelkän sitruunan. Pu erhiin tottuneelle juojalle tämän teen mietous saattaa olla pieni pettymys, mutta toisaalta on kiva juoda joskus kevyemmänkin makumaailman teetä. img_20161121_144607

Voisin kuvitella hauduttelevani tätä teetä savisessa pannussa, koska pieni maanläheisyyden lisä ei tekisi tälle pahaa. Siitä huolimatta tee on iloinen yllätys – myös teen ominaismaku pääsee (varsinkin toisessa haudutuksessa) esiin, vaikka maustetusta teestä onkin kyse. Ja tätä uskaltanee haudutella vielä monta kertaa. Ovathan sekä pu erh että oolong hyvin haudutusta kestäviä teelaatuja.

Olen juonut jotakin tämäntapaista teetä monta kertaa Café Alvarissa Jyväskylässä, jossa minulla oli pari vuotta sitten tapana käydä kerran viikossa istuskelemassa, kun ajauduin säännöllisesti Jyväskylään. Valitsin joka kerta tiskillä sen saman pu erh -sekoituksen, ja ihastuin sen makuun.

(Marraskuu on pimeimmillään ja teekuvatkin näyttävät hämäriltä. Vaatii joko valoa tai vähän enemmän kärsivällisyyttä saada teen värejä esiin tässä kuussa.)

 

Suuri genmaicha-testi

IMG_20160314_195343

Testasin maaliskuussa kuutta testiä varten hankkimaani genmaichaa eli vihreää teetä, jossa on paahdettua riisiä. Palaan muistiinpanoihini nyt, koska minulla ei enää tietenkään ole niitä teitä jäljellä. Pahoittelen tekstini mahdollista huojuntaa jo etukäteen.

Testattavat genmaichat:

  1. Tampereella sijaitsevan kiinalaisia tuotteita myyvän kaupan ganmaicha, jonka pakkauksessa ei lue mitään nimeä tai merkkiä. (Tämän teelaadun katoaminen kaupan valikoimista johti koko testin järjestämiseen, sillä tämä oli pitkään juuri se genmaicha, jota rakastin.)
  2. Teepolun japanilainen genmaicha (2014)
  3. Teekauppa Veiströmin japanilainen genmaicha
  4. Turun tee ja mausteen (kiinalainen? ei mitään mainintaa pussissa) genmaicha
  5. Forsmanin “japanilaistyyppinen” genmaicha
  6. Teekauppa Veiströmin kiinalainen genmaicha.

Koska pidän kovinkin paahteisesta riisinmausta teessä, oletin jo vähän etukäteen, että japanilaiset lyövät tässä kiinalaiset teet. Testissä kävi seuraavasti:

  1. Kiinalaisen kaupan nimetön tee voitti (toisaalta ehkä siksikin, että olin juonut sitä pitkään ja tykkäsin siitä jo valmiiksi). Teessä on vahva paahteinen maku, eikä pidempikään haudutus tee teestä kitkerää. Tuoksu on mieto.
  2. Teekauppa Veiströmin japanilainen genmaicha. Mahtava tuoksu, paahteinen ja vähän makea. Maku jotenkin ruokaisa, merileväinenkin.
  3. Teekauppa Veiströmin kiinalainen genmaicha JA Teepolun japanilainen genmaicha. Veiströmin kiinalaisessa on hyvä vihreän teen maku ja todella hyvä tuoksu. Teepolun teen maku on enemmän levämäinen kuin paahteinen, mutta myös vihreän teen maku on voimakas.
  4. Turun tee ja mausteen tee JA Forsmanin japanilaistyyppinen. Turun tee ja mausteen teen väri on vahva ja tuoksu samoin. Maku kasvaa hitaasti. Teestä tulee helposti kitkerää, jos haudutus venähtää. Forsmanin teessä ei ole paljon riisinmakua eikä -tuoksua, mutta tee on raikas, eikä siitä tule helposti vahingossa liian vahvaa tai kitkerää.

Se siitä.

PS Olen sittemmin hankkinut enemmän samanlaisia pieniä teekuppeja, joten jatkossa voin vakioida maistatuksissani myös käytetyn kupin koon ja muodon. Vähänkö mahtavaa.