Earl Grey White (Teekauppa Veiström)

img_20161014_190238

Tänään yllätin itseni ostamalla valkoista Earl Greytä Teekauppa Veiströmiltä. Earl Greyn maku tulee bergamotista, joka on ehkä maailman paras teemauste. En tosiaan useinkaan juo mustaa teetä, joten muistan vieläkin sen, kun vihreä Earl Grey tuli kauppoihin (on sitä siis varmaan ollut iät ajat teekaupoissa, mutta vielä 1990-luvulla ostin teeni tavallisista ruokakaupoista). Siitä on kauan. Se oli varmaan sitä Twiningsin pussiteetä, jota on edelleen myynnissä.earl

Veiströmin teekaupassa tänään tajusin, etten ole juonut valkoista teetä aikoihin. Tutkin valikoimaa, ja Earl Grey alkoi houkutella. Kävimme teekauppiaan kanssa keskustelun, jonka voi tiivistää näin:

minä: “Mutta miltä se maistuu? Pitäisikö sitä ostaa?”

teekauppias: “Se on hyvää!”

Niinpä ostin sitä, ja heti kotona hauduttelin ensimmäisen pannullisen. (Nyt minulla on jopa se lämpömittari, josta joku aika sitten haaveilin, joten en pelännyt edes teen pilaamista hauduttamalla sitä vahingossa liian kuumassa. Ohjeen mukainen lämpötila on 70 °C.)

Ja kyllä, todellakin, tämä tee maistuu bergamotilta! On jännittävää juoda maustettua valkoista teetä, koska samallahan makuaisti kertoo minulle tutumman vihreän Earl Greyn ja tämän valkoisen eroista. Jotenkin hämmästyttävästi tunnistan vihreän teen maun siitä, mikä tässä on muuttunut valkoisen teen mauksi (tätä on vaikea selittää).

Tätä kirjoittaessani juon toista haudutusta, joka on edelleen varsin voimakkaan bergamottista. Tässä alkaa jo maistua vähän valkoisen teen ominaismakukin bergamotin alta. Ehkä seuraava haudutus on vielä enemmän teenmakuinen.

Vaikka suhtaudun tähän teehen yhä vähän hämmentyneesti, pidän tästä. Vihreän Earl Greyn pitkäaikaiselle ystävälle tee ainakin toimii tervetulleena vaihteluna – ei tämä ole yhtään hullumpaa. (Ja toimii todelliseen bergamotti-ikävään. Joskus ihmettelen, miksi kukaan juo mustaa Earl Greytä, jossa teen voimakas maku peittää bergamotin niin suurilta osin. En tiedä, ehkä vika on vain minussa. Kun on maustettua, on oltava kunnolla maustettua!)

PS Tällaisen suurilehtisen teen mittaaminen on ongelmallista. Ohjeen “12 tl/litra” ei kerro vielä mitään. Tein yhden satsin ottamalla jokaiseen lusikalliseen sen verran, kuin siihen reilusti kauhaisemalla teenlehtiä sattui tarttumaan (eli paljon), ja toisen satsin mittaamalla teenlehdet tiukasti, niin ettei yhtään mennyt lusikan yli. Toisesta tuli ehkä puolet miedompaa teetä. Ehkä se mittaaminen on sitten vain makukysymys?