Tampereen Bakery Café

sam_5319

Kävin viikko sitten teellä Tampereen Bakery Caféssa. Menin sinne sillä ajatuksella, että tee on hyvää (koska sieltä saa Veiströmin teetä).

Samalla tuli syödyksi omituinen leivonnainen. Valitsin pähkinäpohjaisen mustikkaleivoksen. Sen päällä oli suklainen Tampereen siluetti.

Teen lisäksi otin toiseksi juomaksi paikan oman, kylmän inkiväärijuoman. Se oli aivan loistavaa.

Teevalinnan määräsikin tällä kertaa se leivos. Ei kannata juoda liian hienostuneen makuista teetä, jos tukkii makuaistinsa sokerilla ja rasvalla. Otin siis mustaa puolukka-vaniljateetä, jota olen haudutellut kotonakin, ja jonka tiesin tosi hyväksi. (Kotoa se on tällä hetkellä lopussa, joten sitä on vähän ikävä. Itse asiassa olen tullut siihen tulokseen, etten hanki maustettuja teitä kotiin juuri lainkaan. Niitä on kiva juoda kodin ulkopuolella, mutta jos niitä juo myös kotona, kyllästyn makuun helposti.)

Tee oli hyvin tehtyä. Ainut ongelma oli monesta kahvilasta tuttu: minne se teesihti pannusta pitäisi nostaa, kun tee on hautunut? Kipaisin tiskiltä kahvikupin, johon sihdin sai valumaan, eikä teestä tullut liian vahvaa.

Leivos hämmensi minua sen sijaan suuresti. Sen koostumus oli lähinnä vaahtokarkkimainen. Söin sen siitä huolimatta, enkä uskaltanut kysyä, mistä se oli tehty. Mielikuvat mustikkaisen vaahdon pureskelemisesta jäivät vaivaamaan.

sam_5317