China Oolong Orange Blossom (TakeT)

Toinen eilisistä Jyväskylän TakeT:n löydöistäni on China Oolong Orange Blossom. Tee sisältää oolongin lisäksi appelsiinin kukkia ja luonnollista aromia.

Haudutin teetä heti eilen pannullisen. Tee oli hurjan appelsiinista, muttei liian makeaa. Maku tuo mieleen appelsiininkuoren palaset, joita on mausteena hedelmäkakuissa.

Teestä haudutti hyvin toisenkin pannullisen. Sen juomisen aikana tosin appelsiini alkoi jo vähän kyllästyttää. Maun hienouksia ei juuri erota, kun on kyseessä näin vahvasti maustettu tee.

Tänään testaan hauduttamista gaiwanissa. Teenlehdet tuoksuvat voimakkaasti appelsiinilta heti, kun ne on lämmitetty (kaadan aina ensimmäisen, lyhyen lämmityshaudutuksen pois).

Tee on kirkkaankeltaista. Se maistuu – ylläri – appelsiinilta. Mutta hedelmänmaku heikkenee jo toisella haudutuksella sen verran, ettei se ihan tyrmää. Kolmas haudutus on kuitenkin edelleen puhtaasti appelsiininen, eikä oolongin ominaismaku pääse lainkaan esiin.

Tämä on varmaankin ensimmäinen maustettu tee, jota haudutan gaiwanissa. Olen häkeltynyt siitä, miten vahvasti teenlehdet tuoksuvat, kun nostan gaiwanin kantta. Haudutusmalja on mahtava aromiastia.

Tällainen mausteisuus ei oikein istu käsitykseeni oolongista herkutteluteenä, jossa on loputtomasti vivahteita. Appelsiininkaipuuseen ihan kelpoa, mutten usko, että tästä tulee minulle mikään lemppari missään vaiheessa.

Advertisements

Appelsiini Pu’er & Pistaasi Pu’er (Teeleidi)


Usein Teeleidissä (Jyväskylä) tulee valitsemisen vaikeus. Olen vähemmän maustetun teen ystävä, ja Teeleidin valikoimat ovat melko maustetut. Nyt halusin kuitenkin kotiin paria maustettua pu erhia, ja koska olen jo aiemmin maistanut Appelsiinia, aloitan nyt siitä.

Teenlehtien mukana on sitruunankuoria ja appelsiininpaloja, mutta luulen, että suurin osa mausta tulee siitä, mikä on kirjattu pakkaukseen sanalla “aromia”. Teenlehdet tuoksuvat vahvasti jo pakkauksen läpi. Tuoksu tuo mieleen sitruunavohvelin.

Ja makua haudutetussa teessä tosiaan on. Valmis juoma on sitruunaista ja makeaa, suorastaan karkkista. Tee on hyvin tummaa ja kauniin oranssiin vivahtavaa.

Vahvasti maustetun teen luonteeseen kuuluu, että itse pu erh ei juomassa juuri maistu. Jälkimakukin on appelsiininen – kuin olisin syönyt hedelmäkarkkeja.

Teeleidin pakkauksista jään aina kaipaamaan vähän lisäinfoa. Esimerkiksi: Mistä tee tulee? Mitä ovat “aromit”?

Pistaasi Pu’eria join Teeleidissä teehuoneen puolella. Teestä kerrotaan tämä: “Puerh tee maustettuna pistaasilla sekä ruusulla.” Ajattelin saavani pähkinäistä juomaa, ja tilasin teetä pannullisen.

Teenlehtien joukossa tosiaan on pistaasipähkinän palasia ja ruusun terälehtiä. Tee tuoksuu voimakkaan kermaiselta.

Ja maku? Juoma on todella kermaisen, jopa voisen makuista. Lähinnä mieleen tulee vaalea toffee. Pohdin, muistuttaako maku jotenkin maapähkinävoita, ja etsin sitä pähkinäisyyttä tämän mielikuvan kautta. Ruusua ei vahvan, makean ja kermaisen teen mausta löydy.

Olisikin kiinnostavaa tietää, missä muodossa pistaasi on saatu maistumaan tältä. Ehkä teessä tosiaan on jonkinlainen pähkinävoin maku. (Pistaasipähkinöitähän syödään usein paahdettuna ja suolattuna, joten siihen teetä on vaikea verrata.)

Joskus tuntuu hyvältä juoda tällaista vahvan maustettua ja makeaa teetä. Siihen tarpeeseen nämä maustetut pu erhit sopivat (mutta vähän jään kyllä pu erhin omaa, pehmeää maanmakua kaipaamaan).

Edit. Pistaasi Pu’er kävi parin juomiskerran niin makeaksi (ja voin maku alkoi korostua suussani liikaa), että annoin loput siitä pois. Appelsiinisen version juomista olen vielä jatkanut.

Keisarin morsian (Nordqvist)

Vietän aamua ystävän luona, ja valikoin hänen varsin kattavasta teehyllystään muistojen teen: Keisarin morsian (Nordqvist) kuuluu takuulla niihin teesekoituksiin, joita kaikki 90-luvun teenjuojat ovat juoneet.

Keisarin morsiamessa on mustaseljan ja kvittenin aromia sekä appelsiininkuoren ja ananaksen paloja sekä ohdakekukan terälehtiä. Pussin ohjeen mukaan teetä tulisi hauduttaa 4-5 minuuttia, mutta maltillisena ihmisenä haudutin tasan 2 minuuttia (enkä käyttänyt “kiehautettua” vettä vaan vähän viileämpää).

Maku on kuitenkin tunnistettava ja voimakas, suorastaan hunajainen. Itse tee jää aromien alle. Juoma on varsinainen hedelmä-ähky, josta on vaikea erottaa erillisiä mausteita tai mustan teen tyypillistä hapokkuutta. 

Toimii flasbackinä aikaan, jolloin juotiin vain markettiteetä. En innostu.

Vihreä Appelsiini (Teekauppa Veiström)

img_20161108_103426

Teekauppa Veiströmin vihreä appelsiinitee: mistä edes aloittaisin? Löysin tämän teen vuosi sitten, pimeään vuodenaikaan, kun ainut, mitä kaipasin, oli valo. Appelsiinitee on kuin pussitettua iloa.

Tämä tee on tarpeeksi appelsiinista, muttei yhtään liian. Tämä on lempeää. Tämä on aurinkoista. Tähän on vaikea suhtautua analyyttisen viileästi; Vihreä Appelsiini on ihanaa lohtuteetä loka-marraskuuhun.

Tee kestää loistavasti toisenkin haudutuksen. Se tuleekin aina juoduksi saman tien, koska kevyt ja raikas tee ei aiheuta yhtään teeähkyä. On kuin olisi löytänyt sen täydellisen, makean ja mehukkaan appelsiinin.

Menenkin tästä hauduttamaan toisen pannullisen.

(Viime vuonna kävi niin, että join talvikaudella appelsiiniteetä niin paljon, että kesällä sitä ei tehnyt enää mieli. Nyt ostin sitä lokakuussa uuden 100 gramman pussillisen ja juon päivittäin. Vähän niin kuin henkistä vitamiinia: nautittava päivittäin pimeän kauden ajan.)

img_20161108_103450

Appelsiini Pu-erh (Teeleidi)

20161021_105902509

Perjantaina matkustin Jyväskylään, missä menin kuluttamaan ylimääräiset 40 minuuttia bussin saapumisen ja gallerian aukeamisen välissä Teeleidiin. Teeleidissä on tarjolla runsaasti maustettuja teelaatuja, joten valitsin rohkeasti jotakin mausteista. Ilma oli kirpakan kylmä (ja olin horrostanut bussissa koko kahden tunnin matkan), joten pu erh kuulosti sopivan lämmittävältä ja herättävältä teeltä.

En ollut koskaan juonut maustettua pu erhia, joten Appelsiini Pu-erh kiinnosti. Se sisältää pu erhin lisäksi sitruunankuorta, appelsiininsiivuja ja aromia. img_20161022_121927

Pu erh haudutetaan kuumana, joten kun pannullinen tulikuumaa teetä saapui pöytään, sain tosiaan sitä kaipaamani lämmikettä. Huonona puolena tietysti oli, että koska aikani oli rajattu, en ehtinyt testata hintaan kuuluvaa toista (puhumattakaan kolmannesta) haudutusta, koska kuuman pannullisen juomiseen kului yli puoli tuntia.

Miltä appelsiininen pu erh sitten maistui? Sitruunaiselta! Pu erh tuntui teen tuoksussa, mutta maussa ei ollut sellaista tuttua (ja toisille luotaantyöntävää) maanläheistä aromia. Tee oli lämmittävää, pehmeää ja raikasta. Jäähtyessään tee alkoi maistua enemmän siltä appelsiinilta, ja mukavan karvaalta.

Tee oli jotenkin talvisen makuista. Voin kuvitella juovani maustettua pu erhia toistekin. Pu erh on sitä paitsi mainio aamutee – siitä herää tehokkaasti, ja virkistyminen kestää pidempään kuin kahvikupillisen jälkeen (ainakin oman kokemukseni mukaan).