The Russe (Terre d’Oc)

IMG_20180711_195845_353

Muistatteko, kun ostin Seinäjoelta Terre d’Ocin mustaa teetä, jossa on mantelia ja pistaasia? Enkös sitten ihastunut siihen niin, että uskalsin ostaa saman vamistajan toisenkin mustan teen.

Ostin tämänkin Valkoinen puu -kahvilasta, eikä siellä (ymmärrettävästi) ole teestä tuoksunäytteitä, joten ostin sen, joka kuulosti herkullisimmalta. Ja sehän oli The Russe, joka sisältää mustaa luomuteetä (sekä kiinalaista että Ceylonin teetä), bergamottia, sitruunaa, appelsiinia ja mandariinia.

Kun purkin avaa, tee tuoksuu huumaavalta. Päällimmäinen tuoksu on bergamotti, mutta haistan myös muut sitrukset. Tuoksussa on vähän makeutta, mutta erityisesti kirpeyttä ja raikkautta.

En ymmärrä, miten nämä teet ovat niin pehmeitä. Haudutusohje pakkauksessa kuulostaa nimittäin siltä, että nyt tulee tervaa: 95-asteinen vesi, 5 minuuttia. Annosteluohjetta ei ole, joten laitoin puolen litran pannuun kaksi teelusikallista teenlehtiä.

Mutta niin vain kävi, että teestä tuli pehmeää. Olen pikkuisen lämmennyt mustalle teelle viime kuukausina, mutta juon sitä edelleen aika harvoin. Nämä Terre d’Ocin teet ovat kuitenkin sellaisia, että näitä juon joka päivä!

Teessä maistuu appelsiini ja sitruuna, ja jälkimaku on vahvan bergamottinen earl grey -teen turvallinen maku. Ja tämä lempeys! Tätä voi juoda vaikka kuinka, eikä kitalakeen tule ollenkaan sitä hapettuneen mustan teen makua, joka minua aina alkaa tökkiä.

Tämä on iloinen tee. Tästä tykkään.

(Samalla retkellä ostin itselleni hätätilanteen teemaljan, eli jonkin pienen, sopivanmuotoisen posliinikipon Halpa-Hallista. Tee muuttuu ihan toiseksi, kun sen juo laakeasta maljasta (verrattuna nyt vaikka kahvimukiin).)

 

 

Advertisements

Maukas Puolukka Vanilja (Teekauppa Veiström)

IMG_20180517_140518

Mustat, maustetut teet kaapissani ovat lähinnä vieraita varten. En itse juo juuri koskaan mustaa teetä.

Valmistin tätä Maukas Puolukka Vanilja -teetä (Teekauppa Veiström) juuri parille ei-teenjuoja-ystävälleni. Reaktiot olivat myönteisiä: “jos tee maistuisi aina tältä, joisin useammin teetä!”

Tee maistuu aina tältä, jos sen valmistuksessa muistaa pari asiaa. Ensinnäkin valmistan mustan(kin) teen aina 80-asteiseen veteen. Vaikka musta tee yleensä kestää lähes kiehuvan veden, haluan välttää kaikkea karvautta sen maussa ja suosin vähän viileämpää vettä. Toiseksi mustaa teetä mitataan sihtiin 4 tl/litra vettä. Kolmanneksi haudutusaika: pääni osaa jo aika omatoimisesti laskea kahden minuutin haudutusajan, mutta kelloa sopii ajan mittaamiseen myös käyttää.

Maukas Puolukka Vanilja -luomutee sisältää mustan teen lisäksi puolukkaa, vaniljaa ja appelsiinia. Olen erityisen iloinen aidosta vaniljasta, sillä vanilja-aromi on usein eläinperäistä ja ällöttävää.

Olen juonut tätä teetä toistuvasti usean vuoden aikana. Sitä on yleensä kotonani jemmassa juurikin vierasvarana.

Tee on siten helppoa, että lähes kaikki pitävät siitä. Se on pehmeää ja vähän makeaa (vanilja) ja pikkuisen marjaisaa (puolukka). Se toimisi varmaan oikein hyvin porttina teemaailmaan sellaselle ihmiselle, joka “ei tykkää teestä”. (Itselleni iskee toisinaan puolukka-vanilja-himo, ja juon teetä runsaat määrät sitruunamuffinssien seurana.)

 

 

 

 

Paratiisi Sen Cha (Forsman)

IMG_20180515_084839

Minulla on vuosia ollut yksi luottotee, jota on saanut suunnilleen jokaisesta ruokakaupasta: Forsmanin Päärynä-sencha. Se on pelastanut minut aina, kun on tullut yllättävä tarve saada vihreää irtoteetä. Se on hyvää ja kevyttä, ja sitä myydään joka paikassa.

Paitsi ettei enää. Vappuna kaipasin äkkiä mukaan napattavaa irtoteetä ruokaostosten yhteydessä, ja kyseinen ruokakauppa ei tarjonnut päärynäteetä. Sen sijaan valikoimissa oli Paratiisi-senchaa, jossa on useita eri hedelmiä. Tee tuoksui jo pussin läpi hedelmäiseltä, ja ajattelin, että meneehän tämä nyt varmaankin tässä tilanteessa.

Paratiisi-teessä on passionhedelmää, kiiviä ja ananasta sekä appelsiininpaloja ja ruusun terälehtiä. Teenlehdet näyttävät mukavilta, koska seassa on paljon hedelmänpaloja ja väriä. IMG_20180515_084707

Haudutettuna tee on hyvin vaaleankeltaista ja tuoksuu hedelmiltä. Se on makeaa, mitä nyt tietysti voi odottaa, kun siinä on ananasta ja ties mitä. Maku on melkein kuin hedelmämehussa.

Päärynäteen korvaajaa tästä ei missään tapauksessa minulle tule. Tämä on sellaista teetä, jota voi juoda yhden kupillisen ja sitten kaipaakin jo jotain vähän teemäisempää. Voin tosin kuvitella, että on paljonkin ihmisiä, joiden mielestä tämä olisi ihan herkkutee.

 

Choco Orange (T-House)

IMG_20180505_181830

Vaikka minulla on vähän huonoja kokemuksia maustetusta pu erhista (tähän asti maistamani ovat olleet liian makeita tai muuten vain jotenkin hyökkääviä), ostin tänään Jyväskylän T-Housesta appelsiinisuklaista pu erhia. Se on se tuoksu, kuulkaa – myyjäkin sanoi, että tämä tuoksuu ihan Fazerinalta (ainoa maitosuklaa, jota suostun syömään).

Tee sisältää kiinalaista pu erhia, appelsiinin kuoria, kaakaota, aromia, murskattuja kaakaopapuja sekä suklaata ja appelsiinin paloja. Tällainen asinesosalista on heti jotenkin pelottava, koska, no, pelkään aina kaikken maustetun teen olevan tosi makeaa.

Haudustusohjeeksi sain kiehuvan veden ja viitisen minuuttia pitkän haudutusajan. En ihan kiehuvaksi asti vettä päästänyt, mutta hyvinkin sellaiset 95 astetta se hauduttamisen alkaessa oli. Mittasin teenlehtiä 4 tl/l.

Ja kuulkaa, tee ei ole hyökkäävää eikä ällöä tai esanssista. Mahtavaa.

Ensimmäinen haudutus on hyvin appelsiininen, ja suklaata pitää siitä vähän haeskella. Toinen haudus sen sijaan on suklaisempi (ja täten minusta jopa ensimmäistä parempi). Suklaan sijasta maku on oikeastaan kaakaopapu, joka on karvas eikä liian makea. Se toimii appelsiinin kanssa hyvin. Pohjateenä käytetty pu erh ei ole mitenkään vahvaa tai persoonallista, mikä toki ymmärrettävää onkin, koska sitä on lähdetty maustamaan. IMG_20180505_181306

Maustetut teet harvoin päätyvät lemppareikseni, mutta tätä juon varmaan ihan mielelläni 50 gramman pussillisen. 50 grammaa teetä maksoi 4,40 €.

T-Housen pakkaukset vähän epäilyttävät minua, koska niissä on ikkuna. Olen välittömästi varma, että teen maku väljähtyy pakkauksessa nopeasti (en ole testannut vaan olen siirtänyt teen kotona toiseen astiaan).

 

Christmas Tea (Robert Paulig)


Mustan teen haudutusohjeet ovat usein hämmentäviä. Kuten nyt tämän Pauligin mustan jouluteen: “Kiehauta vesi, anna hautua 5 min”. Tein oman pääni mukaan ja haudutin teetä 2 minuuttia 80-asteisessa vedessä.

Tätä teetä kehuttiin minulle jo viime vuonna, mutta hankkimatta jäi. Nyt siis päädyin teen pariin jo vuoden ajan kertyneellä uteliaisuudella.

Teen tuoksu on mausteinen appelsiini. Teessä onkin appelsiinia monessa muodossa. Sen lisäksi makua tuovat kaneli ja neilikka.

Tee maistuu ensin appelsiinilta. Maku on sopivan sitruksinen, eikä liian makea. Sen jälkeen mausteet luovuttavat lempeän, lämmittävän makunsa.

Kuvittelisin, että kuuma vesi ja pitkä haudutusaika puskisivat mustan pohjateen maun vahvemmin läpi. Pidän kuitenkin siitä, että maistan mausteet ja itse tee jää taustalle. En ikävöi mustan teen happoisuutta yhtään.

Yksinään juotuna näin mausteinen tee käy raskaaksi, mutta kahvipöytään herkkujen seuraksi tee olisi mitä sopivin (muulloinkin kuin jouluna).

China Oolong Orange Blossom (TakeT)

Toinen eilisistä Jyväskylän TakeT:n löydöistäni on China Oolong Orange Blossom. Tee sisältää oolongin lisäksi appelsiinin kukkia ja luonnollista aromia.

Haudutin teetä heti eilen pannullisen. Tee oli hurjan appelsiinista, muttei liian makeaa. Maku tuo mieleen appelsiininkuoren palaset, joita on mausteena hedelmäkakuissa.

Teestä haudutti hyvin toisenkin pannullisen. Sen juomisen aikana tosin appelsiini alkoi jo vähän kyllästyttää. Maun hienouksia ei juuri erota, kun on kyseessä näin vahvasti maustettu tee.

Tänään testaan hauduttamista gaiwanissa. Teenlehdet tuoksuvat voimakkaasti appelsiinilta heti, kun ne on lämmitetty (kaadan aina ensimmäisen, lyhyen lämmityshaudutuksen pois).

Tee on kirkkaankeltaista. Se maistuu – ylläri – appelsiinilta. Mutta hedelmänmaku heikkenee jo toisella haudutuksella sen verran, ettei se ihan tyrmää. Kolmas haudutus on kuitenkin edelleen puhtaasti appelsiininen, eikä oolongin ominaismaku pääse lainkaan esiin.

Tämä on varmaankin ensimmäinen maustettu tee, jota haudutan gaiwanissa. Olen häkeltynyt siitä, miten vahvasti teenlehdet tuoksuvat, kun nostan gaiwanin kantta. Haudutusmalja on mahtava aromiastia.

Tällainen mausteisuus ei oikein istu käsitykseeni oolongista herkutteluteenä, jossa on loputtomasti vivahteita. Appelsiininkaipuuseen ihan kelpoa, mutten usko, että tästä tulee minulle mikään lemppari missään vaiheessa.

Appelsiini Pu’er & Pistaasi Pu’er (Teeleidi)


Usein Teeleidissä (Jyväskylä) tulee valitsemisen vaikeus. Olen vähemmän maustetun teen ystävä, ja Teeleidin valikoimat ovat melko maustetut. Nyt halusin kuitenkin kotiin paria maustettua pu erhia, ja koska olen jo aiemmin maistanut Appelsiinia, aloitan nyt siitä.

Teenlehtien mukana on sitruunankuoria ja appelsiininpaloja, mutta luulen, että suurin osa mausta tulee siitä, mikä on kirjattu pakkaukseen sanalla “aromia”. Teenlehdet tuoksuvat vahvasti jo pakkauksen läpi. Tuoksu tuo mieleen sitruunavohvelin.

Ja makua haudutetussa teessä tosiaan on. Valmis juoma on sitruunaista ja makeaa, suorastaan karkkista. Tee on hyvin tummaa ja kauniin oranssiin vivahtavaa.

Vahvasti maustetun teen luonteeseen kuuluu, että itse pu erh ei juomassa juuri maistu. Jälkimakukin on appelsiininen – kuin olisin syönyt hedelmäkarkkeja.

Teeleidin pakkauksista jään aina kaipaamaan vähän lisäinfoa. Esimerkiksi: Mistä tee tulee? Mitä ovat “aromit”?

Pistaasi Pu’eria join Teeleidissä teehuoneen puolella. Teestä kerrotaan tämä: “Puerh tee maustettuna pistaasilla sekä ruusulla.” Ajattelin saavani pähkinäistä juomaa, ja tilasin teetä pannullisen.

Teenlehtien joukossa tosiaan on pistaasipähkinän palasia ja ruusun terälehtiä. Tee tuoksuu voimakkaan kermaiselta.

Ja maku? Juoma on todella kermaisen, jopa voisen makuista. Lähinnä mieleen tulee vaalea toffee. Pohdin, muistuttaako maku jotenkin maapähkinävoita, ja etsin sitä pähkinäisyyttä tämän mielikuvan kautta. Ruusua ei vahvan, makean ja kermaisen teen mausta löydy.

Olisikin kiinnostavaa tietää, missä muodossa pistaasi on saatu maistumaan tältä. Ehkä teessä tosiaan on jonkinlainen pähkinävoin maku. (Pistaasipähkinöitähän syödään usein paahdettuna ja suolattuna, joten siihen teetä on vaikea verrata.)

Joskus tuntuu hyvältä juoda tällaista vahvan maustettua ja makeaa teetä. Siihen tarpeeseen nämä maustetut pu erhit sopivat (mutta vähän jään kyllä pu erhin omaa, pehmeää maanmakua kaipaamaan).

Edit. Pistaasi Pu’er kävi parin juomiskerran niin makeaksi (ja voin maku alkoi korostua suussani liikaa), että annoin loput siitä pois. Appelsiinisen version juomista olen vielä jatkanut.

Keisarin morsian (Nordqvist)

Vietän aamua ystävän luona, ja valikoin hänen varsin kattavasta teehyllystään muistojen teen: Keisarin morsian (Nordqvist) kuuluu takuulla niihin teesekoituksiin, joita kaikki 90-luvun teenjuojat ovat juoneet.

Keisarin morsiamessa on mustaseljan ja kvittenin aromia sekä appelsiininkuoren ja ananaksen paloja sekä ohdakekukan terälehtiä. Pussin ohjeen mukaan teetä tulisi hauduttaa 4-5 minuuttia, mutta maltillisena ihmisenä haudutin tasan 2 minuuttia (enkä käyttänyt “kiehautettua” vettä vaan vähän viileämpää).

Maku on kuitenkin tunnistettava ja voimakas, suorastaan hunajainen. Itse tee jää aromien alle. Juoma on varsinainen hedelmä-ähky, josta on vaikea erottaa erillisiä mausteita tai mustan teen tyypillistä hapokkuutta. 

Toimii flasbackinä aikaan, jolloin juotiin vain markettiteetä. En innostu.

Vihreä Appelsiini (Teekauppa Veiström)

img_20161108_103426

Teekauppa Veiströmin vihreä appelsiinitee: mistä edes aloittaisin? Löysin tämän teen vuosi sitten, pimeään vuodenaikaan, kun ainut, mitä kaipasin, oli valo. Appelsiinitee on kuin pussitettua iloa.

Tämä tee on tarpeeksi appelsiinista, muttei yhtään liian. Tämä on lempeää. Tämä on aurinkoista. Tähän on vaikea suhtautua analyyttisen viileästi; Vihreä Appelsiini on ihanaa lohtuteetä loka-marraskuuhun.

Tee kestää loistavasti toisenkin haudutuksen. Se tuleekin aina juoduksi saman tien, koska kevyt ja raikas tee ei aiheuta yhtään teeähkyä. On kuin olisi löytänyt sen täydellisen, makean ja mehukkaan appelsiinin.

Menenkin tästä hauduttamaan toisen pannullisen.

(Viime vuonna kävi niin, että join talvikaudella appelsiiniteetä niin paljon, että kesällä sitä ei tehnyt enää mieli. Nyt ostin sitä lokakuussa uuden 100 gramman pussillisen ja juon päivittäin. Vähän niin kuin henkistä vitamiinia: nautittava päivittäin pimeän kauden ajan.)

img_20161108_103450

Appelsiini Pu-erh (Teeleidi)

20161021_105902509

Perjantaina matkustin Jyväskylään, missä menin kuluttamaan ylimääräiset 40 minuuttia bussin saapumisen ja gallerian aukeamisen välissä Teeleidiin. Teeleidissä on tarjolla runsaasti maustettuja teelaatuja, joten valitsin rohkeasti jotakin mausteista. Ilma oli kirpakan kylmä (ja olin horrostanut bussissa koko kahden tunnin matkan), joten pu erh kuulosti sopivan lämmittävältä ja herättävältä teeltä.

En ollut koskaan juonut maustettua pu erhia, joten Appelsiini Pu-erh kiinnosti. Se sisältää pu erhin lisäksi sitruunankuorta, appelsiininsiivuja ja aromia. img_20161022_121927

Pu erh haudutetaan kuumana, joten kun pannullinen tulikuumaa teetä saapui pöytään, sain tosiaan sitä kaipaamani lämmikettä. Huonona puolena tietysti oli, että koska aikani oli rajattu, en ehtinyt testata hintaan kuuluvaa toista (puhumattakaan kolmannesta) haudutusta, koska kuuman pannullisen juomiseen kului yli puoli tuntia.

Miltä appelsiininen pu erh sitten maistui? Sitruunaiselta! Pu erh tuntui teen tuoksussa, mutta maussa ei ollut sellaista tuttua (ja toisille luotaantyöntävää) maanläheistä aromia. Tee oli lämmittävää, pehmeää ja raikasta. Jäähtyessään tee alkoi maistua enemmän siltä appelsiinilta, ja mukavan karvaalta.

Tee oli jotenkin talvisen makuista. Voin kuvitella juovani maustettua pu erhia toistekin. Pu erh on sitä paitsi mainio aamutee – siitä herää tehokkaasti, ja virkistyminen kestää pidempään kuin kahvikupillisen jälkeen (ainakin oman kokemukseni mukaan).