Choco Orange (T-House)

IMG_20180505_181830

Vaikka minulla on vähän huonoja kokemuksia maustetusta pu erhista (tähän asti maistamani ovat olleet liian makeita tai muuten vain jotenkin hyökkääviä), ostin tänään Jyväskylän T-Housesta appelsiinisuklaista pu erhia. Se on se tuoksu, kuulkaa – myyjäkin sanoi, että tämä tuoksuu ihan Fazerinalta (ainoa maitosuklaa, jota suostun syömään).

Tee sisältää kiinalaista pu erhia, appelsiinin kuoria, kaakaota, aromia, murskattuja kaakaopapuja sekä suklaata ja appelsiinin paloja. Tällainen asinesosalista on heti jotenkin pelottava, koska, no, pelkään aina kaikken maustetun teen olevan tosi makeaa.

Haudustusohjeeksi sain kiehuvan veden ja viitisen minuuttia pitkän haudutusajan. En ihan kiehuvaksi asti vettä päästänyt, mutta hyvinkin sellaiset 95 astetta se hauduttamisen alkaessa oli. Mittasin teenlehtiä 4 tl/l.

Ja kuulkaa, tee ei ole hyökkäävää eikä ällöä tai esanssista. Mahtavaa.

Ensimmäinen haudutus on hyvin appelsiininen, ja suklaata pitää siitä vähän haeskella. Toinen haudus sen sijaan on suklaisempi (ja täten minusta jopa ensimmäistä parempi). Suklaan sijasta maku on oikeastaan kaakaopapu, joka on karvas eikä liian makea. Se toimii appelsiinin kanssa hyvin. Pohjateenä käytetty pu erh ei ole mitenkään vahvaa tai persoonallista, mikä toki ymmärrettävää onkin, koska sitä on lähdetty maustamaan. IMG_20180505_181306

Maustetut teet harvoin päätyvät lemppareikseni, mutta tätä juon varmaan ihan mielelläni 50 gramman pussillisen. 50 grammaa teetä maksoi 4,40 €.

T-Housen pakkaukset vähän epäilyttävät minua, koska niissä on ikkuna. Olen välittömästi varma, että teen maku väljähtyy pakkauksessa nopeasti (en ole testannut vaan olen siirtänyt teen kotona toiseen astiaan).

 

Advertisements

Mae Salong Jin Xuan Oolong + savipannu

IMG_20180322_122156

Pitkään, hartaasti, verkkaan ja hitaasti harkittuani ostin yixing-savisen teepannun (Teekauppa Veiströmistä, josta ostin pannuun myös teen). Valitsin sen sekä estetiikan että koon perusteella: yhden desilitran pannu on maksimikoko, jonka halusin, joten valitsin sen kokoisista mielestäni kauneimman.

Pannun käyttöönotto on monivaiheinen prosessi. Löysin yhdet ohjeet täältä. Tiivistetysti:

– Ensin teepannua keitetään puhtaassa vedessä 3-5 minuuttia. (Minua pelotti laittaa teepannua porisevaan kattilaan, joten oikaisin tässä niin, että täytin pannun kiehuvalla vedellä ja valelin sitä ulkopuolelta myös.)

– Sitten pannussa haudutetaan sitä teetä, jota siinä on tarkoitus aina ja ikuisesti hauduttaa. Tämä tee kaadetaan isompaan astiaan, ja hauduttamista jatketaan, kunnes astia on täynnä.

– Seuraavaksi pannu laitetaan teehen likoamaan. Sen annetaan olla teessä, kunnes tee on kokonaan viilennyt. Näin pannu imee itseensä sitä teetä, jota sen on tarkoitus tästedes imeä itseensä jokaisella haudutuskerralla. IMG_20180323_092048

Teen imeyttämisen ajatus on siinä, että huokoinen yixing-savi imee itseensä paljon teen makua. Täten teestä tulee pannussa aluksi aina laihaa, ellei pannua jo etukäteen käsitellä teellä.

Tänään sitten pääsin kaikkien näiden vaiheiden jälkeen teen juomiseen asti. Olen valinnut pannulle Mae Salong Jin Xuan -oolongin, joka on luontaisesti kermainen oolong (sitä ei ole höyrytetty vuohenmaidolla, kuten monet milky oolongit). Ajattelin, että pikkuhiljaa kermaistuva savipannu antaa vuosien mittaan ihanan aromin teehen. (Valinta voi aina mennä pieleenkin, mutta tässä nyt silti pysyn.)

Tämä oolong on vähän hassua haudutettavaa, koska lehdet aukeavat hyvin hitaasti. Näin ollen en saanut sellaista normaalia alle 10 sekunnin haudutusta toimimaan, koska lehdillä menee vähän pidempään aueta ja alkaa antaa makua. (Voi tosin myös hyvin olla, että teestä tosiaan tulee uudessa pannussa aluksi sen verran laihaa, että lehtiä vain yksinkertaisesti pitäisi annostella pannuun enemmän.)

Lehtien annosteleminen savipannuun on minulle edelleen vähän mysteeri. Desilitran pannuun mittasin 1,5 teelusikallista teenlehtiä, mutta on olen myös lukenut ohjeen, jonka mukaan lehtiä pitäisi laittaa 1,5 ruokalusikallista. Lähden tähän hommaan kokeilemisen kautta, eli jos omalla mitallani teestä tulee laihaa, laitan seuraavalla kerralla enemmän lehtiä. Kyllä se sopiva määrä sieltä löytyy.

Savipannussa haudutettaessa on muistettava, ettei pannua saa täyttää vedellä piripintaan. Pannuun pitää jättää vähän ilmaa, jotta tee voi hengittää. IMG_20180323_092034

Ai niin, ja se tee sitten? Tuntuu vähän omituiselta kirjoittaa siitä mitään tässä vaiheessa. Tee on pannun ja haudutuskertojen yhteistyötä, vähitellen syntyvä symbioosi.

Mutta nyt tämä tee on kevyttä, kermaista ja pehmeää. Ensimmäisissä haudutuksissa tuntuu savipannun maku, mutta luulen, että saven maku väistyy vähitellen viikkojen, kuukausien ja vuosien mittaan pannuun kertyvän teen maun alta.

Ensimmäisen yixing-pannuni kanssa en pysynyt järkkymättä valitsemassani teelaadussa vaan vaihdoin muutaman haudutuksen jälkeen vihreän teen tieguanyin-oolongiin. Nyt aion pysyä tässä teessä horjumatta. Yixing-savella on muisti, ja jokainen haudutus jättää sen huokosiin makua. Parhaan teen antaa pannu, johon on kerrytetty aina vain sitä samaa makua ja saman teen öljyjä.

Sidonnaisuuksistani yms. täällä.

 

 

 

Green Tea with Mint (Tesco Finest)

IMG_20180308_085045

Ostin kirjani julkkareihin pussiteetä (katsokaa, kuinka hienon aasinsillan tästä sain: toinen runokokoelmani on ilmestynyt!), koska sitä on helpompi juoda erilaisissa tiloissa, esityksiä seuraten, kuin irtoteetä. Nytpä minulla on sitten pussiteetä kotona. Hienoa.

Valisin Tescon pusseja, koska olen itse maistanut sarjan maustamatonta vihreää teetä, ja se oli ihan ok. Sen lisäksi tyrkytin julkkarivieraille Green Tea with Mint -teetä, jossa on 70 % vihreää teetä ja 30 % piparminttua.

Pakkaus ei anna muita ohjeita kuin “haudutusaika n. 3 min.” Tein teen kuten yleensä vihreän, maustetun teen: 80-asteinen vesi, kahden minuutin haudutus.

Tee on minttuista, sen voin sanoa. Maku on suorastaan intensiivisen piparminttuinen ja terävä. Vihreä tee ei tässä kauheasti maistu.

Pussiteeksi tämä on sikäli ihan pätevää, että toinenkin haudutus onnistuu. Se on jopa parempi – pehmeämpi ja miellyttävämpi kuin ensimmäinen.

Minusta on salakavalasti tullut minttuteeihminen, mutta suosin viherminttua. Piparmintussa on jokin tunkkainen makeus, josta en innostu. Ehkä siitä tulee mieleen purkka tai jotain vastaavaa.

Mutta joo. Ihan hyvä valinta tämä on, jos on pussiteen tarve. Ei kauheasti hävettänyt laittaa tarjolle.

Milky oolong (T-House)

IMG_20180201_134140

Olen milky oolongien ystävä, ja olenkin maistellut läpi eri teehuoneiden milkyjä oolongeja viime vuosien aikana. En ole ihastunut vuohenmaidossa höyrytettyihin milkyihin – jotenkin pelkkä ajatus vuohenmaitoteestä tuntuu ällöttävältä, minkä lisäksi inhoan vuohenmaidon makua. Sen sijaan luonnollisesti kermaisilta maistuvat oolongit ovat usein loistavan herkullisia. (Kerma-aromilla maustetuista en nyt edes viitsi puhua. Kerma-aromi! Hirveää.)

Tähänastinen lempparini on Jyväskylässä sijaitsevasta TakeT:stä ostamani Taiwan Milk Oolong. Lempparin löytäminen ei kuitenkaan estä maistelemasta lisää!

Nyt maljassani on jyväskyläläisen T-Housen Milky oolongia. Olen hauduttanut tätä myös gaiwanissa, mutta tämän teen ominaismakuun sopii mielestäni paremmin pannuhaudutus.

T-Housen teepakkauksissa ei ole haudutusohjeita, joten tein teen siten kuin vihreät oolongit yleensä, eli mittasin n. 1,5 tl teenlehtiä 3,2 dl:n pannuani varten, ja haudutin teetä kaksi minuuttia 80-asteiseen veteen.

Tee on maitoisaa, mutta ei kermaisaa. Maitoisuus ilmenee teessä happamuutena ja vähän pistävänä makeutena. Milky oolongit tuntuvat jakautuvan näihin leireihin: kermaisat – maitoisan happamat. Olen enemmän pehmeän ja kermaisan ystävä, muttei tässäkään mitään vikaa ole.

Näin voimakasarominen tee sopii hyvin vaikka suklaan kanssa nautittavaksi. (En yleensä syö teen kanssa mitään, koska haluan maistaa teen kunnolla.) Teen voi myös hauduttaa monta kertaa, joten siitä riittää isommallekin porukalle.

 

 

Tiibetiläinen pu erh (T-House)

IMG_20180120_102349

Oletteko huomanneet, että tein blogin alasivulle Teekaapin? Se on elävä listaus teestä, jota kotonani on (mustat teet ja pu erhit ovat kummallisesti saaneet vallan, koska en juurikaan juo niitä – ne lisääntyvät, mutteivät vähene).

Tiibetiläinen pu erh ei enää löydy listalta, koska jyväskyläläinen T-House myy sitä kerta-annospusseissa. Haudutin kerta-annoksen tänään aamuteeksi.

Pu erh on minulle vähän hankala tee, koska se piristää niin paljon, etten voi juoda sitä muutoin kuin aamulla. Aamulla taas en yleensä juo teetä, koska jos lähden töihin kahdeksaksi, en viitsi herätä niin aikaisin, että ehtisin haudutella pu erhit kuuteen kertaan ja maistella teetä rauhassa.

Pu erh on siis viikonlopputeetä: aamuihin, jolloin saa jäädä kotiin.

Kun kävin T-Housessa joulukuussa, nuuhkin kaikki kaupan testeripurkit läpi. Jostain syystä purkeissa oli tosi vähän teenlehtiä, joten monen teen tuoksusta oli vaikea saada otetta. Tähän pu erhiin kuitenkin ihastuin.

Kullanväristen teenlehtien tuoksu on raikas ja kevyt. Ja koska teetä myydään tosiaan ihan pieninä annoksina, uskoin sen tulevan myös juoduksi. (Vaikka pu erh vain paranee ikääntyessään, ei toki ole mitään järkeä koota kotiin kuutta eri pu erhia ikääntymään, kuten olen jostain syystä tehnyt. (Okei, olen saanut niistä ainakin puolet lahjaksi, joten ihan oma vikani tilanne ei ole.))IMG_20180120_095922

Haudutusohjetta pussissa ei ollut, joten otin pu erhille omistamani 3,5 dl:n savipannun, kippasin pussillisen teenlehtiä siivilään, lämmitin veden lähes kiehuvaksi ja haudutin minuutin.

Lopputulos on hyvä. Tee on maultaan pehmeää, lähes kermaista. Siinä on pieni mustaan teehen vivahtava, hapettunut maku, muttei mitään päällekäyvää tai tunkkaista. Tätähän voi juoda vaikka miten paljon ilman, että pu erhille usein ominainen, voimakas ja maanläheinen maku alkaisi tökkiä.

Haudutin toisen pannullisen samalla tavalla. Teestä tuli nyt vahvempaa ja tummempaa, mutta yhä lempeän makuista. Nyt juomasta alkaa löytyä myös ylikypsän hedelmän aromeja.

Kaksi pannullista pu erhia on aika runsaasti, joten jätän kolmannen haudutuksen tekemättä. Teenlehdethän voi laittaa jääkaappiin odottamaan, jos haudutusten väli venyy moneksi tunniksi. Taidan tehdä juuri niin, ja testata lisää myöhemmin.

 

 

Pai Mu Tan Chaicha (Teekauppa Veiström)

20180110_095656344

Hyllystäni on puuttunut isolehtisiä teitä, joita hauduttaa itselleni joululahjaksi ostamassani gaiwanissa. Eilen sitten bongasin töissä Teekauppa Veiströmin uutuuden: Pai Mu Tan Chaichan, valkoisen luomuteen, joka on kuivattu auringossa. Suurilehtinen, suorastaan rapea tee houkutteli välittömästi ottamaan gaiwanin kaapista.

Olen vähän rentoutunut gaiwanin kanssa, enkä enää yritä mitata teetä millilleen (se ei onnistu koskaan). Niinpä heitin haudutusastian pohjalle kolmisen teelusikallista teenlehtiä ja päälle n. 80-asteista vettä. Ensimmäinen haudutus oli pelkkä huuhtelu, ja vasta toisen kaadoin maljaan ja join (haudutusaika n. 8 sekuntia).IMG_20180110_095948

Ja mitä ihanuutta: tässäpä todella gaiwaniin sopiva tee. Tee on makeaa ja raikasta, ja siitä puuttuu lähes kokonaan se vähän tunkkainen, viljamainen maku, jonka yhdistän valkoiseen teehen. Tee maistuu tuoreelta ja keväiseltä, pikkuisen kitkerältä, lehtivihreältä.

Maistelin teetä ensimmäisen kerran eilen illalla, ja juotuani kuusi haudutusta jouduin luovuttamaan, koska teenlehdet olivat edelleen ihan priimakuntoisia ja jokainen haudutus yhtä voimakas ja herkullinen. Joskus vähän pelottaa juoda teetä, joka ei tunnu koskaan kuluvan loppuun. (Tiedättehän: kaapit täyttyvät teestä, jota voi hauduttaa ikuisesti, eikä yksikään pakkaus koskaan tyhjene.)

PS Sidonnaisuuteni yms.

 

 

Sakura Sencha (Teemaa)

IMG_20180105_111735

Olen jo kuukausia kaivannut vihreää kirsikkateetä. Vuodenvaihteessa vihdoin ehdin helsinkiläiseen Teemaahan sitä ostamaan: Teemaa myy Sakura Senchaa, jossa on japanilaisen senchan mausteena sokerissa säilöttyjä kirsikanlehtiä ja terälehtiä. Tee on hiukkasen hintavaa (40 grammaa maksaa 13,90 €), mutta sen arvoista.

Jo teenlehdet tuoksuvat niin makean herkullisilta, että niitä tekisi mieli maistaa. Ehkä se johtuu siitä sokerista, mutta myös kirsikan ominaistuoksu on saatu säilymään hyvin. Haudutin teen n. 75-asteiseen veteen, kaksi minuuttia (pakkaus suosittelee haudutusajaksi 1-3 minuuttia, joten aloitin siitä puolivälistä ja vahvuus toimi minulle mainiosti). Kirsikantuoksu tulvii teestä ihanan karvaana ja makeana yhtä aikaa.

Teessä on oikeasti kirsikkainen maku. Kirsikka kuuluu lempimakuihini, mutta sitä on vaikea löytää ilman, että maku on teollisen makea tai hyökkäävän esanssinen. Sakura Senchassa kirsikka on sopivassa suhteessa vihreään teehen. Japanilaisen senchan vahva, umaminen ja hiukan karvas ominaismaku sopii kirsikkaan loistavasti.

Tätä teetä voi hyvin hauduttaa toisenkin kerran. Toisen haudutuksen väri on melkein epätodellisen kirkaan vihreä, ja kirsikanmakuakin löytyy teestä yhä.

Ainut huono puoli tässä teessä on sen kuivattava ominaisuus. Juotuani eilen teetä pari 3,2 dl pannullista aamupäivän aikana join koko loppupäivän vettä, litroittain, mutta mikään ei tuntunut auttavan teen tuottamaan kuivuudentunteeseen. Ehkä tänään jätän juomisen tähän yhteen pannulliseen.

 

China Pi Lo Chun Bio (T-House)

IMG_20171222_100454

Jyväskyläläisen T-Housen teepakkauksissa ei ole haudustusohjeita, joten haudutin teehuoneelta ostamani China Pi Lo Chun Bio -teen tutulla “80 astetta, 2 minuuttia”-tyylillä. Koska ensimmäisestä haudutuksesta tuli makuuni vähän karvasta, mittasin toiseen vähemmän teenlehtiä. Laitoin niitä siis 3,2 dl:n pannuuni pikkuisen alle 2 teelusikallista.

Tätä Pi Lo Chunia piti vähän tsekkailla wikipediasta. Sieltähän teestä löytyykin tietoa: kyseessä on kuuluisa vihreä tee, jonka lehdet kääritään etanankaltaisiksi rulliksi. Tee tunnetaan hedelmäisestä maustaan.

Miltä tee sitten maistuu? Siinä on voimakas, vähän karvauteen kääntyvä maku, mutta samalla se tosiaan on kypsän hedelmän makuista: hiukan makeaa ja täyteläistä. Tee kuivattaa suuta. Ja kun tee jäähtyy, karvaus vain korostuu entisestään.

Pidän teen konstailemattomuudesta. Voi olla, että olen väärässä, mutta tuntuu, että tätä teetä voi juoda rauhassa, ilman tarvetta etsiä siitä aina uusia puolia ja vivahteita. Se on sitä, mitä se on: hyvää vihreää teetä.

 

 

China Anji White Tea sekä muuta (T-House)

IMG_20171215_203814

 

Olen haaveillut, että pääsen käymään uudella jyväskyläläisellä teehuoneella. T-House on avautunut syksyllä ja eilen, vihdoin, kävin kaupungissa ja samalla teellä.

Odotin teehuoneelta jotenkin enemmän kiinalaisuutta (koska esim. teehuoneen Facebook-sivujen mukaan kyseessä on nimenomaan kiinalainen teehuone). Sen sijaan paikan teevalikoima oli jyväskyläläisittäin tuttua: paljon maustettuja teelaatuja, joissa on teen mukana mm. suklaata tai pippuria tai aromeja tai mitä milloinkin. Teen kanssa myytiin myös kakkupaloja ja keksejä.

Valitsin teeseinältä valkoisen teen, jonka mausteena oli kirsikkaa ja erilaisten kukkien terälehtiä. Tee tuotiin pöytään litran teepannussa, josta ensimmäinen kupillinen oli mukavan pehmeää, hieman marjaisen makuista teetä. Kun toinen kupillinen osoittautui karvaaksi, tajusin katsoa pannun sisäpuolelle: teenlehdet olivat pannussa edelleen. Nostin sihdin lehtineen pois, mutta vahinko oli jo tapahtunut.

Pannun hintaan kuuluu myös toinen haudutus, joten pyysin sellaisen. Sen kanssa olin tarkempi ja poistin sihdin teenlehtineen välittömästi, mutta tee ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisesti mieleeni. Mausteena oleva kirsikka oli mietoa, ja sen maku katosi teen oman maun alle. Seuralaiseni söi teen kanssa kakkua, joka kuulemma oli aivan todella hyvää.

IMG_20171215_203859

Teetä juodessani harhailin ihastelemaan teevälinehyllyjä, joista löytyi erilaisia gaiwaneita, pannuja, gongfu-maljoja ja teepurkkeja. Löysin juuri sellaisen easy gaiwanin, jollaista olen kaivannut, eli sellaisen, jossa haudutusastian mukana tuleva malja on samankokoinen kuin itse gaiwan. (Tosi monessa mallissa teemalja on litteä ja pieni, ja gaiwan suuri. Minne se loppu tee pitäisi kaataa, kun maljaan mahtuu siitä alle puolet?)

Samalla löysin myös kaupan “erikoisteet” eli valikoiman maustamatonta teetä. Kertoo ehkä asiakaskunnasta, että valitessani haudutettavaa teetä minulle ei kerrottu maustamattomista teelaaduista mitään. Olisin kyllä mieluummin maistanut jotakin niistä, sillä kaupan valikoima on kiinnostava.

Nuuhkin tuoksupurkit läpi ja mukaan tarttui sen easy gaiwanin lisäksi neljää eri teetä: yhtä valkoista, yhtä vihreää, yhtä oolongia sekä yhtä pu erhia. (Onnekkaan sattuman vuoksi kaupassa on parhaillaan jouluale, joten sain kaikesta ostamastani 20 % alennuksen.) Kerron näistä kaikista lähitulevaisuudessa.

Ensimmäisen teen otin haudutettavakseni tänään. Taianomaisen tuoksun (tuore, vähän lakritsinen, makeakin) perusteella ostamani China Anji White Tea on niin vihreälehtistä, että sitä voisi äkkiseltään pitää vihreänä teenä. Se kuuluu kaupan kalleimpiin teelaatuihin, joten sitä myytiin 30 gramman annoksina (edullisemmista laaduista 50 grammaa oli pienin mahdollinen kertaostos).

Haudutusohjeita teepakkauksessa ei ole, joten tartuin tietämykseeni gaiwaneista ja tein näin:

  • Mittasin uuden gaiwanini koon: 1 dl.
  • Lämmitin gaiwanin.
  • Mittasin teenlehtiä n. 2,5 suurta teelusikallista gaiwaniin.
  • Kaadoin päälle noin 75-asteisen veden.
  • Huuhtelin lehdet nopeasti ja kaadoin veden pois.
  • Kaadoin teenlehtien päälle uuden veden.
  • Haudutin alle 10 sekuntia.
  • Kaadoin teen maljaan.
  • Join.
  • Haudutin yhä uudelleen.

Juoma on lähes kirkasta ja maultaan hyvin pehmeää ja hiukan makeaa. Maku muistuttaa vihreää teetä, itse asiassa hyvin paljon Huang Shan Mao Feng -teetä. Teessä on ihanaa keveyttä ja syvyyttä, ja se tuoksuu tuoreelta, kuin vastapoimitulta.

Valkoisessa teessä on usein jotakin sellaista tunkkaisuutta, josta en pidä, mutta tämä tee ei ole lainkaan tunkkaista. Tämä on kuin superhyvää vettä, jossa maistuu vuoristo ja puron matkallaan ohittamat teepensaat.

 

 

 

 

Tit Koon Yum 


Tämän Tit koon yum -oolongin olen ostanut jostakin kiinalaisten elintarvikkeiden kaupasta. Hintalapussa luki Iron Buddha, joten kuka voisi vastustaa? 

Teenlehdet ovat hiukan nahkeita ja tuoksuvat makean paahteisilta. Olen enimmäkseen hauduttanut tätä teetä pannussa (vesi: 80 astetta, aika: 2 minuuttia), ja sellaiseen varsin voimakkaan makuinen tee sopiikin hyvin. Tänään testaan teen gongfu-hauduttamista, jossa lopputulos on vielä paljon vahvemman makuinen.

Valmis tee on väriltään kuin sulaa kultaa. Se tuoksuu hieman karvaalta (luin jostakin määritelmän, että Tit koon yumin tuoksu on kuin kahvin ja teen sekoitus, ja siinä tosiaan on jotakin sellaista. Makeaa ja karvasta). 

Maku on nahkainen (ja niin selvästi, että näinkin huono makujen analysoija kuin minä huomaa sen heti). Tee on pikkuisen makeaa, vahvaa ja lähes syötävän tuntuista. Suuhun jää hedelmäinen jälkimaku.

Tit koon yum -purnukka on yksi niistä, joita on jäänyt teekaappiini pyörimään. Olen huono käyttämään teet loppuun. Kun pussin/purkin pohjalla on 1-2 cm teenlehtiä, kiinnostukseni päättyy ja tee katoaa kaapin perukoille.

Yritän nyt ryhdistäytyä tässä ja kunnioittaa teenlehtiä loppuun asti. Hauduttelen näitä viimeisiä nyt joka päivä, yksi kerrallaan pois. Tit koon yum on yllättäen varsin sopiva talvitee. Tällainen vahva, lähes mausteinen maku piristää marraskuuta.