Huang Shan Mao Feng (Teepolku)

 

Turun Teepolusta viime vuonna ostamani Huang Shan Mao Feng 2016 AA -niminen vihreä tee on odotellut kaapissa avaamattomana tähän juhannukseen asti. Nyt sen hetki koitti.

Pakkauksen haudutusohje on kiehtova. Teetä mitataan “reipas ruokalusikallinen” kannun koosta riippumatta. Haudutusaika alle puolen litran kannulle on 2 min. ja sitä suuremmalle 3 min.

Uteliaana valitsin sitten 8 desilitran valurautapannuni (viimeviikkoinen löytö kirpputorilta, muuten! oikein mainio, käytännöllinen ja kaunis pannu). Halusin selvitää, eikö teestä tule laihaa, jos teenlehtien määrää ei lisää pannun koon kasvaessa.

Teenlehdet ovat uskomattoman kauniin ruohonvihreitä ja hiukan hedelmäisen tuoksuisia. Reipas ruokalusikallinen siivilään, siis, ja kolmen minuutin haudutus.

Valmis tee on ohuen keltaista. Tuoksu on mieto.

Maultaan tee on jännittävä: makea ja hedelmäinen. Ruohoisuutta on hyvin vähän.

Teestä ei siis tullut mitenkään laihaa. Lopputulos on mitä mainioin, vivahteikas vihreä tee, jolle on ilo antaa aikaa. Ensi kerralla tosin haudutan teen ohjeen mukaan pieneen pannuun ja kokeilen, kumpi lopputulos miellyttää minua enemmän.

Tumma oolong (mysteeri)

Tuoksu: makea ja pistävä.

Olen juuri avannut salaperäisen, Kiinan-tuliaisena saamani nyssäkän, jonka sisällöstä ainoana vinkkinä ovat sanat “tumma oolong”. Lehdet näyttävät vihreiltä.

Olen odotellut nyytin kanssa pitkään. Olen siitä iloinen – nyt uskon osaavani lähestyä oolongia oikein. Annostelen teenlehdet gaiwaniin ja aloitan.

Haudutettu tee on todella maitoista. Se on makeaa ja hiukan kirpeää. Teenlehdet tuoksuvat vähän pökerryttäviltä, kirpeiltä ja tunkkaisilta.

Tee on haudutus haudutukselta keltaisempaa. Sen maku on hedelmäinen, kirpeä ja makea yhtä aikaa.

Tästä minä tykkään! Harmi, ettei minulla ole aavistustakaan, mitä oolongia tämä on.

Gaiwan on oiva väline teen sielun tutkailuun. Teenlehdet antavat itsestään niin paljon saadessaan avautua maljassa hiljalleen. Useamman haudutuksen juominen on kuin keskustelu. Tee reagoi minun tapaani hauduttaa se, ja minä reagoin teen tuoksuihin ja makuihin.

Olen melko valmis nimeämään tämän oolongin joksikin luonnollisen milky oolongin lajiksi. Tummaa tee ei ole, mutta mukava seikkailu kuitenkin, täynnä vastapuhkeavien puunlehtien keväistä kirpeyttä.

Rocky Road (Teeleidi)

Teeleidin rooibos-sekoitus Rocky Road päätyi minulle vähän vahingossa. Se kuuluu sarjaan en uskaltaisi itse ostaa, mutta koska sain paketin lahjaksi, olen maistellut tätä rooibosta nyt viikon verran.

Rocky Road sisältää rooibosta, kaakaota, mantelia ja kermakaramellia (maitosokeri, glukoosisiirappi, voi, sorbitoli). Sain teen sen sisältämän maidon takia – sen ostanut ystäväni huomasi vasta teen ostettuaan, että siinä on laktoosia, jota hän ei voi käyttää. (Kaupan suuresta peltipurkista, josta tee pakattiin pussiin, ei tietoa löytynyt. Siitä siis virheostos.)

Siispä testaamaan! Kun pussin avaa, sieltä purkautuu voimakas, pähkinäinen tuoksu. Tuoksu ei ole niin makea kuin kuvittelin, lähinnä tummien jouluisten suklaakonvehtien tuoksu.

Haudutin rooiboksen ohjeen mukaan, eli 90-asteisessa vedessä viisi minuuttia. Juoma on oranssia ja sillä tavalla sameaa, että siinä voi tosiaan kuvitella olevan maitoa joukossa.

Juoma yllättää. Se on hyvällä tavalla karvasta, kaakaoista. Pelkäämäni kermakaramellisen makeuden sijasta saankin hieman suklaisen juoman, jossa tuntuu myös rooiboksen oma maku. Jälkimaku on tumman kaakaon, jopa ihan vähän karvasmantelin (niin kuin runebergintortussa). Maito maistuu myös.

Juoma on lempeää eikä yhtään hyökkäävää. Vahvan makunsa vuoksi se sopii myös makeiden jälkiruokien oheen. 

Punainen Mandariini Vihreä Tee (Teekauppa Veiström)

Olen vihreän appelsiiniteen suuri ystävä, mutta joskus sitä kaipaa vaihtelua elämäänsä. Teekauppa Veiströmin sitruksisten vihreiden teiden joukosta valitsin sen, joka kuulosti hauskimmalta: Punainen Mandariini Vihreä Tee.

Teenlehtien tuoksu on makea ja voimakas, ei yhtään kirpeä. Olen juonut tätä teetä jo useamman viikon ajan, ja hauduttanut teen joka kerta pannussa pussin ohjeen mukaan.

Valmis tee on väriltään keltaista ja tuoksuu hieman makealta. Makua on enemmän kuin tuoksua: teessä on sellaisen kypsän mandariinin maku, joka on lähellä veriappelsiinia (mutta ilman kirpeyttä).

Vaikkei tämä tee ole lainkaan sellaista överimakeaa karkkia kuin esimerkiksi pu erhit, joista eilen kirjoitin, minulle tämäkin on vähän turhan makeaa yksinään juotavaksi. Ensimmäinen kupillinen on ihana ja herkullinen, toisen jälkeen alan jo vähän kaivata jotakin raikkaampaa. Maku tuo mieleen jonkin mandariinilimsan tuoksun.

Tee sopiikin erityisesti sellaisiin hetkiin, kun sen kanssa on tarjolla jotakin maun kanssa yhteensopivaa.

Teenlehdet voi hyvin hauduttaa 2-3 kertaa, ja teessä on edelleen huomattava mandariinin maku.

Sidonnaisuus: olen töissä Teekauppa Veiströmissä, josta olen tämän teen ostanut.

Classic China Oolong (Teekauppa Veiström)

Suhteeni Classic China Oolongiin (Teekauppa Veiström) on omituinen. Teen hauduttamistapa ja päivä ja mielentila ja mitkä lie ilimat vaikuttavat teen makuun niin paljon, etten koskaan tiedä, millaista teestä tulee. Se on seikkailu.

Kun olen hauduttanut tätä teetä pannussa (ihan pussin ohjeen mukaan), siitä on tullut miltei lakritsinmakuista, tummaa oolongia. Olen tehnyt sitä gaiwanissa monta kertaa ja lopputulos on joskus karvas ja kauhea, joskus lähes vihreän teen makuinen, vähän kirpeä juoma.

Olen todennut, että kahden desilitran gaiwan, jolla en osaa valmistaa oikein mitään muuta teetä (pidättäydyn pienemmissä gaiwaneissa tottumuksesta) sopii juuri tälle teelle. Sillä onnistun useimmin.

Siispä: mittasin veden lämpötilan tarkasti, laitoin gaiwaniin 3 pientä teelusikallista teenlehtiä, huuhtelin lehdet kuumalla vedellä, haudutin vähän alle 30 sekuntia. Lopputulos on vihreäteemäinen, ihanan kirpeä ja raikas tee, joka ei ole karvasta eikä liian mitään.

Mutta koska tämä ei ole niin helppo tee, jokainen haudutus voi yllättää uudelleen. Tee on kerta kerralta kitkerämpää, kun teenlehdet aukeavat gaiwanissa kokonaan. Lopulta luovutan.

Pannuhauduttaminen on tälle teelle selvästi helpompaa. En tiedä, miksen vain tyydy siihen.

Alanoottina bloggaajan paikkasidonnaisuus: olen töissä Teekauppa Veiströmissä, josta olen tämän teen ostanut.

Appelsiini Pu’er & Pistaasi Pu’er (Teeleidi)


Usein Teeleidissä (Jyväskylä) tulee valitsemisen vaikeus. Olen vähemmän maustetun teen ystävä, ja Teeleidin valikoimat ovat melko maustetut. Nyt halusin kuitenkin kotiin paria maustettua pu erhia, ja koska olen jo aiemmin maistanut Appelsiinia, aloitan nyt siitä.

Teenlehtien mukana on sitruunankuoria ja appelsiininpaloja, mutta luulen, että suurin osa mausta tulee siitä, mikä on kirjattu pakkaukseen sanalla “aromia”. Teenlehdet tuoksuvat vahvasti jo pakkauksen läpi. Tuoksu tuo mieleen sitruunavohvelin.

Ja makua haudutetussa teessä tosiaan on. Valmis juoma on sitruunaista ja makeaa, suorastaan karkkista. Tee on hyvin tummaa ja kauniin oranssiin vivahtavaa.

Vahvasti maustetun teen luonteeseen kuuluu, että itse pu erh ei juomassa juuri maistu. Jälkimakukin on appelsiininen – kuin olisin syönyt hedelmäkarkkeja.

Teeleidin pakkauksista jään aina kaipaamaan vähän lisäinfoa. Esimerkiksi: Mistä tee tulee? Mitä ovat “aromit”?

Pistaasi Pu’eria join Teeleidissä teehuoneen puolella. Teestä kerrotaan tämä: “Puerh tee maustettuna pistaasilla sekä ruusulla.” Ajattelin saavani pähkinäistä juomaa, ja tilasin teetä pannullisen.

Teenlehtien joukossa tosiaan on pistaasipähkinän palasia ja ruusun terälehtiä. Tee tuoksuu voimakkaan kermaiselta.

Ja maku? Juoma on todella kermaisen, jopa voisen makuista. Lähinnä mieleen tulee vaalea toffee. Pohdin, muistuttaako maku jotenkin maapähkinävoita, ja etsin sitä pähkinäisyyttä tämän mielikuvan kautta. Ruusua ei vahvan, makean ja kermaisen teen mausta löydy.

Olisikin kiinnostavaa tietää, missä muodossa pistaasi on saatu maistumaan tältä. Ehkä teessä tosiaan on jonkinlainen pähkinävoin maku. (Pistaasipähkinöitähän syödään usein paahdettuna ja suolattuna, joten siihen teetä on vaikea verrata.)

Joskus tuntuu hyvältä juoda tällaista vahvan maustettua ja makeaa teetä. Siihen tarpeeseen nämä maustetut pu erhit sopivat (mutta vähän jään kyllä pu erhin omaa, pehmeää maanmakua kaipaamaan).

Edit. Pistaasi Pu’er kävi parin juomiskerran niin makeaksi (ja voin maku alkoi korostua suussani liikaa), että annoin loput siitä pois. Appelsiinisen version juomista olen vielä jatkanut.

Rooibos Toffee (Niipperi)

Ystäväni teehyllyn löytönä tartuin Niipperin Rooibos Toffeeseen tavoitteenani saada siitä herkullinen iltajuoma. Hiukan tämän rooiboksen makea tuoksu hätkähdytti, mutta hauduttamaan vain! Haudutin juomaa 5 minuuttia lähes kiehuvassa vedessä.

Rooibossekoitus sisältää kaakaopavun kuorta, toffeen palasia, krokantin palasia ja aromeja. Kuulostaako överiltä? Rooiboksen seassa olleet toffeekuutiot sulivat juomaan, joten makeutta oli odotettavissa.

Valmis juoma maistui tosiaan makealta, mutta myös maitoiselta. Tämä on jälleen näitä haudukkeita, joissa mausteet menevät niin yli, ettei rooiboksen oma maku saa ollenkaan tilaa.

Lopulta juoma kuitenkin yllätti juotavuudellaan. En ole ätläkän makeuden ystävä, joten tuoksu toimi suorastaan varoituksena paeta paikalta. Juoma on kuitenkin ihan hyvää, kunhan sitä juo vain yhden kupillisen. Suuhun jäi varsin makea toffeen jälkimaku.

Hasselpähkinä (jota krokantissa on) sekä kaakaopapu sopivat ihanasti rooiboksen makuun. Ehkä ensi kerralla noukin toffeekuutiot pois ennen hauduttamista ja saan näin itselleni sopivamman makuista juomaa.

EDIT Tein juuri niin: poimin toffeekuutiot pois ja haudutin uuden pikkupannullisen. Juomasta tuli ihanan pähkinäistä ja kaakaon pieni karvaus täydentää maun. Tykkään.