Xue Ya Luminuppu (Teekauppa Veiström)

IMG_20180717_092706

 

Ystävä on tulossa kylään ja “haluaa oppia jotakin teestä”. Valmistauduin tähän tietysti ostamalla Teekauppa Veiströmistä entistäkin pienemmät gongfu-maljat ja kiinalaista vihreää teetä. (Pikkuruiset maljat perustelevat itsensä sillä, että voin maistattaa vaikka kymmentä teetä ilman, että maistaja joutuu juomaan litroittain.)

Nythän on (edelleen) niin, että olen aika huono gongfu-hauduttamaan vihreää teetä. Ajattelin, että tämä Xue Ya Luminuppu olisi sopivan mietoa, jotten tuhoa sitä heti kun yritän.

Ja tämähän toimii! Mittasin 1 dl:n gaiwaniin kolme teelusikallista teenlehtiä. Huuhtelin lehdet ensin n. 80-asteisella vedellä ja haudutin sitten alle 10 sekuntia.

Teenlehtien tuoksu on uskomattoman raikas ja tuore. Sellainen hedelmäinen ja vähän makea kuin teessä parhaimmillaan on. Itse tee on hyvin hauraan vihreää, ruohoisen ja lempeän makuista.

Toinen haudutus tuo lehdistä esiin hiukan karvaampia makuja. Tässä teessä on myös vahva umaminen tuntu, sellainen täyteläinen pehmeys. Kun tee jäähtyy, sen kitkeryys puskee pintaan (tämä saa minut taas miettimään, olenko tehnyt jotakin väärin vai onko tämä ihan tyypillistä, kun hauduttaa vihreää teetä gaiwanissa).

On mukavaa haudutella teetä, jonka luonne muuttuu selvästi jokaisen haudutuksen myötä. Olen nyt kolmannessa haudutuksessa ja aion (helteestä huolimatta) jatkaa vielä pari haudutusta eteenpäin. Onneksi gaiwan on pieni.

 

 

 

Advertisements

The Russe (Terre d’Oc)

IMG_20180711_195845_353

Muistatteko, kun ostin Seinäjoelta Terre d’Ocin mustaa teetä, jossa on mantelia ja pistaasia? Enkös sitten ihastunut siihen niin, että uskalsin ostaa saman vamistajan toisenkin mustan teen.

Ostin tämänkin Valkoinen puu -kahvilasta, eikä siellä (ymmärrettävästi) ole teestä tuoksunäytteitä, joten ostin sen, joka kuulosti herkullisimmalta. Ja sehän oli The Russe, joka sisältää mustaa luomuteetä (sekä kiinalaista että Ceylonin teetä), bergamottia, sitruunaa, appelsiinia ja mandariinia.

Kun purkin avaa, tee tuoksuu huumaavalta. Päällimmäinen tuoksu on bergamotti, mutta haistan myös muut sitrukset. Tuoksussa on vähän makeutta, mutta erityisesti kirpeyttä ja raikkautta.

En ymmärrä, miten nämä teet ovat niin pehmeitä. Haudutusohje pakkauksessa kuulostaa nimittäin siltä, että nyt tulee tervaa: 95-asteinen vesi, 5 minuuttia. Annosteluohjetta ei ole, joten laitoin puolen litran pannuun kaksi teelusikallista teenlehtiä.

Mutta niin vain kävi, että teestä tuli pehmeää. Olen pikkuisen lämmennyt mustalle teelle viime kuukausina, mutta juon sitä edelleen aika harvoin. Nämä Terre d’Ocin teet ovat kuitenkin sellaisia, että näitä juon joka päivä!

Teessä maistuu appelsiini ja sitruuna, ja jälkimaku on vahvan bergamottinen earl grey -teen turvallinen maku. Ja tämä lempeys! Tätä voi juoda vaikka kuinka, eikä kitalakeen tule ollenkaan sitä hapettuneen mustan teen makua, joka minua aina alkaa tökkiä.

Tämä on iloinen tee. Tästä tykkään.

(Samalla retkellä ostin itselleni hätätilanteen teemaljan, eli jonkin pienen, sopivanmuotoisen posliinikipon Halpa-Hallista. Tee muuttuu ihan toiseksi, kun sen juo laakeasta maljasta (verrattuna nyt vaikka kahvimukiin).)

 

 

Japanilainen Sencha p2 (Teekauppa Veiström)

IMG_20180616_083359

Muistattehan, kun hankin tetsubinin, valurautaisen pikkupannun? Olen täysin rakastunut sen teehen antamaan, hienoon metalliseen vivahteeseen. Minulta kuitenkin loppui kaikki maustamaton tee, joten lähdin Teekauppa Veiströmiin tsekkailemaan, mitä pannussa voisi seuraavaksi hauduttaa.

Pohdimme kauppiaan kanssa vaihtoehtoja, ja hän suositteli erityisesti Japanilaista Sencha p2:ta, joka tuntui jo tuoksupurkista nuuhkaistuna ihan mielettömän hyvältä valinnalta. Teenlehdet tuoksuvat voimakkaan makeilta ja ruohoisilta, vähän kuin sateen jälkeen astuisi jollekin satumaiselle niitylle.

Ja sitten vain hauduttamaan! Tetsubinin vetoisuus on 1 dl. Teenlehtiä tulisi ohjeen mukaan mitata 4 tl/l, joten kauhean eksaktia tämä mittaaminen ei ole, mutta yritin parhaani mukaan sen 0,4 teelusikallista sihtiin mittailla. Lämpötilasuositus on 70 astetta ja haudutusaika 2 minuuttia. IMG_20180616_083415

Huomasin heti, että tässäpä tee, joka sopii valurautaiseen pannuun. Haudutettu tee on vahvaa ja umamista (makua on vaikea kuvailla, se on kotoisaa ja pehmeää, muttei makeaa). Tee maistuu tutulta, japanilaiselta senchalta, mutta on voimakkaampaa ja syvempää – tekee mieli sanoa ‘tummempaa’, mutten tiedä, onko se mikään oikea maun määre. Minusta liian umaminen tee on helposti ällöttävää, mutta tästä teestä sitä tunnetta ei synny lainkaan. Teen ja metallin yhdistelmänä syntyy raikas, puhdas lopputulos.

Mutta mikä kummallisinta: viimeinen kulaus teetä on makea kuin karkki. Mistä se tietää olevansa viimeinen kulaus? (Ehkä maku on vain seurausta siitä, että tee on jäähtynyt maljassa.)

Teekauppias suositteli paria muutakin teetä tetsubiniin. Niihin palaan vielä. Jos tästä valinnasta on mitään pääteltävissä, odotettavissa on mahtavia makuja.

(Löysin vielä samalla reissulla tismalleen minipannuuni istuvan haudutuskorin Take T:stä, jolla on uusi liike Ratinassa. Tämä tulee helpottamaan elämääni, koska ainut pannuun sopiva sihtini on ollut superpieni, ja hauduttaminen sen kanssa on ollut puolittaista tuskaa.)

 

 

 

 

 

Ouzbekistan Amande & Pistache (Terre d’Oc)

 

Minulle suositeltiin teenjanoon Seinäjoella Valkoinen puu -kahvilaa. Kävin siellä tänään, ja – mahtavan lounassalaatin lisäksi – löysin sieltä teelistan. Mikä ilo!

Listalta minua alkoi kiinnostaa uzbekistanilainen musta tee, jossa on pistaasipähkinää ja mantelia. Join sitä kupillisen lounaan kanssa, ja päädyin ostamaan teetä myös mukaan. (Ensin vähän epäröin, tuleeko musta tee juoduksi, mutta kun huomasin, että tee mausteineen on luomua, jotenkin tein päätöksen ja ostin sen mukaan.)

Tee on varsin nätissä peltirasiassa, ja ilokseni irtotee on purkissa ilman muovipakkausta. Purkki kertoo teen sisältävän kiinalaista mustaa teetä (mausteet tekevät sekoituksesta uzbekistanilaisen, ei teen alkuperämaa) ja mantelia, pistaasia sekä kehäkukan terälehtiä ja aromia. Haudutusohjeena on 95 astetta ja 5 minuuttia.

Valmistin teetä pannullisen kotona. Sen tuoksu on makea ja vähän maitoinen. Haistan myös paahdetun mantelin.

Maultaan tee on tosi pehmeää eikä yhtään hapettuneen oloista. Makea ja pähkinäinen tee miellyttää myös tällaista vähemmän mustaa teetä juovaa ihmistä. Pannullinen meni jälkiruoaksi että hujahti.

Jos osaat ranskaa, voit lukea lisää teestä sen valmistajan sivuilta.

Vietnam Oolong Oriental Beauty Light (Demmers Teehaus)

IMG_20180521_100700
Kävin Kemiönsaaressa kirjoittamassa runoutta, ja saaresta löytyi divari-kirjakauppa-teekauppa. Sieltä tein sitten sekä kirja- että teeostoksia, joista tänään kupissani on Demmers Teehausin Vietnam Oolong Oriental Beauty Light.

Teelehdet ovat suuria ja avoimia (eivät sellasia nyyttejä kuin oolong-teessä usein). Haudutin teen pussin ohjeen mukaisesti, eli lämmitin veden 80-asteiseksi, mittasin teenlehtiä suhteessa 4 tl/litra vettä ja haudutin 2 minuuttia. IMG_20180521_100112

Teen tuoksu on todella vahva ja ylikypsän hedelmäinen, tuttu tumman oolongin tuoksu. Maultaan tee on sen sijaan kevyttä: vaikka siinä toki vähän maistuu mustan teen hapettuneisuus, se on vain kevyt vivahde. Tee on nimensä mukaisesti hienostuneen kevyttä.

En ole koskaan ennen tainnutkaan juoda vietnamilaista oolongia. Olen tähän sika-säkissä-ostokseeni kyllä todella tyytyväinen (Kemiön kaupassa oli tuoksupurkkeja varmaan kaikesta muusta teestä paitsi tästä, ja silti valitsin tämän). Kun tee ei ole päällekäyvää, nautin siitä enemmän: se tuntuu kuiskaavan tärkeitä asioita sen sijaan että se yrittäisi saada huomioni huutamalla.

 

Maukas Puolukka Vanilja (Teekauppa Veiström)

IMG_20180517_140518

Mustat, maustetut teet kaapissani ovat lähinnä vieraita varten. En itse juo juuri koskaan mustaa teetä.

Valmistin tätä Maukas Puolukka Vanilja -teetä (Teekauppa Veiström) juuri parille ei-teenjuoja-ystävälleni. Reaktiot olivat myönteisiä: “jos tee maistuisi aina tältä, joisin useammin teetä!”

Tee maistuu aina tältä, jos sen valmistuksessa muistaa pari asiaa. Ensinnäkin valmistan mustan(kin) teen aina 80-asteiseen veteen. Vaikka musta tee yleensä kestää lähes kiehuvan veden, haluan välttää kaikkea karvautta sen maussa ja suosin vähän viileämpää vettä. Toiseksi mustaa teetä mitataan sihtiin 4 tl/litra vettä. Kolmanneksi haudutusaika: pääni osaa jo aika omatoimisesti laskea kahden minuutin haudutusajan, mutta kelloa sopii ajan mittaamiseen myös käyttää.

Maukas Puolukka Vanilja -luomutee sisältää mustan teen lisäksi puolukkaa, vaniljaa ja appelsiinia. Olen erityisen iloinen aidosta vaniljasta, sillä vanilja-aromi on usein eläinperäistä ja ällöttävää.

Olen juonut tätä teetä toistuvasti usean vuoden aikana. Sitä on yleensä kotonani jemmassa juurikin vierasvarana.

Tee on siten helppoa, että lähes kaikki pitävät siitä. Se on pehmeää ja vähän makeaa (vanilja) ja pikkuisen marjaisaa (puolukka). Se toimisi varmaan oikein hyvin porttina teemaailmaan sellaselle ihmiselle, joka “ei tykkää teestä”. (Itselleni iskee toisinaan puolukka-vanilja-himo, ja juon teetä runsaat määrät sitruunamuffinssien seurana.)

 

 

 

 

Paratiisi Sen Cha (Forsman)

IMG_20180515_084839

Minulla on vuosia ollut yksi luottotee, jota on saanut suunnilleen jokaisesta ruokakaupasta: Forsmanin Päärynä-sencha. Se on pelastanut minut aina, kun on tullut yllättävä tarve saada vihreää irtoteetä. Se on hyvää ja kevyttä, ja sitä myydään joka paikassa.

Paitsi ettei enää. Vappuna kaipasin äkkiä mukaan napattavaa irtoteetä ruokaostosten yhteydessä, ja kyseinen ruokakauppa ei tarjonnut päärynäteetä. Sen sijaan valikoimissa oli Paratiisi-senchaa, jossa on useita eri hedelmiä. Tee tuoksui jo pussin läpi hedelmäiseltä, ja ajattelin, että meneehän tämä nyt varmaankin tässä tilanteessa.

Paratiisi-teessä on passionhedelmää, kiiviä ja ananasta sekä appelsiininpaloja ja ruusun terälehtiä. Teenlehdet näyttävät mukavilta, koska seassa on paljon hedelmänpaloja ja väriä. IMG_20180515_084707

Haudutettuna tee on hyvin vaaleankeltaista ja tuoksuu hedelmiltä. Se on makeaa, mitä nyt tietysti voi odottaa, kun siinä on ananasta ja ties mitä. Maku on melkein kuin hedelmämehussa.

Päärynäteen korvaajaa tästä ei missään tapauksessa minulle tule. Tämä on sellaista teetä, jota voi juoda yhden kupillisen ja sitten kaipaakin jo jotain vähän teemäisempää. Voin tosin kuvitella, että on paljonkin ihmisiä, joiden mielestä tämä olisi ihan herkkutee.

 

Tetsubin

IMG_20180508_172100

Vaikka koko ajan yritän sanoa “tsetsubin”, tämän japanilaisen valurautaisen pannun oikea nimi on tetsubin. Ostin pannun viimeisenä teetyöpäivänäni Teekauppa Veiströmissä, josta lähdin nyt kirjoitusvapaalle (saattaa olla, että tämä blogikin päivittyy pikkuisen enemmän, kun istun koko kesän kirjoittamassa ja juomassa teetä).

Oma tetsubinini on yhden desilitran kokoinen. Se on emaloimaton, eli koko pannu sisäpintaa myöten on valurautaa. (Olen ihastunut valurautapannujen helppouteen, mutta tähän asti olen omistanut vain sisäpuolelta emaloituja pannuja.)

Tetsubinia käytetään perinteisesti veden keittämiseen teetä varten, ja ajatuksena on, että veden keittäminen valurautapannussa muuttaa veden makua siten, että se vaikuttaa teen makuun (tietysti hyvään suuntaan). Sen, mitä olen tetsubineista lueskellut, olen ymmärtänyt, että pannu sopii vihreälle ja valkoiselle teelle sekä pu erhille – oolongin ja mustan teen makuja se typistää.

Koska pannuni nyt tosiaan on vain 1 dl:n kokoinen, en ole alkanut keitellä siinä vettä. Olen käyttänyt sitä teen hauduttamiseen, mikä sekin on (lähteestä vähän riippuen) ihan oikea tapa käyttää pannua, sillä vaikka valurautaisissa pannuissa ihan alun perin vain keitettiin vettä, niitä alettiin pian käyttää myös teen hauduttamiseen.

Valurautapannua ei saa pestä pesuaineilla, joten puhdistin sen sienellä ja kiehuvalla vedellä muutamaan kertaan. Sitten vain teetä hauduttamaan!

Koska pannun tuoksu on vahvan rautainen, pelkäsin hauduttaa siinä vihreää teetä ja aloitin pu erhista. Aika pian kuitenkin tajusin, että pu erh on luonteeltaan niin voimakkaan makuista, etten erota pannun vaikutusta teen makuun. Siirryin sitten rohkeasti valkoiseen pai mu tan -teehen.

Ja arvatkaapa mitä? Teestä tuli kirkkaan makuista, kuin se olisi valmistettu jäisen vuoristopuron veteen. Vaikutus oli niin selvä ja järisyttävä, etten ollut uskoa sitä. Haudutin sitten heti perään (kokeilut ovat helppoja, kun pannu on niin pieni) vihreää teetä (nepalilaista SFTGFOP:ia), ja vaikutus makuun oli sama: lievä metallisuus, joka kirkastaa teen maun ja luo hämmentävän hienoja aromeja. IMG_20180514_174011

Olen hauduttanut pannussa sekä gongfu-tyylisesti (runsaasti teenlehtiä suoraan pannuun ja lyhyitä haudutusaikoja) että sihdin avulla (minulta sattui löytymään yksi juuri pannuun sopiva minisihti). Sihdin kanssa hauduttaminen on helpompaa, koska rautainen pannu ei saisi seistä pitkään täynnä märkiä teenlehtiä, ja sihdin kanssa ne on helppo ottaa pannusta pois.

Hauduttamisen jälkeen pannu huuhdellaan kuumalla vedellä ja kuivataan. Jos sen jättää märkänä seisomaan, se ruostuu.

Olen niin ihastunut pannuuni, että melkein otin sen mukaan kirjoitusmatkalle Kemiöön. En ottanut, ja kaduin sitä kolme päivää. Tästä eteenpäin kannan sitä mukanani, kuulkaa! Se on pieni ja kestävä, eli juuri sopiva matkapannu.

Olen myös lukenut väitteitä siitä, että valurautaisesta pannusta irtoaa teehen rautaa, mikä on terveellistä. Toisaalta tee vähentää raudan imeytymistä, joten kuka näistä tietää. Pannussa haudutetun teen maku jää kuitenkin kiehtomaan ja tekee mieli kokeilla kaikkea mahdollista teetä. Miltä tuo maistuisi tetsubinista? Entä tuo?

 

 

Vihreä limetee, Pella’s

Käyn Pella’s-kahvilassa (Tampere) noin kerran viikossa. Siellä on hyvä teelista, mutta varmaan vuoden ajan tilasin aina yhtä ja samaa oolongia, kunnes se poistui listalta. Olin uuden edessä.

Olen nyt muutaman kerran valinnut vihreän limeteen. Irtoteet tulevat tamperelaisesta Teekauppa Veiströmistä, myös tämä vihreä lime.

Tee on raikasta ja oikeaan lämpötilaan valmistettua. Vain haudutusajasta tulee itse pitää huolta. Yleensä teen kanssa saa myös palan tummaa suklaata.

Koska santsikannullinen vettä kuuluu hintaan, olen joskus kokeillut teestä myös toisen haudutuksen. Se toimii – maistuu lähes yhtä paljon limeltä kuin ensimmäinenkin.

Ainut, mikä hämmentää, on kupin koko suhteessa pannuun (lähes yhtä iso), mutta olen käsittänyt olevani vähemmistössä, kun haluan aina juoda teeni pienistä kupeista.

Pella’s on päivästä ja kellonajasta riippuen joko hiljainen tai täysi ja kaikuisa. Suosin arkiaamuja, jolloin äänimaailma on riittävän lempeä. Teen puolesta suosittelen kahvilaa surutta. Tee on aina hyvää, en ole pettynyt kertaakaan.

Berry Mary (T-House)

IMG_20180506_100737

Kyllä, eilen oli erikoinen päivä: ostin jyväskyläläisestä T-Housesta pelkästään maustettuja teelaatuja. (Heillä on hyvä valikoima myös maustamattomia, ja niitä testailinkin vuodenvaihteessa.)

Minulla on aina haussa maustettuja vihreitä teitä, jotka eivät ole ällöttäviä. Niinpä aina välillä pitää uskaltaa kokeilla uusia. T-Housen Berry Mary kuulosti raikkaalta. Siinä on vihreän teen lisäksi valkoista teetä, sitrushedelmien viipaleita, sitruunaruohoa, piparminttua, mansikkaa ja auringonkukan terälehtiä. Ai niin, ja “aromia”, josta nyt en sitten tiedä, mitä se on.

Haudutin teen siten kuin aina vihreän teen haudutan, eli 6 tl/l, 80-asteinen vesi, 2 minuuttia. Tee tuoksuu hyvältä heti, kun vesi osuu teenlehtiin.

Valmis tee on marjaisaa, oikeastaan tosi mansikkaista. Piparminttua en mausta erota, mutta sitrushedelmät ja mansikka tuottavat varsin kesäisen yhdistelmän. Tee on kevyttä ja makeaa, ei mitenkään tukkoon maustettua.

Vähän jään kaipaamaan jotakin potkua, ehkä sitä piparminttua, koska tiedän sitä teessä olevan. Kaiken kaikkiaan kuitenkin keskivertoa parempaa maustettua teetä tämä on.