Marjatee (Kupetz Eliseevs)

IMG_20171105_095027

Sain teetä tuliaisena Pietarista, liikkeestä nimeltä Kupetz Eliseevs! Ylläriteet ovat aina mukavia, ja tällä hetkellä erityisen mukavaa oli saada maustettua teetä. Maustettujen teiden peltirasiassani on tällä erää vain vihreää päärynäteetä ja appelsiinioolongia (ja toki sitä vihreää viherminttuteetä, jota juon pannukaupalla joka päivä). Makuvalikoima on siis käynyt vähiin.

Mutta nyt: teetä, jonka sisällys on kerrottu ainoastaan venäjäksi. Ihanaa, ajattelin, onhan minulla venäjä-suomi-sanakirja, ja mikäs se mukavampaa kuin maistella teetä samalla kun selvittää sen kryptistä reseptiä.

Selailin siis sanakirjaa, ja selvisi, että teessä on sekä mustaa että vihreää teetä (kiinnostavaa!) ja mausteena/koristeena kehäkukan ja ruskukan terälehtiä. Kukkien lisäksi teestä löytyy käsitykseni mukaan metsämarja-aromia (koska se tuskin oli metsämiesaromia, vaikka niin olin lukevinani) sekä ruusunmarjaa (nettisanakirja osasi jopa nimetä ruusulajin koiranruusuksi, joka onkin ihan oikea ruusu, jonka marjat ovat syötäviä).

Sitten vain hauduttamaan. Vailla ohjetta valitsin turvallisen tien, eli haudutin teen 80-asteiseen veteen. Mittasin teetä viisi isohkoa teelusikallista litraa kohti, ja haudutin teetä kaksi minuuttia.IMG_20171105_094812

Ensimmäiseksi teestä tulee mieleen puolukka. Mustan ja vihreän teen sekoitus on hämmentävän metsäinen (tai ehkä se on se metsämiesaromi) – sopivasti tumman teen, mutta yhtä aikaa myös vähän ruohoinen maku. Kukanterälehdet ovat teessä enemmän koriste kuin makuaine, joten se, mitä maistan, on marjoja. Makeutta ja kirpeyttä.

Pidän siitä, ettei tee ole liian tummaa ja vahvaa, vaikka siinä sekin puoli on (onhan venäläisen teen toisaalta oltava jossain määrin voimakasta). Pidän teen metsäisyydestä ja samalla jotenkin tutusta mausta. Hyvin suomalaista, ajattelen, vaikka me emme ehkä metsämarjateehen laittaisikaan kukkia koristeeksi.

Metsäteen kukista tulee satukirjamainen fiilis. Sain siitä hyvän syyn käyttää venäläishenkistä teepannuani, joka on ollut kovassa käytössä jo vuosia (mutta viime aikoina hiukkasen jäänyt valurautapannujeni varjoon). Sellainen pannu kuin tee, sen on oltava teenjuojan motto.

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s