Gyokuro Hiki & Osmantus (Teeleidi)


Teeleidi (Jyväskylä) on muuttanut Kramsunkadulle. Uteliaana menin tänään tutustumaan liikkeen uusiin tiloihin (paikkana on samaan tapaan kaunis, vanha puutalo, kuin se, missä Teeleidin tilat Lutakossakin olivat).

Teehuoneen vastaanotto ja kauppa sijaitsevat samassa tilassa. Huone on suuri. Yhdellä seinustalla on kahvilantiskin oloinen vitriini leivoksineen, toisella seinustalla teet, joista voi haudutettavan teen valita. Kolmannella on sitten kotiin myytäviä teitä suurissa peltipurkeissa.

Koska minulla oli nyt aikaa maistelemiseen, valitsin kahta Mestarin teetä (ne ovat laadukkaampia ja täten myös kalliimpia kuin muut listan teet). Otin maisteluun pannullisen Gyokuro Hiki -nimistä japanilaista, varjossa kasvatettua teetä sekä Osmantus-teetä, jossa on kiinalaisen vihreän teen lisäksi osmanthuksen kukkia. (Googlaamalla opin, että osmanthusta on käytetty jo tuhansia vuosia vihreän teen maustamiseen.)

Aurinkoisena päivänä sisätila tuntui mahdottomalta ajatukselta, joten istahdin terassille. Teehuoneella on suuri puutarha, jossa on myös pöytiä, mutta varjoisa terassi houkutteli enemmän.

Teet saapuivat pöytään kauniissa pannuissa. Aloitin gyokurosta, joka tuoksui ihanan voimakkaasti meräleväiseltä.

Gyokuron luvataan olevan hienostuneen makea tee. Siitä huolimatta tee oli vähän kitkerää, eikä yhtään makeaa. En oikein löytänyt siitä mitään niin erikoisen hienostunutta, kuin sen pitäisi kuulopuheiden perusteella olla. Pyysin teestä myös toisen haudutuksen, mutta se meni jo irvisteltävän kitkeräksi.

Gyokuro on matchan raaka-aine, ja matchamaisuus maussa kyllä tuntuikin. Teessä on myös runsaasti kofeiinia, mikä alkoi miellyttävästi humahtaa päähän toisen pannullisen aikana. (Jätin sitä suurimman osan kyllä juomatta sen karvauden takia.)

Osmantus-tee tuoksui hyvin miedosti. Tee itsessään oli vähän paahteisen makuista, kiinalaista vihreää teetä, jossa kukat tuntuivat lähinnä makeana jälkimakuna. Pyysin myös tästä teestä toisen haudutuksen, ja se kannatti, sillä toinen haudutus oli aromikkaampi, ja teen luonne pääsi siinä paremmin esiin. Tee muistutti etäisesti (mutta olematta yhtään liian makea) hortensianlehdistä haudutettavaa, äärimmäisen makeaa ama chata.

Teeleidin nykyinen koti puutaloalueella Älylässä on ympäristönä romanttinen ja Teeleidille sopiva. Mitä nyt vähän ympärilleni vilkuilin, enemmistö muista asiakkaista tilasi teensä kakkujen kera, ja iltapäivän teehetki kakkuineen istuu kukkivaan puutarhaan hyvin.

Itse olen enemmän “tee teenä”-ihmisiä, joten vähän petyin siihen gyokurokokemukseeni. Ensi kerralla sitten ehkä jotakin teetä niiden leivonnaisten kera.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s