Musta Meigui Hongcha Ruusu Tee (Teekauppa Veiström)

IMG_20171015_110014

Tee tuoksuu hämmästyttävän ruusuiselta (kuin astuisi kukkakauppaan). Miksi tämä tuntuu niin nostalgiselta?

Kun maistoin Teekauppa Veiströmin Mustaa Meigui Hongcha Ruusu Teetä ensimmäisen kerran, palasin jonnekin kauas lapsuuteeni. Tuoksuiko silloin kaikkialla ruusu? Juotiinko silloin jossakin minulle tutussa paikassa ruusuteetä? Niin sen täytyy olla, sillä ruusuteen maku tuo todella mieleen jonkin niin kaukaisen, että sitä on vaikea sanoittaa.

Haudutin ruusuteen 80-asteiseen veteen, 2 minuuttia. Ensimmäisessä haudutuksessa mustan teen pieni karvaus tasapainottaa makua. Toinen haudutus on yhä hurjan ruusuinen, mutta samalla äitelämpi, kun pohjateen maku on ensimmäistä haudutusta miedompi. IMG_20171015_105948

Tee on tosiaan villin ruusuinen. Se houkuttelee minua käyttämään romanttisinta teepannuani. Säilytän teetä lasipurkissa samasta syystä: se on kaunista. Ruusunlehdet ovat kuin tähtiä mustan teen yötaivaalla.

Tämä tee tykkää siitä, että sen antaa seistä vähän aikaa pannussa. Se tuntuu rauhoittuvan. Maku laajenee kaikkialle kuin ruusuntuoksu kesäisen sateen jälkeen.

(Nyt menee liian korkealentoiseksi. Paras lopetella tähän.)

PS: sidonnaisuuteni alasivulla Mitä?

Advertisements

Matcha-iri Genmaicha (Teemaa)

IMG_20171011_105800

En voinut kuin huokailla ilosta, kun join ensimmäisen kerran Teemaan Matcha-iri Genmaichaa. Tässä japanilaisessa teessä on mausteena paahdettua riisiä ja matchajauhetta. Olen ennenkin juonut matcha-iri genmaichaa, mutta tämä on jotenkin paljon täyteläisempää, runsaampaa (uskon sen johtuvan siitä, että matcha ei hyökkää päälle vaan teen muutkin aromit saavat tilaa).

Aloitetaan alusta: pakkauksen ohjeen mukaan teetä mitataan 1 rkl/2 dl vettä ja haudutetaan n. 80 asteessa puolestatoista kolmeen minuuttia. Aloitin hauduttamisen puolestatoista minuutista, ja lopputulos oli niin sopiva, että siinä olen pysynyt sen koommin.

Matchajauhe tekee valmiista teestä sameaa ja sammaleisen vihreää. Sen lisäksi, että tee näyttää sakealta, se myös maistuu siltä. Kun paahdetun riisin hieman käryinen maku yhdistyy matchan virkistävään, pieneen kirpeyteen, tee maistuu niin monelta asialta yhtä aikaa, että se jopa tuntuu suussa paksulta. Juoma on ruokaisaa.

Olen viime aikoina ilahtunut japanilaisen vihreän teen toisinaan inasen suolaisesta mausta. Kuin teen mukana saisi hippusen meri-ilmaa. Tässä teessä on sellainen hurmaava pieni suolaisuus.

En ole hauduttanut tätä teetä kuin kertaalleen (koska matchajauhe päätyy siihen ensimmäiseen haudutukseen). Mutta harvoin juominen jää yhteen pikkupannulliseen – tätä on saatava lisää saman tien.

IMG_20171011_105811

 

Shu Pu’er 1976 (Teekauppa Veiström)


Kupissani on Teekauppa Veiströmin hyllystä löytyvää, vuoden 1976 shu puerhia. Miten tähän on tultu?

Aloitetaan kertomalla vähän shu puerhista. Perinteinen sheng puerh pakataan kakkumuotoon heti, kun teenlehdet on nuudutettu ja kuumennettu ja kuivattu. Tee fermentoituu kakkuna, kun teen luonnolliset bakteerit aloittavat toimintansa. Tee siis kypsyy vasta kakkumuodossa.

Shu puerhia sen sijaan kypsytetään jo irtolehtinä. Teen annetaan fermentoitua kasoissa, ja vasta sen jälkeen tee puristetaan kakuiksi. 

Tänään avaamani vuoden 1976 shu puerh on tiiliskivimuodossa. Kakku oli käärittu bambunlehtiin ja sen ympärille oli kiedottu (nyt jo melko ruostunutta) rautalankaa. 

Rautalangan ja lehtien sisältä paljastui kaunis teekakku. Suuret, kokonaiset teenlehdet erottuvat siitä selvästi.

Irrottelin lehtiä pyöreäpäisellä veitsellä. Se on tehtävä varovasti ja lehtiä rikkomatta, lohkaisten aina kerros kerrallaan lehtiä irti kakusta.

Olen viime aikoina mieltynyt easy gaiwaniin puerhin hauduttamisessa. Siinä on sihti, johon lehdet voi laittaa, ja sen muotoilu mahdollistaa tosi nopean hauduttamisen ja kaatamisen. Puerhistani ei sillä tule vahingossakaan liian vahvaa ja ylipitkään hautunutta.

Laitoin lehtiä sihtiin pari reilua teelusikallista. Käytin tosi kuumaa vettä, lähes kiehuvaa. Huuhtelin lehdet ensin, sitten haudutin niistä teen. Pidin haudutukset alle 10 sekunnin mittaisina.

Teestä tuli yllättävän punaista, lähes ruosteenväristä. Se on myös lempeää. Ei mitään sellaista navettamaista tunnelmaa, kuulkaa. 


Teessä on kuitenkin mukavaa tunkkaisuutta. Sellaista kuin parhaassa mahdollisessa maakellarissa – vähän pistävää, vähän multaista, muttei tukahduttavaa. 

Haudutin teetä ainakin 4 kertaa. Lopulta olisin saanut jo pidentää haudutuksia, teestä alkoi tulla laihaa. 

Märät teenlehdet ovat lähes mustia. Niissä on nostalginen tuoksu, menneen maailman tunnelma.

Kokemus: Kevyempi kuin odotin. Tuoksumuistoja täynnä.

PS Sain teen bloggaajan ominaisuudessa Teekauppa Veiströmistä.

Yixing-savipannu


Varoitus: nyt seuraa hifistelevää pohdintaa teen hauduttamisesta.

Vihreän teen hauduttaminen gaiwanissa on hankalaa. Teenlehtiä livahtaa kannen välistä kuppiin. En oikein edes osaa mitata vihreää teetä gaiwaniin – aina sitä on liikaa tai liian vähän, eikä teestä tule sopivan vahvuista.

Tähän auttaa luokseni eilen päätynyt yixing-savipannu. Olen katsellut videoita teen hauduttamisesta savipannussa ja lukenut aiheesta artikkeleita, joten vain lievää kauhua tuntien otin pannun käyttöön.

Olen löytänyt hurjia ohjeita pannun käyttöönotosta. Yhdessä jopa käskettiin harjata pannu hammasharjalla ja -tahnalla (jotta vahakäsittely saven pinnasta irtoaa). Lähdin kuitenkin liikkeelle vähemmällä tarmolla, ja harjasin pannun ihan tiskiharjalla. Desinfioin pannun kiehuvalla vedellä. Sitten vain hauduttamaan.

Pannun ensiteeksi valikoitui Huang Shan Mao Feng (Teepolku).

Lämmitin pannun kuumalla vedellä. Laitoin lehdet pannuun (pannuni on aika iso, n. 2 dl, joten mittasin lehtiä 4 suurta teelusikallista) ja huuhtelin ne kuumalla vedellä (vesi pannuun, vesi pois). Sitten haudutin teen.

Haudutuksen tulisi olla alle 10 sekunnin mittainen. Logistisista syistä haudutusaika vähän venyi. On nimittäin paljon ajateltavaa:

Ota kansi teepannun päältä

Kaada kuuma vesi pannuun.

Laske kansi takaisin.

Valele pannu ulkopuolelta kuumalla vedellä.

Laske vedenkeitin pöydälle.

Nosta teepannu pöydältä.

Kaada tee kuppiin tai lasikannuun. (Teepannun pienen nokan kautta kaatamiseenkin menee useita sekunteja.)

Nauti!

Teestä tuli heti erinomaista. Teen ominainen raikkaus yhdistyi pannun savisuuteen, ja lopputulos oli mahtava.

Join seuralaiseni kanssa teestä ainakin kuusi haudutusta. Teen maku kirkastui kerta kerralta, ja lopussa odotti aarre: makea, kutitteleva kupillinen. Tee tuntui myös erityisen piristävältä.

Gaiwanillakin hauduttaessa minulle käy usein niin, että yhtäkkiä se ties miten mones haudutus on aivan taivaallinen. Luulen, että ainakin osittain kyse on taitoni vähäisyydestä: olen liian hidas ensimmäisille haudutuksille, ja ne venyvät liian pitkiksi. Tahtini sopii täydellisesti vasta kuudennelle tai seitsemännelle haudutuskerralle.

Se, mikä tässä teepannussa yllätti eniten, on tuoksu. Kun on kaatanut teen pannusta, ja nostaa kantta, kohtaa huumaavan teentuoksun, jollaista en ole ennen kokenut.

Tänään testasin pannussa White Monkey High Grown -teetä (Teekauppa Veiström), ja sekin toimi hyvin. Tuoksu yllätti uudelleen: tämän teen kanssa pannu tuoksuu pähkinäiseltä, lähes suklaiselta.

Savipannussa tulee aina hauduttaa samaa tai samantyyppistä teetä juuri siksi, että teeöljy imeytyy saveen ja muokkaa pannun makua. Siksi mietinkin pitkään, mitä haluan pannussa valmistaa. Päädyin vihreään teehen, koska oolong toimii mielestäni hyvin gaiwanissakin, ja puerhille tämä savipannun intensiivisyys saattaisi olla vähän liikaa. Tai siis minulle; en osaisi hauduttaa puerhia niin nopeasti kuin se pitäisi.

Teepannun muoto vaikuttaa myös siihen, mitä sillä tulisi hauduttaa. Ajattelen kuitenkin realistisesti, että en ehkä huomaisi tässä suurta eroa. Vihreä tee vaatisi ihanteellisesti pienimmän mahdollisen kansiaukon, mutta isompi on helpompi puhdistaa.

(Puhdistaminen tapahtuu tyhjentämällä pannu teenlehdistä ja huuhtelemalla huolellisesti. Ei pesuaineita! Sitten pannun annetaan kuivua.)

Yhtä veden kanssa läträämistähän tämä on. Litra vettä hulahtaa huomaamatta astioiden lämmittämiseen ja teen huuhtelemiseen ja pannun valeluun hauduttamisen aikana. En lähtisi hommaan ilman gongfu-tarjotinta, jonka alla on vesisäiliö (onneksi sain hankituksi sellaisen kesällä).

Pannuni on vähän turhan iso yhdelle hengelle, mutta toisaalta tällaiseen hauduttamisoperaatioon ryhtyminenkin vaatii usein seuraa. Kokemus on kiva jakaa. Nautin kuitenkin erityisesti siitä, että pannuni on muotoa dragon egg, lohikäärmeenmuna.

Jatkoa varmasti seuraa.

Vihreä Viherminttu Tee (Teekauppa Veiström)

IMG_20170821_111156

On tullut aika paljastaa syvä addiktioni. Olen tänä kesänä juonut Teekauppa Veiströmin Vihreää Viherminttu Teetä niin paljon ja jatkuvasti, että uskon tulevani muistamaan tämän vuoden tästä teestä niin kauan kuin elän.

Vuosi 2017? Vihreä viherminttu!

En ole halunnut kirjoittaa tästä aiemmin, koska tämä on jotenkin yksityistä. Tiedättekö, sellainen asia kuin vaikka superhyvä kirja, josta ei halua kertoa kenellekään, ettei se lakkaisi olemasta ikioma.

Mutta on tullut aika. Nyt kerron teille vihreästä viherminttuteestä.

Haudutan teestä aina kolme pannullista (80 °C, 2 min.). (Minulla on 3 dl:n pannu, joten määrä ei sinänsä ole kovin hälyttävä.)

Ensimmäinen haudutus on intensiivisen minttuinen, mutta myös vähän karvas. Sellainen, josta ajatus kirkastuu, ja tuntuu kuin aivojen tilalla olisi pelkkää valoa (no niin, te alatte hahmottaa nyt tätä addiktion syvyyttä).

Toinen haudutus on makeampi ja pehmeämpi. Se antaa mintun vivahteille enemmän tilaa ja jättää vihreän teen maun taustalle.

Kolmas haudutus on kevyt ja puhdistava. Sen voi suorastaan hengittää sisään.

Nyt pitää kyllä sanoa, että olen juottanut teetä monelle tutulle tässä kesän mittaan, ja se on jakanut mielipiteitä. Toisten suussa se on kuulemma hammastahnan makuista (rienausta!) tai muuten liian tiukkaa tavaraa.

Oma suhteeni teehen on ollut alusta asti tiivis. Yhtenäkin aamuna, kun haudutin tätä, liikutuin kyyneliin siitä ajatuksesta, miten monta ihmistä on tarvittu siihen, että tee on kasvatettu ja poimittu ja kuljetettu ja maustettu ja että se on nyt minulla tässä.

Olen myös kantanut teetä mukanani joka paikkaan. Vein sitä tuliaisena eräälle ystävälle heinäkuussa, ja join kaiken vierailuni aikana. (Minkäänlaista kohteliaisuutta on turha minulta odottaa, jos edessäni on vihreää viherminttuteetä.)

Olen tässä odotellut, että ensihuuma päättyisi, mutta ei se pääty. Olen hamstrannut teetä kaappiin, mutta se hupenee. On hamstrattava lisää.

PS Satun olemaan töissä Teekauppa Veiströmillä. Se ei kuitenkaan selitä tämän teen aiheuttaman riippuvuuden syvyyttä.

 

 

Luomu Vietnam FOP (The of Wehmais)


Muistanette kitkerän kohtaamiseni Luomu Vietnam FOPin kanssa Wehmaisten teehuoneella? Kuten kerroin, ostin teetä myös kotiin, jotta saisin paremman käsityksen siitä, millaista tee hellemmin haudutettuna on.

Koska teellä on ilmeinen taipumus kitkeröityä, olen hauduttanut sitä varoen. Veden lämpötilan pidän alle 80 asteessa ja haudutusajan kahdessa minuutissa.

Näin hauduttaen teestä tulee lempeää ja mietoa, mutta teenlehdissä tuntuva miltei lakritsinen tuoksu löytyy myös mausta. Tee on mausteista, ja siinä on myös pientä sitruksista kirpeyttä.

Nämä maut saisi ehkä vahvemmin esiin kuumemmalla vedellä ja pidemmällä haudutuksella (pakkauksen ohje on 75-85 astetta, haudutusaika 1-3 minuuttia). En kuitenkaan halua tästä yhtään karvaampaa. Tee on täydellistä juuri nyt.

Teestä tulee myös oikein mainio toinen haudutus. Se on voimakkaampi ja selvästi paahteinen. Ensimmäisen pannullisen keveys on poissa.

China Oolong Orange Blossom (TakeT)

Toinen eilisistä Jyväskylän TakeT:n löydöistäni on China Oolong Orange Blossom. Tee sisältää oolongin lisäksi appelsiinin kukkia ja luonnollista aromia.

Haudutin teetä heti eilen pannullisen. Tee oli hurjan appelsiinista, muttei liian makeaa. Maku tuo mieleen appelsiininkuoren palaset, joita on mausteena hedelmäkakuissa.

Teestä haudutti hyvin toisenkin pannullisen. Sen juomisen aikana tosin appelsiini alkoi jo vähän kyllästyttää. Maun hienouksia ei juuri erota, kun on kyseessä näin vahvasti maustettu tee.

Tänään testaan hauduttamista gaiwanissa. Teenlehdet tuoksuvat voimakkaasti appelsiinilta heti, kun ne on lämmitetty (kaadan aina ensimmäisen, lyhyen lämmityshaudutuksen pois).

Tee on kirkkaankeltaista. Se maistuu – ylläri – appelsiinilta. Mutta hedelmänmaku heikkenee jo toisella haudutuksella sen verran, ettei se ihan tyrmää. Kolmas haudutus on kuitenkin edelleen puhtaasti appelsiininen, eikä oolongin ominaismaku pääse lainkaan esiin.

Tämä on varmaankin ensimmäinen maustettu tee, jota haudutan gaiwanissa. Olen häkeltynyt siitä, miten vahvasti teenlehdet tuoksuvat, kun nostan gaiwanin kantta. Haudutusmalja on mahtava aromiastia.

Tällainen mausteisuus ei oikein istu käsitykseeni oolongista herkutteluteenä, jossa on loputtomasti vivahteita. Appelsiininkaipuuseen ihan kelpoa, mutten usko, että tästä tulee minulle mikään lemppari missään vaiheessa.

Taiwan Milk Oolong (TakeT)


Eilen ratkaisin TakeT:n (Jyväskylä) tuoksupurkkien koodit ja löysin haisteltavakseni kaupan oolongit. Taiwan Milk Oolong tuoksuu makean maitokaramelliselta, ja päädyin ostamaan sitä.

Pakkaus kertoo, että teen maku syntyy, kun säässä tapahtuu muutos juuri sadonkorjuun aikaan. Teessä ei siis ole aromeja tai mitään muuta kuin teenlehtien oma maku.

En osaa tulkita TakeT:n pakkausten haudutusohjeita (yksi lusikallinen -minkä kokoinen? mihin määrään vettä?), mutta haudutankin oolongit yleensä gaiwanissa, joten en pannuhaudutusohjetta kaipaakaan. (Gaiwanilla voi kätevästi hauduttaa samat lehdet monta kertaa joutumatta juomaan litroittain teetä.)

Tee on todella ihanan makeaa ja maitoista. Ensimmäinen haudutus on hurmaava ja yllättävän vahva. Toisessa makeus jo vähän tasoittuu, ja tuloksena on maitoinen, luonnollisen makuinen tee.

Lehdet kestävät vielä monta haudutusta. Makeus kuitenkin vähenee, ja teestä löytyy inanen karvautta.

Tee on hyvää ja laadukasta. Ensi kerralla uskallan ostaa sitä enemmän kuin nyt kokeeksi ostamani 50 grammaa (ja kyllä, tätä haluan toistekin).

Sencha Oku-Kirishima (Thehuone), osa 2


Olen viime päivinä kaivannut japanilaisen vihreän teen ihanaa meristä ruohoisuutta. Siihen hätään otin kaapista uudelleen esiin Thehuoneen Sencha Oku-Kirishiman, jota en oikein ymmärtänyt silloin, kun sen ostin.

Nyt tiedän teestä vähän enemmän, ja vaikken vieläkään ole saanut juoda hyvää gyokuroa, tiedän, mitä odottaa, kun teepakkaus lupaa gyokuron kaltaista teetä.

Karttelen tällaisia teelaatuja, jotka eivät kestä yli 60-asteista vettä. Tampereen vesi (ainakin täällä, missä asun) on niin kloorista, että tuollainen vain jokseenkin lämmin vesi jättää teehen vahvan kloorin maun. Toimin sitten niin, että keitän veden, annan sen höyrytä rauhassa, ja haudutan teen, kun vesi on jäähtynyt tarpeeksi. Se parantaa makua (vaikkei teevettä tokikaan saisi keittää).

Haudutin teen siis pannussa: 60 astetta, 2 minuuttia. Lopputulos on voimakkaasti tuoksuva, keltainen tee, joka maistuu hurjan merelliseltä. Tee on jopa ihan pikkuisen suolaista, kuin muistona merivedestä.

Tässä teessä ei ole niin vahvaa kirpeyttä kuin matchassa, mutta jälkimaku on samankaltainen. Tee on jopa niin ruokaisaa, että kolmen desilitran pannullinen on vaikea juoda yhteen menoon.

Olen vähän vaivihkaa oppinut tykkäämään tästä teestä. On aina mukavaa huomata oppineensa uutta, pitämään asioista, jotka joskus olivat lähinnä omituisia.

Antu SFTGFOP1 (The of Wehmais)

Aamu alkaa suloisuudella: Tea House of Wehmaisista (Juva) ostamallani nepalilaisella Antu SFTGFOP1 -teellä. Tämä maustamaton vihreä tee on osoittautunut paljon hintaluokkaansa (9,50 €/100 g) jumalaisemmaksi.

Haudutin teen siten kuin pakkaus ohjeistaa: yksi teelusikallinen teetä per kaksi desiä vettä. Haudutuslämpötilaksi neuvotaan 75-85 astetta ja ajaksi 1-3 minuuttia. Olen todennut, että saan teestä esiin toivomani pehmeyden, kun pitäydyn alle 80 asteessa ja haudutan pari minuuttia.

Ja niin tee on pehmeää kuin poutapilvi. Sen maussa on hitunen hedelmäistä makeutta, eikä lainkaan kirpeyttä tai ruohoisuutta. Tee on hentoa ja kuitenkin maukasta.

Toinen haudutus nostaa teenlehdistä esiin karvautta. Se tuo sopivaa potkua ja palauttaa jalat maahan.

Olen varsin vaikuttunut tästä teestä. Tuntuu, että tässä on ihan kaikkea, mitä teeltä toivoa.