Japanilainen Sencha p2 (Teekauppa Veiström)

IMG_20180616_083359

Muistattehan, kun hankin tetsubinin, valurautaisen pikkupannun? Olen täysin rakastunut sen teehen antamaan, hienoon metalliseen vivahteeseen. Minulta kuitenkin loppui kaikki maustamaton tee, joten lähdin Teekauppa Veiströmiin tsekkailemaan, mitä pannussa voisi seuraavaksi hauduttaa.

Pohdimme kauppiaan kanssa vaihtoehtoja, ja hän suositteli erityisesti Japanilaista Sencha p2:ta, joka tuntui jo tuoksupurkista nuuhkaistuna ihan mielettömän hyvältä valinnalta. Teenlehdet tuoksuvat voimakkaan makeilta ja ruohoisilta, vähän kuin sateen jälkeen astuisi jollekin satumaiselle niitylle.

Ja sitten vain hauduttamaan! Tetsubinin vetoisuus on 1 dl. Teenlehtiä tulisi ohjeen mukaan mitata 4 tl/l, joten kauhean eksaktia tämä mittaaminen ei ole, mutta yritin parhaani mukaan sen 0,4 teelusikallista sihtiin mittailla. Lämpötilasuositus on 70 astetta ja haudutusaika 2 minuuttia. IMG_20180616_083415

Huomasin heti, että tässäpä tee, joka sopii valurautaiseen pannuun. Haudutettu tee on vahvaa ja umamista (makua on vaikea kuvailla, se on kotoisaa ja pehmeää, muttei makeaa). Tee maistuu tutulta, japanilaiselta senchalta, mutta on voimakkaampaa ja syvempää – tekee mieli sanoa ‘tummempaa’, mutten tiedä, onko se mikään oikea maun määre. Minusta liian umaminen tee on helposti ällöttävää, mutta tästä teestä sitä tunnetta ei synny lainkaan. Teen ja metallin yhdistelmänä syntyy raikas, puhdas lopputulos.

Mutta mikä kummallisinta: viimeinen kulaus teetä on makea kuin karkki. Mistä se tietää olevansa viimeinen kulaus? (Ehkä maku on vain seurausta siitä, että tee on jäähtynyt maljassa.)

Teekauppias suositteli paria muutakin teetä tetsubiniin. Niihin palaan vielä. Jos tästä valinnasta on mitään pääteltävissä, odotettavissa on mahtavia makuja.

(Löysin vielä samalla reissulla tismalleen minipannuuni istuvan haudutuskorin Take T:stä, jolla on uusi liike Ratinassa. Tämä tulee helpottamaan elämääni, koska ainut pannuun sopiva sihtini on ollut superpieni, ja hauduttaminen sen kanssa on ollut puolittaista tuskaa.)

 

 

 

 

 

Advertisements

Ouzbekistan Amande & Pistache (Terre d’Oc)

 

Minulle suositeltiin teenjanoon Seinäjoella Valkoinen puu -kahvilaa. Kävin siellä tänään, ja – mahtavan lounassalaatin lisäksi – löysin sieltä teelistan. Mikä ilo!

Listalta minua alkoi kiinnostaa uzbekistanilainen musta tee, jossa on pistaasipähkinää ja mantelia. Join sitä kupillisen lounaan kanssa, ja päädyin ostamaan teetä myös mukaan. (Ensin vähän epäröin, tuleeko musta tee juoduksi, mutta kun huomasin, että tee mausteineen on luomua, jotenkin tein päätöksen ja ostin sen mukaan.)

Tee on varsin nätissä peltirasiassa, ja ilokseni irtotee on purkissa ilman muovipakkausta. Purkki kertoo teen sisältävän kiinalaista mustaa teetä (mausteet tekevät sekoituksesta uzbekistanilaisen, ei teen alkuperämaa) ja mantelia, pistaasia sekä kehäkukan terälehtiä ja aromia. Haudutusohjeena on 95 astetta ja 5 minuuttia.

Valmistin teetä pannullisen kotona. Sen tuoksu on makea ja vähän maitoinen. Haistan myös paahdetun mantelin.

Maultaan tee on tosi pehmeää eikä yhtään hapettuneen oloista. Makea ja pähkinäinen tee miellyttää myös tällaista vähemmän mustaa teetä juovaa ihmistä. Pannullinen meni jälkiruoaksi että hujahti.

Jos osaat ranskaa, voit lukea lisää teestä sen valmistajan sivuilta.

Vietnam Oolong Oriental Beauty Light (Demmers Teehaus)

IMG_20180521_100700
Kävin Kemiönsaaressa kirjoittamassa runoutta, ja saaresta löytyi divari-kirjakauppa-teekauppa. Sieltä tein sitten sekä kirja- että teeostoksia, joista tänään kupissani on Demmers Teehausin Vietnam Oolong Oriental Beauty Light.

Teelehdet ovat suuria ja avoimia (eivät sellasia nyyttejä kuin oolong-teessä usein). Haudutin teen pussin ohjeen mukaisesti, eli lämmitin veden 80-asteiseksi, mittasin teenlehtiä suhteessa 4 tl/litra vettä ja haudutin 2 minuuttia. IMG_20180521_100112

Teen tuoksu on todella vahva ja ylikypsän hedelmäinen, tuttu tumman oolongin tuoksu. Maultaan tee on sen sijaan kevyttä: vaikka siinä toki vähän maistuu mustan teen hapettuneisuus, se on vain kevyt vivahde. Tee on nimensä mukaisesti hienostuneen kevyttä.

En ole koskaan ennen tainnutkaan juoda vietnamilaista oolongia. Olen tähän sika-säkissä-ostokseeni kyllä todella tyytyväinen (Kemiön kaupassa oli tuoksupurkkeja varmaan kaikesta muusta teestä paitsi tästä, ja silti valitsin tämän). Kun tee ei ole päällekäyvää, nautin siitä enemmän: se tuntuu kuiskaavan tärkeitä asioita sen sijaan että se yrittäisi saada huomioni huutamalla.

 

Maukas Puolukka Vanilja (Teekauppa Veiström)

IMG_20180517_140518

Mustat, maustetut teet kaapissani ovat lähinnä vieraita varten. En itse juo juuri koskaan mustaa teetä.

Valmistin tätä Maukas Puolukka Vanilja -teetä (Teekauppa Veiström) juuri parille ei-teenjuoja-ystävälleni. Reaktiot olivat myönteisiä: “jos tee maistuisi aina tältä, joisin useammin teetä!”

Tee maistuu aina tältä, jos sen valmistuksessa muistaa pari asiaa. Ensinnäkin valmistan mustan(kin) teen aina 80-asteiseen veteen. Vaikka musta tee yleensä kestää lähes kiehuvan veden, haluan välttää kaikkea karvautta sen maussa ja suosin vähän viileämpää vettä. Toiseksi mustaa teetä mitataan sihtiin 4 tl/litra vettä. Kolmanneksi haudutusaika: pääni osaa jo aika omatoimisesti laskea kahden minuutin haudutusajan, mutta kelloa sopii ajan mittaamiseen myös käyttää.

Maukas Puolukka Vanilja -luomutee sisältää mustan teen lisäksi puolukkaa, vaniljaa ja appelsiinia. Olen erityisen iloinen aidosta vaniljasta, sillä vanilja-aromi on usein eläinperäistä ja ällöttävää.

Olen juonut tätä teetä toistuvasti usean vuoden aikana. Sitä on yleensä kotonani jemmassa juurikin vierasvarana.

Tee on siten helppoa, että lähes kaikki pitävät siitä. Se on pehmeää ja vähän makeaa (vanilja) ja pikkuisen marjaisaa (puolukka). Se toimisi varmaan oikein hyvin porttina teemaailmaan sellaselle ihmiselle, joka “ei tykkää teestä”. (Itselleni iskee toisinaan puolukka-vanilja-himo, ja juon teetä runsaat määrät sitruunamuffinssien seurana.)

 

 

 

 

Paratiisi Sen Cha (Forsman)

IMG_20180515_084839

Minulla on vuosia ollut yksi luottotee, jota on saanut suunnilleen jokaisesta ruokakaupasta: Forsmanin Päärynä-sencha. Se on pelastanut minut aina, kun on tullut yllättävä tarve saada vihreää irtoteetä. Se on hyvää ja kevyttä, ja sitä myydään joka paikassa.

Paitsi ettei enää. Vappuna kaipasin äkkiä mukaan napattavaa irtoteetä ruokaostosten yhteydessä, ja kyseinen ruokakauppa ei tarjonnut päärynäteetä. Sen sijaan valikoimissa oli Paratiisi-senchaa, jossa on useita eri hedelmiä. Tee tuoksui jo pussin läpi hedelmäiseltä, ja ajattelin, että meneehän tämä nyt varmaankin tässä tilanteessa.

Paratiisi-teessä on passionhedelmää, kiiviä ja ananasta sekä appelsiininpaloja ja ruusun terälehtiä. Teenlehdet näyttävät mukavilta, koska seassa on paljon hedelmänpaloja ja väriä. IMG_20180515_084707

Haudutettuna tee on hyvin vaaleankeltaista ja tuoksuu hedelmiltä. Se on makeaa, mitä nyt tietysti voi odottaa, kun siinä on ananasta ja ties mitä. Maku on melkein kuin hedelmämehussa.

Päärynäteen korvaajaa tästä ei missään tapauksessa minulle tule. Tämä on sellaista teetä, jota voi juoda yhden kupillisen ja sitten kaipaakin jo jotain vähän teemäisempää. Voin tosin kuvitella, että on paljonkin ihmisiä, joiden mielestä tämä olisi ihan herkkutee.

 

Tetsubin

IMG_20180508_172100

Vaikka koko ajan yritän sanoa “tsetsubin”, tämän japanilaisen valurautaisen pannun oikea nimi on tetsubin. Ostin pannun viimeisenä teetyöpäivänäni Teekauppa Veiströmissä, josta lähdin nyt kirjoitusvapaalle (saattaa olla, että tämä blogikin päivittyy pikkuisen enemmän, kun istun koko kesän kirjoittamassa ja juomassa teetä).

Oma tetsubinini on yhden desilitran kokoinen. Se on emaloimaton, eli koko pannu sisäpintaa myöten on valurautaa. (Olen ihastunut valurautapannujen helppouteen, mutta tähän asti olen omistanut vain sisäpuolelta emaloituja pannuja.)

Tetsubinia käytetään perinteisesti veden keittämiseen teetä varten, ja ajatuksena on, että veden keittäminen valurautapannussa muuttaa veden makua siten, että se vaikuttaa teen makuun (tietysti hyvään suuntaan). Sen, mitä olen tetsubineista lueskellut, olen ymmärtänyt, että pannu sopii vihreälle ja valkoiselle teelle sekä pu erhille – oolongin ja mustan teen makuja se typistää.

Koska pannuni nyt tosiaan on vain 1 dl:n kokoinen, en ole alkanut keitellä siinä vettä. Olen käyttänyt sitä teen hauduttamiseen, mikä sekin on (lähteestä vähän riippuen) ihan oikea tapa käyttää pannua, sillä vaikka valurautaisissa pannuissa ihan alun perin vain keitettiin vettä, niitä alettiin pian käyttää myös teen hauduttamiseen.

Valurautapannua ei saa pestä pesuaineilla, joten puhdistin sen sienellä ja kiehuvalla vedellä muutamaan kertaan. Sitten vain teetä hauduttamaan!

Koska pannun tuoksu on vahvan rautainen, pelkäsin hauduttaa siinä vihreää teetä ja aloitin pu erhista. Aika pian kuitenkin tajusin, että pu erh on luonteeltaan niin voimakkaan makuista, etten erota pannun vaikutusta teen makuun. Siirryin sitten rohkeasti valkoiseen pai mu tan -teehen.

Ja arvatkaapa mitä? Teestä tuli kirkkaan makuista, kuin se olisi valmistettu jäisen vuoristopuron veteen. Vaikutus oli niin selvä ja järisyttävä, etten ollut uskoa sitä. Haudutin sitten heti perään (kokeilut ovat helppoja, kun pannu on niin pieni) vihreää teetä (nepalilaista SFTGFOP:ia), ja vaikutus makuun oli sama: lievä metallisuus, joka kirkastaa teen maun ja luo hämmentävän hienoja aromeja. IMG_20180514_174011

Olen hauduttanut pannussa sekä gongfu-tyylisesti (runsaasti teenlehtiä suoraan pannuun ja lyhyitä haudutusaikoja) että sihdin avulla (minulta sattui löytymään yksi juuri pannuun sopiva minisihti). Sihdin kanssa hauduttaminen on helpompaa, koska rautainen pannu ei saisi seistä pitkään täynnä märkiä teenlehtiä, ja sihdin kanssa ne on helppo ottaa pannusta pois.

Hauduttamisen jälkeen pannu huuhdellaan kuumalla vedellä ja kuivataan. Jos sen jättää märkänä seisomaan, se ruostuu.

Olen niin ihastunut pannuuni, että melkein otin sen mukaan kirjoitusmatkalle Kemiöön. En ottanut, ja kaduin sitä kolme päivää. Tästä eteenpäin kannan sitä mukanani, kuulkaa! Se on pieni ja kestävä, eli juuri sopiva matkapannu.

Olen myös lukenut väitteitä siitä, että valurautaisesta pannusta irtoaa teehen rautaa, mikä on terveellistä. Toisaalta tee vähentää raudan imeytymistä, joten kuka näistä tietää. Pannussa haudutetun teen maku jää kuitenkin kiehtomaan ja tekee mieli kokeilla kaikkea mahdollista teetä. Miltä tuo maistuisi tetsubinista? Entä tuo?

 

 

Vihreä limetee, Pella’s

Käyn Pella’s-kahvilassa (Tampere) noin kerran viikossa. Siellä on hyvä teelista, mutta varmaan vuoden ajan tilasin aina yhtä ja samaa oolongia, kunnes se poistui listalta. Olin uuden edessä.

Olen nyt muutaman kerran valinnut vihreän limeteen. Irtoteet tulevat tamperelaisesta Teekauppa Veiströmistä, myös tämä vihreä lime.

Tee on raikasta ja oikeaan lämpötilaan valmistettua. Vain haudutusajasta tulee itse pitää huolta. Yleensä teen kanssa saa myös palan tummaa suklaata.

Koska santsikannullinen vettä kuuluu hintaan, olen joskus kokeillut teestä myös toisen haudutuksen. Se toimii – maistuu lähes yhtä paljon limeltä kuin ensimmäinenkin.

Ainut, mikä hämmentää, on kupin koko suhteessa pannuun (lähes yhtä iso), mutta olen käsittänyt olevani vähemmistössä, kun haluan aina juoda teeni pienistä kupeista.

Pella’s on päivästä ja kellonajasta riippuen joko hiljainen tai täysi ja kaikuisa. Suosin arkiaamuja, jolloin äänimaailma on riittävän lempeä. Teen puolesta suosittelen kahvilaa surutta. Tee on aina hyvää, en ole pettynyt kertaakaan.

Berry Mary (T-House)

IMG_20180506_100737

Kyllä, eilen oli erikoinen päivä: ostin jyväskyläläisestä T-Housesta pelkästään maustettuja teelaatuja. (Heillä on hyvä valikoima myös maustamattomia, ja niitä testailinkin vuodenvaihteessa.)

Minulla on aina haussa maustettuja vihreitä teitä, jotka eivät ole ällöttäviä. Niinpä aina välillä pitää uskaltaa kokeilla uusia. T-Housen Berry Mary kuulosti raikkaalta. Siinä on vihreän teen lisäksi valkoista teetä, sitrushedelmien viipaleita, sitruunaruohoa, piparminttua, mansikkaa ja auringonkukan terälehtiä. Ai niin, ja “aromia”, josta nyt en sitten tiedä, mitä se on.

Haudutin teen siten kuin aina vihreän teen haudutan, eli 6 tl/l, 80-asteinen vesi, 2 minuuttia. Tee tuoksuu hyvältä heti, kun vesi osuu teenlehtiin.

Valmis tee on marjaisaa, oikeastaan tosi mansikkaista. Piparminttua en mausta erota, mutta sitrushedelmät ja mansikka tuottavat varsin kesäisen yhdistelmän. Tee on kevyttä ja makeaa, ei mitenkään tukkoon maustettua.

Vähän jään kaipaamaan jotakin potkua, ehkä sitä piparminttua, koska tiedän sitä teessä olevan. Kaiken kaikkiaan kuitenkin keskivertoa parempaa maustettua teetä tämä on.

Choco Orange (T-House)

IMG_20180505_181830

Vaikka minulla on vähän huonoja kokemuksia maustetusta pu erhista (tähän asti maistamani ovat olleet liian makeita tai muuten vain jotenkin hyökkääviä), ostin tänään Jyväskylän T-Housesta appelsiinisuklaista pu erhia. Se on se tuoksu, kuulkaa – myyjäkin sanoi, että tämä tuoksuu ihan Fazerinalta (ainoa maitosuklaa, jota suostun syömään).

Tee sisältää kiinalaista pu erhia, appelsiinin kuoria, kaakaota, aromia, murskattuja kaakaopapuja sekä suklaata ja appelsiinin paloja. Tällainen asinesosalista on heti jotenkin pelottava, koska, no, pelkään aina kaikken maustetun teen olevan tosi makeaa.

Haudustusohjeeksi sain kiehuvan veden ja viitisen minuuttia pitkän haudutusajan. En ihan kiehuvaksi asti vettä päästänyt, mutta hyvinkin sellaiset 95 astetta se hauduttamisen alkaessa oli. Mittasin teenlehtiä 4 tl/l.

Ja kuulkaa, tee ei ole hyökkäävää eikä ällöä tai esanssista. Mahtavaa.

Ensimmäinen haudutus on hyvin appelsiininen, ja suklaata pitää siitä vähän haeskella. Toinen haudus sen sijaan on suklaisempi (ja täten minusta jopa ensimmäistä parempi). Suklaan sijasta maku on oikeastaan kaakaopapu, joka on karvas eikä liian makea. Se toimii appelsiinin kanssa hyvin. Pohjateenä käytetty pu erh ei ole mitenkään vahvaa tai persoonallista, mikä toki ymmärrettävää onkin, koska sitä on lähdetty maustamaan. IMG_20180505_181306

Maustetut teet harvoin päätyvät lemppareikseni, mutta tätä juon varmaan ihan mielelläni 50 gramman pussillisen. 50 grammaa teetä maksoi 4,40 €.

T-Housen pakkaukset vähän epäilyttävät minua, koska niissä on ikkuna. Olen välittömästi varma, että teen maku väljähtyy pakkauksessa nopeasti (en ole testannut vaan olen siirtänyt teen kotona toiseen astiaan).

 

Mae Salong Jin Xuan Oolong + savipannu

IMG_20180322_122156

Pitkään, hartaasti, verkkaan ja hitaasti harkittuani ostin yixing-savisen teepannun (Teekauppa Veiströmistä, josta ostin pannuun myös teen). Valitsin sen sekä estetiikan että koon perusteella: yhden desilitran pannu on maksimikoko, jonka halusin, joten valitsin sen kokoisista mielestäni kauneimman.

Pannun käyttöönotto on monivaiheinen prosessi. Löysin yhdet ohjeet täältä. Tiivistetysti:

– Ensin teepannua keitetään puhtaassa vedessä 3-5 minuuttia. (Minua pelotti laittaa teepannua porisevaan kattilaan, joten oikaisin tässä niin, että täytin pannun kiehuvalla vedellä ja valelin sitä ulkopuolelta myös.)

– Sitten pannussa haudutetaan sitä teetä, jota siinä on tarkoitus aina ja ikuisesti hauduttaa. Tämä tee kaadetaan isompaan astiaan, ja hauduttamista jatketaan, kunnes astia on täynnä.

– Seuraavaksi pannu laitetaan teehen likoamaan. Sen annetaan olla teessä, kunnes tee on kokonaan viilennyt. Näin pannu imee itseensä sitä teetä, jota sen on tarkoitus tästedes imeä itseensä jokaisella haudutuskerralla. IMG_20180323_092048

Teen imeyttämisen ajatus on siinä, että huokoinen yixing-savi imee itseensä paljon teen makua. Täten teestä tulee pannussa aluksi aina laihaa, ellei pannua jo etukäteen käsitellä teellä.

Tänään sitten pääsin kaikkien näiden vaiheiden jälkeen teen juomiseen asti. Olen valinnut pannulle Mae Salong Jin Xuan -oolongin, joka on luontaisesti kermainen oolong (sitä ei ole höyrytetty vuohenmaidolla, kuten monet milky oolongit). Ajattelin, että pikkuhiljaa kermaistuva savipannu antaa vuosien mittaan ihanan aromin teehen. (Valinta voi aina mennä pieleenkin, mutta tässä nyt silti pysyn.)

Tämä oolong on vähän hassua haudutettavaa, koska lehdet aukeavat hyvin hitaasti. Näin ollen en saanut sellaista normaalia alle 10 sekunnin haudutusta toimimaan, koska lehdillä menee vähän pidempään aueta ja alkaa antaa makua. (Voi tosin myös hyvin olla, että teestä tosiaan tulee uudessa pannussa aluksi sen verran laihaa, että lehtiä vain yksinkertaisesti pitäisi annostella pannuun enemmän.)

Lehtien annosteleminen savipannuun on minulle edelleen vähän mysteeri. Desilitran pannuun mittasin 1,5 teelusikallista teenlehtiä, mutta on olen myös lukenut ohjeen, jonka mukaan lehtiä pitäisi laittaa 1,5 ruokalusikallista. Lähden tähän hommaan kokeilemisen kautta, eli jos omalla mitallani teestä tulee laihaa, laitan seuraavalla kerralla enemmän lehtiä. Kyllä se sopiva määrä sieltä löytyy.

Savipannussa haudutettaessa on muistettava, ettei pannua saa täyttää vedellä piripintaan. Pannuun pitää jättää vähän ilmaa, jotta tee voi hengittää. IMG_20180323_092034

Ai niin, ja se tee sitten? Tuntuu vähän omituiselta kirjoittaa siitä mitään tässä vaiheessa. Tee on pannun ja haudutuskertojen yhteistyötä, vähitellen syntyvä symbioosi.

Mutta nyt tämä tee on kevyttä, kermaista ja pehmeää. Ensimmäisissä haudutuksissa tuntuu savipannun maku, mutta luulen, että saven maku väistyy vähitellen viikkojen, kuukausien ja vuosien mittaan pannuun kertyvän teen maun alta.

Ensimmäisen yixing-pannuni kanssa en pysynyt järkkymättä valitsemassani teelaadussa vaan vaihdoin muutaman haudutuksen jälkeen vihreän teen tieguanyin-oolongiin. Nyt aion pysyä tässä teessä horjumatta. Yixing-savella on muisti, ja jokainen haudutus jättää sen huokosiin makua. Parhaan teen antaa pannu, johon on kerrytetty aina vain sitä samaa makua ja saman teen öljyjä.

Sidonnaisuuksistani yms. täällä.