Pu’er 357 g, kypsennetty (Teekauppa Veiström)

IMG_3876

Tällaisena matkustamattomuuden aikana on erityinen ilo asua kävelymatkan päässä teekaupasta. Tämän kevään teeni tulevatkin melkein kaikki tamperelaisesta Teekauppa Veiströmistä. Viime kuussa tein tilaukseni teekaupan verkkokaupassa ja noudin teet liikkeestä, mikä on kätevä tapa vähentää ihmiskontakteja. Tilaukseni mukana oli tämä reilun 300 gramman painoinen kypsennetty pu erh -kakku.

Ison teekakun ostaminen on aina vähän jännittävää, koska mitä jos ei pidäkään teestä? Ja sitten sitä on valtava kakku! Mutta uskalsin luottaa siihen, että pidän lähestulkoon kaikesta maustamattomasta pu erhista. Sitä paitsi teen pakkaus lupaa, että tee on “full of good blessing” – kuinka pieleen sellaisen kanssa voi mennä?

Aloitin kakun tänään rikkomalla siitä osan lasipurkkiin. Näin teetä on kätevämpi käyttää, kun sitä ei tarvitse olla aina murtamassa suuresta kakusta, kun haluaa hauduttaa pannullisen.

Tästä teekakusta irtoaa hyvin vähän tuoksua. Edes kakun murtaminen ei pöläyttänyt siitä irti oikein mitään. Vasta märät lehdet alkavat tuoksua: niistä irtoaa pehmeä, hiukan pistävä ja jopa navettaminen aromi.

Haudutin teetä kaksi minuuttia noin 90-asteiseen veteen. Odotin kaatavani teemaljaan hyvin tummaa teetä, mutta lopputuloksena on varsin vaalea, keltainen tee.

Ja se maku! Mikä yllätys! IMG_3628

Tee on kuin kermatoffeeta. Ihan oikeasti; teessä on paahdettu ja kermainen, keksimäinen ja makea maku. Vaikka tee on maustamatonta, se on todella toffeista. Lähin teemielikuva tästä on milky oolong, vaikka pu erh on luonteeltaan muuten kaukana oolongista.

Kuinka ihmeellistä tee onkaan, ajattelen taas. Tällaisia yllätyksiä teen maailma on täynnä. (Ja nyt kiittelen itseäni, että ostin tätä valtavan teekakun kaappiini.)

Pitäähän tällaisesta teestä maistaa myös toinen haudutus. Nyt saan eteeni syvän oranssin, lähes punaisen juoman. Sen tuoksu on hyvin mieto, korkeintaan vähän yrttimäinen.

Toisen haudutuksen maku on ensimmäistä vahvempi. Nyt siitä erottuu hiukan metallinen tai kivinen vivahde, vaikka vahvin makumaailma on edelleen makea ja toffeinen. Nyt ensimmäisen haudutuksen pehmeyden tilalla on kuitenkin paahdettu, miltei palanut sivumaku.

Tämä on todella viehättävä tee. Toffeinen, makea jälkimaku on aivan hurmaava. Vaikka nyt en juonut kuin kaksi pannullista, odotan innolla seuraavia ja seuraavia haudutuksia.

 

 

Tiibetin musta ylänkötee (Teekauppa Veiström)

FullSizeRender
Onpa maltainen tuoksu! ajattelen, kun avaan teepakkauksen. Teekauppa Veiströmin Tiibetin musta ylänkötee on isolehtistä ja vahvasti tuoksuvaa mustaa teetä.

Haudutan teen ohjeen mukaan 95-asteiseen veteen. Haudutettaessa teenlehdistä irtoaa hedelmäinen ja terävä tuoksu.

Teenlehdet turpoavat sihdissä moninkertaisiksi. En ole tottunut tällaiseen mustan teen kanssa – yleensähän vihreä tee vaatii ison sihdin ja paljon tilaa. Tätä haudutellessa kannattaa siis valita suurin tarjolla oleva sihti, etteivät lehdet turpoa tukkoon, jolloin maun irtoaminen lehdistä jää vajaaksi.

Valmis tee on yllättävän syvän keltaista, ihan kuin simaa. IMG_3872

Ja sitten maku: vahvasti maltainen, kuten tuoksusta voi päätellä. Mausta löytyy myös esimerkiksi hunajan ja heinän vivahteita. Jostain syystä pidän kovasti maltaan mausta teessä, vaikken olekaan yhtään oluiden ystävä. Heinän ja ruohomaisen makunsa vuoksi tämä sopii myös hyvin kaltaiselleni vihreän teen ystävälle.

Teessä on tuttua mustan teen hapokkuutta, mutta se ei ole yhtään tunkkaista. Tämä on sellainen herkkutee, jota voisin juoda vaikka miten paljon.

Olen juonut paljon puerhia viimeisen vuoden aikana, ja sen myötä mustan teen maistelu on muuttunut haastavaksi. Musta tee maistuu usein jotenkin laihalta, kun on tottunut voimakkaaseen puerhiin. Tämä tiibetiläinen tee ei tuota mitään ongelmaa. Teen maku on rikas ja monipuolinen, ja siinä riittää maisteltavaa helposti useamman maljallisen verran.

*

Sain teestä maistelunäytteen Teekauppa Veiströmistä.

Pu Erh Pistaasi (Teeletti)

Näyttökuva 2020-04-15 kello 13.32.41

Tilasin lahtelaisesta Teeletistä maustettuja puerheja. Yksi tilaamistani oli Pu Erh Pistaasi. Suhteeni Teeleidin pistaasi-puerhiin on aaltoillut vuosien mittaan; välillä se on liian makeaa, välillä turvallisen pähkinäistä ja paahteista.

Teeletin puerh sisältää teenlehtien lisäksi pistaasia, aromia ja pioninkukkaa.

Haudutin teetä kolme minuuttia. Käytin lähes kiehuvaa vettä ja mittasin teetä yhden teemittalusikallisen kahta desilitraa kohden.

Maultaan tämä pistaasitee on lähellä Teeleidin vastaavaa. Minulla ei ole sitä enää, joten en voi vertailla puerheja rinnakkain, mutta päällimmäinen, vähän paahteisen pähkinäinen maku on tuttu.

Teeletin pistaasiteessä on kuitenkin jokin makeampi aromi, vähän kuin jokin kova karkki (jokin Fazerin parhaista, tummanruskea ja toffeinen). Tee on lohdullista ja herkullista ja karkkimaista ja yhtä aikaa jotenkin lämmintä ja kotoisaa. Juuri sitä, mitä kotiin erakoituessaan saattaa kaivata.

Suhteeni pistaasiin on edelleen ongelmallinen. Juon ostamani 50 grammaa teetä pois saman tien, ja vannon, etten palaa sen pariin enää koskaan. Kunnes sitten taas ostan uuden paketin, jonka hotkaisen. Tämä on karkinnälkään juotava tee; sellaistakin ihminen toisinaan tarvitsee.

20 ml yixing-savipannu ja Palace Needle (Teekauppa Veiström)

IMG_3677

Katselin eilen Sherlock-tv-sarjan toisen osan, jossa haudutetaan teetä satoja vuosia vanhoilla savipannuilla. Tunsin piston sydämessäni, koska savipannuni ovat olleet vähällä hauduttelulla jo jonkin aikaa. Nostin hyllystä esiin uusimman savipannuperheeni jäsenen, 20 ml kokoisen yixing-savipannun, jonka ostin aikanaan Teekauppa Veiströmistä (Tampere).

Minulla oli tähän pikkupannuun pitkä suhde jo ennen kuin ostin sen. Katselin sitä kuukausia. Mietin, onko noin pieni pannu käytännöllinen. Onko se jo vähän liian pieni? Onko se edes tarkoitettu teen hauduttamiseen vai onko se vain koriste?

Lopulta uteliaisuuteni voitti ja ostin pannun. Koska savipannuilla on tarkoitus hauduttaa vain yhtä teetä, päätin pyhittää tämän pannun kiinalaiselle vihreälle teelle. Olen tietoinen, että näitä teelajeja on tosi monen makuisia, mutta olen yrittänyt käyttää pannussa vain samansukuisia makuja.

Eilen ja tänään hauduttelin pannulla Palace Needle -teetä (sekin on Teekauppa Veiströmistä).

Pannu on oikeasti helpompi käyttää kuin sen koosta voisi kuvitella. Oikeastaan se on helpompi käyttää kuin isot savipannut, koska voin laiskuuttani jättää yhden vaiheen välistä: teetä ei tarvitse kaataa pannusta lasiseen kannuun, koska haudutettua teetä tulee kerralla vain 20 ml, joten se mahtuu hyvin yhteen gongfu-teemaljaan. (Jos saisin jostakin riittävän pienen lasikannun, käyttäisin sellaista kyllä ihan silkasta teen katselemisen ilosta.)

Olen gongfu-haudutuksia tehdessäni todennut aika hyväksi määräksi mitata teenlehtiä teelusikallisen puolta desilitraa kohden. Tähän pannuun siis menee vähän alle puoli teelusikallista lehtiä. Se tuntuu valtavalta määrältä pannun kokoon nähden, mutta haudutuksetkin ovat lyhyitä.

Kaadoin n. 80-asteista vettä pannuun ja huuhtelin lehdet, eli kaadoin veden melkein saman tien pois. Sitten tein ensimmäisen, kymmenen sekunnin mittaisen haudutuksen.

Pikkuruinen pannu tuntuu aivan räjäyttävän teen tuoksun eloon. Pannussa tuoksuu saven aromi, sateinen maa ja kosteat, tuoreet teenlehdet.

Teen maku on vahva ja täyteläinen. Ensimmäinen haudutus on niin voimakas, että se on vähän karvas, mutta päämaku on tuttu, ruohoinen. FullSizeRender (1)

Toisessa haudutuksessa (8 sekuntia) alkaa löytyä jo keveyttä.

Kolmas hauduts (10 sekuntia) on yhtäkkiä makea. Umami korostuu joka haudutuksella. Ensimmäisen haudutuksen karvauskin palkitaan nyt – makeus tuntuu aivan erityisen herkulliselta, kun sen alle on juonut sen karvaamman haudutuksen.

Ja sitten neljäs haudutus (10 sekuntia) on se täydellinen. Kirkkaan keltainen, maultaan puhdas ja kevyt tee on vahvan umamista. Siinä maistuu tuoreus, joka tuntuu ilmassa sateen jälkeen.

Pannussa on vahva, makea kukkaistuoksu.

Minulla on usein gongfu-hauduttelussa se ongelma, etten jaksa juoda teetä kovin monta pannullista. Tällöin teestä jää löytymättä vaikka mitä, sillä teen maku muuttuu jokaisella haudutuskerralla. Tämä pikkuruinen pannu onkin täydellinen vihreän teen gongfu-hauduttamiseen! Neljännen haudutuksen jälkeenkin olen juonut vasta alle desilitran teetä, ja jaksan jatkaa hauduttamista vielä monta kertaa.

 

 

 

 

Tuocha-pu’er, kypsennetty (Teekauppa Veiström)

FullSizeRender(4)

Kun suosituksia kotona pysyttelyyn alettin antaa, kävin hamstrailemassa teetä Teekauppa Veiströmissä. Ennen kuin aloin juoda puerhia nykyisissä määrin, haaveilin aina suurista puerh-teekakuista. Nyt, kun olen puerhin suurkuluttaja, nämä teekakut alkavat olla ihan normaaleja ostoksia. Tällä kertaa ostin 100-grammaisen Tuocha-pu’er-kakun.

Suuri ilo puerh-kakkujen kanssa on niiden avaaminen ja purkaminen käyttöön. Minulla ei ole varsinaista puerh-veistä, mutta tylppäkärkisellä veitsellä pärjää ihan hyvin. Veitsi työnnetään teekakkuun lehtien suuntaisesti, ja näin irrotellaan lehtiä hadutettavaksi.

Koska en jaksa tehdä tätä joka päivä uudestaan, olen ottanut tavaksi purkaa vähän isomman määrän teekakkua purkkiin kerralla, ja käyttelen teetä sitten purkista. Kakku odottaa kaapissa uutta hajottamiskertaa.

Tämän teekakun tuoksu yllätti minut. Kun mursin kakkua käyttöön, siitä tulvahti yllättävän raikas, makea ja hedelmäinen tuoksu. Puerhista puhutaan usein navettamaisena, mutta mitä enemmän puerhia juon, sitä harvemmin huomaan kohtaavani voimakkaan navettamaisia tuoksuja tai makuja.

Haudutan puerhin aina lähes kiehuvaan veteen. Mittaan teemittalusikallisen teenlehtiä kahta desilitraa kohden, ja haudutan kaksi minuuttia. Käytän pientä pannua, koska haluan hauduttaa teenlehdet useampaan kertaan. Joskus kyllä laitan käytetyt lehdet myös minigrip-pussiin ja jääkaappiin yöksi, mutta en kovin usein – minusta teen maku ei ole ihan parhaimmillaan enää jääkaappikeikan jälkeen.

Puerhille (kuten teelle yleensäkin) tekee hyvää seistä pannussa muutama minuutti hauduttamisen jälkeen. Maku tasapainottuu, kun tee saa hapettua hetken.

Tämän puerhin maku on maanläheinen, vähän savinen. Teessä on märän maan makua, jossa on syksyisen metsän vivahde. Vaikka teenlehtien tuoksu on hedelmäinen, maku on enemmänkin maltainen.

Kaikista näistä määritelmistä huolimatta tämä on kuitenkin tosi raikas tee (sitä sanaa ei tule usein yhdistäneeksi puerhiin). Teessä on vahvasti makua, mutta se ei ole liian tymäkkää.

Tämä on tällä hetkellä ihan lemppari-puerhini, ja olen juonut tätä niin paljon, etten edes kehtaa sanoa, kuinka nopeasti teekakku on huvennut.  Olen jo laittanut Veiströmin verkkokaupasta tilaukseen vielä isomman puerh-kakun – se on tosin sitten eri puerhia, jonka kanssa pääsen ihan uudelle makuseikkailulle.

 

 

Pu Erh Earl Grey (Teeletti)

Olin myyty heti kun näin lahtelaisen Teeletin mainostavan Pu Erh Earl Grey -teetä. Sain hyvän syyn täydentää teevarastoja nyt, kun kotona vietetty aika on lisääntynyt hurjasti. Teeletistä tilaamani puerhit saapuivat tänään, ja haudutin earl greytä saman tien.

Pu Erh Earl Grey on Teeletin oma sekoitus, ja se onkin ainoa earl grey -puerh, johon olen törmännyt. Suurena bergamotin ja puerhin ystävänä kasvatin odotukseni suuriksi.

Tee sisältää puerhia, ananasta, appelsiininkuorta, sitruunaruohoa, bergamottia, aromia ja ruiskaunokkia.

Heti kun pakkauksen avaa, sieltä tulvahtaa supervahva bergamotin tuoksu. Tee on kaunista; sitruunaruoho ja ruiskaunokin kukat piristävät teenlehtien ulkonäköä.

Haudutin teetä, kuten yleensäkin puerhia, eli lähes kiehuvaan veteen. Mittasin teelusikallisen teenlehtiä kahta desilitraa kohden ja haudutin teetä kolme minuuttia. Haudutusaika vaikutti varsin sopivalta, vaikka pakkaus antaa niinkin suuren vapauden kuin 1-5 minuuttia.

Valmiin teen tuoksu on voimakkaan sitruunainen. Siinä on myös jotakin hyvin makeaa hedelmää, ilmeisesti ananasta.

Teen maussa ensimmäisenä iskee bergamotti. Ihanan voimakas maku! Sitruunaruoho maistuu suussani saippuaiselta, minkä vuoksi yleensä vähän karttelen sitä, ja niin käy nytkin. Se on kuitenkin sen verran sivuroolissa tässä teessä, etten häiriinny siitä liikaa. Muut hedelmät (appelsiini ja ananas) löytyvät teestä, kun sen antaa vähän jäähtyä maljassa.

Tällaiselle pitkän linjan earl grey -fanille tee toimii tosi hyvin. Odotukseni todellakin palkittiin.

Mao feng (Dzen tea)

Tätä teetä ei voi juoda muistelematta sitä, miten tee löytyi. Olin syyskuussa Pietarissa, missä yhtenä päivänä otin tietenkin asiakseni kiertää Eremitaasin näyttelyt. Vietin museossa 5 tuntia kävellen kerroksesta ja salista toiseen.

Museon jälkeen ajattelin etsiä vielä kirjakaupan. Kävelin suuntaan, josta kuvittelin kaupan löytäväni, mutten löytänyt. Olin lopulta kävellyt noin tunnin, kun tajusin olevani tosi kaukana hotellista ja todella nääntynyt.

Päätin oikaista suorinta reittiä hotellille pikkukatujen läpi. Eräältä tällaiselta kadulta löytyi sitten Dzen Tea -teekauppa, pieni putiikki, jonne astuin sisään.

Ennen kuin ehdin sanoa mitään, minulle tarjottiin pieni gongfu-maljallinen gaiwanissa haudutettua oolongia. Tunsin saapuneeni paratiisiin!

Kauppa on erikoistunut puerhiin, mutta ostin sieltä muutakin. Tämä Huang Shan Mao Feng on yksi ostoksistani. Päädyin siihen tuoksunäytteen kautta; pidin tuoksusta, ja valitsin teen, ja vasta sitten huomasin, että se on Mao fengiä. Mao feng ei yleensä ole lemppareitani, mutta luotin tässä nenääni.

Teekauppa myi teet paperipusseissa, joten siirsin ne heti kotona tiiviisiin peltipurkkeihin. Paperin läpi aromit karkaavat varsin nopeasti.

Kun avaan purkin, suurilehtinen tee tuoksuu hedelmäiseltä ja raikkaalta. Lehdet ovat syvän vihreitä.

Haudutin teen ohjeen mukaan 75-asteiseksi (haudutusajaksi päätin 2 minuuttia).

Valmis juoma on hyvin vaaleaa ja kevyen näköistä. Auringonvalo saa sen näyttämään liikuttavan kauniilta.

Tee on maultaankin kevyttä. Se on kuin raikasta purovettä, jossa on syvä, umaminen aromi.

Olen vähän pelännyt, että puerh-innostukseni jälkeen en enää osaisi nauttia vihreän teen kevyimmistä mauista. Ei pelkoa! Huomaan asian olevan päin vastoin: rakastan sitä, miten ohuelta ja lempeältä tämä tee maistuu.

Saatan kokeilla tästä vielä vähän pidempääkin haudutusta, sillä tämä ei vaikuta teeltä, joka kitkeröityy kovin helposti. Tänään olen kuitenkin varsin tyytyväinen tähän, tee maistuu talvelta, joka on juuri kääntymässä kevääksi.

Musta appelsiini-lakritsitee, luomu (Teekauppa Veiström)

Näyttökuva 2020-02-09 kello 12.17.34

En ole lähes vuoteen juonut juurikaan mustaa teetä missään muodossa. Tämä aamu alkoi toisin: haudutin pannullisen Teekauppa Veiströmin Mustaa appelsiini-lakritsiteetä (se on mausteita myöten luomua).

Teenlehdet tuoksuvat jo pakkauksen läpi vahvasti makealta appelsiinilta. Lakritsin tuoksu jää hedelmän alle; myös haudutetussa teessä appelsiini on selvästi vahvin havaitsemani tuoksu. Haudutin teen pakkauksen ohjeen mukaan, eli kaksi minuuttia ja 80-asteiseen veteen.

Yllätyin eniten valmiin teen väristä. Se on aivan kultaista! Kaunis väri on jo puoli nautintoa, joten tuijottelin teetä hyvän aikaa ennen kuin join sen.

Itse asiassa tämä tee hyötyykin siitä, että sen antaa hauduttamisen jälkeen vähän aikaa hapettua. Teen maku muuttuu muutamassa minuutissa täyteläisemmäksi, se ikään kuin rauhoittuu ja asettuu tasapainoon.

Pohjateenä on musta luomutee Ruandasta. Mausteina teessä on luomulakritsia sekä luomuappelsiinia. Olen aina tykännyt ruandalaisesta mustasta teestä, jolla on omalaatuinen, maltainen maku. Maustettuna tämä tee toimiikin todella hyvin. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että jokainen maun kerros on tärkeä: tee on monikerroksista ja ikään kuin hengittävää (sen sijaan, että mausteilla olisi lähdetty tukkimaan jonkin halvan bulkkiteen makua).

Ja millainen maku sitten on? Ensimmäisenä maistan appelsiinin, vähän happaman ja makean hedelmän. Sen jälkeen tulee täyteläisen lakritsinen, syvän makea ja voimakas jälkimaku. Juomisen jälkeen lakritsi jääkin päällimmäiseksi mauksi, johon appelsiini tuo sopivasti raikkautta.

Koska tosiaan olen viime aikoina juonut tosi vähän maustettua mustaa teetä, tämä oli minulle supervahvaa. Tämä ei ole teetä, jota itse joisin usein, koska olen toisen tyyppinen teenjuoja, mutta voin kuvitella monenkin vieraan tykkäävän, jos tarjoan tätä heille. Jokin jännä (hyvällä tavalla) karkkimainen tunne juomisesta jäi – kuin olisi syönyt vahvoja hedelmäsalmiakkeja.

Pakkaus lupaa, että teetä voi hauduttaa kaksi kertaa. Itse join vain ensimmäisen haudutuksen, ja se riittii yhden päivän makeannälkään.

*

Sain teestä maistelunäytteen Teekauppa Veiströmistä.

 

 

Jasmiini-pu’er -tee, kypsytetty (Teekauppa Veiström)

FullSizeRender(1)

 

Juotuani kesän ja syksyn mittaan useita vahvasti maustettuja puerheja aloin kaivata lempeämpiä makumaailmoja. Bongasin tamperelaisesta Teekauppa Veiströmistä Jasmiini-pu’er -teen, jonka maku tulee teenlehtien joukkoon kuivatuksen yhteydessä lisätyistä jasmiininkukista.

Teenlehtien haisteleminen on yleensä hyvä tapa selvittää, miltä tee todennäköisesti maistuu. Tämän teen yhteydessä metodi ei kuitenkaan ihan toimi: teenlehdissä on pistävä tuoksu. Haudutettu tee sen sijaan ei ole lainkaan pistävää.

Olen hauduttanut tätä teetä likimain pakkauksen ohjeen mukaan (80 astetta, 2 minuuttia). Olen tosin joutunut alkutalvesta hankkimaan uuden vedenkeittimen, enkä vielä ole kehittänyt kykyä bongata sen äänestä, milloin vesi on tasan 80-asteista, joten usein olen käyttänyt vähän kuumempaakin vettä (kyllä minulla on lämpömittarikin, mutta minusta on tullut tällainen rento puerh-hauduttaja).

Valmis juoma on makeaa ja sopivasti jasmiinista. Tämä ei ole mikään kukkaistee. Jasmiini ei ole tymäkkä isku kitalakeen, vaan enemmänkin vihje ja vivahde. Jasmiinin makeus sopii todella hyvin puerhin omaan, maanläheiseen makumaailmaan.

Teenjuontirytmini on nykyään sellainen, että juon aamupäivällä klo 10-11 maissa pannullisen teetä, ja loppupäivänä en välttämättä koske teehen lainkaan. Tällaiseen entistä huomattavasti niukempaan tahtiin puerhin hauduttelu tuntuu hirveän tuhlailevalta, koska samoista lehdistähän saisi vaikka neljä pannullista teetä. Olenkin siirtynyt aina vain pienempiin pannuihin – tänään haudutan teeni desilitran kokoisessa easy gaiwanissa.

Haudutin teetä heti toisen maljallisen.

Toinen haudutus on ensimmäistä kevyempi. Nyt maistan pohjateenä toimivan puerhin pehmeän ja vähän multaisen maun. Jasmiini on kuin kevyt kerros kastetta teen pinnalla.

En ole mikään suurin jasmiinin ystävä. Juon jasmiiniteetä toisinaan, mutta se ei ole maku, johon jäisin vahvasti koukkuun. Siitä huolimatta olen juonut tätä puerhia viime aikoina lähes päivittäin.

PS Kuvassa näkyvä teemalja on uusi hankintani, ja myös kotoisin Teekauppa Veistömistä. Se on raskas ja vaatii kahden käden otteen. Vaikka usein juon teeni pienistä gongfu-maljoista, joskus tällainen suuri ja raskas malja on paikallaan. Se rauhoittaa minut hetkeen, kun en voi yhtä aikaa tehdä mitään muuta – molemmat kädet kietoutuvat teemaljan ympärille, ja voin keskittyä teehen sataprosenttisesti.

 

Paluu Pistaasi Puerhiin (Teeleidi)

FullSizeRender(1)

Tänä syksynä aloin yllätyksekseni tykätä jyväskyläläisen Teeleidin Pistaasi Puerhista. Yllätyksekseni, sillä olen juonut teetä satunnaisesti jo vuosia – kerroin siitä täälläkin jo toukokuussa 2017. Silloin makukokemukseni oli voinen ja minulle liian makea.

Mikä on muuttunut? Teen resepti vai makuaistini?

Voi hyvin olla tuo jälkimmäinen, sillä olen tänä vuonna juonut pääasiassa puerhia. Makuaisti tottuu teehen, jota juo, ja maut muuttuvat vähitellen toisiksi.

Haudutan Pistaasi Puerhia aina ohjeen mukaan kolme minuuttia lähes kiehuvassa vedessä. Teessä on todella voimakas karamelisoidun pähkinän tuoksu, yhtä aikaa paahteinen ja karkkinen.

Jostain syystä tee ei enää maistu suuhuni ällömakealta. Maistan kyllä sen tutun toffeisen pintamaun, mutta sen alta kuultaa läpi voimakas, vähän karvas puerh. Yhdistelmä toimii erityisesti aamuteenä, jollaisena olen tätä nyt marraskuussa juonut useita kertoja.

Teeleidi ilmoittaa teen valmistuaineiksi puerh-teen, pistaasipähkinät ja ruusun. Ruusu näkyy teenlehtien joukossa elegantteina terälehtinä, mutta en maista sitä valmiista juomasta.

Näin vahvasti maustettuun teehen kyllästyn yleensä nopeasti, joten ostin teetä tällä kertaa kotiin vain 50 grammaa. Sen juotuani kaipaan todennäköisesti taas jotakin hillitympää.